Plzen 8.-10.3.

(Toim. huom. Tšekinkieli vaatii lausumisen kannalta oleellisia koukeroita ja väkäsiä lähes jokaiseen kirjaimeen, mutta minä en jaksa niitä lisätä: ei näitä nimiä osaa lausua kuitenkaan!)

"Plzen tuskin keikkuu monenkaan turistin kohdelistan kärkisijoilla ja tokkopa moni on edes kaupungista kuullut. Oluista innostuneen pääkopassa Plzen yhdistyy kuitenkin välittömästi pilsnertyylisiin lagereihin, joiden syntysijana kaupunkia ja sen ylpeyttä, Plzensky Prazdroj-panimoa, kai turhankin itsestään selvästi pidetään. Olipa lageroluiden syntyhistorian tarkka kulku mikä tahansa, on suurin kiihoke tänne tulemiselle tietysti Pilsner Urquell Kvasnicovy: tiettävästi ainoastaan panimon kellarissa ja yhdessä kaupungin pubissa tarjottava Urquellin ”hiivaversio”. Niinpä sightseeing jäikin hostelliin kirjautumisen jälkeen olemattomaksi, kun kiiruhdin suorinta tietä kohti Na Parkanu –pubia: eihän sitä tiedä, milloin kuolema korjaa ja kvasnicovy jäisi maistamatta!"

Na Parkanu
Tavanomainen, melko kookas pubi sijaitsee panimomuseon vieressä ja lähellä kaupungin keskusaukiota. Na Parkanusta saa hieman irkkupubimaisen fiiliksen, mikä johtunee vihertävistä seinistä. Urguellia tarotaan normaalina ja hiivaisena. Hiivaversio esiintyy harhaanjohtavasti nimellä ”nefiltrovany”, eli suodattamaton. Kavasnicovyyn lisätään nuorta, vielä käyvää olutta lageroinnin jälkeen, kun taas suodattamaton on juuri sitä mitä se on: "vain" suodattamatonta. Näiden termien sekoittaminen ja tahallinen väärinkäyttö aiheuttaa harmaita hiuksia kaikkialla Tsekeissä (Evan Rail päivittelee samaa asiaa kirjassaan Good Beer Guide Prague And Czech Republic. Erohan ei ole suuren suuri, mutta hiuksia halkovalle oleellinen.

Pilsner Urquell Kvasnicovy
Sameaa ja hiivaistahan se on ja värikin näyttää enemmän keltaiselta kuin tutun kultaiselta. Vaahtoaminen on voimakasta. Urquellin tavaramerkki, eli Saaz-humalan vahvasti yrttinen ja mausteinen tuoksu on pällimmäisenä, mutta hiivaisen leipätaikinainen maltaisuus tuntuu normiversiota pehmeämmältä. Maku on kuiva, mukavasti maltainen ja kauttaaltaan katkera. Erityisesti jälkimaussa humalointi puree hienosti peittämättä silti pehmää maltaisuutta. Hiivaisuus tuntuu kitalaessa ja lisää napakasti purevaa vaikutelmaa. Todella tuoretta, raikasta ja hiivaisuuden pehmeäksi voitelemaa.  Jos tykkää normaalista Urquellista, maistuu Kvasnicovykin varmasti hyvälle. Pisteisiin saattoi tulla ”hyväfiilislisää” pisteen tai parin verran, mutta sehän vain osoittaa oluessa olevan jotain erityistä (ainakin minulle). PISTEET: 39/50

Klub Malych Pivovaru
Huonekaveriksi sattunut saksalainen jannu osoittautuu hyväksi tyypiksi, joten sainkin helposti seuraa kaupungin ehkä tunnetuimpaan olutravintolaan. Paikassa on selvästi modernia henkeä: kuudesta vaihtuvasta hanasta voi bongata useampia uusia tsekkimikroja. Pullovalikoimakin on kattava ja kansainvälisempi, painopiste on erityisesti belgeissä ja saksalaisissa. Palvelu on melkein liiankin nopeaa, sillä tuoppiaan ei tahdo ehtiä edes tyhjentää ennen kuin seuraavaa tullaan kyselemään. Tupakointi kyrsii taas ankarasti, mutta eipä se auta kuin alistua. Joka tapauksessa tämä pubi on pakkorasti Plzenin vierailijalle. Lasissa kävi:

Trebronicke Night Reaper
Tsekkien mikropanimoskenessä pintahiivaolut ei ole enää mikään jymyuutinen. RB:n mukaan tämä täysin musta, kermaisesti vaahtoava olut on brown ale. Tuoksussa on makeaa ja hieman karamellista maltaisuutta sekä reilusti limppuisen hapanta paahdetta ja suklaisuutta. Kevyempänä erottuu humalointia ja makeahkoa hedelmäisyyttä. Maku on makeahkon maltainen ja aavistuksen maitosokerisen hapan, lopussa on kevyt katkerohumalointi. Suutuntumakin on hyvin pehmeä ja kuohkea. Varsin mainio olut heti kärkeen. Muistuttaa ehkä enemmän kevyehköä portteria kuin brown alea. PISTEET: 36/50

Dvůr Chyne Dvorni Lezak Polotmavy Dvanactka 12°

Tumman rubiininpunainen/rusehtava olut, vaahtokin on hieman värittynyt. Tuoksua hallitsee toffeinen karamellimaltaisuus, joka ohella erottuu parfmyysuutta ja yrttejä. Vaikuttaa vähän liuotinmaiseltakin. Hyvin makeaa ja jopa sokerista. Joku outo karheus jäytää jälkimakua, enkä usko sen tulevan humaloinnista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Liian makea, kuten niin monet puolitummat tsekit. PISTEET: 26/50

Pivovar Vyskov Jubiler Amber Ale
Nimensä mukaisesti meripihkan väristä ja kirkasta alea. Vaahto lässähtää melko nopeasti. Trooppisen hedelmäisest ja hieman pihkaisesti humaloitu tuoksu. Karamellin voi myös haistaa. Maku on kuiva ja maltaisuus hieman keksistä ja jyväistä. Katkeruutta saisi olla enemmän, nyt hedelmäisyys kääntyy vähän nahkeaksi jälkimaussa. Melko tasapainoinen amber ale kuitenkin. PISTEET 30/50

Nova Paka 12⁰
Enpä muista tätä Nova Pakan vaaleaa peruslageria maistaneeni ennen. Väri on tumman kultainen, pitsinen vaahto ei jaksa säilyttää kuohkeuttaan loppuun asti. Makeaa maltaan tuoksua maustaa makean yrttinen ja hieman appelsiininen. Maltaisessa maussa ei tunnu liimaisuutta parin muun talon oluen tapaan. Lopun humalointi on ehkä aavisutuksen metallinen ja pieni määrä diasetyyliäkin erottuu. Maukas lager tukevalla mallasrungolla. PISTEET: 32/50

Uncle Paya
Kaupungin Reggaebaari muistuttaa paria pykälää nuhjuisempaa versiota kotipuolen Never Grow Oldista. Vielä selkeämpi ero on polttelu, eikä siis pelkästään tupakan. Löytyipähän selitys valokuvauskiellolle. Kääryleet voi kuitenkin jättää rauhaan, sillä hanasta valutellaan suodattamatonta Bernard  12⁰:a reilusti alle parilla eurolla. Mukava paikka kaiken kaikkiaan, joten poikkesimme toisena iltana uudelleen maistamaan todella hyvää olutta.

Bernard Svetly Lezak Nefiltrovani
Väri on houkuttelavasti utuisen kultainen, vaahto on hyvin pitsistä. Erikoinen, pehmeän leipäinen ja maitomaisesti hiivainen tuoksu ja kevyesti yrttistä humalaa. Maku on kuivan leipäinen ja odotuksia reilummin katkera. Erikoisen maitoinen liukas suutuntuma, lopussa humala puree kiitettävästi. Todella juotava hiivaolut. PISTEET: 37/50

Bernard Polotmavy Lezak
Suodatettu puolitumma on väriltään meripihkainen. Ohut, mutta kermainen vaahto. Tuoksu on mieto, limppuinen ja hieman rusinainen. Makeus on keskitasoa ja maltaisuus melko kevyttä, pientä paahteista happamuutta on erityisesti puumaiseksi kuivuvassa lopussa. Katkeruutta on tuskin mainittavasti. Melko mieto ja ehkä turhan ohutkin, mutta ihan OK. PISTEET: 27/50

Päivä 2.
"Ennen kierrosta pitäjän kuuluisimmassa panimossa ehdin poiketa hieman pienempää panimoravintolaan."

Minipivovar Groll
Luultavasti tämän panimoravintola on nimetty Urquellin kehittäjän ??? Grollin mukaan. Tilat ovat perussiistit, mutta aurinkoinen terassi houkutteli enemmän

Lotr 11⁰ Polotmavy Lezak
Utuinen ja tumman meripihkainen olut, höttöinen vaahto kestää hyvin. Tuoksussa on makeaa leipätaikinaa ja toffeisuutta, kevyesti hedelmäisyyttä sekä erikoisemmin colajuomaa muistuttavaa aromia. Keskimamea maku on hieman hiivaisen hapan. Jälkimaku on vahvasti leipäinen ja hieman kitkerästi paahteinen. Humalointi on lähes olematonta. Melko tasapainoinen tämä keskitäyteläinen olut silti on. PISTEET: 33/50

