Tällä kertaa edessä on yksi niistä oluista, jonka maistamista olen hinkunut melko kauan. Kyseinen olut on keikkunut Ratebeerin parhaana tyylissään ja tätä pidetään kai jonkinlaisena amerikkalaisen IPA:n arkkityyppinä. Suomessa saatavuus rajoittuu lähinnä tiettyjen pääkaupunkiseudun olutravintoloiden teemaviikoihin, jolloin 0,6 l. pullosta joutuu pulittamaan sen 20€. Tästä kokemuksesta onkin kiittäminen kaveria, joka raahasi tuliaisputelin Kaliforniasta saakka. Kiitti Pete!
Olut kaatuu tulppaaniin vaalen meripihkanruskeana ja hieman utuisena. Keskikokoinen vaahto on erittäin kermainen, pitsinen ja kestävä. Jo kaadettaessa nenään tulvahtaa eksoottinen hedelmänektari ja raikas havumetsä - jenkkihumaloinnin kulmakivet. Erittäin tuoreelta vaikuttavassa humalakeitoksessa on makeaa persikkaa, sitruunaa, pihkaisia neulasia ja yrttistä ruohoisuutta. Taustalla on sopivan tukeva mallasrunko, jonka kevyt karamellisuus, keskimäisyys, kypsä marjaisuus ja jälkimaun pähkinä tasoittavat makeudellaan tanakkaa humalointia. Tyylin mukaisesti humalointi on kuitenkin pääosassa. Keskitäyteläinen ja matalahiilihappoinen suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin pehmeä, melkein kermainen. Kokonaisuutena intensiivinen ja voimakas paketti, joka ei menetä tippaakaan virkistävyydestään tunkkaisuuteen tai liiallisiin viinahöyryihin. Tämä ei ole mikään joogalentoa tai syvempää ymmärrystä vaativa "superolut", vaan todella helposti lähestyttävä ja maukas herkku siemailtavaksi melkein missä tilanteessa tahansa. Jenkkien suosima 0,6l. pullokoko on varsinkin vahvempien oluiden kohdalla yksinäiselle liian suuri, mutta tätä olisi kyllä juonut enemmänkin. Hyvän oluenhan tuntee yleensä siitä, että se loppuu aina kesken. Pisteet: 42/50.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti