Ahvenanmaan panimon festiolut löytyi jostakin olutkaapin perimmäisestä nurkasta pölyttymästä inventaarion yhteydessä. Arkadiasta tämä tuli hommattua joskus syksyllä, juominen vain on unohtunut. Korjataanpa vahinko tapaninpäivän kunniaksi. Olutoppaassa 6 %:n vahvuinen Celebration on luokiteltu märzeniksi, RB:ssä dunkeliksi. Odotukset eivät hivottele pilviä, märzenit kun eivät Sclenkerlan savusellaista lukuunottamatta kuulu toistaseksi suosikkeihini. Dunkelilta Celebration ei kyllä pullon läpi killistelemällä näytä.
Odotettua tummempana olut kuitenkin lasiin pulppuaa. Väri on kirkas ja kauniin meripihkanruskea. Kermaisen pitsistä vaahtoakin muodostuu kohtuudella ja se kestää lasillisen loppuun saakka. Tuoksu onkin sitten enemmän odotetun kaltainen. Melko karamellista ja leipäisen makeaa mallasta, kevyt humalointi on makean ruohoinen. Aavistus hedelmäisyyttä, ei juurikaan diasetyyliä. Kevyesti paahteiset jyvät lisäävät hieman mielenkiintoa, mutta melko simppeli keitto Celebration kuitenkin on. Maltaisuutta on ihan mukavasti, eikä virhemakuja juuri tunnu. Kevyt humalan nipistys lopussa, maltaisuuskin kuivahtaa nyt jyväisemmäksi. Jonkinlaista karkeutta ja kevyttä hapokkuutta tässä on, eikä juotavuudessä päästä aivan saksalaisten esikuvien tasolle.
Helposti juotava ja melko puhdas olut. En arastelisi nostaa tätä ruokapöytään. Ilman ruokaa Stallhagen Celebrationille on kuitenkin melko vaikea keksiä käyttöä. Volttit ja makeutaso leikkaavaat virkistävyyttä, joten sessio-olueksi löytyy parempiakin vaihtoehtoja. Tuote on lisäksi melko yksinkertainen, joten ei tätä yhtä annosta enempää jaksaisi illan aikana juodakaan. Yksinkertaisuus (tässä tapauksessa oluen..) ei tunnetusti kiihota syvempään meditaatioon tuopin äärellä, joten lasi tätä ei kovin kauan tyydytä. Oliko kupletilla juoni? Lyhyesti siis: perushyvä vahvahko lager paritettavaksi normaalin arkiruoan kanssa. Pisteet: 26/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti