Dollen loistavaa tripeliä tuli rahdattua Belgiasta useampia puteleita. Ja mikäpä oli ostellessa, tässäkin pullossa hintalapussa on lukema 1,25€. Todella huokea hinta näin laadukkaasta tuotteesta, joka taitaa olla korkeimmalle pisteyttämäni tripel. Ensikokeilu oli melko mykistävä, niin monipuolinen ja luonteikas olut on kyseessä. Nyt viimeistä Dulle Teveä viedään. Saa nähdä, onko reilut pari vuotta kypsynyt yksilö vielä voimissaan. Edellisellä juontikerralla humalointi oli jo vähän vaisumpaa kuin tuoreessa.
Dollen pulloja korkatessa kädet tärisevät normaalia enemmän paitsi odotuksesta, myös pienestä pelosta. Sen verran kiireellä olut on joskus pullosta poistunut ympäri pöytiä ja vähän seiniäkin. Tällä kertaa kaikki meni hienosti, eikä pisaraakaan vaalean kullankeltaisesta nesteestä päätynyt lasin ulkopuolelle. Vaahto on totuttuun tapaan erittäin runsas ja kuohkean pilvimäinen. Trappistipikari on melko pakollinen varuste. Tuoksussa jyllää Dollelle ominainen talonmaku, voimakas ja monimuotoisen mausteinen hiivaisuus. Hedelmäistä viinikumia, mansikkaa ja granaattiomenaa ehkäpä. Humalointi erottuu onneksi vielä yrttisenä, ehkä aavistuksen minttuisena. Vaaleaa pilsmallasta, hieman leipää ja lopussa karamellista makeutta. Kuivuus, katkeruus ja tietty hiivainen tiukkuus nappaavat virkistävästi kitalakeen. Kuten jo ensiarviooni kirjoitin, on Dulle Tevellä harvinaisen "puhdistava" suutuntuma. Ei tippakkaan nihkeyttä, tunkkaisuutta tai alkoholin poltetta. Ihan kaikkia hiivoja ei kannata kuitenkaan lasiin mielestäni kaataa, se leikkaa turhaan osan humaloinnista. Sopivan täyteläinen, silti riittävän virkistävä ja kuohkean pehmeä rakenne. Juotavuus on huipputasoa ja luonnetta riittää. Hieno olut. Ehkä pidin vähän enemmän tuoreesta versiosta rapsakamman humaloinnin takia, joten annetaanpa pisteiden jäädä entiselleen. Pisteet: 44/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti