Maltaista vuodenvaihdetta!

Blogisti viettää vuodenvaihdetta mökkitunnelmissa Taivalkosken korvessa. Juomalistalta löytyy kypsytysvarastosta kaivetut 2007 Regal Christmas ja 2008 Gouden Carolus Christmas kaverien kanssa jaettavaksi. Eiköhän näillä eväillä saada blogi tyylikkäästi uudelle vuosiluvulle! Suuri olutseikkailu jatkuu vuonna 2011, sen verran uskallan luvata. Hyvää uuttavuotta lukijoille!

Published with Blogger-droid v1.6.5

Dugges Lager No.1

Eilen tuli käytyä kalareissulla ihan ulkomailla asti, nimittän Ruotsin Kalix-joella. Joki lahjoitti näppärästi siikaa syömäkaloiksi ja ruokajuomaa hoidettiin samalla Haaparannan Systembolagetissa. Haaparannan liikkeen olutvalikoima on melko rajallinen, eikä tilaustakaan ollut tällä kertaa odottelemassa. Silti hajapulloja tuli haalittua parin surkean pienen systeemikassillisen verran, lähinnä ruotsalaisia mikroja. Ensimmäisenä pääsee testiin Dugges Lager No.1, jonkin sortin premium lager Göteborgin eteläpuolelta. Suodattamattomuus nostaa odotuksia. Alkoholia 4,7%.

Ulkonäkö on ainakin kunnossa. Kullankeltainen ja aavisuksen utuinen väri, erittäin runsas ja kuohkean pilvimäinen vaahto. Etiketissä mainitaan vehnääkin käytetyn, liekö sen ansiota voimakas vaahtoaminen. Tuoksu lupailee myös hyvää. Puhdas ja raikas ja hyvin tuore humalantuoksu tulavahtaa nenään jo kaadettaessa. Lajikkeina Cascade, Columbus ja Brewers Gold, minkä kyllä huomaa. Sitrusta on reippaasti, lisänä siitepölyistä kukkaisuutta ja tupsu tuoretta ruohoa. Melko kuiva mallasrunko, kevyesti jyväisyyttä ja lopussa vähän leipäisempää otetta. Hedelmäistä esterisyyttä tuntuu hieman, jälkimaussa selvästi havaittavaa hiivan makua. Voimakas ja kuivan rapsakka katkerohumalointi pitää tunnelman raikkaana loppuun asti, pihkaisuus kipristää mukavasti kitalaessa. Lämmetessä lopetus muuttuu aavistuksen karheaksi, joten parasta nautiskella tämä viileänä. Suutuntuman öljyinen liukkaus ja tietty kuohkea pyöreys viittaavat vehnän suuntaan. Maltaisuuden tuntua on vahvuus huomioiden saatu mukavasti mukaan, silti kokonaisuus pysyy hyvin virkistävänä. Erittäin pätevästi humaloitu jenkkityylin laatulager. On melko vaikea keksiä ihanteellisempaa saunakaveria. Varmasti toimisi myös monien mausteisten ruokien kumppanina. Kun hintakin 0,5 litran pullolla oli muistaakseni ~27 kr, ei voi kuin olla tyytyväinen ostokseensa. PISTEET: 34/50

Liefmans Glühkriek

Liefmansin joulumaustettu kriek jäi Belgiassa juomatta, vaikka sesonkiaikaan siellä tulikin pyörittyä. Nyt tämän sain kuitenkin lasiin, kiitos Systembolagetin ja siellä käyneen kavein. Hehkukriek kuuluisi nauttia tietysti lämmitettynä (n. 70 astetta), mutta minähän testaan myös viileänä.

Syvän rubiininpunainen olut ei juuri muodosta vaahtoa kaadettaessa. Tuoksu on viileänä hyvin mausteinen. Neilikkaa on huomattavan paljon, lisänä ainakin anista ja kardemummaa. Saattaa olla inkivääriäkin. Mausteiden sekamelska on melkein mentoholinen. Mausteiden lisäksi erottuu makeahkoa kirsikkamehua ja punaherukkaa, hieman vaniljaa. Happamuus on melko kevyttä, glögimäinen makeus ja mausteisuus ovat tämän oluen "juttu". Mallas peittyy kyllä melko tehokkaasti glögimäisyyden alle, eikä tätä juuri olueksi tunnistaisi jos ei tietäisi speksejä. Helppoa juotavaa kuitenkin. Ja sitten lämmityspuuhiin.

Tuoksu saa lämpimänä syvyyttä, mausteet antavan enemmän tilaa marjaisuudelle. Miellyttävä kirsikan tuoksu, sokeroimatonta ja paksua mustaherukkamehua neilikan maustamana. Olisiko tässä myös kanelia? Jälkimaussa neilikka maistuu taas selvemmin. Rypälemehun aromikasta makeutta ja aavistus muskottipähkinää ilmestyi myös jälkimakuun. Happamuus kuitenkin katoaa lämmitettäessä kokonaan, samoin hapot. Nahkea, hyvin glögimäisen mehuinen suutuntuma. Selvästi enemmän pidän tästä lämpimänä, jolloin kokonaisuus on monipuolisempi ja tasapainoisempi.

Mitä tästä sitten sanoisi? Mukava talvijuoma, voitta monet glögit. Oluen standardeihin tätä on kuitenkin hyvin vaikea sulloa. Pisteytys lämpimänä juodusta. Pisteet: 32/50

Stallhagen Celebration

Ahvenanmaan panimon festiolut löytyi jostakin olutkaapin perimmäisestä nurkasta pölyttymästä inventaarion yhteydessä. Arkadiasta tämä tuli hommattua joskus syksyllä, juominen vain on unohtunut. Korjataanpa vahinko tapaninpäivän kunniaksi. Olutoppaassa 6 %:n vahvuinen Celebration on luokiteltu märzeniksi, RB:ssä dunkeliksi. Odotukset eivät hivottele pilviä, märzenit kun eivät Sclenkerlan savusellaista lukuunottamatta kuulu toistaseksi suosikkeihini. Dunkelilta Celebration ei kyllä pullon läpi killistelemällä näytä.

Odotettua tummempana olut kuitenkin lasiin pulppuaa. Väri on kirkas ja kauniin meripihkanruskea. Kermaisen pitsistä vaahtoakin muodostuu kohtuudella ja se kestää lasillisen loppuun saakka. Tuoksu onkin sitten enemmän odotetun kaltainen. Melko karamellista ja leipäisen makeaa mallasta, kevyt humalointi on makean ruohoinen. Aavistus hedelmäisyyttä, ei juurikaan diasetyyliä. Kevyesti paahteiset jyvät lisäävät hieman mielenkiintoa, mutta melko simppeli keitto Celebration kuitenkin on. Maltaisuutta on ihan mukavasti, eikä virhemakuja juuri tunnu. Kevyt humalan nipistys lopussa, maltaisuuskin kuivahtaa nyt jyväisemmäksi. Jonkinlaista karkeutta ja kevyttä hapokkuutta tässä on, eikä juotavuudessä päästä aivan saksalaisten esikuvien tasolle.

Helposti juotava ja melko puhdas olut. En arastelisi nostaa tätä ruokapöytään. Ilman ruokaa Stallhagen Celebrationille on kuitenkin melko vaikea keksiä käyttöä. Volttit ja makeutaso leikkaavaat virkistävyyttä, joten sessio-olueksi löytyy parempiakin vaihtoehtoja. Tuote on lisäksi melko yksinkertainen, joten ei tätä yhtä annosta enempää jaksaisi illan aikana juodakaan. Yksinkertaisuus (tässä tapauksessa oluen..) ei tunnetusti kiihota syvempään meditaatioon tuopin äärellä, joten lasi tätä ei kovin kauan tyydytä. Oliko kupletilla juoni? Lyhyesti siis: perushyvä vahvahko lager paritettavaksi normaalin arkiruoan kanssa. Pisteet: 26/50

Stone Old Guardian 2010

Jouluja! Ruokaa on totisesti riittänyt ja pari oluttakin on niiden seurana nautittu. Aattoillan kruunaa Stonen Old Guardian, rapiat 11 %:n vahvuinen barley wine. Päivän teemaan sopivasti kysessä on lahjapullo, jonka kaveri oli napannut Systembolagetista mukaansa. Juustot ja kuivahedelmät varmaankin sopivat oluen seuraksi loistavasti.

Olut on kirkas ja vaalean meripihkainen väriltään. Pienikuplaista ja kermaista vaahtoa on yllättävän reippaasti. Runsas ja monimuotoinen tuoksu saa veden kielelle. Runsaasti makean kukkaparfyymista humalaa, olisiko Amarilloa? Pihkaakin jonkin verran. Tukevasti rusinaa ja aprikoosihilloa, karemellinmakeaa mallassiirappisuutta. Lämmetessä mehukkaita viinikumeja. Hyvin katkera jälkimaku, karamellia on riittävästi tasapainottamassa. Nautittava pohjavire kuivemmasta pale ale-maltaasta. Kuivahdelmänen ja katkeran aromaattinen jälkimaku jatkuu pitkään nautittavana. Alkoholi kätkeytyy maussa täysin, mutta kyllähän vahvuus tuntuu jälkimaun lämpimyytenä. Öljyisen liukas suuuntuma ei ole kovin paksu eikä tahmaavan siirappinen ja olut hupeneekin lasista lähes huomaamatta. Tyylikäs barley wine, ei turhan sokerinen tai tahmaava. Vuohen Gruyere, taatelia ja olutta päälle... Voimakaammat juustot ovat omiaan näin humaloidun oluen kanssa. Om-nom. PISTEET: 40/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Mikkeller Jackie Brown

Loma ja eräs juhla puskevat väistämättä päälle. Ensimmäinen, varsin kalapainotteinen juhla-ateria sai maistuvan kumppanin La Chouffesta ja juustot sulivat suussa yhdesä Insanely Bad Elfin kanssa. Uskallan suositella näitä parituksia muillekin. Loppuillan kuivempi seurustelujuoma on Mikkeller Jackie Brown, rapeasti jenkkihumaloitu moderni brown ale. Ennen en ole tätä pulloversiona juonutkaan, mutta Leskisellä taannoin nautittu hanaversio toimi kyllä loistavasti. Pulloversiota pääsee testaamaan kotioloissakin, mikäli reissu Arkadian Alkoon tai länsinaapurin monopolimyymälöihin kiinnostaa.

Jackie Brown kaatuu lasiin likaisen ruskeana, höttöistä vaahtoa muodostuu todella runsaasti. Tuoksu on herkullisen humaloitu, jokseenkin pihkainen ja hedelmäinenkin. Kuivaa, kevyen paahtoleipäistä mallasta, aavistus hiiltä ja makeaa hedelmää. Jälkimakua hallitsevat rapea humalointi ja kuiva, mutta elegantisti kahvisuklainen maltaisuus. Keskitäyteläinen suutuntuma on pehmeä ja humalointi tuo siihen tarvittavaa ryhdikkyyttä. Reipasotteinen ja nautittavan suoraviivainen olut, jossa helppo juotavuus ja luonteikkuus on saatu samaan pakettiin esimerkillisesti. Hanaversiossa humalointi tuntui ehkä vieläkin reippaammalta ja ennen kaikkea pihkaisemmalta. Jackie Brown on nautittava olut, sekä pullosta että hanasta. PISTEET: 40/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Keystone Christmas Pale Ale

Leskisen tuorein uutuus real-pumpussa. Vahvuus tasan 5%. Utuisen kullankeltainen väri, tyypillinen kuohkea real-vaahto. Mukavan raikas ote, hedelmäistä hiivaa ja reippaasti yrttisen pihkaista humalantuoksua. Lavean maltainen runko, jossa on hieman toffeeta vaalean leivän kaverina. Katkerahkossa jälkimaussa on mukavasti pituutta. Suutuntuma on kuohkea ja tuore. Maukas tapaus. PISTEET: 33/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Kotiolutta: Pullotolkulla vattua ja vaniljaa

Puhdetöinä pullotin tänään viimeisimmän projektini, joka on olevinaan jonkinsortin skottiale, tosin vatuilla ja vaniljalla maustettuna. Pari viikkoa annoin vattujen ottaa olutkylpyä, jonka jälkeen siivilöin kissanpaskalta näyttävät jämät veks, siirsin oluen selkeytykseen ja heitin vaniljauutoksen perään. Kaikki meni näppärästi pullotusta myöten, mutta ei ehkä ihan suunnitellusti.

Marjojen lisääminen tuuppasi käymisen uudelleen vauhtiin ja se jatkuikin odotettua kauemmin. Tulos on kuivempi kuin ajattelin, marjojen hapokkuus korostuu selvästi. Sämplätessä kaikki vaikutti kuitenkin ihan hyvältä, tuoksussa ja maussakin on niitä elementtejä mitä hain. Pullossa kun saa vielä muhia jokusen viikon niin eiköhän tästä kelvollista tule. Tietääpähän nyt varautua tähänkin jos jatkossa tulee marjoilla leikittyä.

Seuraavaksi on suunnitelmissa opiskella lagerin valmistusta vähän syvällisemmin. Hiivaa ja muitakin värkkejä on varattu ainakin paria-kolmea erityyppistä satsia varten. Kesällä hommattu käymiskaapi saa samalla todellisen tulikasteensa. Kattilat saattavat höyrytä jo joulun välipäivinä, mikäli kaikki menee suunnitellusti.

Published with Blogger-droid v1.5.2

De Dolle Brouwers Dulle Teve

Dollen loistavaa tripeliä tuli rahdattua Belgiasta useampia puteleita. Ja mikäpä oli ostellessa, tässäkin pullossa hintalapussa on lukema 1,25€. Todella huokea hinta näin laadukkaasta tuotteesta, joka taitaa olla korkeimmalle pisteyttämäni tripel. Ensikokeilu oli melko mykistävä, niin monipuolinen ja luonteikas olut on kyseessä. Nyt viimeistä Dulle Teveä viedään. Saa nähdä, onko reilut pari vuotta kypsynyt yksilö vielä voimissaan. Edellisellä juontikerralla humalointi oli jo vähän vaisumpaa kuin tuoreessa.

Dollen pulloja korkatessa kädet tärisevät normaalia enemmän paitsi odotuksesta, myös pienestä pelosta. Sen verran kiireellä olut on joskus pullosta poistunut ympäri pöytiä ja vähän seiniäkin. Tällä kertaa kaikki meni hienosti, eikä pisaraakaan vaalean kullankeltaisesta nesteestä päätynyt lasin ulkopuolelle. Vaahto on totuttuun tapaan erittäin runsas ja kuohkean pilvimäinen. Trappistipikari on melko pakollinen varuste. Tuoksussa jyllää Dollelle ominainen talonmaku, voimakas ja monimuotoisen mausteinen hiivaisuus. Hedelmäistä viinikumia, mansikkaa ja granaattiomenaa ehkäpä. Humalointi erottuu onneksi vielä yrttisenä, ehkä aavistuksen minttuisena. Vaaleaa pilsmallasta, hieman leipää ja lopussa karamellista makeutta. Kuivuus, katkeruus ja tietty hiivainen tiukkuus nappaavat virkistävästi kitalakeen. Kuten jo ensiarviooni kirjoitin, on Dulle Tevellä harvinaisen "puhdistava" suutuntuma. Ei tippakkaan nihkeyttä, tunkkaisuutta tai alkoholin poltetta. Ihan kaikkia hiivoja ei kannata kuitenkaan lasiin mielestäni kaataa, se leikkaa turhaan osan humaloinnista. Sopivan täyteläinen, silti riittävän virkistävä ja kuohkean pehmeä rakenne. Juotavuus on huipputasoa ja luonnetta riittää. Hieno olut. Ehkä pidin vähän enemmän tuoreesta versiosta rapsakamman humaloinnin takia, joten annetaanpa pisteiden jäädä entiselleen. Pisteet: 44/50

Lefebvre Barbär Winter Bock

Etelänreissu takana, vaihteeksi istun Oulun kantapaikassa. Leskisen hanavierailija tulee Belgiasta, Lefebvren panimoita. Panimolta on tullut maistettua pari ihan hyvääkin olutta, mutta toisaalta myös kuraa. Winter Bock näyttää saaneen ihan kelvollisia arvioita RB:ssä, joten otetaanpa riski.

Olut on väriltään hyvin tumma, kauniin rubiininpunainen. Vaahto on lähinnä kalvomaisen ohut ja lopulta katoava. Tuoksu on kylmänä hieman liimainen, melko hedelmäinen ja belgihiivainen. Marjaisuutta, kuivahedelmää, hieman alkoholia. Hyvin selvästi tuntuu Lefebvren talonmakua, makeaa ja mausteista hiivaa. Lakitsijuurtakin, ehkä myös appelsiininkuorta. Ei todellakaan muistuta saksalaisia tummia bockeja. No ehkä nyt lämmetessä alkaa kevyt limppuinen mallas kurkkia jostakin hiivan alta. Hieman jyviäkin erottuu. Makeus ei onneksi ole sokerisimmasta päästä, mutta joku tässä silti tökkii. Melko yksitoikkoista juotavaa. Keskitäyteläinen suutuntuma on melko nahkea, jopa vähän epämiellyttävällä tavalla. Hiilihappoa on kohtuudella, lopulta suuhun jää melko mukavasti hedelmäinen hiiva/maustecocktail. Ristiriitainen olut, jossa on jotain hyvää ja ehkä kuitenkin enemmän kompurointia. PISTEET: 31/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Koulu Jouluolut

Pakollinen ohjelmanumero Turussa on vierailu Koululla. Panimon jouluolut on 6% suodattamaton lager, maustettu neilikoilla.

Himmeässä valossa rubiininpunainen olut kantaa ohutta kermaista vaahtokukkaa. Neilikkainen mausteisuus on melko ilmiselvää, muutenkin fiilis on makean piparkakkuinen karamellisuuksineen. Kylmänä hienman liimaista, muuten melko puhdasta. Hieman humalaa kuikkii taustalla. Tuoksu pisti odottamaan yltiömakeaa maustettua, mutta yllätys olikin positiivinen. Makeahko, karamellisen maltainen perusmaku saa syvyyttä leipäisistä ja hieman paahtesista ja tummemmista maltaan sävyistä. Jälkimaussa on mukavasti rusinaista kuivahedelmää ja hieman yrttistä humalaakin. Ei hyökkäävä, keskitäyteläinen suutuntuma. Mallastakin mukavasti, suutuntuma sopivasti liukas ja kuohkea. Ehkä aavistus hapokasta nihkeyttä, mutta ei häiritsevästi. Piparinen karamellin maku jää miellyttävästi pyörimään suuhun. Ei ällistytä monimuotoisuudellaan, mutta muuten kokonaisuus on hyvin reilassa. PISTEET: 34/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Hiivahommia meets Oluenystävän blogi

Istun juuri Turun Mallaskukossa Oluenystävän blogin kirjoittajan, Olutoppaastakin tutun Timpen kanssa. Mukava istuksia naamakkain kera kanssablogistin. Vuotta vanhempi kaimani ajautui oluiden pariin kolmisen vuotta sitten, pitkälti Olutoppaan ansiosta.

Kutakuinkin neljä tuntia jutustelua ja tutustelua, parit jaetut ja sooloillut oluet takana. Suomi ehti näemmä voittaa salibandyn maailmanmestaruudenkin tänä aikana. Huomaan sen, että toiseen oluthörhöön on helppo tutustua. Puhuttavaa riittää ja hiljaiset reittaushetketkin kuuluvat asiaan. Kukon tarjonta on tällä kertaa pieni pettymys, mutta uusista Haandin Ardennes Blonde, Midtfyns Barley Wine ja Victory Hop Devil olivat kaikki mukavia oluita.

Pienen ruokatauon jälkeen ilta jatkuu Aurajoen penkereellä ja blogaajien tietkin mahdollisesti vielä kohtaavat. Koululla on kaiketi perinteiden velvoittamana pakko käydä, Apteekissa olisi kuulemma loistavaa Thomas Hardy's Alea tarjolla. Katsotaan, mihin eksytään.

Published with Blogger-droid v1.5.2

Det Lille Bryggeriet Humlemord High and Low

Etelä-Suomen turneen aikana on tullut vastaan jo useampia taskalaisen Lille Bryggeriet:n oluita, maistuvia kaikki. Tämän vain 3,7 % pale alen bongasin Kampin K-Supermarketista, maistelu tapahtuu tosin jo Turun maaperällä.

Hyvin samea oranssi väri, ohut vaahto on kermainen ja pitsinen. Tuoksu on voimakkaasti humalainen ja erittäin raikas. Hieman sitruunaa, männynneulasia, makeaa hedelmää ja kukkaista siitepölyä siitä voi kaivella. Hyvin kuiva ja katkera maku, kuivaa mallasta ei ole paljoa. Hieman pähkinäinen ja yrttisen humalainen jälkimaku. Periaatteessa hyvin yksinkertainen olut, miellyttävää humalailottelua ja mallasta vain kevyesti tasapainottamaan kokonaisuutta. Suutuntuma on tietysti melko ohut, mutta nautittavan rapea katkeruus on ainakain hyvin tarjottimella. Kuohkea, tuore koostumus. Hupaisa ja maistuva pikkuolut, joka pullistelee paljon volttimäärää voimakkaampana. PISTEET: 33/50

Struise Black Damnation 3

Illan viimeinen hidas Tivussa. Belgialaisen huippupanimon Black Albert -Imperial Stout on alkuperäisen version lisäksi tämän jälkeen maistettu kahdessa väännetyssä versiossa. Tätä on kypsytetty 3 kk Caol Ila-tynnyreissä. Caol Ila (nom) ja Struise=Damnation 3.

Sysimusta väri, kestävä ja kermainen beige vaahto. Tuoksussa syvää mallaspaahtoa, hyvin tummaa karamellia, tynnyrin vaniljaa, savuista salmiakkia ja mausteista alkoholia. Myös monimutkaisen portviinin kaltaista, hyvin marjaisen hedelmäistä makeutta. Humala leikittelee makunystyröillä herkän yrttisenä ja puumaisenakin. Painotus on silti maltaissa ja tynnyrissä. Jossakin määrin erottuu myös suolaista soijakastiketta ja aromaattista tervaa. Jykevän maltaisessa maussa on reippaasti lähes rasvaisen voimakasta makeutta, mikä tietää antoisia vuosia pulloja kotiinsa saaneille (mulle ja!). Lakritsinen makeus ja viskitynnyrin viipyilevä puisevuus tasapainottavat toisiaan hienosti. Jälkimaku on tynnyrikypsytetyksi olueksi poikkeuksellisen hienostuneella tavalla täynnä tummaa hedelmää, kahvia, tynnyriluonnetta ja jämäkkää maltaisuutta. Suutuntuma on silkkaa siirappia: paksu ja tahmaava. Todella voimakas, silti hienovarainen IS, jossa on potentiaalia myös kypsytykselle. Loistava olut. PISTEET: 40/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Beer Here Black Cat

Kööpenhaminalaisen panimon musta IPA. Ensitutustuminen tyyliin, nämä "tummat vaaleat" tuntuvat olevan kovasti muotia maailmalla. Maitokauppavahvuuksien rajoissa liikutaan, tasan 4,7%. Riittäneekö edes muistuttamaan IPA:a?

Tuoppi näyttää kutakuinkin täydelliseltä: erittäin kermainen vaahto ja olutkin kauniin rubiininpunaista. Nuuhkaisu tuopista, vastassa on makean hedelmäinen humala ja pehmeä maltaan paahde. Myös jotain epämääräisen tiukkaa tunkkaisuutta, joka muistuttaa kovasti moneen kertaan käytettyä muovista humalapussia. Oluen hieman lämmettyä tämä outo piirre onneksi kääntyy maltaisemmalle tielle. Tarkempi tutkiskelu antaa tummaa karamellia, kukkean persikkaista humalaa, hieman kahvia ja tuhkaa. Paahteisuus on miellyttävän pehmeä, hieman hapan kauttaaltaan. Lopussa kuivakka humalointi saa puumaisia ja hieman nahkeita sävyjä. Pähkinää ja aavistus tummaa suklaata silaa tämän vahvuisekseen runsaan oluen. Juotavuus on huikea, kuohkeutta ja tuoreutta riittää. Mitenkähän hyvin tämä toimisikaan aivan tuoreena hanasta? Mielenkiintoinen tapaus, kuivan stoutin ja ipan piirteen paritettu onnistuneesti. Tervetuloa vaan Kaijonharjun Tokmannin hyllyyn... PISTEET: 39/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Nögne #500

Viimeinen ilta Helsingissä, joten uusi reissu Puotilaan on paikallaan. Porukkaa ihan mukavasti, hörhöjäkin jutuista päätellen. Ulkonäöltä en ketään tunnista. Valikoima on elänyt niin hanojen kuin pullojenkin osalta sitten lauantain. Nögnen Tupla-IPA #500 nyt hanassa. Ennakkona aika om-nom.

Sama oranssi väri, melko heikko vaahto. Tuoksu voimakas, eksoottisen hedelmäinen ja mausteisen sitruksinen, jopa herukanlehtimäinen. Karamelli kummittelee kaiken taustalla. Vahva maku, reippaasti siirappisen tahmeaa karamellimallaspuuroa ja marjaisuutta. Katkeruus riipi poskia, mutta mallastöhnä balsamoi pian tunnelman. Hieman kuivempana saattaisin pitää tästä vielä enemmän. Huvittavaa, miten tällaisetkin oluet voivat silti tuntua tasapainoisilta. Tässä moni asia tuntuu loksahtaneen kohdalleen. Alkoholikin kätkeytyy täysin. Erittäin täyteläinen, tahmaavan siirappinen ja paksu suutuntuma ei jätä kylmäksi. Näin hanasta #500 toimii vallan loistavasti. Juotavuus on sitä luokkaa, että Tivun pieni tuoppikoko on itsesuojelullisista syistä huippu homma. PISTEET: 40/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Bacherotti Ambrata

One Pintin italo-oluiden jämiä rääppimässä. Vaikea valita juotavaa, kaapeissa pelkkiä outouksia. Tunnelma legendaarisessa pubissa taas melko uniikki: lisäkseni vain yksi asiakas ja telkkarista tulee David Attenborough:n Linnut-sarja. Harvoin sitä näin laadukkaita ohjelmia voi pubissa seurata kotoisasti sohvalla rötkötellen. Oluttarjonta sinänsä jo riittäisi syyksi hankkiutua Ruoholahteen, mutta kyllä tunnelma tuo vielä oman lisänsä. Mutta asiaan. Testattavana on Bacherotti-panimon brittityylin Pale ale.

Hyvin sama, punaoranssi väri. Melko vaatimaton vaahto on replainen, mutta melko pitsinen ja kestävä. Tuoksu on aluksi voimakkaasti huomaloitu, kukkaisen ja kevyen sitruksinen. Valitettavasti humala antaa melko pian periksi, alta paljastuu hieman tummempia hedelmäisiä ja hiivaisia tuoksuja sekä karamellimallasta. Karamellia on ESB-tyylisesti, jälkimaussa kuivempaa meininkiä. Katkeruus voimakkuudeltaan tasapainotettua. Ei mainittavasti pähkinää, ennemminkin karamellia ja hedelmää. Ei kovin voimakkaita makuja, tasapaino ihan mukava. Keskitäyteläinen, karamellisuudestaan huolimatta melko raikas. Hiilihappoa melko kevyesti. Jotain särmää ja ryhdikkyyttä tästä uupuu, vaikka periaattessa miellyttävä olut onkin. PISTEET: 34/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Southern Tier Farmer's tan

Jenkkipanimon turbolager löytyi Kaislasta kokeiltavaksi. Karu hinta pullolla (22€), onneksi on jakokaveri. Imperial Pils olisi kiinnostava tyyli panna joskus itsekin, ei varmasti helpoimpia. Siksipä tätäkin halusin kokeilla kovasta hinnasta huolimatta. Verrokkeja pitää olla.

Utuisen kullankeltainen olut, ohut pitsinen vaahto. Tuoksu on hyvin makea, marjamehumainen ja voimakkaasti humaloitu. Makeaa hedelmänektaria, kukkaparfyymiä ja hieman saippuaa. Katkeranmakea, maltainen ja kevyesti vehnäisen liukas maku. Alkoholi ei täysin peity kuivan katkerassa jälkimaussa ja tunnelma muodostuu vähän karkeaksi. Lagermaisen liukas ja rapea suutuntuma on kyllä muuten varsin miellyttävä. Mukava olut, mutta ei pärjää samassa sarjassa painivalle Mikkeller Draft Bearille. PISTEET: 35/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Dark Star Double Chocolate Stout

Itsepäisyyspäivän ilta alkaa tuopilla real alea Kitty's:ssä. Tummaa, lähes mustaa olutta. Vaahto on vähän höttöinen ja saippuainen. Tuoksussa paahteista mallasta, hieman jopa kuivan hapahkoa suklaisuutta ja kevyesti karamellia. Suklaisuus on hyvin tasapainoista, kahvisia sävyjä jälkimaussa. Hieman maitosokerisuuttakin. Humalaa hyvin kevyesti, lopussa kuitenkin erottuvasti. Suutuntuma ei ole riileille tyypilliseen tapaan kuohkea, vaan enemminkin liukas ja öljyinenkin: sopii tyyliin. Runkoa on 4,5 %:n oluessa ihan mukavasti. Näppärä olut kaikin puolin. PISTEET:33/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Sierra Nevada Tumbler

Kaisla vaihtui Black Dooriksi sitten edellisen päivityksen. Ei mitään superia tarjolla, HODA tälläkin vierailulerralla harmikseni loppu. Lasiin valikoitui Kalifornialaisen klassikkopanimon tuotos, joka ei ole ennen tullut vastaan.

Kolaa muistuttaa tämä savumaltaalla höystetty brown ale väriltään. Pitsisen ja kermainen, ohuehko vaahtokukka. Tuoksussa on kuivan paahteinen, selkeästi savuinen ja hieman pähkinäinen ja maltaan aromi. Kuivakkaa hedelmää, tummaa karamellimallasta ja kukkaista humalaakin erottuu. Tasapainoinen, mallaspainotteinen maku on leipäisä, hieman karamellinen ja katkerahko. Savuinen paahde tuo oman silauksensa muutenkin monipuoliseen olueen. Jälkimaussa tuntuu kevyt happamuus. Suussa keskitäyteläistä mallastarunkoa kuohuttaa mukavalla hiilihppo, samalla hedelmäiset ja pähkinäiset maut nousevat hyvin esiin. Laatupanimon laatutuote. PISTEET: 34/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Mikkeller Gubbe

Elämä jatkuu pääkaupunkiseudulla pikkujoulujen jälkeenkin. Ruokailujen ja eläinmuseon jälkeen tultiin Kaislaan. Oluthuoneiden kuukauden olut on tämä 5% Mikkeller. Belgihiivaa on käytetty, dubbelia tämä mainoslätkän mukaan on.

Syvän rubiininpunaista ja melko kirkasta olutta, ohuehko kermainen vaahto. Tuoksussa on belgihiivan vähän yllättäen reippaasti sitruksista humalaa. Lisänä kuivaa pilsmallasta ja kohtalaisesti kuivahedelmää. Mausteisuus ei ole kovin voimakasta, mutta ehkä tässä saattaisi neilikkaa olla. Aika raikasta, kevyehkö makukin on sopivan kuiva. Hieman hiivaisen nahkeasa ja kuivan hedelmäisessä jälkimaussa on kohtuullisesti humalan katkeruuttakin. Kevyehkö ja Kuohkea suutuntuma on sekin melko raikas, eikä keveys häiritse. Ei tätä kovin dubbelmaisena voi ehkä pitää, mutta mukavan juotava olut on kuitenkin kyseessä. PISTEET:33/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Nokian Keisari Luomu

Nokian panimon maitokauppanahvuinen uutuus ja jouluhja Oppaan pilkujouluväelle. Ensimmäinen pullotettu erä tätä pilsiä, jota on ollut myynnistä kaiketi vain SOPP:ssa. Suodattamaton pils siis kyseessä.

Ulkoinen olemus on melko samea, väri on tyypillisen kullankeltainen. Tuoksussa reippaasti yrttien makeaa humalaa, heinää ja myös hiivan tuomaa hedelmäisyyttä. Kuivahko maltaisuus, aavistus jyviä. Katkerohumalointi voisi olla tiukempikin. Mallasta on kohtalaisesti, mutta maitokauppanahvuisen keveys ei jää huomaamatta mallaspuolella. Kohtuullisen raikas miellyttävä olut kuitenkin, tervetuloa vain kauppoihin! PISTEET:28/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Ale Smith Yule Smith

Olutoppaan pikkujoulut Pikkulinnussa. Kabinetti alkaa olla täysi, kynät ja koneet sauhuavat. Äsken juomani baarin 10-v juhlaolut, Grassroots Tripl IPA oli hyvässä iskussa. Seuraavana on vuorossa Kalifornian kulttipanimon jouluolut.

Tuoksussa on valtavasti tummaa karamellia, rusinaista hedelmää ja herkän yrttistä kuivaa humalaa. Appelsiininkuorta olin löytäväni, mutta onko se kuitenkin humaloinnin ansiota? Karamellinmakeana alkava maku kuivahtaa mukavati kohti loppua, jossa ja kuivahedelmäistä makua tasapainottaa hieman puumaisen kuiva humala. Tasapainoinen ja nautittava, melko siirapinen suutuntuma. Hieman nahkeaa hedelmäinen karamellisuus ehkä on. Jouluisten kuivakakkujen kanssa tämä olisi varmasti parhaimmillaan, mutta maistuu ilmankin. PISTEET:37/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Mönchshof Weihnachts Bier

Helsingin saakka on päästy. Kallion kalaravintola Hilpeä Hauki on päivän ensimmäinen kohde ja ihan jo nimensäkin puolesta pakollinen pistäytymispaikka meikäläiselle. Rauhallinen tunnelma tässä vaiheessa päivää, ei paljoa asiakkaita.

Olut on vaalea 5,6% sodatettu joululager, bock-tyyliä kai tässä haetaan. Tuoksu on makean viljainen, hieman leipäisä ja aavistuksen hedelmäisen. Kevyen yrttistä humalaa on kohtuudella, diasetyylikin erottuu. Katkeroita on melko kevyesti. Viljainen makeus kestää mukavan pitkään ja pysyy yllättävän raikkaana. Lämmetessä pahvisuutta ilmestyy kuitenkin mukaan. Ei kuitenkaan muita merkittäviä virhemakuja, ellei lievä diasetyylisyys haittaa. Melko runsas ja pehmeästi kuohahtava suutuntuma pitää juotavuuden kohdallaan. Hyvä ruokaolut varmasti. PISTEET: 28/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Hiivahommat reisussa

Kesän ja syksyn sykkimiset työrintamalla lykkäsivät lomailut loppupuolelle vuotta. Niinpä blogisti vaihtaa tästä illasta alkaen vapaalle, reiluksi viikoksi näin alkuun. Kippis ja kulaus sille! Koska kotona kerkeää kuitenkin aina jumittaa ihan riittämiin ja olen välillä muutenkin melko kyllästynyt kotikaupungin ympyröihin, käännän ilman muuta nokan kohti etelää.

Matka alkaa torstaina illalla merielämällä luonnontieteilijöiden pikkujoulujen merkeissä välillä Turku-Tukholma. Olutmielessä ei merellä varmasti mitään ihmeellistä tule tapahtumaan, muuten ehkä. Mereltä perjantaina selviydyttyäni on suuntana pääkaupunkiseutu. Lauantaina on vaihteeksi pikkujolut, tällä kertaa Olutoppaan toimesta Puotilan 10-vuotiasta taivaltaan juhlivassa Pikkulinnussa. Mahtava homma, että kerrankin on mahdollisuus osallistuia Oppaan kemuihin. Nickit saavat kasvot =) Olutlista ahdistaa jo valmiiksi, niin monta kiinnostavaa sielä löytyy. Lauantaista eteenpäin on ohjelmassa muuta laatumestoissa pyörimistä jonnekin tiistain-keskiviikon seutuville. One Pintin italojen jämiä, Kaisla, Gallows Bird? Kerrankin on vaihtoehtoja! Suunnitteilla on myös päiväreissu Tallinnaan, josta kaveri tietää jonkun hyvän paikan bongailla ukrainalaisia oluita. Katsotaan.

Torstai-illaksi viimeistään takaisin Turkuun kavereiden nurkkiin pyörimään. Edellisestä käynnistä onkin jo puolitoista vuotta, kun perinteinen kevätreissu jäi tänä vuonna tekemättä. Turku ei olutkaupunkina vedä vertoja Helsingille, mutta olen aina tykännyt kaupungin ilmapiiristä. Turun ykkösmestat on tarkoitus koluta läpi maanantaihin mennessä. Ilmeisesti ainakin Mallaskukossa on taas omatuontitavaraa tarjolla. Cosmic Comic Café:hen on tarkoitus tutustua tällä reissulla, kun ei aikaisemmin ole siellä tullut käytyä. Paluu arkeen on edessä tiistaina 14.12., kun työpaikan ovi taas aukeaa klo 08:00.

Yritän päivittää blogia matakan varrelta herkullisimmilla tilannekatauksilla puhelimen ja oman jaksamisen ehdoilla. Perusteellisempi matkakertomus on toki luvassa vähän myöhemmin.

Fuller's Old Winter Ale

Brittipanimon 5,3% jouluale on ruokarikkaan sunnuntain jälkkärivalinta. Tälläinen hieman kevyempi ale tasoittaa toivottavasti hirvenkimpaleen ja juustojen taivalta. Crystalmaltaita, brittihumalia, ei mausteita. Fuller's:n tuntien toiveissa on maistuva ja tasapainoinen olut.

Kuparisen meripihkanruskea olut on kirkas, ohuehko vaahto on pienikuplainen ja koostumukseltaan kermainen. Tuoksu on karamellinen ja tuoreen yrttisesti humaloitu. Melko puhdasta, hieman keksistä maltaan makua. Kevyesti hiivaista hedelmää. Jälkimaussa reipas katkerohumalointi ja puumaista pähkinää. Katkerahko suutuntuma on matalahiilihappoinen ja hieman nihkeä. Hieman hapokkuuttakin tuntuu. Humalan kuiva puraisu tekee tästä melko kuivan tuntoisen. Mukavan kuiva poikkeus jouluoluttarjonnassa. Muistuttaa melkoisesti panimon legendaarista ESB:tä hieman pähkinäisemällä otteella ja karheammalla suutuntumalla. PISTEET: 33/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

La Rulles Triple

Kyllä lämmittää, kun Alkosta saa Rullesia. Panimo on tunnettu korkeasta laadustaan ja kuuluukin belgipanimoiden terävimpään kärkeen. Tässä on ennakko-odotusten mukaan kovin monopolin talviuutuus tänä vuonna, vaikka La Chouffen tapaan tämäkään ei varsinaisesti ole jouluolut. Kolme pulloa ostin kerralla. Edessä oleva testiosio kertonee, pitääkö vielä kartuttaa kypstysvarastoa muutamalla yksiköllä.

Kuohkean pilvimäisen vaahdon kanssa kaatuu laasiin tämä vaalean oljenvärinen tripel. Tuoksu on lähes huumaavalla tavalla hedelmäisen belgihiivainen ja erittäin raikas. Klassiset tripelin mausteet, sitruksenkuori ja korianteri, erottuvat selvästi. Yrttistä humalaa on reilusti, hiiva tuo mukaan vielä oman pippurisen mausteisuutensa. Hieman mansikkaakin huomaan, sekin lienee hiivan aikaansaannoksia. Kuivaa pilsmallasta on melko tukevasti, karamellisokeri lisää keitokseen juuri oikean määrän tasapainottavaa makeutta. Jälkimaku napsahtaa kuitenkin kitalaessa mukavan kuivana ja hieman hiivaisen happamana. Yrttinen katkeruus jää suuhun viipyilemään. Alkoholi kätkeytyy hyvin, vaikka se lopussa hieman lämmittääkin. Runkoa ja runsautta on enemmän kuin monissa maistamissani tripeleissä. Silti kokonaisuus säilyy hyvin raikkaana ja tasapainoisena alusta loppuun. Hyvin hedelmäinen, runsas, upean juotava ja helppo tripel. Maistuu varmasti niillekin, joille eräiden tripelien tiukan hiivainen mausteisuus on liikaa. Kypsymispotentiaaliakin tässä on varmasti useammaksi vuodeksi. Pakko kai tätä on ostaa lisää, vaikka hinta onkin kova (11,08€/0,75l). Pisteet: 43/50

Traquair 2010

Sopivasti eilisen Häijyn Markun jälkeen pääsee nyt Leskisen pullouutuuden turvin jatkamaan barley winen parissa. Tämä tasan 10% tapaus tulee Skotlannin tunnetulta laatupanimolta. Toivottavasti tästä saa lämpöä hyytävään Rotuaarin iltaan.

Etiketin kullalla silattu ja yksinkertaistettu tyylikkyys herättää heti luottamusta. Jääkylmä tarjoilu ei lämmitä. Olut kaatuu lasiin melko kirkkaana, väri näyttäisi huonossa valossa olevan lähellä rubiininpunaista tai hyvin tummaa meripihkaa. Vaahtoa muodostuu vahvan oluen harteille niukasti. Tuoksussa erottuu jo viileänä massiivisen makea, karamellinen maltaisuus ja rusinainen hedelmällisyys. Näiden lisäksi erotan kepeämpää viinikumisuutta ja hieman alkoholiakin. Humala on selkeästi taka-alalla, eiliseen pommiin verrattuna. Maussa on reippaasti skottioluille ominaista karamellisoitunutta mallasta ja tujaus alkoholiakin, mutta silti makeus pysyy kohtuullisella tasolla. Tasapainoisuuden taustalla on varmaankin skottioluille ominaisia panimoteknisiä jippoja, joita itsekin yritin viikonloppuna imitoida. Jälkimaussa karamelli ja aavistus hiivan esterisyyttä sulautuvat saumattomasti annokseen tummaa suklaata. Myöhäisessä vaiheessa ilmestyy mukaan kevyesti happamanmakea mallaspaahto. Matalahiilihappoisen suutuntuman täyteläisessä ja pehmeästi soljuvassa mallasvirrassa on voimaa ja tasapainoa juuri sopivassa suhteessa. Monikerroksinen ja hienostunut kokonaisuus. Eilinen ja tämä ovat oivia esimerkkejä siitä, että nimellisesti saman oluttyylin sisältä voi löytyä hyvin erilaisia ja silti maistuvia oluita. PISTEET: 40/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Malmgård Häijy Markku

Malmgårdin panimomestari Markku Pulliainen vietti taannoin viisikymppisiään, minkä kunniaksi on pantu tämä 10,4 % "häijyn katkera" barley wine. Pienehkö erä olutta saatiin myös Arkadian Alkoon hörhöjen iloksi. Ilmestymishetkellään viime kesänä Häijy Markku taisi olla viidenneksi vahvin Suomessa pantu (kaupallinen) olut. Korkeat voltit eivät sinänsä ole mielestäni mitenkään tavoittelemisen arvoisia, kuten muutamien panimoiden viimeaikaisista alkopommmeista voisi ehkä päätellä. Silti Barley Wine kuuluu suosikkityyleihini, niin valtavasti makujen volyymia ja monimuotoisuuttakin niihin parhaimmillaan pakkautuu. Pienissä annoksissa makeuskaan ei ehdi nousta ongelmaksi, vaikka minulla nyt ei yleensä muutenkaan ole mitään makeita oluita vastaaan. Mutta antaapa Häijyn Markun puhua puolestaan.

Meripihkanruskeassa oluessa on ohut, mutta kermainen ja väriltään vaalea vaahto. Tuoksu on jykevän maltainen, tumman karamellinen ja marjamaisen makea. Jenkkityylin aromihumalointi on heti mukana voimakkaan kukkaisena, sitruksisena, trooppisen hedelmäisenä ja hieman saippuaisena. Pihkainen katkeruus juhlii makupuolellakin, "häijy" on melko sopiva laatusana kuvaamaan fiilinkiä. Tässä on katkerimman tuntuinen juomani olut vähään aikaan. Mallaspuolella erottuu makeaa karamellia reippaasti, mutta jotain vähän rotevampaa maltaisuuttakin odottelin. Jälkimaku on melko brutaalin katkera, eikä sitä kovin pehmeäksi voi kehua. Eipä se tämän ekstriimioluen pointti varmaan olekaan. Alkoholin jo maistaa näissä vahvuuksissa, määrä häilyy miellyttävän ja hieman liiallisen rajamailla. Suussa olut tuntuu erittäin katkeralta, suuhuni sopisi vähän enemmän pyöristävää maltaisuutta. Kokonaisuus on jostakin barley winen ja tupla-ipan välimaastosta. Kuin vaaleampi ja maltaisuudeltaan kevenetty Nøgne #100 tai humaloinniltaan turboahdettu Sierra Nevada Bigfoot ilman paksun siirappista suutuntumaa. Tasapainossa kuitenkin hävitään molemmille em. "klassikoille". Mikäli nyt tasapainoisuudesta voi näiden äärioluiden yhteydessä edes puhua perinteisessä merkityksessään. Lyhyesti: potkua on ja paljon! Pisteet: 37/50

Käymistilassa

Viikonlopun aikana ehti kiitettävästi harrastamaan. Perjantaina illalla kokoontui biologikiltamme olutkerho kanssa pieneen jouluolutpruuviin. Testipenkissä olivat Liefmans Cuvée Brut, Anchor Our Special Ale, Malmgård Arctic Circle ja Mikkeller Santa's Little Helper. Osallistujia kertyi sekoilun jälkeen noin 12 kipaletta, mikä on ollu aika vakio viimevuosina. Ensikertalaisia oli ilahduttavasti kaiketi neljä. Yllättävästi järjestelyä tuokin määrä yhdeltä mieheltä vaati oluiden kuskailuineen ja esittelykaavakkeineen kaikkineen. Sekoilu ilmoittaumisten kanssa johti lopulta siihen, että unohdin yhden henkilön laskuista kokonaan. Jakamisella tästäkin noloudelta onneksi selvittiin. Oluetkin maistuivat. Eniten kehuja taisi kerätä Santa's Little Helper, krittiikkiä taas hapan Cuvée Brut tai Arctic Circle.

Lauantaina vein kuusi oluttani testattavaksi toiselle oululaiselle olutblogistille. Oli mukava tutustua ja turista Leskisessä tuopillisen ääressä pitkän linjan olutharrastajan kanssa. Eipä näitä tilanteita Olussa liikaa ole tarjoutunut. Arden arvioita tekeleistäni voi lueskella hänen blogistaan lähitulevaisuudessa. Säälipisteitä ei kuulemma anneta, mikä on tietysti pelkästään oikein =)

Kotipuolessa työnimellä "VattuSkotti" kulkeva satsi on nyt pörissyt 17 asteen lämpötilassa reippaan vuorokauden. Aika reipasta tahtia tuntuisi skottihiiva pitävän, vaikka startteri aloitti hitaasti. Eilinen panopäivä meni rutiinilla, ei mitään isompaa häslinkiä. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaan keittää paksuimman osan viereestä kokoon ja saada siten aikaan ns. kattilakaramellisoitumista. Lopulta lähes siirappisen paksuksi kutistunut kolme litrainen oli maultaan melko muikea ja hieno karamellin aromi leijui ympäri kämppää. Primaarikäyminen lienee ohi viidessä päivässä, eli loppuviikosta vatut pääsevät mukaan prosessiin. Koska aiempia kokemuksia vatuista oluenpanossa ei ole ja muidenkin mielikuvat sopivista annostuksista ovat aika vaihtelevat, aloittelen aika varovasti. Sama pätee vaniljaan, jota on nyt ollut votkassa uuttumassa tangollisen verran jo useamman päivän. Tavoitteena on kuitenkin maltainen olut maustettuna vatuilla ja vaniljalla, ei vaniljaista vattumehua maltaisella sivumaulla. Saapa nähdä, miten äijän käy.

Svaneke Julebryg

Tanskalainen Svaneke Bryghus on tuttu kahden Alkossa vierailleen tuotteen osalta. Näistä Stärke Preben jäi mieleen lähinnä melko alkoholisena tapauksena, Skipper Clements taas kesäisenä APA:na. Paljon on näköjään panimolta maistamattakin, Ratebeeristä näyttäisi löytyvän peräti 71 tuotetta. Julebryg saa nyt toimia pienenä tilkeenä tankan osalta pahasti rakoilevassa olutsivistyksessäni. Kyseessä on 5,7 %:n tumma, suodattamaton sesonkilager, jota saa pullollisen (o,5 l) haltuunsa hintaan 4,45€. Olisiko tästä joulun jokapaikan höyläksi?

Houkutteleva tummanruskea, meripihakan punertava ja hieman samea olut kaatuu lasiin poikkeuksellisen komean ja kermaisen vaahtokukan kera. Komeus valitettavasti lässähtää melko pian, mutta annos kermaista pitsiä selvityy koko puolilitraisen lyhyen historian. Tuoksussa erottuu ensinuuhkasulla mukavasti leipäistä maltaisuutta, karamellisuutta ja aavistus paahdetta. Aromihumalien tuoma mausteinen yrttisyys tuntuu sekin selvänä. Olut on selvästi mallaspainotteinen, makeampaa hiivaista hedelmäisyyttä erottuu kuitenkin. Paahteisen limppuinen ja karamellinen makea maltaisuus kestävät hyvin loppuun, jossa katkeruus nipistelee tasapainoittavasti kitalaessa. Jonkinlaista liuotinmaisuutta kuitenkin ilmaantuu jälkimakua häiritsemään erityisesti oluen lämmetessä. Melko pehmeässä, mutta aavistuksen hapokkaassa suutuntumassa on kohtuullisesti runkoa vahvuuteen nähden.

Vaivaton, mutta vähän vaisu ja persoonaton Julebryg ei ehkä ole riittävän täyteläinen joulun pöytäolueksi, mutta voisin hyvinkin kuvitella nautiskelevani tätä pullollisen jouluyönä rieskan ja graavilohen kanssa. Pisteet: 30/50

Kotiolutta: Uutta ja vanhaa kotipanimossa

Kiireet töissä ja vapaalla ovat pitäneet huolen siitä, että syyspuolella en ole ehtinyt varsinaisiin hiivahommiin juuri panostaa. Tulevana viikonloppuna ajattelin kuitenkin pistää alulle jo pitkään mielessä pyörineen kokeilun. Suunnitelmissa on keskiraskaan sarjan tumma ale, jonka tulen maustamaan itse poimituilla villivadelmilla ja ripauksella vaniljaa. Maltaisuutta pitää olla, mutta samoin kohtuullisella tasolla makeutta kohdallaan. Hiivaksi valitisin skottilaisen kannan. Teen sille juuri startterin, lauantaina pitäisi jo kattiloiden höyrytä.

Otsikon vanhemmasta puoliskosta vastaa rapiat 1,5 v sitten panemani tumma belgiale, jota on jäljellä vielä kaksi pulloa. Nämä ova muuten vanhimmat kotipanimoni jäljellä olevista tuotoksista. Kyseinen minimaalinen kokeiluerä onnistui hyvin, kaveritkin tykkäsivät. Reseptin viilailua on ollut tarkoitus tehdä jo moneen kertaan, mutta jotenkin uusien reseptien kokeilu on tässä vaiheessa toistaiseksi vienyt voiton. Viimeisimmästä maistiaisesta taitaa olla jo lähemmäs vuosi, silloin maku oli ainakin kohdallaan. Nyt on aika korkata laaduntarkkailun nimissä omalta kohdaltani viimeinen pullo tätä olutta, viimeisen toimitan naapuriblogin Ardelle testattavaksi.

Pullo päästää sihisten happoja avattaessa, käymistä on siis vielä tapahtunut reippaasti. Väri tässä on hyvin tumman ruskea, vaahto on beige ja kermainen. Tuoksu on saanut mukavasti syvyyttä. Käyttämäni suklaamallas on kypsytyksessä korostunut selvästi, nyt maitosuklaata on reippaasti tuoksussakin. Hedelmäisyys on muuttunut samalla tummempaan suuntaan. Tummaa kandisiirappia, rusinaa, hapahkoa paahteisuutta ja hieman maitosokeria erotan suklaan ohella. Jotain aavistuksen rommimaista mausteisuuttakin tässä on, vaniljaakin voisi luulla käytetyn (ei ole). Jälkimaussa kuivempaa, limppumaista mallasta. Happamuuttakin, mutta ei vielä haitaksi asti. Melko makea tämä on edelleen, mutta ei kuitenkaan sokerinen mielestäni. Suklaisen pehmeä lopetus piilottaa voltit (~9%) yllättävän hyvin, vaikka tämä ei mikään roteva olut olekaan. Ei ehkä tyylipuhtain tapaus, mutta onpa vahvoissa tummissa belgeissä toisaalta liikkumavaraakin. Ensikokeiluna tyylistä mukava ja oluenakin mielestäni mukava. Nyt on tämäkin olut sitten kaluttu loppuun. Haikeaa melkein.

Meantime Winter Time

Kirkas, punertavan meripihkainen olut. Varmaankin reippaasta pyöräilystä osittain johtuen vaahto on hyvinkin ilmava ja runsas. Tuoksussa erottuu makeaa karamellimallasta, hedelmäisiä käymisaromeja ja harmittavasti myös aavistus metallia ja palvilihaista hernerokkaa. Tarkasti nuuskuttamalla erottuu myös aromaattista ja hieman kukkaisen saippuaista humalaa. Maku on keskimakea, kevyesti hapan, hieman nihkeästi hedelmäinen. Matalahiilihappoinen suutuntuma saa tämän tuntumaan vähän vetiseltä ja lattealta. PISTEET: 25/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Haandbryggeriet Odin's Tipple

Yksi kolmesta Leskiselle ilmestyneestä norskeista. Dark Force on jo maistettu, joten kahdesta uudesta tämä ennakolta mielenkiintoisempi saa ensin maisteluvuoron. Saapa nähdä, kannattiko pyöräily Pyykösjärveltä. Karmea hinta on ainakin putelille lätkäisty (13€). Periferiassa joutuu maksamaan uutuuksista melkoisia rahoja.

Lasiin kaatuu öljyisen liukkaasti yönmusta olut lähes ilman vaahtoa. Viileänä tuoksu on raskas ja makea, vähän omituisella tavalla marjainen, salmiakkinen ja aavistuksen alkoholinenkin. Kylmäsavua, suklaata, nahkaa ja aavistus vaniljaa ilmaantuu oluen lämmetessä. Melko yksioikoinen makeus ja suolainen salmiakki jatkuvat maussa, nyt fiilis on enemmän sokerinen kuin marjainen. Maitosokerista tuntuakin tässä on. Alkoholi tuikkaa lopussa, mutta antaa sitten tilaa makean kermaiselle, hieman vaniljasikarisen savuiselle ja kahviselle jälkimaulle. Tässä vaiheessa matkaansa Odin's Tipple on parhaimmillaan. Suutuntuma on prosentteihin (niin, niitä on kokonaiset 11) nähden melko vaisu sokerisen makeuden paikassa maltaan jykevyyttä. Huulet tahmaantuvat ja alkoholi tuntuu vähän liikaakin. Turhan sokerisena tavalla makea ja yllättävän simppeli olut petti kevyesti korkeisiin odotuksiin nähden. Ei tämä missään nimessä pahaa ole, pikemminkin osoitus vahvojen ja makeiden oluiden teon haastavuuksista. PISTEET: 31/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Porterhouse Plain Porter

Leskisen viimeisin hanapäivitys on tämä klassinen irkku. Eipä ole tullut ennen vastaan tämäkään.

Huonossa valossa syvän ruskea, melko kirkas olut hyvin kermaisen pitsisellä beigellä vaahdolla. Kuivan linjakas maltaisuus tuoksussa, hieman hedelmää, limpunkuorimaista paahdetta ja kohtuuisesti humalan pihkaa. Puhtaan maltainen, hieman happaman paahteinen ja aavistuksen toffeinen maku päättyy kuivan leipäisenä, kahviakin voi siinä aistia. Katkeruuttakin on mukavasti. Kevyehkö suutuntuma on miellyttävän kuohkea ja mukavan kuivasti paahteinen. Näppärä olut keveillä prosenteilla. PISTEET: 35/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

WinterCoat Yule Ale

Jatketaanpa Alkon jouluoluiden kartoittamista. Tanskalainen WinterCoat on minulle ennestään tuttu vain nimenä. Perheomisteinen pienpanimon porskuttaa Sabron kylässä, Århusista luoteeseen. Yule Ale (5,75€/0,5l) on vahvuudeltaan 6,5 %:n keitos, jonka RB luokittelee vahvaksi brittityyliseksi aleksi. Mausteita on käytetty tuoteselosteen mukaan puristisempien aineiden lisäksi. Tanskan "olutvallankumouksen" seurauksena näitä mikropanimojen kiinnostavia oluita rantautuu onneksi välillä meillekin.

