Meantime IPA

Hyvää vappua! Sateisen ja harmaan aaton tunnelmia piristää tänä vuonna Meantime IPA, jonka kaverini Samulin kanssa jaoimme. Olut kuuluu Alkon Arkadian myymälän valikoimaan, josta Samuli kiikutti sen maistettavaksi. Kiitos siitä! Aiemmat kokemuksen panimon tuotoksista ovat olleet vähän kaksijakoisia, joten mielenkiinnolla tätä lähden testaamaan.

Hieman utuisen oranssi olut, kermainen ja hyvin pitsinen vaalea vaahto. Tuoksussa maltaan karamellinen makeus ja hienostuneen kukkaisparfyyminen, aavistuksen saippuainen ja hunajainen humalointi ovat hyvässä tasapainossa. Hyvin hedelmäinen humalointi tuo kesäistä kepeyttä, eikä karamellisuus pääse ylidominoimaan. Loppua kohti mennään kuivempaan suuntaan keksisillä ja aavistuksen pähkinäisillä maltaan sävyillä, mutta ei tämä kaikkein kuivimpia ipoja ole. Olisikohan käytetty vähän jotain vaaleaa sokeria? Kepeys viittaisi ehkä siihen. Goldingsin yrttisemmät ja hieman pihkaiset aromit ja matalien alfahappojen huikean pehmeä ja "lavea" katkeruus pääsevät oikeuksiinsa jälkimaussa. Keskitäyteläinen suutuntuma on liukas ja öljyinen. Matalahiilihappoisuus korostaa liukasta tunnetta. Kokonaisuudesta paistaa huolellisuus ja puhtaus, sekä monta sylillistä aromihumalia. Kesäisen raikas olutkokemus passaa hyvin sateiseen vapun aloitteluun. Pisteet: 38/50

Kotiolutta: Pikopanimon luksusongelma

Pienet tilat ja tilavuudet.

Suureksi riemukseni pari kaveria on tykästynyt tuotoksiini siinä määrin, että haluaa juhlistaa merkkipäiviään meikäläisen tuotoksilla. Toinen on häätilaisuus, jonne olisi hyvä saada 60 l. sahtia. Toisella kaverilla on kolmikymppiset, jonne saisin suunnitella juhla-aterialle sopivan juoman pääni mukaan. Mahtava homma, eipä tässä panimomestaroinnin vaiheessa varmaan suurempaa kunniaa ja luottamuksenosoitusta voisi saada!

Sitten se karumpi puoli, eli miten isompien määrien tekeminen onnistuisi näppärästi keittokoon ollessa max 20 l luokkaa. Useampia eriä joutuu tekemään väkisin, se on selvä. Lähinnä tuo sahti huolestuttaa, sen kanssa kun tarvitaan viileitä tiloja ja jo normaalimpikin satsi rajoittaa jääkaappin primaarikäyttöä ihan liikaa. Toisaalta, nyt olisi hyvä aika rakennella isompi mäskäyslaatikko ja hommata lisää keittokalustoa sekä ylimääräinen jääkaappi/pakastin kylmäkäyttöön. Tai sitten "teen Mikkellerit" ja menen muiden nurkkiin panemaan! Pitääpä kartoittaa kaveripiirin maakellaritilannetta, vaikka sen varaan ei kyllä varmaan voi laskea.

Uusintaottelu: Flying Dog Road Dog Porter

"Porttereiden Ilkka Alanko", tokaisi kaveri tästä Oulun Tummat ja Täyteläiset Oluet -festareilla vuonna 2008. Kumpkin ollaan edelleen saamaa mieltä siitä, että Ilkka on Alangon veljeksistä se munattomampi. Jotenkin vaisu kuva oluesta tuolloin jäi, varsinkin kun ole pääsääntöisesti tykännyt panimon tuotoksista. Uusinta on viipynyt juurikin em. syystä, vaikka tätä sää nykyään Alkostakin ja testipullo tuli ostettua jo aikoja sitten (parasta ennen 062010). Annetaanpa mahdollisuus kuitenkin, jos vaikka maistaja tai maistettava olisi kypsynyt.

Syvän tummanpunainen väri, jossa ei ole hiivaista sameutta. Ohut, mutta kermainen vaahto on vaalean beige. Tuoksussa tummaa, hieman palaneen hapanta maltaisuutta ja muistikuviani selkeästi enemmän kahvia. Vähän jopa vaniljaa. Kohtalaisesti taateleiden sokerista ja tummaa hedelmäisyyttä. Muistiinpanoissai oli maininta selkeästä jenkkihumaloinnista, mutta kypsyminen lienee nyt syönyt sen melko vähiin. Jotain pihkaisuutta sentään löytyy. Jälkimaussa hieman salmiakkisen suolainen, aavistuksen savuinen ja mukavan pehmeä paahteisuus jatkuu pitkään. Alkoholi tosin meinaa vähän maistua, mutta ei juuri häiritsevästi. Melko makea kokonaisuus, jossa paahteisuus on enemmänkin kahvista ja maitosuklaista kuin karrelle käristettyä. Ehkä Ratebeerissä nimen "Porter" sanan eteen liitetty "Scottish" ei olekaan kovin metsässä? Jälkimaun kohtalainen katkeruus toimii asiallisena vastapainona makeudelle. Kevyen hapokas, mutta melko pehmeä ja liukas suutuntuma sopii kuvaan ihan hyvin. Hieman ohkaiseksi tämä ehkä jää.

Uusintakierroksella tämä kyllä maistuu selvästi paremmalle. Kumpikohan osapuoli tässä on lopulta kypsynyt? Vai olivatko festariolosuhteet ensimmäisellä maistelukerralla epäedulliset? Oliko olut silloin kenties liian kylmää, vaikuttiko putelin jakaminen kokemukseen? Oluiden arviointi toimii usein fiilispohjalta, kuten joskus aiemminkin tuli todettua. Yhden testin perusteella ei siis välttämättä saa oluesta hyvää kuvaa jnejne... Pitäisikö niitä Ilkan levyjä sitten oikeasti kuunnella? No, ei ehkä kuitenkaan =) Pisteet: 33/50

Quilmes

Alkon uutuuksia vaihteeksi, vaalea lager tulee tällä kertaa Argentiinasta. Hinnaksi ovat päättäneet 2,12€. Saapahan uuden maapinnan.

Väri on hyvin hailakan oljenkeltainen ja kristallinkirkas. Tuupillisen ohut, aavistuksen kermainen vaahto. Kevyt, maissinen makeus hallitsee tuoksua. Ruohoista humalaa on, mutta säästeliäästi. Jälkimaussa mahdollisesti hunajainen vivahde. Alkoholiakin erottuu selvästi, mikä on melkoinen saavutus 4,9% oluelle. Jotain epäilyttävän pierumaista tunkkaisuuttakin (DMS?) oli havaittavissa oluen ollessa kylmää, mutta ongelma katosi onneksi lämmetessä. Maissi ei ole herkkua oluessa eikä juuri muutenkaan. Tässäkin sen ominainen makeus tökkii vastaan. Katkeroita on kevyelti, mutta ei riittävästi tasapainottamaan makeutta. Alkoholi puskee läpi jälkimaussakin. Keskitäytläinen ja öljyinen, joskin lopulta vähän hapokas suutuntuma. Melko ankea tapaus, mutta eipä ollut juuri odotuksiakaan. Pisteet: 16/50

Kotiolutta lasissa: Pettun Dark Lager

Toinen maistiainen Pettulta. Tumma Lagerolut siis kyseessä, sen tarkempia speksejä en hoksannut kysyä.

Punertavan ruskea ja hieman samea olut kaatuu lasiin kuohkean ja tiiviin, väriltään beigen vaahdon kanssa. Tuoksussa tuntuu makeahkoa tummaa maltaisuutta ja paahteisuutta, jopa vähän savumaisesti. Hento humalan aromi on lähinnä ruohoinen ja hieman hedelmäinenkin. Lämmetessä kuivan jyväinen mallasrunko korostuu ja jälkimaun paahteisuus saa kahvisia sävyjä. Hieman happamuutta tuntuu jälkimaussa, mahdollisesti hiivan aiheuttamana. Keskitäyteläinen, melko matalahiilihappoinen ja liukas suutuntuma. Ihan mukiinmenevä olut tämäkin, ei kalpene kaupallisten tummien lagereiden edessä. Pisteet: 27/50

Kotiolutta lasissa: Vappu! 2010 ensimaistossa

Vappu! 2010 -niemen saanut vappuolut on nyt sitten korkattu. Pelkäsin vähän mausteiden yliotetta, sillä takana on muutamia ylimaustettuja keitoksia. Onneksi huoli oli turha!

Samean oranssinkeltainen, hyvin vehnäolutmainen väri. Myös vaahto tuo vehnikset mieleen: se on kookas, tiiviin pienikuplainen ja kermaisen pitsinen. Tuoksussa mausteet tuntuvat selkeinä: hieman saippuaista korianteria ja kardemumman terävyyttä. Reippaasti greippistä sitrushedelmää, vaikutelmaa vahvistavat myös cascade-humaloinnin sitruksiset ja pihkaiset aromit. Maltaisuus on melko kevyttä. Pitkään kestävässä jälkimaussa tuntuu selvästi rusinoilla höystettyä vehnäpullaa ja jo aiemmin sämplätessä havatsemaani pähkinää mausteisuuden ohella. Voisiko pähkinäisyys olla kauran aikaansaannoksia? Maku on kauttaaltaan melko kuiva ja katkeroitkin tuntuvat selvästi. Suutuntuma on oluen parhaita puolia: keveydestä ja reippaasta hiilihappoisuudesta huolimatta se on pehmeä ja kuohkea. Tulee mieleen vähän belgien witbierit, tosin ilman mausteista hiivaluonnetta. Vaikka olut onkin selvästi mausteinen, en sanoisi sitä ylimaustetuksi. Sen verran mukavasti varsinkin jälkimaun maltaisemmat meiningit tasoittavat kokonaisuutta. Kaikki keitokseen heittämäni ainekset löytyvät, eikä mikään yksittäinen ylidominoi. Hyvin virkistävä ja keväisen aurinkoinen kokonaisuus. Ehkä näitä keveitä olusia pitäisi tehdä useamminkin.

Kotiolutta: Luento kotioluesta

Pyysivät huomiseksi pitämään luentoa kotioluesta yliopiston nuukuusviikolle. Vähän kyllä kyseenalaista on, sopiiko aihe nuukuus-teemaan kovinkaan hyvin. Kaikki rahat tähän hommaan saa kyllä uppoamaan. No, lupauduin kuitenkin. Itse tekeminen on kuitenkin aina hyvä juttu. Nyt väsään pp-esitystä, tietenkin piti tämäkin jättää viimetippaan. Tunti on ilmeisesti aikaa paasata, kun viinintekijät peruivat oman esityksensä. Vähän hankala rajata käsittelyä kun pelkästä mäskäyksestäkin voisi puhua varmaan tunnin. Pitänee keskityä kuitenkin enemmän uutteisiin ja osittaismäskäykseen, jotta porukalle ei jää liian hankala kuva asiasta. Saapa nähdä, onko siellä väkeä kuuntelemassa.

Nokian Keisari Münchener Strong

Vahvempi version Nokian Münhenerista. Alkosta tätä saa hintaan 2,07€. Kamera ei suostunut ottamaan ainuttakaan siedettävää kuvaa.

Syvän meripihkanruskea, kirkkaana kaatuva olut. Melko kermainen ja kohtalaisesti säilyvä vaahto. Tuoksua hallitsee makea, sokerinen maltaisuus ja ruohoinen humala. Mielikuvituksella voi kaivaa esille aavistuksen hunajaa. Jälkimaussa kevyen paahteista leipäisyyttä. Maku on lähes äitelän makea ja vähän alkoholinenkin. Suuhun jää tympeän makea ja nahkea tuntuma - mistään raikkaudesta ei voi puhua. Keskitäyteläisestä, ölyisen liukkaasta ja vähän hapokkaasta suutuntumasta ei ole nostamaan tätä keskikastia ylemmäs. Ruokapöytään Keisarin voisi ehkä kuvitella nostavansa, mutta ei einesmakkaraa tai mikropitsaa arvokkaamman mätön kaveriksi. Pisteet: 20/50

Kotiolutta lasissa: Pettun Bitter

Suoritettiin Brouwland-tilauksen yhteydessä pientä maistiaisten vaihtokauppaakin. Testissä niistä Pettun Bitter. Kunnon kuvan saaminen oli ikivanhalla kameranräpsyllä ikäväkyllä mahdotonta.

Olut on tumman meripihkanruskea ja melko samea. Kaautuu lasiin kauniin kermaisen ja kestävän vaahdon kanssa. Tuoksuun on saatu mukavasti bittereille ominaista pähkinästä mallasta sekä yrttisen pihkaista humalan aromia. Myös hieman makeampaa paahteisuutta on havaittavissa. Maku on kuivakan maltainen ja melko katkera, kuten kuuluukin. Olisi ehkä pitänyt malttaa antaa oluen seistä kaapissa vuorokausi pitempään ja antaa hiivan laskeutua paremmin, nyt jälkimaussa tuntuu vähän hiivaista happamuutta. Suutuntuma on melko kevyt, mutta sessio-olueksi sopivan raikas. Jälkimaku jaksaa pitkään pähkinäisenä ja pehmeän katkerana. Helposti juotava olut. Parvekkeella auringonapaisteessa kelpaa kyllä maistella. Pisteet: 30/50

Van Eecke Het Kapittel Watou Prior

Belgiasta asti raahaamani herkku. Tykästyin tähän kertaheitolla Delirium Café:ssa, päällimmäisinä jäivät mieleen ja muistiinpanoihinkin kevyt maitosuklaisuus ja kuivat hedelmät yhdistettynä mukavaan paahteeseen. Saas nähdä, mitä puolentoista vuoden kypsyttely on tälle tehnyt. Parasta ennen-päiväys näyttäisi olevan 2010 loppuun, mikäli osasin oikein tulkita.

Tuoksussa erottuu happaman kirsikkaista ja herukkaista marjaisuutta, jota en muista tuoreessa olleen ainakaan näin ilmiselvästi. Maitoinen suklaisusuus on edelleen helposti havaittavissa, mutta nyt astetta tummempana. Yhdistelmä muistuttaa yllättävästi esim. ikääntyneen Aventinuksen "marjarahkaisuutta", mutta on tässä tapauksessa paljon miedompi. Makupaletin perustan muodostavat edelleen kuivatut hedelmät ja nyt vähän rommimaiseltakin tuntuva karamellisuus. Jälkimaku jatkuu pitkään herkullisen makeasti paahteisena muistuttaen vähän créme brûlee:ta ja päätyen lopulta suklaiseen pehmeyteen. Kokonaisuus on silti kuivampi ja vähemmän sokerinen kuin tuore versio muistaakseni oli. Juotavuus on on 9% olueksi jotain melko käsittämätöntä. Liukas ja samettisen pehmeä ja melkein liiankin kevyt. Taitaa panimon hiiva olla melkoinen epeli, sillä Van Eecke:n oluet ovat muistaakseni monista belgeistä poiketen täysmaltaisia ja siten vailla sokerien ohentavaa vaikutusta. Mikähän lie jäännösominaispaino?

Melkoisesti on olut muuttunut, mutta maistuu edelleen kerrassaan loistavasti. Etukäteen mietitytti, että tuliko tuoreelle antamaani 44 pisteeseen kenties heitettyä joku poikkeuksellisesta tilanteesta johtuva fiilislisä. Nyt tässä kotona maistellessani en oikein osaa noita pisteitä lähteä pudottamaankaan, sillä oluthan on kerrassaan loistava. Mielestäni oluen nimenomaan pitääkin herättää tuntemuksia, jotka sitten muistaa ehkä vielä vuosien päästäkin. Ei siitä pitäisi ainakaan pisteitä vähentää. Varsinkaan jos verrokkina ovat nyt vaikka jotkut mahdollisimman halvalla kyhätyt tusinalagerit, jotka kylminä ja persoonattomia rahastusvälineinä herättävät lähinnä turhautumista. En laske pisteitä, perkele =) Pisteet: 44/50

Kotiolutta: Paketteja Brouwlandilta

Tilattiin kimpassa parin kotiolut.com:in oululaisen kanssa viikkoja takaperin Brouwlandilta isohko paketti tavaraa. Tänään sain lopultakin noutaa 75 kg:n lähetyksen, joka ehti sekoilla mm. ympäri Ranskaa melko urakalla. Paketteja oli matkan varrella murjottu aika huolella ja yksi mallaspussikin oli revennyt, mutta onneksi vuoto ei ollut paha. Kaikki tilatut tavarat sentään löysivät perille. Nyt on sitten maltaita (25 kg Pils, 2,5 kg Munich ja 2,5 kg Whisky) vähäksi aikaa, lisäksi vielä pussi Hallertauer Hersbruckeria ja Wyeastin Belgian Saison -hiiva. Resepihommia siis edessä. Ensimmäiseksi sorvaan California Common -hegessä "huoneenlämpölagerin". Nimikin tälle kokeilulle on jo päätettynä: Kaijonharju Uncommon. Kaijo ansaitsee oluensa, vaikka nykyään asunkin ehkä 150 m. Pyykösjärven puolella.

Kotiolutta: Pullotusta

Mittasin vappuoluen ominaispainon ja koska se on pysytellyt 1,016:a päätin pullottaa. Ehtiipähän kypsyä pullossa edes hetken pitempään ennen vappua. Melko korkeaksi jäi tuo ominaispaino näin kevyeksi olueksi. Lueskelinkin jostakin, että tuolla Muntonsin hiivalla on taipumuksia väsyä aikaisin. Runko olikin sitten maistettassa yllättävän täyteläinen, mihin kyllä kauran käytöllä pyrinkin. Mausteet tuntuivat selvästi maussa olematta silti liian hyökkääviä. Jälkimakuun oli ilmaantunut pähkinää ja vähän paahtoleipäistä maltaisuutta. Ihan hyvältä siis vaikuttaa.

Achel 8 Bruin

Tieto Achelin saapumisesta Alkoihin tuli jo aikoja sitten, mutta ilmeisen viivästyksen takia tätä on nähty hyllyssä vasta viimepäivinä. Oulussa ensimmäisenä Limingantullissa, kuinkas muuten. 4,62 € ei tunnu kovalta kovalta hinnalta, sillä tämä taitaa olla omaan suuhuni parhaita oluita Alkossa tällä hetkellä.

Kaunis ja syvän meripihkanruskea ja kevyen samea väri. Kermaisen tiheä ja kermainen vaahto näyttää herkulliselta. Tuoksu on erittäin monimuotoinen ja rikas. Pääosissa kuivatujen hedelmien, lähinnä viikunoiden ja aprikoosien makeus ja tumma karamellisiirappisuus. Belgihiivaa parhaimmillaan: tuoreen mansikan ja hedelmäpurkan aromit ovat aina yhtä hämmästyttäviä löydettäviä mallasjuomasta. Lieneekö vaniljaisuuskin hiivan tekosia, vai onko sitä kenties nakattu kattilaan? Jälkimaku on yllättäen melko kermaisen suklainen, minkä lisäksi yrttistä humalan aromia tuntuu selvästi. Kuivattujen hedelmien ja karamellisiirapin makeuden vastapainona mallasrunko on melko kuiva ja koostunee hyvin suurelta osin pils-maltaasta. Korkeasta hiilihappoisuudesta huolimatta suutuntuma on erittäin pehmeä. Runsauteensa nähden kokonaisuus on uskomattoman kevyen ja helposti juotavan oloinen. Esim. Rochefort 8 on joenkin massiivisempi kuin tämä. Loistava olut ja erittäin tervetullut lisä Alkon hyllyyn. Kesällä tätä varmaan raskii ostaa enemmänkin kun töihinkin satuin pääsemään. Pisteet: 43/50

Bavaria 8.6 Special Blond Beer

Tämän hollantilaisen vahvan lagerin (7,9%) kiinnostavuus oli ennakolta melko olematon, sillä en ainakaan tyylin virolaisedustajille ole juuri lämmennyt. Epämiellyttävän alkoholisina ja makeina niille ei juuri sopivaa ikkunaa omassa käytössä ole. Tämä Alkon suht tuore tulokas päätyikin testipenkkiin lähinnä alhaisen hinnan (2,23€) ja inhimillisen pullokoon (o,33l) vuoksi.

Tavallisen lagerin kullankeltainen väri, hieman löysä ja saipuuaisen isokuplainen vaahto. Jotain höttöä säilyy lasin loppuun saakka. Tuoksu on odotetusti hyvin makean maltainen, yllättäen myös melko hunajainen. Vaaleaa karamellisuuttakin erottuu, lisäksi hieman tuoreen ruohoista humalaa. Alkoholi on yllättävän hyvin piilossa, vaikka jälkkimaussa toki erottuukin. Maltainen makeus hallitsee makua, eikä humalan katkeruutta ole kuin nimeksi. Melko täyteläisen öljyinen ja liukas suutuntuma on matalahiilihappoinen ja lämmittävän alkoholinen. Ihan kelvollinen tapaus, jonka voisi kuvitella parittavansa vaikka rasvaa tirisevän possunlihan kanssa. Pisteet: 24/50

Olutliiton Alko-selonteko

Olutliiton napakka kannanotto Alkon oluita sortavasta politiikasta löytyy täältä.

Thiriez La Maline + ahvenfilettä paahtoleivällä

Vaihteksi vähän erilainen arvio. Olut on peräisin Ranskasta, vaikka begialaisena itseään mainostaakin. Ahven on puolestaan Oulujoen Hartaanselältä, missä se nappasi pilkkiin jokusia tunteja ennen pannulle päätymistään.

Olut on hyvin tumman punaruskea, miltei lähes musta. Kuohkea beige vaahto näyttää mukavalta. Melko erikoisessa tuoksussa tuntuu selvästi marjaisuutta, joka muistuttaa lähinnä punaviinimarjoja tai happamia kirsikoita. Hiivainen happamus on myös ilmeinen. Paahteisuus on kohtalaisen kevyt, mutta jotenkin kuivan tuhkainen eikä kovin miellyttävä varsinkaan jälkimaussa. Vähän yrttisyyttä kummittelee taustalla, kuten myös keksistä mallasta ja kevyttä pähkinäisyyttä. Maku on kuivakka ja melko hiivaisen sekä marjaisan hapan. Happamuus ja paahteisuus ylikorostuvat, tasapainoittavaa maltaan makeutta saisi olla enemmän. Melko kevyt suutuntuma jää jälkimaun osalta vähän ohueksi. Suutuntuma on sinänsä ihan mukavan pehmeä ja vaahtoavan happoinen. Voi olla, että tämän osalta hiivat kannattaa jättää pulloon liian tuhkaisuuden välttämiseksi. Pisteet: 27

Ahvenfileet paistoin pannulla ja maustoin sitruunapippurilla ja suolalla. Vähän sitrunnamehua tirautin päälle. Paahdettujen ruisleipien päälle salaattia, tomaattia, fileet ja päälle vihanneskrassia koristeeksi ja terävyyttä antamaan. Voissa paistettu ahvenen maku ja mausteiden sitruksisuus toimivat ihan mukavasti oluen paahteisuuden kanssa yhteen. Suhteellisen kevyt olut ei peittänyt kalan makua pahemmin alleen. Leivän viljaisuus paikkasi oluen maltaanpuutetta ja vähensi happamuutta. Melko kelvollinen pari. Olut toimi paremmin ruoan kanssa kuin ilman.

Kotiolutta pöntössä: Vappuolut pöhisee

Vappuoluen pano meni kutakuinkin sunnitellusti. Mäskin suodatus oli vähän takkuista suurehkosta vehnä- ja kauramäärästä johtuen, mutta hitaasti laskemalla homma hoitui reilussa puolessa tunnissa kuitenkin. Vierteen ulkonäkö muistutti sameudessaan vähän normaalia tummempaa vehnäolutta. Tuoksu oli mukavan rusinainen ja mausteinen. Fariinisokerilla paksuksi siirapiksi karamellisoimani rusinat lisäsin keiton loppuminuuteilla, samoin mausteet (appelsiinin- ja greipinkuorta, korianteria ja kardemummaa) ja reippaasti Cascadea. Rusinat lisäsivät odotuksia enemmän sokerieita ja jouduin siis laimentamaan vierrettä vähän osuakseni tavoiteväkevyyteen, joka siis oli 1,047. Hiivasin kahdella paketilla Muntonsin ale-hiivaa, koska kaapissa ollut Coopers oli vanhentunut. Käyminen on ollut nopeaa, parin vuorokauden jälkeen vesilukko on jo melko rauhallinen.

Näppäsin muutaman kuvankin. Näiden asettelu on näköjään yhtä helvettiä, mutta yritetään.



Vasemmalla kylmälaatikosta tekemäni mäskäin hanoineen. Nakkaan päälle mäskäyksen ajaksi vielä vanhan talvitakin ja lämpö pysyy yllättävän hyvin tallessa. Keskellä sisänäkymä, suodatin on väännetty paistosuojaritilästä. Oikealla on suodatus meneillään.




Keitto käynnissä. Kaasulevy on reilusti kallein yksittäinen välinehankinta, mutta kyllä kannatti. 15l. vierrettä kiehuu nyt ihan kohtalaisen nopeasti. 20 l:n kattilan jos jostain vielä löytäisi nykyisen 15 l:n tilalle, niin ei tarvis jakaa vierrettä pienempiin kippoihin ollenkaan.

Vierteenjäähdytin on seuraava rakennuskohde. Yleensä olen jäähdyttänyt kattilaa altaassa kylmää vettä kierrättämälä, mutta melko hidasta se on ja vettä kuluu turhan paljon. Nyt kokeilin suurta saavia, jonka täytin lumella ja vedellä. Aika nopea systeemi oikeastaan, mutta kuparikierukka olisi kyllä ehdoton lumettomana aikana.

Lagerointia varten olen suunnitellut ylimääräisen jääkaapin tai pakastimen hankkimista. Ne ei paljoa käytettyinä maksaisi. Lisäksi vielä tarkkuustermostaatti ja sensori kaapin sisälle niin lämpötilan säätäminen olisi helppoa. Ongelmana on systeemin mahduttaminen kämppään sisälle. Pitäisi melkein olla autotalli...

AleSmith IPA

Tällä kertaa edessä on yksi niistä oluista, jonka maistamista olen hinkunut melko kauan. Kyseinen olut on keikkunut Ratebeerin parhaana tyylissään ja tätä pidetään kai jonkinlaisena amerikkalaisen IPA:n arkkityyppinä. Suomessa saatavuus rajoittuu lähinnä tiettyjen pääkaupunkiseudun olutravintoloiden teemaviikoihin, jolloin 0,6 l. pullosta joutuu pulittamaan sen 20€. Tästä kokemuksesta onkin kiittäminen kaveria, joka raahasi tuliaisputelin Kaliforniasta saakka. Kiitti Pete!

Olut kaatuu tulppaaniin vaalen meripihkanruskeana ja hieman utuisena. Keskikokoinen vaahto on erittäin kermainen, pitsinen ja kestävä. Jo kaadettaessa nenään tulvahtaa eksoottinen hedelmänektari ja raikas havumetsä - jenkkihumaloinnin kulmakivet. Erittäin tuoreelta vaikuttavassa humalakeitoksessa on makeaa persikkaa, sitruunaa, pihkaisia neulasia ja yrttistä ruohoisuutta. Taustalla on sopivan tukeva mallasrunko, jonka kevyt karamellisuus, keskimäisyys, kypsä marjaisuus ja jälkimaun pähkinä tasoittavat makeudellaan tanakkaa humalointia. Tyylin mukaisesti humalointi on kuitenkin pääosassa. Keskitäyteläinen ja matalahiilihappoinen suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin pehmeä, melkein kermainen. Kokonaisuutena intensiivinen ja voimakas paketti, joka ei menetä tippaakaan virkistävyydestään tunkkaisuuteen tai liiallisiin viinahöyryihin. Tämä ei ole mikään joogalentoa tai syvempää ymmärrystä vaativa "superolut", vaan todella helposti lähestyttävä ja maukas herkku siemailtavaksi melkein missä tilanteessa tahansa. Jenkkien suosima 0,6l. pullokoko on varsinkin vahvempien oluiden kohdalla yksinäiselle liian suuri, mutta tätä olisi kyllä juonut enemmänkin. Hyvän oluenhan tuntee yleensä siitä, että se loppuu aina kesken. Pisteet: 42/50.

Kotiolutta suunnitellessa: Vappuoluen suunnittelua

Opiskelijavaput on yhtä pitkää piknikkiä ilmoista riippumatta. Usempana vuonna on tullut tehtyä viiniä tai siideriä vappurientojen ratoksi, mutta nyt viimeisen (toivottavasti) opiskelijavapaun kunniaksi panenkin oluen. Perinteintä noudattaen kustannusten on tarkoitus vappuherkun suhteen pitää minimissä, eli varastojen jämistä lähden tarvikkeita kaivelemaan.

Ideana on tehdä kevyehkö (~11,7 P) ja keväinen ale, jota on kiva lipitellä ulkosalla. Vehnää ja kauraa mukaan runkoa tuomaan, vappuisen maun vuoksi karamellisoituja rusinoita ja ehkä vähän fariinisokeria. Appelsiinin ja greipin kuorta sekä korianteria mausteeksi. Katkeroita melko kevyesti, mutta aromia reippaasti jenkkihumalista. Käymispuolen hoitaa neutraalisti Coopersin alehiiva ehkä vähän normaalia viileämmissä olosuhteissa.

Kaikki tarvikkeet hedelmiä lukuunottamatta löytyykin jo kaapista. Samalla saan kätevästi käytettyä jo parhaat päivänsä nähneet sahtimaltaan jämät.

Eiköhän näillä värkeillä jotakin juomakelpoista synny vappuun mennessä.

Koff Extra Brew

Löytyi tämäkin viimein maistettavaksi Välivainon K-Supermarketista. Koff:n tuoteperheen tuoreimmalla vesalla pitäisi olla mainostekstien mukaan entistä tukevampi mallaspohja ja reipas Saaz-humalointi. Saapa nähdä.

Väri on kullankeltainen, vaahto totutusti valkoinen ja rakenteelaan löysän lässähtävä, joskaan ei täysin katoava. Kaadettaessa ja tuoreeltaan nuuskittaessa hieman yrttinenkin humalantuoksu ei jää huomaamatta, mikä nosti toiveita. Ensimmäinen kulaus palauttaa taas lähemmäs maan kamaraa: jyväinen, hieman ummehtuneen makeahko ja tärkkelyksinen, jopa paperinen olemus haukkaa humalan aromit tehokkaasti. Mallasta tässä ei kyllä havaittavasti enempää ole kuin normi-koffissakaan. Ohuessa mallasrungossa katkerot tuntuvat melko terävänä kitkeryytenä, eikä mistään miellyttävästä humalan "puraisusta" voi kyllä puhua hyvällä tahdollakaan. Suutuntumakin on ohut ja melko terävän hapokas. Hyvän Saazin haaskaamista tämmöinen ankea tärkkelysvesi kyllä on. Täysmaltaisena voisi jopa toimia vaikka saunaoluena, mutta nyt tälle ei kyllä tule käyttöä löytymään. Hintakaan, olikohan 2,58€, ei ole mitenkään halpa. Samalla rahalla kun saa vaikka Urquellin, jos haluaa Saaz-annoksensa vieläpä mukavalta mallaspediltä tarjoiltuna. Pisteet: 18/50

Kari Ylänteen kirjoitus (ruokala.net)

Iltasanomien toimittajana ja pitkän linjan oluen puolestapuhujana tunnetun Kari Ylänteen lyhyt, mutta napakka kirjoitus Suomen alkoholipolitiikan ihmeellisyyksistä löytyy täältä.