Torstai
Kolmen hengen seurueemme, jossa allekirjoittaneen lisäksi tyttöystävänsä Nelli kera molempien yhteisen opiskelutoveri-Samulin hyppäsi Helsingissä junasta kymmenen aikoihin illalla. Peliaikaa oli siis vielä reippaasti jäljellä, joten väsymyksestä huolimatta tarvoimme hankien keskellä päättäväisesti suoraan St. Urho's Pubiin. Urho olikin jo tuttu paikka: täällä kävimme Nellin kanssa pohjustamassa taannoista Belgianreissua juurikin samaisen Samulin toimiessa oppaana. Tällä kertaa suunnitelmissa oli päästä rääppimään portteripäivien jäämistöä sekä bongata Schlenkerlan Fastenbier. Portteripäivien listalta ei kovin montaa tuotetta enää tarjolla ollut, mikä oli kyllä odotettavissakin. Juotua tuli parit kotimaiset, eli Suomenlinnan Panimon Helsinki Porter ja Plevnan Dry Stout. Molemmat toimivat, Plevna paremmin. Välikevennyksenä maistui mainiosti illan pakollinen belgi, eli Van Den Bossche Buffalo Belgian Bitter. Näiden jälkeen olimmekin jo valmiita Urhon mainiolle känkylle, joka kainalossa sitten painelimme kamppiin. Känkky naamaan bussiasemalla ja bussilla Olariin nukkumaan. Hyvä päivä.
Perjantai
Päivälle oli tiukka ohjelma, siispä heräilimme hyvissä ajoin. Samuli jäi hetkeksi kämpille, joten lunastettuamme matkalijakortit julkisia varten lähdimme Nellin kanssa kaksin palloilemaan. Päivän ensimmäinen kohde oli Ruoholahdessa pienen etsimisen takana, vaikka osoite olikin tiedossa ja kartta kädessä. Hyvin oli katseilta One Pint Pub piilotettu pienen kanavan varteen kerrostalon takapihalle. Olo oli kuin pahimmallakin turistilla. Ehdimme kuitenkin paikalle heti kun ovet aukesivat, eli klo. 13. Paikka oli pieni ja sisustukseltaan kaikessa sekalaisuudessaan vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta kuitenkin viihtysä. Täällä oli pakollisina maistettavina Pubin omat kolme Cantillonilla Belgiassa teetettyä lambicia. Baie D'argousier, eli tyrnilambic, otettiin varalta sekä 2006 että 2004 vuosikertoina ja loistavaksi havaittiin. Groseille(punaherukka) ja Groseille Á Maguereau(punakarviainen) eivät aivan tyrnille pärjänneet, mutta olivat muikeita nekin. Tässä vaiheessa sisään pamahti monikymmenpäinen hautajaisseurue, joten katsoimme parhaaksi jatkaa matkaa limakalvojenkin jo anoessa armoa happamien lambicien jälkeen.
Kävelimme Ruoholahdesta lumivuoria ihmetellen suoraan Angleterreen. Aikaa ja aineita kului joukkomme paisuessa hetkittäin jopa kymmeneen henkeen paikalle vaeltaneiden biolologiuttujen (no joo, oli vähemmistössä joku humanistikin) vaikutuksesta. Hauskaa oli ja hyviä oluitakin juotiin. Ehdoton kohokohta oli Samuel Adamsin Utopias, josta iso kiitos Samulille! 27 % alkoa sisältävä olut oli intesiivisyydessään lähinnä portviinimäinen kokemus.
Porukka hajosi lopulta kuka minnekin, ainakin osa meni Tavastialle keikalle. Olimme Nellin kanssa jälleen kahden ja suuntasimme Roballe syömään ja sitten Black Dooriin katsomaan Suomi-USA -kendokamppailua. Peli oli tunnetusti täysin paska, mutta hyviä oluita jälleen saatiin, mm. kyseisellä hetkellä ilmeisesti maailman kolmanneksi vahvin olut eli Brew Dogin Tactical Nuclear Penquin. Nellille tästä kiitokset! 32 volttinen skotti oli yllättäen olutmaisempi kuin aiempi Utopias. Tokyo* ja Storm samalta panimolta testattiin myös. Keveitä sessio-oluita siis ;) Pilkku tuli ja vaihteeksi kasvanut porukkamme kiirehti hetkeksi Stageen. Ja sitten Olariin nukkumaan kolmetoistatuntisen baarissa istumisen jälkeen.
Lauantai
Päivä alkoi pienellä pääkivulla, joka lähti onneksi kahvilla ja huonolla huumorilla. Kannatti jakaa pulloja, muuten olisi varmasti tarvittu jotain muutakin. Suuntasimme nopsaan keskustaan, jossa oli vuorossa pakkoreissu Arkadian Alkoon ja Kampin Teerenpeliin. Teerenpelin Visikiportteri oli aika kova, Hippaheikki vähemmän kova. Bongattiin myös city-huuhkaja postitalon katolta. Sitten bussiin ja takasin kohti Espoota, jossa juuri aukeamaisillaan oli The Gallow's Bird.
Gallow'sin keikka oli melko pikainen ja bloggaajaa vaivasi vieläpä paha puusilmäisyys. Urhossa saamatta jäänyt Schlenkerlan Fastenbier maistui täällä hyvältä. Samaan aikaan Samuli kantoi pöytään jokusia itselleni uusia pulloja, joita en ollut onnistunut poimimaan puisilla silmilläni. Niinpä päädyin juomaan puolet Samulin oluista ja Samuli vastaavan osuuden minun oluistani. Sitten kiireenvilkkaa bussiin ja Ruoholahdessa metroon.
Pitkän siirtymän jälkeen nousimme metrosta Puotilassa. Reissun odotettu kohokohta, legendaarinen Olutravintola Pikkulintu, oli ostarissa kivenheiton päässä asemalta. Nostatimme kuitenkin hetken kuumetta syömällä ankeahkoa tofua pussinuudeleiden kera Pikkulintua vastapäätä olevassa etnisessä ravintelissa. Pikkulintu oli ainakin yhtä kova kuin odottaa saattoi, eikä vähiten käynnissä olleiden Amerikan viikkojen ansiosta. Hanat ja kaapit pursuivat tupla-ipoista ja imperial stouteista ja nämä valinnanvaikeudet oli vieläpä listattu vihkoseen, jonka puujalkavitsit aiheuttivat runsaasti hörähtelyä porukassamme. Kaikki mitä maistettiin, oli vähintäänkin hyvää ja arvosteluvihkoni sai täytettä ylisanoista. Parhaina jäivät mieleen mm. Ommegang:n Three Philosophers, Southern Tier:n Unearthly IPA ja Créme Brûlée Stout. Niinikään Cantillonilta tilattu Pikkulinnun 10 v. juhla-lambic, Petit Oiseau, oli jännä kokemus. Erityisesti näin jälkikäteen huomattuani sen olleen virallisesti 500. maistamani olut. Poistuimme aivan liian aikaisin ehtiäksemme illan viimeiseen paikkaan.
...joka ei toki ollut yhtään hassumpi sekään. Oluthuone Kailsa Kaisaniemessä lienee parhaita paikkoja Suomessa, mitä himoitsemieni belgioluiden maisteluun tulee. Viileäkaapissahan niitä herkkuja sitten odottikin lukuisia, pääasiassa isoissa 0,75 l. pulloissa. Aikaa oli kahteen. Pitkällisen kaapin edessä pyllistelyn jälkeen päädyämme jakamaan Samulin kanssa Cuvée De Ranken. Hyväähän se oli, tietysti. Vielä kaapista De Molenin Bommen & Granaten, ja kiireinen päivä sai arvoisensa päätöksen. Olarissa jatkoimme hetken katsomalla Avaraa Luontoa ja juomalla GT:t.
Sunnuntai
Heräily oli vähän vaikeampaa kuin edellisinä päivinä. Ei mitään mahdottomia kankkusia kuitenkaan. Ennen junaa ehdimme vielä pistäytyä Kaislassa, jossa oli tarkoitus maistaa vielä Cantillonin Lou Pepe Kriek. Se oli harmikseni päässyt loppumaan, joten Brasserie Jandrain:n Saison IV sai kunnian olla se reissun viimeinen. Ihan kelpo saison.
Haikealla junamatkalla ynnäilin saldot kasaan. Maistettua ja arvioitua tuli kaikkiaan kolmisenkymmentä uutta olutta. Repullinen tyhjiä ja jokunen täysikin pullo tulivat kaikki ehjinä Ouluun. Rahaa meni kuittien määrästä päätellen ihan helvetisti, mutta eipä se jaksa harmittaa. Tätä vartehan sitä tuli koko kesä tehtyä töitä.
Jälkisanat
Reissu onnistui siis kutakuinkin täydellisesti, mistä tarkka ennakkosuunnittelu selittänee osan. Onnea oli myös Samuli, jonka perässä hiihtää. Ilman opastusta olisi turhaan palloiluun mennyt varmasti rutkasti enemmän aikaa. Ilman jakoapua olisi jäänyt monta maistamatta. Juttujen tasokin pysyi sopivasti alhaalla :) Kiitos siitä ja erityisesti majoituksesta! Nellille myös kiitos jaksamisesta ja pullojen jakamisesta. Uusiksi sitten joskus, kun rahaa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti