A. Le Coq Kvassi

Melkoinen ylläri löytyi Muhoksen K-marketista. Ennennäkemätön olut ja kokonaan uusi tyylibongaus siinä samalla. Kvass on käsittääkseni lähinnä itäisessä Euroopassa tavattava matala-alkoholinen, makean rukiinen olut ja vertautuu siis lähinnä meikäläiseen kotikaljaan. Etiketti kertoo A. Le Coq Kvassin sisältävän paitsi ruis-, myös vehnä- ja ohramallasta ja sokeria. Tuote on myös hiili- ja sitruunahapotettu ja säilötty kaliumsorbaatilla. Tuskin tämä siis on autettiin tyylinsä edustaja. Kvassi saaa ny kuitenkin tilaisuutensa saunanjälkeisenä janonsammuttaja.

Hailakan colajuoman värinen kvassi on vaahdoltaan limonadimainen ja katoava. Tuoksua hallitsee voimakkaan leipäinen ja siirappisen makea ruismallas. Reipas rusinaisuus korostuu jälkimaussa. Hyvin makeaa ja sokerisen oloista tavaraa, kuten vierre ennen käymistä ohueksi. Suutuntuma on vetinen ja hapotukseltaan kuten limonadit. Kokonaisuus on hyvin lähellä Ukko Pekka Perinteisiä Kotiolutta, mutta Kvassi onnistuu olemaan aavistuksen vähemmän teollisen makea ja hiilihappoakin on onneksi vähemmän. Toimii varmasti ainakin yhtä hyvin ruokajuomana kuin Ukko-Pekka. Molemmat ovat omalla makealla tavallaan mukavia mallasjuomia lähes ilman alkoholia. PISTEET: 22/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Caracole Saxo Bio

Belgialaisen Caracole -panimon oluiden etiketeissä mönkii sympaattisesti piirrettyjä kotilohahmoja panimon nimen mukaisesti. Näin on myös Saxo:n etiketin laita. Hupaisa saksofonistisankari matkasi Suomeen länsinaapurimme monopolimyymälän kautta. Saxo on vaalea belgialainen vahva ale (7,5 %) ja valmistettu luomuraaka-aineista, mistä plussaa. Melko sopivalta vaikuttava paketti siis näin biologin näkövinkkelistä.

Simamaisen keltainen ja hiivan samentama olut kaatuu lasiin näyttävästi kuohuvan vaahdon kanssa. Trappistilasi olisi ehkä ollut tälle tulppaania sopivampi astia. Tuoksu on makean mausteisen ja samalla hieman hiivaisen hapan. Vaikuttaa erittäin raikkaalta. Simamaiset ja kevyesti hunajoidun hedelmänektariset tuoksut tekevät tästä hyvin kesäisen. Melkein voisin vannoa korianteria ja appelsiininkuorta käytetyn mausteena. Maussa maltaisuus on varsin kevyttä ja kuivaa. Kevyt sokerisuus ja hedelmäisen hapan hiiva antavatkin enemmän luonnetta oluen perusmaulle. Lopussa tuntuu pieni alkoholin tujaus. Juotavuus on näennäisestä kepeydestä johtuen erittäin hyvä ja pehmeän samettinen suutuntuma saa oluen valahtamaan liukkaasti kurkusta. Saxo on leppoisa ja helposti lähestyttävä belgiolut, jota kelpaisi nautiskella vaikka terassilla. Hintaa taisi kertyä euroissa mitattuna rapiat kaksi yksikköä, mikä ei ole paha näin pienen ja laadukaan panimon laadukkaasta luomuoluesta. PISTEET: 36/50

Rapurallaa

Olen juuri ensimmäistä kertaa elämässäni rapukesteillä. Onhan noita vesiemme saksiniekkoja joskus tullut maistettua, mutta kestien kulttuurinen puoli on jäänyt lähinnä huhujen ja paskojen sketsien varaan. Hauskaa ja perinteisiä napsuja onkin riittänyt ja sosiaalinen syöminen on kivaa. Mutta oluen osalta ilta on ollut kuiva. Siispä asiaan.

Tämä morfologisesti jännä äyriäinen maistuu lähinnä tilille ja suolalle. Rehevän rasvaista ja makean umaamilla planktonilla lihonutta katkarapua muistuttava lihaksinen maku on lopulta oikein miellyttävä. Olutta en ennalta osannut varata reissuun, mutta syödessä muutamat paritukset kävivät mielessä. Olisiko joku helles, miedohko saksa-pils tai joku tukevahko tsekkipils? Jotain terävyyttä ravut ja tilli tuntuisivat vaativan. Tripel tai kevyt gueuze (esim. Lindemans Cuvee Rene tms.) tässä yhteydessä voisi olla myös paikallaan. Tai todellinen ruokailijan Työjuhta, Sierra Nevadan Pale Ale.

Antakaa vinkkiä, jos koetettuja parituksia löytyy.

Published with Blogger-droid v1.5.2

Löwenbräu Oktoberfestbier

Löwenbräu on yksi kuudesta alkuperäisestä Oktoberfest-oluesta. Historia "virallisena festarioluena" ulottuu jo niinkin kauas kuin vuoden 1810 Müncheniin. Nyt sitä Alkoista kautta maan, hinta 3,26€. Märzen ei kuulu suosikkityyleihini, ja ne ovat omimmilaan usein ruaon kanssa. Löwenbräun klassikko saa nyt kuitenkin luvan säväyttää ihan ilman ruokaa.

Kullankeltainen olut on kristallin kirkas ja vaahdoltaan ohueko ja melko pitsinen. Tuoksu on märzeneille tyypilliseen tapaan maltainen ja leipäisen makea, hieman karamelliakin. Yrttisyyteen taipuvaa humalaa tuntuu kohtalaiseti. Ehkä kevyttä hedelmäisyyttä on myös joukossa. Maku ei ole makeimmasta päästä märzenejä, onneksi. Alkoholikin pysyy piilossa näppärästi. Silti mallasta on riittävän tukevasti, runko on keskitäyteläinen. Lopussa tuntuu kevyseti myös humalan katkeruutta, mikä lisää tasapainoisuutta. Hieman öljyinen suutuntuma on liukas ja matalahiilihappoinen. Kokonaisuus pysyy vieläpä melko raikkaana, enkä huomaa virhemakuja. Mielestäni tämä on Oktoberolut sieltä paremmasta päästä. Maistuu ilman ruokaakin, mutta siansuoleen pakattua lihamassaa kelpaisi kyllä jäytää siinä sivussa. Pisteet: 32/50

Kulinaari sunnuntai: Kievari Kekriä ja etnistä sapuskaa

Kaverini Samuli harrastaa kokkailua. Koska syyskuisen harmaa sunnuntai sopii erittäin hyvin keittössä räpeltämiseen, päätimme touhuta pienellä porukalla sekalaisen etnistä ruokaa. Luvassa on alkuruoaksi setšuanilaista keittoa, pääruokana porsascurrya ja kukkakaaligashia riisin ja raidan kanssa. Jäätelö ja chai-juoma toimittavat jälkiruuan virkaa. Tuliset ja mausteisen aromaattiset ruoat sopivat mielestäni mainiosti yhteen reippaasti humaloitujen ja riittävän tukevien oluiden kanssa. IPA:t ja pale alet:t toimivat taatusti. Miksei vaaleat belgitkin, vaikka mausteiset tripelit. Kaapista ei tällä kertaa löytynyt kunnon humalapommeja eikö oikein sopivia belgejäkään tähän hätään, eikä Alkokaan tietenään ole sunnuntaina auki. Niinpä omaan mukiini valikoitu alku- ja pääruoan kanssa Laitilan Kievari Kekri. Vieraille kipaisin lähikaupasta Flying Dogin Doggie Style Pale Ale:t.

Kekri on väriltään syvän kultainen ja hieman rusehtava. Vaalea vaahto on melko kuohkea ja vähän höttöinen. Tuoksu on makean maltainen ja karamellinen, jopa rasvainen. Humalointi on kevyt, rohounen ja hieman yrttinen. Jotain hedelmäisempiäkin tuoksuja erottuu, samoin vähän alkoholia. Maku on kauttaaltaan melko tukevasti maltainen, makea ja kevyen alkoholinen. Liukkaan öljyinen ja hieman alkoholinen jälkimaku on aavistuksen liimamainen. Pehmeänä, lähes täyteläisen maltaisena ja maltalahiilihappiisena Kekri toimi hyvin possun kanssa. Runkoakin oli sopivasti varsin tuliselle ruoalle. Voimakkaampi humalointi olisi kompannut mausteisuutta varmasti paremmin. Pisteet: 26/50

Biitti possua kastikkeineen ja hörppy Doggie Stylea todisti tämänkin yhdistelmän toimivan mainiosti. Jäi tosin kaipaamaan voimakkaampaa mallaspohjaa oluelta, jotta mausteisuus olisi saanut parempaa vastakaikua. Sitä olisi löytynyt vaikkapa saman panimon Snake Dog IPA:sta tai Nøgne Ø:n IPA:sta.

Ruoka oli muuten lyhyesti kuvattuna hyvää ja sitä oli vieläpä riittävästi :D Tulisuutta riitti pikkuhikeen saakka ja muutenkin mausteiden täyteläisyys oli hyvin miellyttävää. Tamarindit, inkiväärit ja ties mitkä muut jeerat tuoksuvat kämpässä varmasti vielä useamman päivän. Kiitos!

Hofbräu Dunkel

Bongattu Oulun Oluthuone Keskeiseltä. Tumman mahonkinen olut, vaahto on niukka mutta kermainen. Tarjoilu on kylmänsorttista, eikä tuoksu avaudu heti. Ensinuuhkaisu antaa kuivaa hedelmää, lähinnä ehkä viikunaa ja aavistuksen yrttistä humalaa. Paahdetta on melko hillitysti, mutta riittävästi synnyttämään hieman puumaisen vaikutelman. Maltainen makeus lisääntyy oluen lämmetessä ollen typäkimmillään leipäistä ja hunajaistakin.
Jälkimaussa hedelmäinen makeus ja kahvinen paahde sekoittuvat, lopputulema on ehkä hieman liimamainen ja aavistuksen alkoholinenkin. Keskitäyteläinen suutuntuma on aavistuksen hapokas, mutta silti kohtalaisen miellyttävä. Melko tasapainoinen, makeahko dunkel. Keskitasoa vähän kaikilla osastoilla. PISTEET:26/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Malmgård Blond Ale

Leskisen kaappeihin on ilmestynyt Malmgårdin oluita hiljattain. Alkosta tuttu Belge löytyy tämä ennalta maistamattoman Blonden lisäksi. Belgihiivalla pantu Blonde herättää kohtuullisen kovat odotukset.

Väriltään saman keltaisen oluen vaahto on pikkutuoppiin kaadettaessa melko niukka eikä kovin pitsinenkään. Tuoksu on raikas, makean kukkaishuomaloitu, greippinen, hieman hunajainen ja pihkainenkin. Jokseenkin neilikkaisen mausteinen ja hedelmäarominen hiivaisuus on selkeä osoitus hiivan belgijuurista. Maltaisuus on kuivaa ja kevyttä, mutta ei ohutta vahvuuden (4,2%) huomioiden. Aavistus keksiäkin häivähtää taustalla. Lopussa tuntuu kohtalaisen voimakas katkeron nipistys ja hiivan hedelmäisyys ja kevyt hapokkuus. Kevyt saipuaisuus lopussa lienee humalista peräisin, olisiko fugglesia? Suutuntumaltaan kevyt olut on raikas ja virkistävä. Makuakin riittää mukavasti. Blonde on mielestäni Belgeä onnistuneesti olut. Saisipa tätä lähikaupasta! PISTEET:33/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Stallhagen III

Oli mukava bongata lähimarketista tämä saarivaltakuntalainen versio vaaleasta lagerista. Jostain syystä Stallhagenin(kin) saatavuus on Oulussa melko olematonta. Parin maistokerran perusteella kyseessä on ihan mukava "kulutuslager", joka voittaa suurten suomipanimoiden bulkit.

Tuoksu on puhdas ja kevyehkö, miedon ruohoisesti ja makean yhteisesti huomioitu. Jyväinenkin ja aavistuksen leipäinen mallaskin erottuu. Maussa viljainen makeus ja miedohko katkerointi ovat mukavassa balanssissa, jälkimaussa makustelen vähenee ja humalakin nipistää kevyesti. Näillä vahvuuksia jälkimaun täyteläisyydessä jää hieman toivomisen varaa, mutta ei tämä erityisen vetinenkään ole. Suutuntuma on jokseenkin liukas ja miellyttävän öljyinen sekä matalahiilihapponen. Mukava lager vaikka saunaan tai ruoan kanssa. Pisteet: 26/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Pivovar Herold Bohemian Wheat Lager

Tsekkiläisen Pivovar Heroldin suodattamaton vehnälager ilmestyi hiljattain alkon hyllyihin hintaan 1,98€/0,33l. Maistamani vehnälagerit (niitä ei ole monta) eivät ole juuri intohimoja herätelleet, mutta Heroldin tuote on toki pakko testata. Panimon Black Lager on nimittäin erittäin pätevä olut ja Granat maistuu myös meikäläiselle. Nämä kaksi olutta sävähdyttivät harrastuksen alkutaipaleilla ja panimon tuotteita tuli myös maisteltua ensimäisellä olutreissullani Prahassa.

Vehnälagerin ulkonäkö on täyttä vehnäolutta: pullon pohjalla jököttävä paksuhko hiivakerros tekee oluesta kaadettaessa hyvinkin samean. Orannssia nestettä koristaa melko kermainen vaahtokukka. Tuoksu on sekin hyvin vehnäolutmainen: makeaa banaanisuutta on reippaasti ja myös hieman pistävän mausteinen hiivaisuus on tuttu weizeneista. Hennon ruohoinen humalointi lisää mielenkiintoa. Maku alkaa makean vehnäisenä ja pullataikinaisena. Diasetyyli siis tuntuu ja se lisääntyy oluen lämmetessä. Lopussa kuvioihin ilmestyy selvästi myös kypsien mansikoiden makeutta. Loppua kohti kuivuva suutuntuma on lagermaisen kuiva, eikä muistuta tältä osin ainakaan kaikkein "pureskeltavimpia" vehniksiä. Pivovar Herold Wheat Lager on monipuolinen ja jopa mielenkiintoinen tsekkiuutuus. Sopii virkistystä hakeville ja varmasti myös monien ruokien kumppaniksi. Viilenevän syksyn uutuutena tämä ideaali kesäolut on kyllä hyvin tyypillistä Alkoa... Myynti olisi varmaankin ihan toista vähän lämpimämpänä vuodenaikana. Pisteet: 35/50