Cimay Tripel on äidinmaidon ja veden jälkeen ehkä merkittävin neste, mitä suuhuni olen kaatanut. Luettuani Michael Jacksonin loistavan New World Guide to Beer -teoksen syksyllä 2007 opin, että Belgiassa pannaan muutakin kuin Stellaa. Jacksonin hehkutuksen seurauksena painelin posket innosta punoittaen Leskiseen ja tilasin Chimay Tripelin. Kummallinen pullo, pollea lasi, valtaisa vaahto ja hiivasta samean oluen mystisen mausteinen maku olivat jotain täysin uutta ja kokonaisvaltaisen mullistavaa. Muistan hokeneeni pöljänä jotain tyyliin "miten joku voi olla näin hyvää". Tuon lasillisen ansiosta olen päässyt itsekin reissaamaan Chimayn kotimaassa, juomaan monia muita unohtumattomia belgioluita ja jopa onnistunut jotenkuten imitoimaan näiden ihmeellisten oluiden koukkuja omissa tekeleissäni. Lasillinen olutta voi siis tosiaan muuttaa maailmaa, ainakin henkilökohtaisella tasolla.
Sunnuntai-illan kruunuksi korkkaan kohta kolme vuotta kypsyneen Chimay Tripelin. Tarkempi päiväys sanoo pullotuksen tapahtuneen 050507. Ostin tätä erää hädissäni viisi pulloa jemmaan, kun olut vedettiin Alkoista tilapäisesti vuonna 2008.
Kermaisena vaahtoavan kaadon jäljiltä nimikkolaisissa killuu hiutaleittain hiivaa, vaikka kaadoinkin tapojeni vastaisesti hyvin varovasti enimpiä hiivoja välttääkseni. Tuoksu on kuiva ja mausteisen terävä, pippurinen. Parfyymista appelsiininkuorta, ja viinikumimaista makeutta tuntuu, myös mausteisuus ja hiivaisuus jatkuvat maussa. Kokonaisuus on selvästi kuivempi ja vähemmän hedelmäinen kuin tuoreena. Mausteisuus tuntuu nyt voimakkaammalle. Jälkimaku on jotenkin karhea, humaloitu ja vähän alkoholinenkin. Muistuttaa vähän Duvelia ja joitakin biére de gardeja. Lisäsin osan hiivoista ja maku pyöristyi selvästi, hedelmäisyyskin lisääntyi. Kuivan belgihiivaisessa maussa pilsnermallas ja aromikas kandisokerisuus tulevat melko selvästi esille. Jälkimakuun ilmestyi herkullisen hento vaniljan vivahde, lisäksi jotain muuta maustetta josta en nyt saa kiinni. Suutuntuma on pehmeä ja melko samettinen, alkoholikin lämmittää kepeästi. Hiivoilla kokonaisuus on ehdottomasti miellyttävämpi ja rikkaampi, kuten belgeissä niin usein tuppaa olemaan.
Melko paljon muutosta on tapahtunt tuoreeseen verrattuna. Kokonaisuus on kuivempi ja ryhdikkäämpi. Aromihumalointi tuntuu kadonneen melkein kokonaan. Makupalettiin on ilmestynyt lisää kerroksia, mutta tarkkuutta vaaditaan. Oikea lämpötila ja sopiva määrä hiivaa parantavat kokemusta.
Chimay Tripelissä on kolmen vuoden iässä edelleen sitä jotakin, mutta myös uutta ja kypsempää, hienostuneempaa. En ehkä lähtisi tätä maailman parhaaksi tripeliksi nostamaan, mutta kiitos ja kumarrus ovat silti enemmän kuin paikallaan. Olut on pitkälti fiiliksiä ja muistoja, jotka ertyisesti tämän kohdalla merkitsevät paljon enemmän kuin annetut pisteet tai ranking-sijoitus rate beerissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti