Alkon toinen saksapils-uutuus Kaiserdomin ohella, kuten jo aiemmin oli puhetta. Weihenstephanin maineikkaan ja ennen kaikkea perinteisen panimon oluet ovat maistuneet aina vähintään kohtalaisesti, erityisesti vaalea hefeweisse toimii erittäin hyvin eikä doppelbock-osastokaan yhtään kehnompi ole. Niinpä odotukset pilsin osaltakin ovat melko korkealla.
Kullakeltainen ja kirkas suodatetun pilsin väri. Kookas ja erittäin ilmava vaahto ei millään meinaa mahtua kapeaan pilslasiin. Tuoksu on on mukavan maltainen, jopa yllättävän makean leipäinen ja jyväinen. Jalohumalien yrttiset, jopa hieman hedelmäiset ja tuoreen ruohoiset aromit ovat hyvin esillä. Heti kaadon jälkeen erottui aavistus tunkkaista pahvia, mutta se onneksi katosi melko pian. Ehkä aavistus diasetyyliä tuntuisi olevan, mutta henk. koht. en koe sitä ongelmana saksapilsuissa(kaan) kuten eräät puristit. Maku on sitä mitä tuoksukin. Liukasta viljaisuutta on riittävästi ja kokonaisuus on ehkä hieman makeampi kuin pilsiltä odottaisi. Jälkimaun yrttinen humala puraisee melko leppoisasti, tiukemminkin ehkä voisi. Kuivempien pilsien rapeus jää saavuttamatta. Keskitäyteläinen ja pehmeän liukas suutuntuma on virkistävä ja vauhdittaa kummasti oluen tietä kurkusta. Ihan kiva, mutta ei loistava esitys. Ruokapöydässä tälle on varmasti käyttöä, mutta rapsakan pilsin hinkuun löytyy parempiakin vaihtoehtoja. Pisteet: 31/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti