Kotiolutta suunnitellessa: Tulevia panohommia

Maltaita, hiivoja ja humalia on tilauksessa Brouwlandilta. Kuume nousee ja reseptit pyörii päässä. Olen lueskellu Randy Mosherin Radical Brewing-opuksen (joku arvio siitäkin myöhemmin) ja siitä sain insipiraatiota. Tässä ideoista kolme, jotka toteutuvat ainakin jossakin muodossa:

1. California Common -henkinen "huoneenlämpölager". Jenkkihumalaa on reippaasti pakasteessa.

2. Maustettu saison.

3. Whiskymaltaalla terästetty tumma ale, jossa paahdetun kauran pitäisi maistua. Ehkä myös hunajaa.

Näitä ideoita pitäisi ruveta sorvaamaan.

St. Feuillien Triple

Viimeinkin ehti lasiin asti tämä Alkon uusin triplel. Odotukset korkealla.

Pulppuaa lasiin hyvin vaalean keltaisena, oranssia vivahdetta tulee lisää hiivojen myötä. Vaahtoa on hirmuiset määrät, trappisti-pikari lienee ainoa järkevä lasi tälle. Tuoksu on juuri sitä mausteisen hedelmäistä belgihiivan juhlaa, miksi näistä oluista on vaikea olla pitämättä. Raikasta appelsiininkuorta, hunajamelonia, siitepölymäistä esterisyyttä maustettuna ripauksella korianteria ja pippurisen pikanttia hiivaa. Mausteisen yrttistä humalaa on mukavasti, olisiko Styrian Goldingsia käytetty? Maussa makeahkon hedelmäesteriset ja happaman hiivaiset sävyt ovat hyvässä tasapainossa. Kuivuus ja katkerot lisääntyvät kohti loppua. 8,5 % alkoa ei juuri maistu, mutta vahvan oluen tuntu tässä kuitenkin on. Suutuntuma on kevyehkö, ehkä keskitäyteläinen. Hiilihappoa on reippaasti, mutta kermainen rakenne säilyy. Tasapaino ja juotavuus ovat loistavaa tasoa. Tässä on yksi niistä tapauksista, joissa hinta (3,47€) ja laatu todella kohtaavat Alkon hyllyllä! Kaapista löytyy myös 0,75l. pullo Arkadian tuliaisina, saapa nähdä löytyykö eroja. Monet kun ovat sitä mieltä, että isossa pullossa kypsyvät paremmin. Pisteet: 40/50

Chimay Tripelille

Cimay Tripel on äidinmaidon ja veden jälkeen ehkä merkittävin neste, mitä suuhuni olen kaatanut. Luettuani Michael Jacksonin loistavan New World Guide to Beer -teoksen syksyllä 2007 opin, että Belgiassa pannaan muutakin kuin Stellaa. Jacksonin hehkutuksen seurauksena painelin posket innosta punoittaen Leskiseen ja tilasin Chimay Tripelin. Kummallinen pullo, pollea lasi, valtaisa vaahto ja hiivasta samean oluen mystisen mausteinen maku olivat jotain täysin uutta ja kokonaisvaltaisen mullistavaa. Muistan hokeneeni pöljänä jotain tyyliin "miten joku voi olla näin hyvää". Tuon lasillisen ansiosta olen päässyt itsekin reissaamaan Chimayn kotimaassa, juomaan monia muita unohtumattomia belgioluita ja jopa onnistunut jotenkuten imitoimaan näiden ihmeellisten oluiden koukkuja omissa tekeleissäni. Lasillinen olutta voi siis tosiaan muuttaa maailmaa, ainakin henkilökohtaisella tasolla.

Sunnuntai-illan kruunuksi korkkaan kohta kolme vuotta kypsyneen Chimay Tripelin. Tarkempi päiväys sanoo pullotuksen tapahtuneen 050507. Ostin tätä erää hädissäni viisi pulloa jemmaan, kun olut vedettiin Alkoista tilapäisesti vuonna 2008.

Kermaisena vaahtoavan kaadon jäljiltä nimikkolaisissa killuu hiutaleittain hiivaa, vaikka kaadoinkin tapojeni vastaisesti hyvin varovasti enimpiä hiivoja välttääkseni. Tuoksu on kuiva ja mausteisen terävä, pippurinen. Parfyymista appelsiininkuorta, ja viinikumimaista makeutta tuntuu, myös mausteisuus ja hiivaisuus jatkuvat maussa. Kokonaisuus on selvästi kuivempi ja vähemmän hedelmäinen kuin tuoreena. Mausteisuus tuntuu nyt voimakkaammalle. Jälkimaku on jotenkin karhea, humaloitu ja vähän alkoholinenkin. Muistuttaa vähän Duvelia ja joitakin biére de gardeja. Lisäsin osan hiivoista ja maku pyöristyi selvästi, hedelmäisyyskin lisääntyi. Kuivan belgihiivaisessa maussa pilsnermallas ja aromikas kandisokerisuus tulevat melko selvästi esille. Jälkimakuun ilmestyi herkullisen hento vaniljan vivahde, lisäksi jotain muuta maustetta josta en nyt saa kiinni. Suutuntuma on pehmeä ja melko samettinen, alkoholikin lämmittää kepeästi. Hiivoilla kokonaisuus on ehdottomasti miellyttävämpi ja rikkaampi, kuten belgeissä niin usein tuppaa olemaan.

Melko paljon muutosta on tapahtunt tuoreeseen verrattuna. Kokonaisuus on kuivempi ja ryhdikkäämpi. Aromihumalointi tuntuu kadonneen melkein kokonaan. Makupalettiin on ilmestynyt lisää kerroksia, mutta tarkkuutta vaaditaan. Oikea lämpötila ja sopiva määrä hiivaa parantavat kokemusta.