Yule Ale on tumma, samean meripihkanruskea olut. Ohuehko vaahto on osin kermainen ja kestävä, osin saippuaisempi. Tuoksussa erottuu karamellimaltaan toffeisuutta, hedelmäisen pehmeitä hiivan aromeja, hieman yrttistä humalaa, anista ja lakritsia. Vai voisiko tässä olla lakritsijuuren sijasta ruista joukossa? Jotain aavistuksen mausteista ja hapanta, jopa kotikaljamaista leipäisyyttä tuntuu nimittäin taustalla. Etiketti ei erittele käytettyjä maltaita, joten paha sanoa. Makukin on kevyesti hapan, mutta se se ei häiritse. Kohtalaisen maltaisen, melko kuivan ja aavistuksen pähkinäisesti paahteisen vaiheen jälkeen lopussa erottuu rusinaista hedelmää kevyen katkerohumaloinnin lisäksi. Jälkimaun mausteisuudessa on jotain todella tuttua, mutta en nyt saa siitä ihan selvyyttä. Kardemummaa se voisi ehkä olla, lisänä jotain sitrushedelmää. Maustaminen on onnistunut melko nappiin: tulos on melko moniulotteinen mikään yksittäisen mausteen hyppimättä silmille. Suutuntuma jää kuitenkin vähän vaisuksi. Matalahiilhappoisuus yhdessä liukkauden ja happamuuden kanssa eivät tee tästä kovinkaan runsaan tuntoista. Lopun nahkea hedelmäisyys ei sekään hirveästi miellytä.

Yule Ale on mukavasti tasapainoinen ja taitavasti maustettu tapaus jouluoluiden joukossa. Ei hyökkäävä, helppo juoda ja silti riittävän monipuolinen. Ei tästä ehkä kestosuosiksi ole, mutta kannattaa ehdottomasti silti testata. Joulupöydän sekalaisten syöminkien kaveriksi on vaikea löytää yksittäistä, tyydyttävästi edes suurinpiirtein kaikki tarpeet täyttävää olutta. Yule Ale voisi kuitenkin olla varteenotettava vaihtoehto ruokapöytään nostettavaksi. Pisteet: 34/50

Leskisellä kolme Haandbryggerietia

Kolme norskia on ilmaantunut hiljattain Leskisen kaappiin. Kaikki Hanbryggerietin käsialaa. Tarkat mallinimet ovat: Dark Force, Odin's Tipple ja Farewell Ale. Hienoja uutukaisia harvoin päivittyvään valikoimaan. Ottakaa.

Published with Blogger-droid v1.5.2

Anchor Our Special Ale

Kausiolutsaaga jatkuu tänään perinteikkään San Franciscolaisen Anchor-panimon Our Special Ale:n merkeissä (hinta Alkossa 3,49€). Jenkkioluiden nykysuunnasta ilahduttavasti poiketen ankkuripanimon kausituote ei ole mikään promillehirmu, alkoa on 5,5 %. Mitään reinheitsgebot-tavaraa tämä ei etiketissä mainittuista ainesosista huolimatta ole, mutta mausteseos sisältöineen lienee liikesalaisuutena jäänyt maintsematta.

Our Special Ale on tumman ruskea ja kirkas olut. Vaalea, hyvin kermainen ja pitsinen vaahto on kestävä. Tuoksu on voimakas, mutta ei hyökkäävä. Siitä erottuu leipäistä mallasta, kuivattua taatelia, luumuja, lakritsia ja anista. Saattaapi olla myös neilikkaa. Paahteisuus on hillittyä ja erittäin pehmeää kautta linjan. Suklaiset ja kahviset aromit liukuvat kuin varkain esiin pitkässä jälkimaussa. Kevyt happamuus lienee sekin paahtomaltaiden ansiota. Maltaisuus on hieman yllättäen aika kuivaa. Jouluinen mausteseos antaa hienostuneesti luonnetta järkyttämättä makupaletin tasapainoa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuohkea ja jotenkin yllellisen pehmeä. Hieno suoritus panimolta! Harvoin tapaa näin runsaita ja tasapainoisia oluita näissä vahvuuksissa. Kaikki osa-alueet ovat vähintäänkin kohdallaan. Tätä tulee ostettua vielä pullo jos toinenkin. Pisteet: 39/50

Theresianer Strong Ale

Välillä muutakin kuin jouluolutta. Tilaa kaappiin... Italia on niitä kuumimpia olutmaita, ollut jo jokusia vuosia. Viinimaan pienpanimon ovat nousseet maineeseen maailmalla ja jalojuomista kiinnostunut yleisö tuntee nyt pelkän Peroni Nastro Azzurron lisäksi jo Revelation Cat:n, Birrificio Italianon ja monet muut. Totta puhuen, eipä ole Italian olutvallankumous Oulun kuvioita juuri järisyttänyt. Alkoon on nyt kuitenkin saatu Theresianer Strong Ale, joka edustaa kai niitä Italian vähän ilmeikkäämpiä panimoita. En voi kyllä väittää tietäväni panimosta mitään ennakolta. Ratebeer luokittelee tämän englantilaistyyliseksi vahvaksi aleksi. Mielenkiinnolla tätä lähden testaamaan.

Olut on väriltään meripihkanruskea. Tuote on filtrattu, niin kirkkaalta se lasissa näyttää eikä hiivaa löydy pullostakaan. Vaahto on melko kermainen ja pitsinen, mutta se katoaa lopulta kokonaan. Jäähdytin olutta liikaa, kylmänä tuoksu on jotenkin päärynäsiiderimäinen ja alkoholinen. Lämpöjen hieman noustessa päärynä vaihtuu tunkkaisenmakeaan karamellimaltaisuuteen. Kuivahedelmää, jopa rusinaa sekoittuu joukkoon. Ehkä aavistus pähkinääkin siellä jossakin on ja aavistus ruohoisen yrttistä humalaa häilyy taustalla. Jälkimaku on melko imelästi karamellinen, mutta annos kuivempaa hedelmää hetkeä myöhemmin parantaa tilannetta paljon. Kunnon humaloinnista ei tosin voi puhua ja alkoholisuuskin häiritsee viileän oluen suutuntua. Tämä pitää näköjään juoda lämpimä, jolloin maut tasoittuvat ja miellyttävä hedelmäisyys pääsee oikeuksiinsa. Harvoin lämpötila näin paljon vaikuttaa. Suutuntuma on melko täyteläinen, jokseenkin nihkeä ja matalahiilihappoinen. Theresianer Strong Ale ei vakuuta täysin, mutta kunnolla lämmenneenä siitä löytyy kuitenkin mukavan hedelmäisiä ominaisuuksia. Pisteet: 26/50

Liefmans Cuvée Brut

Tässäpä taitaa olla ennakkoon eniten joulumieltä tuonut Alkon uutuus. Hapanta kirsikkaolutta belgityyliin, vahvuutta sopivasti 6%. Toiveissa syvän hapanta kirsikkaa, maanläheisiä käymisaromeja, ikenien kevyttä vetäytymistä ja kyspytyspotentiaalia vuosikausiksi. Liefmans jo vakuuttikin legendaarisella Goudenband-sour alellaan, joten odotukset ovat korkealla. Rohkea veto Alkolta, vaikka valintaperusteena lienee ollut lähinnä punasävyinen paperikääre pullon ympärillä. Eihän tämä siis mikään varsinainen jouluolut ole. Eipä haittaa tällä hetkellä, siispä kädet vapisten kääreitä hiplaamaan ja pulloa auki.

Korkki poksahti kepeästi. Lasiin kaatii syvän rubiininpunainen olut harteillaan hennon pinkki, tiivis vaahtokukka. Käyneen kirsikan makeanhapan aromi hallitsee ja punaherukoitakin voisi tuoksun perusteella olla mukana. Lasia pyörittelemällä irtoaa kevyesti nahkaa, anismaista mausteisuutta ja hieman pippuria. Maku alkaa makean kirsikkaisena maitohapon nipistellessä samalla kevyesti. Karamellisoitu sokeri tuo keitokseen hieman toffeisia sävyjä. Maltaisuus on melko kevyttä, mutta sen tuoma paahdettujen manteleiden hento aromi on miellyttävä. Jotain etäisesti karvasmantelista syntyy eri osien summana. Jälkimausta jää suuhun napakasti hapan tuntu hapaman marjamehun ja brettan vielä kutkutellessa makuhermoja. Suutuntuma on kevyehkö, kuohkean hapokas ja pirskahteleva. Happamuus ei revi ikeniä verille, vaan antaa kokonaisuudelle hyvin raikkaan silauksen. Juotavuus on kohdallaan.

Kokonaisuus on odotettua vähemmän hapan ja enemmän sokerinen. Toisaalta, eihän tämä lambicia kuulu ollakaan. Aivan niin syviin vesiin ei päästä, kuin ehkä odottelin. Monimuotoisuutta riittää silti pitämään homman mielenkiintoisena, ja kun flavorin peruselementitkin ovat hyvin kasassa on Cuvée-Brut:sta helppo pitää. Lasillinen sopii varmasti digestiiviksi vaikka liian raskaan jouluaterian jälkeen. Hedelmäiset jälkiruoat, esim. rahkat tai hedelmäsalaatit, saattaisivat myös viihtyä tämän seurassa. Tätä kannattaa tarjota erityisesti olutta vieroksuville/tuntemattomille vaikka sokkona, varmasti naama venähtää kun kuulevat maistaneensa olutta. Pisteet: 37/50

Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier

Jatketaanpa Alkon kausiolutsuman purkamista. Winter-Weisse on suodattamaton vehnis, vahvuudeltaan 5,4%. Näissä vahvuuksissa perusvehnät eivät ehkä ole niitä jouluisimpia oluita, eikä Kapuziner kuulu odotetuimpiin uutuuksiin. Toisaalta, hyvälle vehnälle löytyy kyllä käyttöä vuodenajasta riippumatta.

Winter-Weisse on tummahkon oranssi ja hyvin samean hiivainen olut. Kuohkea vaahto on näyttävä. Tuoksussa on ihan mukavasti pullataikinamaista mallasaromia ja kohtalaisesti myös makeaa banaanisuutta. Myös neilikkaista hiivan aromia tuntuu. Kaadoin hiivat reippaalla kädellä mukaan, mistä kevyt happamuus. Se sopii kuvaan. Jälkimaussa astetta tummempi leipäisyys lisääntyy. Ehkä jotain kuivahedelmiin vivahtavaakin voi kaivella esiin. Suutuntuma on samettisen liukas ja pehmeä, jokseenkin keskitäyteläinen. Tukevampikin tämä voisi toki olla, mutta ei missään nimessä huono näinkään. Kyllä tästä hieman makeamman ja täyteläisemmän kuvan saa, kuin monista vastaavan vahvuisista vehnistä. Kyllä Kapuziner lunastaa paikkansa kauden kevyempänä vaihtoehtona ja sopii nautittavaksi vaikka vähän kevyempien ruokien kanssa tai saunan jälkeen. Pisteet: 36/50

Joulu tulla jolkottaa

... ja kauden oluet siinä samalla. Joulu on osaltani selkeästi se vuoden kuumin olutsesonki. Joulu- (toki muutkin) sesonkioluet ovat tiukasti osa oluen kulttuurihistoriaa. Niiden panemiselle on kiistatta aikansa ja tarkoituksensa, arvostipa "kristillisen joulun sanomaa" tai ei. Näin erityisesti pohjoisemmalla puolella palloamme, jonka pimeintä ja kylmintä vuodenaikaa on vaikea kuvitella ilman lämmittäviä ja vahvaluonteisia kausioluita. Niissä maltaita tai eksoottisempiakaan mausteita ei yleensä ole turhia säästelty. Vähän luksusta ankeuden keskelle juhlamieltä tuomaan, eikö niin? Jouluun perinteisesti osattu varautua jo hyvissä ajoin: parhaita joluoluita on perinteisesti vaalittu kellareissa usein vähintään kuukausitolkulla tulevaa talvea ajatellen. Monet jouluoluet vain paranevat jopa vuosien kypsytyksellä. Kohtalaisen hiljaisen olutsyksyn jälkeen ja iltojen yhä vain pimetessä onkin ollut vaikeaa olla kuolaamatta näitä runsaita ja monimuotoisia herkkuja, mitä talvi tuo tullessaan.

Tänä vuonna Alko hellii meitä ennätyksellisen runsaalla kattauksella joluoluita: peräti 23 kappaletta. Melkein hävettää myöntää, että parina edellisenä päivänä tuli jo tehtyä lähialkoon pari tyhjää reissua "millon ne oikeen tullee-kyselyineeen". Tänään ne sitte tuli, ainakin osittain ja ostoksilla piti toki käydä oikein repun kanssa. Vanhoja alkoratsuja ja todellisia legendoja on joukossa (esim Urbock, Ayinger Winter-bock, La Chouffe), mutta mielenkiintoisia debytanttejakin melkoinen liuta. Henk. koht. eniten kiinnostavat belgifanina Feuillienin, Rullesin ja Liefmansin keitot ja muista Nögne-jenkkilä-akseli, Anchor Christmas Ale ja Mikkellerin tuorein versio Santa's Little Helperistä. Myös Insanely Bad Elf tuli viime vuonna Leskisellä useampaan kertaan havaittua oikein näppäräksi Barley Wineksi , joten eiköhän sitäkin muutama kipale tule hankittua. Suunnitelmana on aluksi maistaa kertaalleen itselleni uusista mielenkiintoisimmat oluet ja nautiskella toki myös klassikoita, erityisesti Urbockia. Potentiaalisia kypsytettäviä aion hankkia myös varastoihin. Tänään homasinkin jo valmiiksi muutamista ennakkoon himotuimmista varakappaleet. Hyvältä vaikuttaa siis. Saa nähdä, mitä saavat Leskiseen hankittua. Myös Turussakin on tarkoitus käydä vielä ennen joulua, sielläkin saattaa löytyä jotakin jouluista kivaa.

Tässä vielä Alkon vakiovalikoiman joululista vielä kokonaisuudessaan:

Achouffe: La Chouffe
Anchor: Christmas Ale
Ayinger: Winter-Bock
Fuller's: Old Winter Ale
Kulmbacher: Kapuziner Winter-Weissbier
La Rulles: Rulles Triple
Liefmans: Cuvee-Brut
Malmgård: Arctic Circle Ale
Meantime: Winter Time
Mikkeller: Santa's Little Helper 2010
Nokia: Keisari Talvi
Nøgne Ø/Jolly Pumpkin/Stone: Special Holiday Ale
Ridgeway: Insanely Bad Elf
Saku: Porter
Samuel Adams: Winter Lager
Samuel Smith's: Winter Welcome Ale
Schlenkerla: Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock
Sinebrychoff: Jouluolut
St Feuillien: Cuvée de Noël
Stallhagen: Julbock
Svaneke: Julebryg
van Steenberge: Gulden Draak Vintage Ale
Wintercoat: Yule Ale

Eiköhän näillä alkuun päästä :D

Nøgne-Jolly Pumpkin-Stone: Special Holiday Ale

Jouluhössöttelyt saavat tämän vuoden osalta alkaa norjalaisen Nøgne Ø:n sekä amerikkalaisten Jolly Pumpkinin ja Stonen yhteistyön hetelmää makustelemalla. Tämä paketin avaaminen on aiheuttanut etukäteen melkoista hekumointia. Odotetuimpia tämän vuoden tapauksista. 8,5% olut on pantu ohrasta, rukiista ja kaurasta sekä maustettu humalien lisäksi salvialla, kuminalla, katajanmarjoilla ja kalifornialaisilla kastanjoilla. Kuulostaa juuri niin muikealta, kuin jouluoluen kuuluukin.

Olut on väriltään hyvin syvän punaruskea. Hyvin pienikuplaisen samettista vaahtoa on melko ohuesti, mutta se muodostaa kaunista pitsiä lasin reuinoille. Tuoksu on jollakin tavalla hyvin "lämmin". Se muistuttaa makeaa ja mausteista mallasruisleipää. Jotain määrittelmätöntä hedelmäisyyttä rottuu myös hieman. Mausteisuus on melko ilmiselvää, mutta sitä on melko vaikea eritellä. Pirtsakkaa, hieman kardemummaista ja mentholista meininkiä siinä tuntuu olevan. Ehkä se on sitten salvian tekosia? Ehkä sen kuminankin voi sieltä kaivella. Hämmästyttävän paljon mausteet ja ruismaltaisuus kuitenkin yhdessä muistuttavat legendaarisia Super Salmiakki -karkkeja. Tervaa ilmaantuu myös kuvaan oluen lämmetessä. Maku on pitkälti sitä, mitä tuoksu antaa odottaa. Jykevän siirapisessa mallasrungossa riittää potkua ja alkoholi peittyy makeuden taakse tehokkaasti. Jälkimaku on reilusti mausteinen, erityisesti katajan kitkeryyden huomaa nyt helposti. Hieman suklaatakin pyörähtää kielen päällä. Lakritsi ja omaleimaisen yrttinen maustemylläkkä jatkavat leikkejään limakalvoilla pitkään. Siirappinen mallas tahmaa huulet ja suutuntuma on hyvin paksu ja liukkaan matalahiilihappoinen.

Tästä oluesta on todella helppo pitää. Runsas mallaspohja pyöristää riittävästi mausteiden vyöryä, mutta silti oluen mausteinen perusluonne tulee varsin hyvin selväksi. Tämä voi olla joillekin liikaa, mutta minuun uppoaa. Erityisen insipiroivaa ja mystistä juomaa näihin pimeisiin iltoihin. Juuri tällaiset rohkeat oluet nostavat joulun mielestäni selvästi mielenkiintoisimmaksi olutsesongiksi. Pisteet: 39/50

Williams Brothers Midnight Sun

Edinburghin läheltä Alloasta ponnistavan Williams Brothers on minulle toistaiseksi tuttu vain mukavan kanervaisesta Fraoch Heather Ale-oluestaan, jota sai taannoin Alkosta. Maitokaupoissa olen joskus panimon oluisiin törmännyt, mutta eipä ole tullut ostettua. Inkiväärillä maustettua Midnight Sun-portteria ovat monet kehuneet sen verran, että riittävä kiinnostus heräsi. Alkosta saa oman testikappaleensa mukaan hintaan 3,99€.

Pikimusta olut kaatuu lasiin öljyisen liukkaana. Vaalean beigeä vaahtoa muodostuu ohueksi, mutta kestäväksi pitsiksi lasin reunoille isompien kuplien kaveriksi. Makean maltaisessa tuoksussa tuntuu rusinaista hedelmäisyyttä, tummaa suklaata, aavistus salmiakkia ja selvästi inkiväärin miellyttävän raikasta mausteisuutta. Mallasta on voltteihin (5,6%) nähden ihan mukavasti, mutta maku on silti ehkä kuivempi kuin tuoksu enteilee. Oluessa on mielenkiintoisesti sopusoinnussa hiivan hieman fenolinen hedelmäisyys ja inkiväärin terävyys, yrttinen humalointi antaa vielä oman mausteensa soppaan. Jälkimaun makeaa limpunkuorta muistuttava paahtomallas ja hento kahvisuus luovat hienostuneen sopusoinnun kuivuvan maltaisuuden ja pehmeän puumaisesti purevan humalan kanssa. Inkiväärin raikkaus on saatu mukaan myös suutuntumaan, joka ei paahteisesta maltaasta huolimatta muutu tunkkaiseksi edes pitkän jälkimaun kiemuroissa. Liukas ja pehmeän hiilihappoinen tekstuuri takaavat miellyttävän juotavuuden. Mukava olut kaikin puolin. Inkivääri istuu kokonaisuuten mukavasti ja tasapaino on kohdallaan. Jos jotakin lähtisin säätämään, niin maltaisuutta kasvattaisin aavistuksen täyteläisemmäksi. Pisteet: 36/50

Mohawk Stitch Porter

Mohawk Stitch Porter on Sigtunan pienpanimolla Wicked Wine-firmalle pantu portteri. Sain tämän käsiini vaihtokauppana, olut kuuluu Systembolagetin sortimenttiin. Mohawk-sarja flirttailee nimellään ja ehkä karulla ulkokuorellaankin löyhästi punkin kanssa. Etiketissä mainittu "punk-attityd" vähän hymyilyttää, varsinkin kun pari lausetta myöhemmin ollaan menossa jo suklaatryffeleissä ja homejuustoissa. Melko salonkikelpoista kiljua siis. Ihan hyvä niin. Kuuden mallaslaadun, jenkki-, britti- ja tsekkihumalien lisäksi Stitch on ryyditetty Muscovadosokerilla ja hunajalla. Raaka-aineissa ei ainakaan ole säästelty.

Melko samean punaruskean oluen vaahto on isokuplaisen saippuaista höttöä. Makean maitosuklaisessa tuoksussa on aavistus tummempaa paahdetta ja jopa tervaa. Ehkä vähän tupakkaista savuisuuttakin. Aromaattinen humalointi on miellyttävän hedelmäinen ja tasapainottaa paahdetta. Kovin jykeväksi en tuoksua kyllä lähtisi kehumaan. Maussa maltaisuus on aika kuivaa tuoksun huomioiden, jopa vähän jyväistä. Hunaja on vaikeasti löydettävissä ja helposti sekoitettavissa humalan makeisiin aromeihin. Jälkimaussa voi ehkä kuvitella olevan jotain hunajaista makeutta. Paahtomaltaiden happamuus leimaa makua koko kestoltaan, mutta ei se varsinaisesti haittaa. Jälkimaussa katkeroa on reippaasti kevyeen pihkaisuuteen asti. Jälkimaku jaksaa pitkään pehmeän suklaisena ja aavistuksen palaneena. Suutuntuma jää melko ohueksi, hapan paahde ja katkerot korostavat ohutta vaikutelmaa. Hiilihappoa on melko reippaasti ja suutuntuma näin ollen hieman kuohuva ja terävä.

Melko monimuotoinen olut, jota vaivaa kuitenkin melko vakava rungonpuute ja tasapainottomuuskin. PISTEET: 31/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Fuller's London Pride, real ale

Leskisen käsipumppu on saanut täytettä. London Pride on toki tuttu tuote sekä pullosta että tavallisena hanatavarana, jolloin se on mitä mainioin sessio-olut. Elävä versio on jäänyt maistamatta, mutta nythän tuo aukko sivistyksessä on hyvä korjata. Real-käsitelty Pride on aavistuksen kevyempi, alkoa löytyy tästä 4,1% normaalin 4,7%:n sijaan.