Chimay Tripelissä on kolmen vuoden iässä edelleen sitä jotakin, mutta myös uutta ja kypsempää, hienostuneempaa. En ehkä lähtisi tätä maailman parhaaksi tripeliksi nostamaan, mutta kiitos ja kumarrus ovat silti enemmän kuin paikallaan. Olut on pitkälti fiiliksiä ja muistoja, jotka ertyisesti tämän kohdalla merkitsevät paljon enemmän kuin annetut pisteet tai ranking-sijoitus rate beerissä.

Mallaskosken Kuohu Vaalea Lager

Uusitut kuosit tölkissä, pitäisi oleman myös pimpattu resepti. Edellisen kerran join vanhaa versiota 1,5 v. sitten Utsjoella, jossa olin koko kesän harjoittelussa. Päälaella tämä kuului erikoisoluisiin, jota piti oikein Karigasniemelta asti tuoda Utsjoelle tölkillinen. Ehkä pisteet tuli olosuhteista johtuen vedettyä silloin vähän yläkanttiin.

No, väriltään Kuohu on joka tapauksessa hieman utuisen kullanoranssi. Vähän epämääräisen kökkäreinen vaahto on valkoinen ja kevyen pitsinen. Tuoksu yllätti mukavan kukkaisen hedelmäisellä, jopa yrttisellä humaloinnillaan normaalimman ruohoisuuden lisäksi. Niinkään suuri ylläri ei ollut näiden aromien nopea katoaminen oluen seistyä jokusia minuutteja lasissa. Jäljelle jäi vaisuhko mallasrunko, jossa tuntui vähän paahtoleipää ja jyviä. Maku on kevyen maltainen ja kuivakka, jälkimaussa jonkinlainen katkeron nipistys. Auttamatta liian ohut suutuntuma on sinänsä ihan miellyttävän pehmeä ja virkistäväkin. Reippaasti enemmän kaikkea, erityisesti mallasta, voisi tehdä tästä jopa aika mukavan tuotoksen. Nyt tästä ei juuri janojuomaa kummemmaksi ole. Hintakaan ei kyllä päätä huimaa (taisi olla 2,05 € Tokmannilla) ja kyllä tätä periaatteesta ja maunkin puolesta ennemmin juo kuin suurten panimoiden bulkkikuraa. Pisteet: 24/50

Achel Bruin Alkoihin 24.3.

Kevään toinen uusi Trappisti saapuu Alkoihin ennekkotietojen 24.3. Maine on kova ja odotukset sen mukaiset. Achelin Blonden olen maistanut, mutta tämä Bruin on uusi tuttavuus. Hinta tulee olemaan 4,62 €.

Stallhagen Påsk

Alkossa jo useampana vuotena nähty tumma ahvenanmaalainen. Hinta erittäin kohtuullinen 1,9€.

Tumma, punertavan ruskea olut. Kermainen, tiivis vaahto on väriltään beige. Tuoksussa limppuista mallasta, ohranjyviä ja mehukas savun vivahde. Tummaa hedelmäisyyttä on kohtalaisesti, paahteisessa lopussa myös vähän tummaa suklaata. Makeus on säädetty tasolle "medium". Kaakaopavut antavat jälkimakuun kevyesti happamuutta. Katkerotkin yrittävät poskia hiplata, tosin melko kevyellä kädellä. Vuoden 2008 versiota (jolloin tätä viimeksi join) muistaakseni vaivannut tuhkaisuus ja palaneisuus on poissa. Suutuntuma on melko täyteläinen, liukas ja matalahappoinen. Suomalaisittan melko tanakka ja maukas olut, mutta silti melko tasapaksu ja vähän tylsäkin. Pisteet: 29/40.

Mikkeller Draft Bear

Tanskalaisen huippupanimon Imperial Pilsner. Saatavilla Arkadian Alkosta 0,75l. pullossa hintaan 10,15€.

Valtavan kokoinen vaahto, kaatamisen kansa saa olla tarkkana. Olut on väriltään kirkkaan kullanoranssi. Tuoksu huumaa aromaattisen pihkaisella ja hedelmäisellä humaloinnillaan. Raikkaan makeaa siitepölyä, mangoa, sitruunaa, vesimelonia ja greippiä on valtavat määrät. Kuivakka pils-mallas on aromissa taka-alalla, mutta antaa riittävästi runkoa tasapainottamaan massiivista humalointia. Nautittavan rapea ja raikas, juotavuus on huikea. Nautittavan katkera ja kuivahko. Katkeran hedelmäinen jälkimaku jaksaa kauan. Keskitäyteläinen suutuntuma on pirtsakan hapokas, mutta pehmeä. Vaarallisen virkistävää tavaraa: 8 % alkoholia peittyy todella tehokkaasti. Tässä tuoreemmassa erässä raikkaus ja humalointi vielä korosuu edelliseen juomaani verrattuna. Maistuu melkein liian hyvin, varsinkin näin reilun 50 km:n hiihtolenkin päälle. Pisteet: 40/50

Kotiolutta lasissa: Triple Rancid

Viikolla myöhäisempi Brettanomyces-kokeiluistani: pantu 11.9.09. Hiivasin tämän Brett like's Proge:n hiivakakun päälle, minkä lisäksi hurautin juuri ennen pullotusta joukkoon De Dolle:n Dulle Teve-pullon hiivasakat. Mallaspohja muistuttaa ehkä lähinnä tripeliä. Humaloin pelkällä Saazilla. OG. 19,3 platoa, alkoholia ~9,5 %.

Utuisen oranssi olut. Erittäin kuohkea ja kermaisen paksu vaahto muodostaa Duvel-maista "poutapilveä" lasiin. Tuokussa ananasta, greippiä, vähän mansikkaa, pähkinää ja yrttistä humalaa. Bretta tuntuu hevostallimaisena ja nahkaisena. Hiivaista mausteisuuta lopussa, alkoholi peittyy yllättävänkin hyvin. Maku on tanakka ja maltaisen hedelmäinen, keskimakea. Kuivuu kohti loppua, jossa tuntuu Saazin pehmeä katkerointi. Keskitäyteläiseen, erittäin pehmeään ja paksun kermaiseen suutuntumaan alkoholi antaa lämmittävän tujauksen. Juotavuus on erittäin hyvä näinkin vahvaksi olueksi. Bretta antaa mukavasti luonnetta ja flavoria. Tämä on selvästi tanakampi, makeampi ja hedelmäisempi kuin viikkoa aiemmin panemani Brett like's Proge. Maukeuttakin on vielä jäljellä, eli kypsytyspotentiaalia riittänee. Onneksi tätä on vielä reilu korillinen jemmassa!

Kotiolutta: Lisää ongelmia

Olen käyttänyt oluissani Viking Malt:n sahtimallasta perusmaltaana ja Limingantullin Prisma on ollut ainoa paikka, josta sitä on ollut saatavissa. Nyt on myynti lopetettu sielläkin, eikä tilaushalukkuutta kuulostanut juuri olevan. Eikä Linnanmaan Prismassakaan, jonne myös soitin. Paska kaupunki... Menee tilaushommiksi, mikä on kallista. Soitin Melkkoon, heidän kauttaan voisi tilata Viking Malt:n 20 kg säkkejä. Rahtikulut Ouluun olisivat arviolta ~30€/pari säkkiä, maltaat lienevät reilut 20€/säkki, mikäli hinnat ovat samaa luokkaa kuin sahtimaltailla oli. On kyllä kallista kotimaan rahtia, jos kerran ruotsalainen PGW kuskaa painorajoituksetta Suomeenkin 7€:lla! PGW:llä 25 kg:n säkillä onkin sitten hintaa melkein 40€, eli jostain niidenkin on tiety laskutettava. Kyllä menee taas turhan vaikeaksi!

Humle sentään vastasi viestiini, olivat lähettäneet puuttuneet tavarat.

Ørbæk Påskebryg

Pääsiäisen sesonkituote Tanskan malliin. RateBeer luokittelee tämän dunkeliksi, Alko ja Olutopas aleksi. Mikä lie tuotuus? Luomuolut joka tapauksessa, mistä plussaa. Puoli litraa maksaa Alkossa 3,48€.

Kaunis, hyvin syvän meripihkanruskea olut on kirkas. Ohuehko vaahto on kermainen ja hyvin pitsinen. Tuoksu on hyvin karamellisen makea, tumman candisiirappinen, hieman kermatoffeinen ja mansikkaisen marjainen. Mausteita on käytetty reippaasti, mutta tasapaino säilyttäen. Ainakin appelsiininkorta ja ehkä lakritsia on laitettu kattilaan. Paahteisuus ja suklaisuus lisääntyy oluen lämmetessä, jolloin myös alkoholi alkaa puskea läpi. Lopussa kevyen pähkinäinen humalointi. Maku on kauttaaltaan karamellinen ja siirappisen makea, lopussa tuntuu kevyen paahteinen happamuus ja lämmetessä myös alkoholia. Kohtuullisesti katkeroa tasapainottamassa muuten makeaa jälkimakua. Täyteläinen, siirapinen ja pehmeän liukas suutuntuma jättää huulet tahmeiksi.

Ørbæk yllätti pääsiäisherkullaan todella positiivisesti melko keskinkertaisen Jingle Bells -jouluoluen jälkeen. Kokonaisuus on monipuolinen ja makean täyteläinen. Hieman yllättäen pidin tästä enemmän melko viileänä, jolloin alkoholi oli paremmin piilossa. Toisaalta lämmetessä voimistuva suklaisuus sopii makupalettiin mukavasti. Tätä pitää ostaa toistekin! Pisteet: 39/50

Kotiolutta: Sössii ne Ruotsissakin

Tilasin viime viikolla ruotsalaisesta Humle:sta paketin humalia, hiivoja ja maltaita. Sainkin tänään epäilyttävän pienen paketin kouraani. Huomasin heti, että jotain puuttuu. Paketti painoi alle kilon, vaikka sisällä olisi pitänyt olla pelkästään maltaitakin jo pari kiloa ja muut tilpehöörit vielä siihen päälle. No, eihän sieltä huolella ja rakkaudella kuplamuovitetusta laatikosta mitään maltaita tietty löytynyt sen paremmin kuin hiivojakaan. Yhdeksästä tuotteesta vain viisi oli löytänyt tiensä Ouluun. Pistin heti mailin asiasta, jospa lähettäisivät mahdollisimman pian puuttuneet tavarat kun kerran laskuttivatkin. Olen tilannut tuolta monta kertaa, eikä koskaan ennen ole ollut ongelmia.

Taitavat siirtyä tulevalle viikonlopulle suunnittelemani panohommat ainakin viikolla.

BrewDog Paradox Isle of Arran (Batch 016)

Modernin skottipanimon imperial stout, joka on kypsytetty Arranin whiskytynnyreissä. Tilasin näitä joulun alla muutaman kappaleen Arkadian Alkosta, kun myymäläsiirrot onnistuivat.

Hyvin tumman ruskea, lasissa läpinäkymättömän musta olut. Vaahto on isokuplainen, yllättävän vaalea ja kestävä. Tuoksussa on tukevasti makeaa maltaisuutta ja ripaus kahvia, eivätkä whikskyaromit jää huomaamatta. Pehmeän turpeinen savuisuus ja vanilja sopivat hyvin yhteen maltaan makeuden kanssa. Tummaa hedelmäisyyttä, lähinnä rusinaa tai taatelia löytyy myös. Alkoholikin (10%) on aistittavissa. Maku alkaa suolaisen lakritsisena ja melko alkoholisena tasoittuen loppua kohti erittäin pehmeäksi, maltaisen makeaksi ja paahteisen savuiseksi. Tumma suklaa ja ja herkullisen paahteiset mantelit yhdessä kevyen turpeisuuden kanssa muodostavat pitkän ja todella pehmeän jälkimaun. Maistoin jokunen aika sitten Arranin viskiä, eikä mantelisuus jäänyt siinäkään huomaamatta. Viskisyys ei tässä oluessa kuitenkaan hyöki päälle, ja kokonaisuus onkin tasapainoinen, joskin makeahko. Humalointi on melko kevyt, vaikka kevyt katkeron puraisu tuntuukin lopussa. Suutuntuma on lähes täyteläinen, pehmeä ja liukas. Lopussa tynnyrin tanniinit kuivaavat suuta sopivasti. Mukava ja helposti sulatettava makupaketti, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Ehkä olen kuitenkin enenmmän paahteisten ja humalaoitujen imperial stoutien ystävä. Pisteet: 38/50

Tilitystä Oulun Gloriasta

Eilinen pyörähdys Gloriassa aiheutti sen verran vitutusta, että pakko on vähän avautua.

En ole koskaan ko. paikasta tykännyt. Sinänsä ihan viihtyisä baari on pilattu keskellä iltapäivääkin helvetin kovalla soivalla musiikilla. Kiva mennä vaikkapa päiväkaljalle, kun melkein tyhjässä baarissa joutuu huutamaan vieressä istuvalle. Illalla mökä pahenee ja paikka pullistelee kännisistä keski-ikäisistä sekä naapurin Sedu-Helvettiin etkoilevista nuoremmista. Karaokepuolelta kantautuva mölinä ja satunnaisesti baaripuolella esiintyvät amatöörimuusikot eivät helpota elämää yhtään.

Juomapolitiikasta kertoo jo paljon se, että pulju oikein mainostaa myyvänsä kaupungin kylmintä olutta... Saisivat mainostaa myös kaupungin kuumimpia laseja, useammin kuin kerran olut on kaadettu juuri pestyyn, lähes tulikuumaan lasiin. Tai oikeastaan tuoppiin, joista kaikki oluet lähes varmasti tarjotaan. Tulppaanejakin olisi, mutta niitä ei joko osata tai jakseta antaa maksavan asiakkaan käyttöön ilman erillistä pyyntöä. Täältä on myös hyvä mahdollisuus saada aivan joku muu kuin tilaamansa olut. Baaritiskin takana ei näytä olevan juuri tietoa siitä, mitä sieltä kylmäkaapista pitäisi etsiä. Kerrankin tarjoilija ehti avata tuomansa väärän pullon. Huomautettuani asiasta myyjä painoi pokkana korkin takaisin pullon suulle ja VEI SEN TAKAISIN KAAPPIIN! Mahtaa olla elämys sille onnelliselle, jolle kyseinen pullo sattuu. Luonnollisesti pullot ovat jääkylmiä, tässä suhteessa suhteessa Gloria siis pitää minkä lupaa.

Olen silti satunnaisesti pistätynyt katsomassa pullot. Täältä sai nimittäin joskus mm. Flying Dogin Horn Dog Barleywine:a, Chimayn sinistä ja Schlenkerlan Märzeniä. Valikoima on kuitenkin supistunut viimeaikoina. Eilisen leffan jälkeen pyörähdimme porukalla paikalle. Ensin ottamani Urquellin osalta kaikki meni ihan hyvin. Seuraavaksi päätin ottaa Vakka-Suomen Talvioluen, joka näytti olevan vieraileva hanatuote. Luonnollisesti o,33 litran annos laskettiin normaaliin puolen litran tuoppiin. Saman kaltoinkohtelun sai kaverin tilaama Barbär. Pöytään päästyäni löysin tuopistani täysin pilaantuneen, etikkaisen siiderisen olutelämyksen. On taidettu tiskit laiminlyödä viimeaikoina. Eikö kukaan seuraa hanatuotteiden kuntoa, vai oliko selvästi jo pilaantunut tuote muuten vain päätetty myydä mieluummin pois kuin viemäröidä? "Ei ne sitä huomaa kuitenkaan." Vitutti sen verran, että en edes jaksanut valittaa. Olut jäi juomatta ja lähdin Leskiseen. Taidanpa lopettaa Glorian seurailun.

Kotiolutta lasissa: H.M.F. IPA

Omia tuotoksia vaihteeksi. Tämä tuli tehtyä joskus alkukesästä, nyt viedään viimeisiä pulloja. Kantavierre noin 17 platoa, katkeroita ~90 IBU:a ja alkoholiakin yli 8%. Melko tuhti siis.

Tuoksussa on makeaa karamellia ja reippaasti makeahkon hedelmäistä ja yrttistäkin humalaa. Ainakin appelsiinia ja aprikoosia olin löytävinäni. Aika on kuitenkin jo vienyt parhaan terän humaloinnista. Maku on pihkaisen katkera, karamellia on tarpeeksi antamassa tasapainoa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, liukas ja pehmeän hiilihappoinen. Pitkä, katkera jälkimaku. Aavistus happamuutta, jota en muista edellisiltä maistelukerroilta. Raikkauskin jo on kärsinyt säilytyksessä, eli nämä on jo aikakin juoda pois.

St. Feuillien Tripel Alkoissa

Näkyy tuo edellisessä arvioinnissa mainitsemani Tripel saapuneen myymälöihin. Raksilaan tämä ehti nettisaldojen mukaan ensimmäisenä Oulussa. Hinta 0,33 l. pullolla on varsin kohtuullinen: 3,47€. Mukava lisä valikoimiin ja ihan hyvä tyylinsä edustaja.

St. Feuillien Cuvée de Paques

Alkon tämän vuoden Pääsiäisoluista tämä edustaa Belgiaa. Feuillienin tuotteet ovat päässeet laajalla rintamalla Alkoihin, kohta jo Tripeliäkin saadaan Arkadian lisäksi normaaleista myymälöistä.

Kuvasta tuli taas kehno, oluen väri on oikeasti vaaleamman meripihkainen. Hiivaa ei ollut pullossa, joten tämä on kirkasta. Vaahto on suuri ja kuohkea, pitsireunus säilyy lasissa loppuun saakka. Tuoksu on reippaasti maustettu, inkiväärisen pirteä ja aniksinen. Hedelmänektarinen, lähinnä appelsiinia muistuttavaa makeus muuttuu astetta tummemmaksi oluen lämmetessä. Ruohoista humalaa on jonkin verran, ehkä enemmänkin olisi saanut olla. Alkoholi (7,5 %) puskee vähän läpi jälkimaussa. Karamellinen makeus ja hedelmäisyys määrittelevät perusmaun. Alkoholi tuntuu, jopa vähän häiritsevästi. Tähän kaipiaisin lisää blegeille ominasta hiivaisuutta, joka toisi monipuolisuutta ja varmasti tasapainottaisi myös terävimmän mausteisuuden ja alkoholin. Suutuntumakin jää vähän heppoiseksi, vaikka onkin muuten melko öljyisen pehmeä. Hiilihappoa on runsaasti, mutta belgeissä sitä jopa odottaa. Kokonaisuus on ehkä heikoin maistamistani maistamaani Feuillienin oluista, mutta silti melko pätevä tuotos. Pisteet: 33/50

Frankfurter Spitzkrug Premium

Saunaolutta Saksanmaalta. Tölkki löytyi K-market Ruoka-Vinkistä.

Kerrassaan bulkki, kaikilla osa-alueilla. Väri kirkas, kullankeltainen. Ohuehko, tavanomainen vaahto kestää kohtalaisesti. Tuoksu on kevyt ja makeahkon maltainen. Mausteena kaino hyppysellinen ruohoista humalaa ja häivähdys sitrunaa, joka tosin katoaa pian. Jälkimaussa on jotain oudon siiderimäistä, kuin vähän raakaa omenaa. Hernekeittoinen tunkkaisuuskin vähän häiritsee. Kevyen maltaisen makeahko maku on kauttaaltaan särmätön, katkeroa ei juuri tunnu. Hiilihappoa on vähän enemmän kuin toivoa sopii, eikä jälkimaun vetisyys ainakaan pelasta tilannetta. Ei herätä intohimoja suuntaan tai toiseen, mikä tämän sektorin tuotteilla lienee (mahdollisimman halvan tuotannon lisäksi) tarkoituskin. Pisteet: 18/50

Ayinger Altbairich Dunkel

Oluthuone Leskisellä hanassa.
Ayinger on ehdottomasti meikäläisen yksi suosikkipanimoista. Kaikki maistamani oluet ovat olleet erittäin laadukkaita, puhtaista ja todella helposti juotavia. Altbairich Dunkel jatkaa samaa laadukasta linjaa.

Olut on tumman ruskea, mutta kuitenkin kirkkaan läpinäkyvä. Aluksi melko kuohkea, joskin vähän löysä, beiden värinen vaahto laskee nopeasti kestäen kuitenkin hyvin koko tuopillisen ajan. Tarjoiltiin liian kylmänä, joten tuoksu ei heti paljoa antanut. Lämmetessään tästä kehittyi kuitenkin jykevän maltainen, leipäinen ja tumman hedelmäinen tapaus. Tummaa karamellia on jälkimaussa reippaasti, samoin rusinaista ja luumuista hedelmää. Kevyt, hieman hapan paahteisuus kruunaa jälkimaun kevyellä sukaisuudella. Maku on aluksi kuivahkon maltainen, mutta hedelmäisyys tuo kypsää makeutta loppuun. Katkerointi on kauttaaltaan kevyt, mutta näin tanakka maltaisuus pääsee oikeuksiinsa. Keskitäyteläinen suutuntuma on hyvin pehmeä ja miellyttävä. Kokonaisuus on virheetön, maukas, tasapainoinen ja riittävän mielenkiintoinen. Sopisi varmasti hienosti monien ruokien kanssa, mutta maistuu kyllä ilmankin. Pisteet: 34/50

Helsinki 25.-28.2.2010

Pikkulintu, One Pint, Kaisla... Monet pääkaupunkiseudun parhaista pubeista olivat paitsi niminä myös maineeltaan jo hyvinkin tuttuja nettikeskusteluiden parusteella. Ihmeen kauan piti silti arpoa, ennen kuin pääsin itse näihin paikkoihin tutustumaan. Reissu oli kerrassaan loistava ja tarjonta ylitti odotukset.

Torstai
Kolmen hengen seurueemme, jossa allekirjoittaneen lisäksi tyttöystävänsä Nelli kera molempien yhteisen opiskelutoveri-Samulin hyppäsi Helsingissä junasta kymmenen aikoihin illalla. Peliaikaa oli siis vielä reippaasti jäljellä, joten väsymyksestä huolimatta tarvoimme hankien keskellä päättäväisesti suoraan St. Urho's Pubiin. Urho olikin jo tuttu paikka: täällä kävimme Nellin kanssa pohjustamassa taannoista Belgianreissua juurikin samaisen Samulin toimiessa oppaana. Tällä kertaa suunnitelmissa oli päästä rääppimään portteripäivien jäämistöä sekä bongata Schlenkerlan Fastenbier. Portteripäivien listalta ei kovin montaa tuotetta enää tarjolla ollut, mikä oli kyllä odotettavissakin. Juotua tuli parit kotimaiset, eli Suomenlinnan Panimon Helsinki Porter ja Plevnan Dry Stout. Molemmat toimivat, Plevna paremmin. Välikevennyksenä maistui mainiosti illan pakollinen belgi, eli Van Den Bossche Buffalo Belgian Bitter. Näiden jälkeen olimmekin jo valmiita Urhon mainiolle känkylle, joka kainalossa sitten painelimme kamppiin. Känkky naamaan bussiasemalla ja bussilla Olariin nukkumaan. Hyvä päivä.

Perjantai
Päivälle oli tiukka ohjelma, siispä heräilimme hyvissä ajoin. Samuli jäi hetkeksi kämpille, joten lunastettuamme matkalijakortit julkisia varten lähdimme Nellin kanssa kaksin palloilemaan. Päivän ensimmäinen kohde oli Ruoholahdessa pienen etsimisen takana, vaikka osoite olikin tiedossa ja kartta kädessä. Hyvin oli katseilta One Pint Pub piilotettu pienen kanavan varteen kerrostalon takapihalle. Olo oli kuin pahimmallakin turistilla. Ehdimme kuitenkin paikalle heti kun ovet aukesivat, eli klo. 13. Paikka oli pieni ja sisustukseltaan kaikessa sekalaisuudessaan vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta kuitenkin viihtysä. Täällä oli pakollisina maistettavina Pubin omat kolme Cantillonilla Belgiassa teetettyä lambicia. Baie D'argousier, eli tyrnilambic, otettiin varalta sekä 2006 että 2004 vuosikertoina ja loistavaksi havaittiin. Groseille(punaherukka) ja Groseille Á Maguereau(punakarviainen) eivät aivan tyrnille pärjänneet, mutta olivat muikeita nekin. Tässä vaiheessa sisään pamahti monikymmenpäinen hautajaisseurue, joten katsoimme parhaaksi jatkaa matkaa limakalvojenkin jo anoessa armoa happamien lambicien jälkeen.

Kävelimme Ruoholahdesta lumivuoria ihmetellen suoraan Angleterreen. Aikaa ja aineita kului joukkomme paisuessa hetkittäin jopa kymmeneen henkeen paikalle vaeltaneiden biolologiuttujen (no joo, oli vähemmistössä joku humanistikin) vaikutuksesta. Hauskaa oli ja hyviä oluitakin juotiin. Ehdoton kohokohta oli Samuel Adamsin Utopias, josta iso kiitos Samulille! 27 % alkoa sisältävä olut oli intesiivisyydessään lähinnä portviinimäinen kokemus.

Porukka hajosi lopulta kuka minnekin, ainakin osa meni Tavastialle keikalle. Olimme Nellin kanssa jälleen kahden ja suuntasimme Roballe syömään ja sitten Black Dooriin katsomaan Suomi-USA -kendokamppailua. Peli oli tunnetusti täysin paska, mutta hyviä oluita jälleen saatiin, mm. kyseisellä hetkellä ilmeisesti maailman kolmanneksi vahvin olut eli Brew Dogin Tactical Nuclear Penquin. Nellille tästä kiitokset! 32 volttinen skotti oli yllättäen olutmaisempi kuin aiempi Utopias. Tokyo* ja Storm samalta panimolta testattiin myös. Keveitä sessio-oluita siis ;) Pilkku tuli ja vaihteeksi kasvanut porukkamme kiirehti hetkeksi Stageen. Ja sitten Olariin nukkumaan kolmetoistatuntisen baarissa istumisen jälkeen.

Lauantai
Päivä alkoi pienellä pääkivulla, joka lähti onneksi kahvilla ja huonolla huumorilla. Kannatti jakaa pulloja, muuten olisi varmasti tarvittu jotain muutakin. Suuntasimme nopsaan keskustaan, jossa oli vuorossa pakkoreissu Arkadian Alkoon ja Kampin Teerenpeliin. Teerenpelin Visikiportteri oli aika kova, Hippaheikki vähemmän kova. Bongattiin myös city-huuhkaja postitalon katolta. Sitten bussiin ja takasin kohti Espoota, jossa juuri aukeamaisillaan oli The Gallow's Bird.

Gallow'sin keikka oli melko pikainen ja bloggaajaa vaivasi vieläpä paha puusilmäisyys. Urhossa saamatta jäänyt Schlenkerlan Fastenbier maistui täällä hyvältä. Samaan aikaan Samuli kantoi pöytään jokusia itselleni uusia pulloja, joita en ollut onnistunut poimimaan puisilla silmilläni. Niinpä päädyin juomaan puolet Samulin oluista ja Samuli vastaavan osuuden minun oluistani. Sitten kiireenvilkkaa bussiin ja Ruoholahdessa metroon.

Pitkän siirtymän jälkeen nousimme metrosta Puotilassa. Reissun odotettu kohokohta, legendaarinen Olutravintola Pikkulintu, oli ostarissa kivenheiton päässä asemalta. Nostatimme kuitenkin hetken kuumetta syömällä ankeahkoa tofua pussinuudeleiden kera Pikkulintua vastapäätä olevassa etnisessä ravintelissa. Pikkulintu oli ainakin yhtä kova kuin odottaa saattoi, eikä vähiten käynnissä olleiden Amerikan viikkojen ansiosta. Hanat ja kaapit pursuivat tupla-ipoista ja imperial stouteista ja nämä valinnanvaikeudet oli vieläpä listattu vihkoseen, jonka puujalkavitsit aiheuttivat runsaasti hörähtelyä porukassamme. Kaikki mitä maistettiin, oli vähintäänkin hyvää ja arvosteluvihkoni sai täytettä ylisanoista. Parhaina jäivät mieleen mm. Ommegang:n Three Philosophers, Southern Tier:n Unearthly IPA ja Créme Brûlée Stout. Niinikään Cantillonilta tilattu Pikkulinnun 10 v. juhla-lambic, Petit Oiseau, oli jännä kokemus. Erityisesti näin jälkikäteen huomattuani sen olleen virallisesti 500. maistamani olut. Poistuimme aivan liian aikaisin ehtiäksemme illan viimeiseen paikkaan.



...joka ei toki ollut yhtään hassumpi sekään. Oluthuone Kailsa Kaisaniemessä lienee parhaita paikkoja Suomessa, mitä himoitsemieni belgioluiden maisteluun tulee. Viileäkaapissahan niitä herkkuja sitten odottikin lukuisia, pääasiassa isoissa 0,75 l. pulloissa. Aikaa oli kahteen. Pitkällisen kaapin edessä pyllistelyn jälkeen päädyämme jakamaan Samulin kanssa Cuvée De Ranken. Hyväähän se oli, tietysti. Vielä kaapista De Molenin Bommen & Granaten, ja kiireinen päivä sai arvoisensa päätöksen. Olarissa jatkoimme hetken katsomalla Avaraa Luontoa ja juomalla GT:t.



Sunnuntai
Heräily oli vähän vaikeampaa kuin edellisinä päivinä. Ei mitään mahdottomia kankkusia kuitenkaan. Ennen junaa ehdimme vielä pistäytyä Kaislassa, jossa oli tarkoitus maistaa vielä Cantillonin Lou Pepe Kriek. Se oli harmikseni päässyt loppumaan, joten Brasserie Jandrain:n Saison IV sai kunnian olla se reissun viimeinen. Ihan kelpo saison.

Haikealla junamatkalla ynnäilin saldot kasaan. Maistettua ja arvioitua tuli kaikkiaan kolmisenkymmentä uutta olutta. Repullinen tyhjiä ja jokunen täysikin pullo tulivat kaikki ehjinä Ouluun. Rahaa meni kuittien määrästä päätellen ihan helvetisti, mutta eipä se jaksa harmittaa. Tätä vartehan sitä tuli koko kesä tehtyä töitä.

Jälkisanat
Reissu onnistui siis kutakuinkin täydellisesti, mistä tarkka ennakkosuunnittelu selittänee osan. Onnea oli myös Samuli, jonka perässä hiihtää. Ilman opastusta olisi turhaan palloiluun mennyt varmasti rutkasti enemmän aikaa. Ilman jakoapua olisi jäänyt monta maistamatta. Juttujen tasokin pysyi sopivasti alhaalla :) Kiitos siitä ja erityisesti majoituksesta! Nellille myös kiitos jaksamisesta ja pullojen jakamisesta. Uusiksi sitten joskus, kun rahaa on.

Weihenstephaner Korbinian

Ikivanhan laatupanimon Doppelbock Saksasta. Löytyy Alkoista.
Väriltään tämä on tumma, syvän rubiininpunaisen rusehtava. Tiheän kermainen vaahto on näyttävä ja hyvin kestävä. Tuoksussa kohtaavat rusinoiden ja taatelin tumma makeus ja jykevän leipäinen maltaisuus. Myös vähän aprikoosia löytyy. Humalointi on melko kevyt. Jälkimaku on melko karamellisen makea, kevyen paahteinen ja maitosuklainen. Mielenkiintoiseksi tämän tekevät makeutta tasapainottava lakritsainen suolaisuus sekä kevyen maitosokerinen happamuus. Suutuntuma on täyteläinen ja samettisen pehmeä, kuten tyylille sopii odottaa. Jykevä kokonaisuus, joka voimakkuudestaan huolimatta on pehmeä ja tasapainoinen. Pisteet: 38/50

Mallaskosken Kuohu Punertava Amber

Mallaskosken taannoisen uudistuksen yhteydessä syntyi tämä kokonaan uusi resepti. Amber on täysmallasolut ja nimensä mukaisesti väriltään meripihkanruskea. Vaahto on hyvin vaalean beige, mukavan kermainen ja kestävä. Tuoksusta erottuu jyviä, vaalen leipäistä mallasta ja kevyesti hedelmää. Ruohoista humalaakin on kohtalaisesti. Hernekeitot ja märät pahvit on tajuttu jättää keittokattilan ulkopuolelle, toisin kuin monissa muissa kotimaisissa. Maku alkaa leipäisenä ja kevyen hedelmäisenä. Jälkimaku on kuvempi ja kevyen katkera. Humalista tulee kevyt ja miellyttävä pähkinäisyys jälkimakuun. Suutuntuma välttää vetisyyden ja on muutenkin mukavan pehmeä ja liukas. Suoraviivainen ja simppelihän tämäkin toki on, mutta keskivertoa paremmasta Suomi-lagerista nyt kuitenkin selvästi puhutaan. Pisteet: 25/50

Viinikaupa.comin toiminta on laillista

Viinikauppa.comia vastaan nostetut syytteet alkoholin lainvastaisesta maahantuonnista ja kuljettuksen järjestämisestä Suomeen on nyt sitten kumottu ihan Helsingin käräjäoikeuden puolesta. Ulkomailta on alkoholia saanut tilata laillisesti ennenkin, kunhan tilaaja on itse järjestänyt kuljetukset Suomeen ja muistaa maksaa verot. Tämä ennakkotapaus syytteineen juontaa juurensa käsittääkseni siihen, että ko. nettifirma on tehnyt yhteistyötä saksalaisten kuljetusfirmojen kanssa ja suositellut niiden käyttöä asiakkailleen. Vastaava toiminta on siis jatkossa laillista, mikä on hyvä homma. Ehkä alalle nyt uskaltautuu enemmä firmoja, jolloin maahantuoti helpottuisi ja edes jotain kilpailua syntyisi Alkon monopoloimille markkinoille. Euroopan ja koko muun maailman olutherkut ovat ehkä vaihteeksi vähän lähempänä suomalaissuita. Toisaalta, laki kuljetusten järjestelystä ja verojen maksusta on edelleen voimassa, joten käytännössä mikään ei muuttunut. Tapauksella onkin ehkä enemmän symbolista merkitystä, varsinkin kun asia on saanut mukavasti julkisuutta. Varsinkin, jos (kun?) Alkon patsas edes hieman horjahtaisi.
Keskustelua aiheesta Olutoppaan sivuilla.

Tässä vielä pari uutislinkkiä aiheesta: YLE Hesari

Oulun Alkot

Oulussa on kuusi Alkon myymälää. Näistä keskustan Stockmannin yhteydessä on ainoa ns. laajan erikoisolutvalikoiman myymälä. Valikoima onkin keskustassa keskimäärin kattavin ja samalla reissulla voi käydä tsekkaamassa myös Stockmannin Herkun maitokauppavahvuiset, joiden painopiste on lähinnä tylsähköissä brittibittereissä ja hinnat hunajaa. Keskustan Alkossa ihmetyttää kuitenkin uutuuksien hidas saapuminen hyllyyn. Lähes poikkeuksetta uutuudet löytää ensimmäisenä Välivainiolta, Raksilasta tai Kaakkurista. Varsinkin Välivainiolla tavara tuntuu liikkuvan vauhdilla hyllyyn. Vain Linnanmaalle, joka tietty on just se oma lähialko, uutuudet tuntuvat eksyvän vielä hitaammin kuin keskustaan. Liekö keskustan osalta vika logistiikkaketjussa vaiko olutvastaavan touhuissa, sitä en tiedä. Ainakaan palvelun tasossa ei keskustan myymälä mitenkään loista, kuten olettaa ehkä saattaisi tittelin perusteella... Myymäläsiirrot toimivat onneksi sutjakkaasti, kuten myös Linnanmaalla. Kannattaa tarkastaa varastosaldot netistä jos uutuuksia mielii saada. Keskustan myymälässä pullot tuntuvat joskus viihtyvän varsin pitkään varastossa ennen hyllyyn etsiytymistä, joten myyjiä ahdistelemalla saattaa pulloja ilmestyä ostettavaksi.

Paulaner St. Thomas Bavarian Blond

Oluthuone Leskinen 4.3.10.
Leskisen hanasta tätä myytiin nimellä St. Thomas Bock. Kuvasta tuli surkea, mutta ehkä siitä näkee oluen olevan kirkkaan kullankeltainen. Vaahto on ohut ja valkoinen. Tuoksusta löytyy hedelmäistä makeutta ja vaalean leipäistä mallasta ja keksiä. Ehkä vähän myös toffeeta. Humalointi on melko kevyt, mutta jotain ruohoista kyllä löytyy. Alkoholi (6,8%) tuntuu makeutena, mutta ei varsinaisesti maistu. Makeahko maltaisuus kuivuu vähän loppua kohti, jossa on kevyesti katkeroa. Eniten tässä tökki suutuntuma, joka oli melko vaahtoavan hiilhappoinen ja melko karkea. Ehkä tämä jäi myös vähän köykäiseksi myös rungoltaan. Bockeilta odottaisi jykevämää maltaisuutta ja liukkaan pehmeää suutuntumaa, joten odotukset eivät ihan täyttyneet. Pisteet: 29/50

Päivystävä olutpuhelin

Toimistolla ollessa soi puhelin. Soittajasta jo saatoin arvata, että jotain olutvinkkiä saa antaa. Tällä kaverilla on nimittän tapana soitella säännöllisen epäsäännöllisesti pubista tai alkosta ja kysellä tykkäämisiä ja suosituksia. Tällä kertaa sain ohjata kaverin Raksilan Prisman alkoon ostamaan oluita lammaspata-illallista varten. Eipä ole hirveänä kokemusta lampaan ja oluen yhdistämisestä, mutta lonkalta suosittelin kuitenkin pehmeitä bockeja sekä belgeistä punaista ja sinistä Chimayta sekä Rochefot 10:ä (kun kasia ei enää saa). En tiedä menikö lähelle oikeaa, mutta luulisi täyteläisyyden, makeuden ja varsinkin belgien mausteisuuden sopivan lampaan kanssa. Orval olis saattanut myös toimia, on lammas sen verran voimakkasta kuitenkin.

No joo, jatkanpa graduhommia. Mittailin just Ounasjokeen siirrettyjen lohien uintimatkoja ennen puhelua.

Blogi aukeaa, korkki nasahtaa

Vihdoinkin sain aloitettua tämän homman. Pitkään on tehnyt mieli kirjoitella näitä oluthörhöilyjä jonnekin ylös. Onpahan itselle muistiapuna, vaikka ei muita kiinnostaisikaan. Olin pitkän viikonlopun Helsingissä maistelemassa ja paluumatkalla aloittamispäätös tuli lopullisesti tehtyä. Oli mahtava viikonloppu, pitää kirjoittaa se tänne ylös jossakin vaiheessa.

Juhlan kunniaksi pitää tietty korkata olut. Blogin D.I.Y.-hengen mukaisesti olkoon ensimmäisenä vuorossa omaa tuontoa oleva Brett like´s Proge, joka on belgityylinen vahva ale vähän Orvalin hengessä. Mukana on esikuvan tapaan Brettanomcyces-hiivaa. Olut alkaa olla puolen vuoden iässä ja Bretta on jo antanut mukavasti luonnetta.



Väri on vaalean oranssi, hiiva samentaa sitä hieman. Vaahto on erittäin kermainen, melko tiivis ja pehmentää suutuntumaa mukavasti. Tuoksussa on selvästi Bretan tiukkaa pippurisuutta ja ananasmaista makeaa hedelmäisyyttä. Maltaisuus on melko kevyttä ja kuivakkaa. Tiivis vaahto ehkä vaimentaa tuoksua. Ruohoista humalaa tuntuu jälkimaussa, samoin kuin tyypillinen bretan mausteinen ja kuivan hapokas ominaismaku sekä hiivaisuus. Katkerohumalointi on melko kevyt, lisää olisi saanut olla. Ei tämä viinalle maistu, vaikka sitä on reilut 8%. Suutuntuma on vähän kevyt, mutta erittäin pehmeä ja liukas. Toiset puoli vuotta aikaa Bretalle ja tämä saattaa olla aika tiukassa kuosissa. Hyvää tämä on jo nyt, ihan sopiva aloitus tälle blogille.