Hämärässä valossa meripihkan värinen olut näyttää melko kirkkaalta. Kuohkea, riilille ominainen vaahto. Tuoksussa on tutusti yrttistä humalaa, hedelmäisen pehmeät hiivan aromit ovat normiversiota enemmän esille. Hieman makean leipäinen mallas on miellyttävää, jälkimaussa on kevyt pähkinän vivahde. Katkero nipistää kevyesti lopussa. Kokonaisuus on kevyehkö, mutta ei sinänsä liian ohut. Pieni hiivainen karkeus häiritsee hieman muuten tasapainoista kokonaisuutta. Liekö vielä vähän raakaa? Tällaisenaan elävä versio häviää mielestäni kuitenkin melko selvästi normaalille hanaversiolle. PISTEET: 32/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Mikkeller Beer Geek Breakfast

Työviikko itäisen Lapin jokivarsissa könytessä on takana. Reilut tuhat kilometriä autossa istumista ja aikaiset herätykset jääkylmässä mökissä huonosti nukutun yön jälkeen vaativat pientä pehmittelyä kaupunkioloihin saavuttaessa. Suihku ja omassa sängyssä nukutut, pität unet normalisoivat tilannetta jo melko paljon. Lisäksi aion nyt pönkittää viikon aikana nuupahtanutta olutnörttiyttäni otsikon mukaisella kahvistoutilla - aamupalaksi tietenkin. Vai onko hauskasti nimetty tuote sopiva tekosyyn nautiskella tuopillinen maukasta olutta heti sängystä noustessa? Jokainen päättäköön itse motiivinsa, mutta konsepti on mielestäni houkutteleva ja hyvinkin kokeilemisen arvoinen.

Lasiin kaatuu liukkaan öljyisenä sysimusta olut harteillaaan beige vaahtokukka. Tuoksu on voimakkaan kahvinen, tumman suklainen, hieman suolaisen lakritsainen sekä voimakkaasti limppumaisen maltainen. Aavistus kuivattujen luumujen hedelmäisyyttä on havaittavissa. Tukevan aamupalan ainekset on katettu ja tarjotin koristeltu vielä kourallisella tuoreen yrttisiä ja kukkaisen aromaattisia humalankäpyjä.

Maku alkaa mallaslimppua muistuttavana, hieman makeana ja voimakkaana. Kevyen palaneet maltaat yhdessä tietyn suolaisuuden kanssa synnyttävät aavistuksen savuisen ja tervaisen vaikutelman. Tummapaahteinen kahvi hivelee kitalakea, vastajauhettujen papujen happamuus tasapainottaa maltaan makeutta. Kahvisuus taittuu hieman kohti tummaa suklaata jälkimaussa, varsinkin oluen lämmetessä huoneenlämpöön. Ehkä kuvittelen, mutta jälkimaussa voi aistia myös häivähdyksen vaniljasta. Liukkaan öljyinen suutuntuma on täyteläinen ja miellyttävän matalahiilihappoinen. Jälkimaun miellyttävä pehmeys kestää ja kestää. Voimakkaan kahvinen ja tukevan maltainen olut antaa hyvän startin päivälle. Pisteet: 42/50

Struise Pannepot 2007

Belgiasta tuli vajaa pari vuotta sitten raahattua tällainenkin herkku. Pannepot on huippulaadukkaan Struise -panimon yksi korkeimmalle arvostettuja oluita, RB:ssä Pannepot näyttäisi killuvan Belgian Strong Ale -kategoriassa peräti maailman kolmanneksi parhaana. Pannepot tarkoittaa perinteistä kalastusalusta ja sellainen komeilee myös etiketissä, kuten myös teksti: Old Fisherman´s Ale. Jostain kumman syystä en juonut kokonaista Pannepotia Belgiassa ollessani, mutta Nellin lasista maistetut huikat olivat todella vakuuttavia. Ainokaisen pikkupullon korkkaaminen on odottanut sopivaa juhlafiilistä jo melkoisen tovin, ja koska sitä ei näytä koskaan tulevan, päätin korkata nyt. Eiköhän tämä ole juhlafiilikselle riittävä katalyytti. Toivottavasti tavara on kuranttia, pullotuksesta on kuitenkin kolme vuotta(joka ei kyllä yleensä ole belgeille aika eikä mikään). Pullon kaulalla näytti killuvan jotakin hyytelömäistä, joka näyttäisi olevan Brettanomycesin tekosia. Toivottavasti ei mitään viheliäistä kasvustoa kuitenkaan.

Varovainen korkin raotus ja Pannepot oli jo hypätä vaputeen. Vahingoista viisastuneena olin kuitenkin Vanhaa Kalastajaa nopeampi lasini kanssa. Lasiin pulppuaa valtaisan beigen vaahdon kanssa syvä punaruskearuskea olut. Hiivapartikkelita näyttäisi leijuvan lasissa runsaasti. Ensinuuhkaisu tuo helpotuksen: ei varmasti ole pilalla. Herkullisen kompleksinen tuoksu on jotain aivan muuta, kuin olen nenääni aiemmin saanut. Veikkaukseni Brettasta taisi osua nappiin, sillä tuolle hiivakummajaiselle ominaisen maanläheinen ja nahkainen tuoksu erottuu melko selvästi. Vieläkin ilmeisempää on kypsien marjojen raskaan sokerinen makeus, joka muistuttaa melkein enemmän portviinejä kuin olutta. Tummaa karamellisiirappia ei niinikään voi olla huomaamatta. Taustalla erottuu myös melkoinen maustecocktail, josta on melko vaikea erotella mitään ykaittäistä, sen verran hyvin kaikki tasapainottuu. Pippurisuutta löytyy ainakin, mutta se voi myös olla hiivan tekosia. Alkoholin pieni terävyys erottuu myös. Tummat maltaat tuovat ehkä aavistuksen suolaisuutta, jopa lakritsia. Aavistus lääkeyrttien aromaattista tuoksua tulee ties mistä. Monimuotoisuutta siis ainakin löytyy. Uskaltaisiko maistaa?

Maku tarjoaa pienen yllätyksen, sillä tuoksu antoi odottaa melko paksua ja siirappista tavaraa. Makunystyröitä hivelee kuitenkin hienostuneempi ja kuivempi hedelmäisyys ja rommimaisen tumma karamelli. Tuoreena Pannepot olisi luultavasti melko reippaasti makeampi. Yhdistän kypsyneisiin olusiin usein hieman happaman "marjarahkaisuuden", eikä tämä tee poikkeusta. Maitohappobakteeritko siellä jylläävät, vai onko Bretta salakavalasti syönyt sokereita ja antanut tilaa jollekin hedelmäisen mansikkaiselle hiivan aromille? Otapa näistä selvää. Lakritsin suolaisuus tuntuu nyt selvästi ja sehän sopii näköjään loistavasti kuivahedelmäisyyden kaveriksi. Aavistus rasvaisen hapanta tummaa suklaata venyttää jälkimaun todella pikäksi. Mausteet kurkkivat kitalaessa vielä pitkään. Alkoholi ei maistu lainkaan, mutta silti maku on lähes mystisellä tavalla voimakas, jotenkin elähdyttävä. Melko hippiä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, matalahappoinen ja melko viinimäisen kypsä. Pannepot ei ehkä ole helpoin olut juoda, mutta tässä tapauksessa työskentely kannattaa. Palkintona on äärimmäisen monipuolinen ja silti tasapainoinen olutelämys, jonka soisi sattuvan omalle kohdalle vielä uudestaankin. Tässä on ehdottomasti yksi persoonallisimmista juomistani oluista. Eipä taida Pannepotia Alkon hyllystä vaan ihan heti löytyä. Pisteet: 44/50

Náchod Primátor Exkluziv 16%

Tsekkioluet tekivät aikoinaan suuren vaikutuksen oluesta kiinnostumaisillaan olevaan blogistiin. Kaikki lähti tummasta Velkosta, mutta pitihän niitä muitakin toki haalia Alkosta kotiin. Náchod -panimolla on juomataipaleeni varrella ja erityisesti sen alussa ollut taitoa sijoittaa Primátor -oluitaan merkittäviin ja muistorikkaisiin hetkiin. Primátor Svetly oli maistettavana biologikiltamme historian ensimmäisessä olukerhon kokouksessa ja taisi pärjätäkin ihan mukavasti. Samaista olutta suosittelin nykyiselle tyttökaverilleni mennessämme ensimmäistä kertaa päiväkaljoille. Puoli vuotta myöhemmin kauhistelimmekin jo pariskuntana Primator Doublen makeutta eräässä Prahan monista puistoista elämäni ensimmäisellä olutmatkalla. Primátor Sout oli ihan muuten vain mukava yllätys. Good times. Eipä tarvinnut siis kauaa empiä ostopäätöstä, kun Primátor Exkluziv ilmestyi Alkon hyllyihin hiljattain. Exkluziv on vahva (7,5%) vaalea lager, RB luokittellee sen heller bockiksi. Olisiko tässä särmää, jota Novopacké Pivo Valdstejn parhaimmillaan tarjosi?

Kirkkaan kullankeltainen olut kaatuu lasiin melko runsaan vaahtohötön kanssa. Pitsiä jää kiertelemään lasin reunuksille. Tuoksu on makea ja hieman karamellisen sokerinen, mutta myös mallasta tuntuu kohtuullisen tukevasti. Diasetyylia on, mutta ei erityisen paljon. Alkoholikaan ei jää huomaamatta. Humaloinnista irtoaa makeaa yrttisyyttä, mutta kovin voimakasta se ei ole. Alkoholi ja yrttisyys tekevät tästä samalla makealla tavalla "hedelmäisen" kuten monista muistakin vahvoista tsekkioluista. Maussa viljainen makeus, kevyt sokerisuus ja alkoholi hallitsevat. Jälkimaussa alkoholisuus nipistää vähän turhan kovakouraisesti, mutta varsin puhtaalta tämä silti vaikuttaa. Ainakin "mielenkiintoisesti" ailahtelevan Valdstejnin puhtauteen verrattuna. Öljyisen liukas, melko täyteläinen ja matalahiilihappoinen suutuntuma sopii kuvioon, mutta alkoholin polte estää enimmät mielihyvät.

Ihan kelvollinen olut, jossa pikkuisen vähempi määrä alkoholia ja reilumpi katkerointi tekisi varmasti terää. Kylmänkalseaan "puistohörhöilyyn" taipuvaiselle olutpersoonalle Primátor Exkluziv on kuitenkin tällaisenaan oiva työkalu pitkälle lokakuun loppupuolelle, leutoina talvina jopa marraskuun alkuun. Mutta emmehän me semmoisia, emmehän... Pisteet: 26/50

A. Le Coq Kvassi

Melkoinen ylläri löytyi Muhoksen K-marketista. Ennennäkemätön olut ja kokonaan uusi tyylibongaus siinä samalla. Kvass on käsittääkseni lähinnä itäisessä Euroopassa tavattava matala-alkoholinen, makean rukiinen olut ja vertautuu siis lähinnä meikäläiseen kotikaljaan. Etiketti kertoo A. Le Coq Kvassin sisältävän paitsi ruis-, myös vehnä- ja ohramallasta ja sokeria. Tuote on myös hiili- ja sitruunahapotettu ja säilötty kaliumsorbaatilla. Tuskin tämä siis on autettiin tyylinsä edustaja. Kvassi saaa ny kuitenkin tilaisuutensa saunanjälkeisenä janonsammuttaja.

Hailakan colajuoman värinen kvassi on vaahdoltaan limonadimainen ja katoava. Tuoksua hallitsee voimakkaan leipäinen ja siirappisen makea ruismallas. Reipas rusinaisuus korostuu jälkimaussa. Hyvin makeaa ja sokerisen oloista tavaraa, kuten vierre ennen käymistä ohueksi. Suutuntuma on vetinen ja hapotukseltaan kuten limonadit. Kokonaisuus on hyvin lähellä Ukko Pekka Perinteisiä Kotiolutta, mutta Kvassi onnistuu olemaan aavistuksen vähemmän teollisen makea ja hiilihappoakin on onneksi vähemmän. Toimii varmasti ainakin yhtä hyvin ruokajuomana kuin Ukko-Pekka. Molemmat ovat omalla makealla tavallaan mukavia mallasjuomia lähes ilman alkoholia. PISTEET: 22/50

Published with Blogger-droid v1.5.2