Plzensky Prazdroj
Reissun pakkorasti oli opastettu kierros Plzensky Prazdroj:n panimolla. Englanniksi opastetun kierroksen hinta taisi olla ~7 €, jonka lisäksi valokuvaamiseen oikeuttavasta tarrasta olisi pitänyt pulittaa melkein toinen mokoma. Tyydyin siis salakuvaamaan muutaman ruudun kännykällä. Kierros eteni huippumodernilta pullotus/tölkityslinjalta sekä vanhalle että uudelle panimolle  ja lopulta 9 km pitkän kellariverkoston uumeniin. Kaikki oli näyttävää ja hyvin organisoitua, ja ryhmää kuljetettiin bussilla paikasta toiseen valtavalla panimoalueella. Välillä katsottiin panoraamateatterissa pari filminpätkää oluenpanosta ja panimon historiasta sekä maisteltiin/haisteltiin raaka-aineita näyttelyhuoneessa. Puolitoistatuntinen huipentui kellareissa, jossa pieni määrä Urquellia käy vielä vanhaan hyvään malliin avoimissa puusammioissa ja kypsyy puutynnyreissä. Tämä perinteinen käymis- ja kypsytystapa erottaa panimokierroksella tarjottavan Kvasnicovyn Na Parkanussa myytävästä, joka siis käy ja kypsyy terästankeissa normaalin Urquellin tapaan. Pieni muovikipollinen himoittua pilsiä tuli sitten nautittua, ja hyväähän se oli. Ero Na Parkanussa testattuun ei ollut suurensuuri, mutta tämä perinteinen versio tuntui ehkä aavistuksen kuivemmalta ja maltaisuus jyväisemmältä. Katkeraahan se oli myös, kuten Urquellin kuuluukin. Tehtävä suoritettu.

"Illemmalla kävin huonekaverin kanssa uusintareissun Uncle Payassa, sekä parissa nimettömäksi jääneessä tusinapaikassa. Toisessa näistä oli hanassa toisen suuren Plzeniläisen, eli Gambrinuksen, suodattamaton versio."

Gambrinus Nefiltrovane
Sameaa ja kuokeasti vaahtoavaa. Ja tietysti jääkylmää. Hyvin kevyt tuoksu, hieman leipäisyyttä ja hiivaa. Humalista ei tunnu juuri jälkeäkään. Maltaisuus on ohutta maussakin ja kaiken lisäksi pahvisuus vaivaa hieman. Lieneekö kovinkaan tuoretta? Nihkeässä ja pistävän hiilihappoisessa jälkimausta ei katkeroita juuri erota. Täysin tusinatavaralta tämä kyllä tuntuu. PISTEET: 24/50

"Plzen on lopulta melko pieni kaupunki ja oleellisemmat paikat hoitaa halutessaan vaikka päivässä. Pari päivää riitti minulle vallan mainiosti, eikä todellakaan tarvinnut pitää kiirettä. Panimokierrosta lukuun ottamatta kaikki (erityisesti olut) oli halpaa, joten täällä raskii jopa syödä ravintolassa. Ulkoisesti Plzen ei vedä vertoja esim. Salzburgille tai Bambergille, mutta arkkitehtuurista innostuneelle riittää täälläkin luultavasti silmäniloa. Syrjemmäs kävellessä on karumpaa ja välillä melko törkyistäkin. Tässä vaiheessa minulla ei enää kuitenkaan riittänyt intoa kovin laajoihin pällistelyretkiin. Seuraavaksi suuntaan sakemannin kanssa kohti Prahaa, joka onkin suunnitelmissani viimeinen tiukka rypistys ennen vähittäistä pohjoiseen suuntaamista."

Salzburg - Innsbruck 6.3.-8.3.

"Parituntisen junamatkan aikana en ehtinyt juuri havainoida uhkaavasti kohoilevaa maisemaa, sen verran kiirettä piti taas tämä näpyttely. Salzburg Hbf tulikin kohdalle niin nopeasti, että oli lähellä pitkäksi. Jatko menikin sitten totutulla rutiinilla: kamat hostelliin-ruokaa-pällistelyä-oluelle. Pällistelyosuudesta voisin kirjoittaa pitkästikin, sen verran upea kaupunki tämä Mozartin kotikaupunki on. Hiivahommia on kuitenkin lähtökohtaisesti olutblogi, joten mennään piakkoin asiaan. Kiipeily Augustiner Bräun (älä sotke Münhenin Augustineriin) luostaripanimolle Mönchsbergin linnoitusvuoren kautta oli joka tapauksessa maisemallisesti aivan huikea: toisella puolella kohoavat massiivisina lumihuippuiset Alpit ja päätä toiseen suuntaan kääntämällä voi nähdä alapuolellaan Salzachjoen laaksoon levittäytyvän kaupungin."

Augustiner Kloster Bräustübl Tavern at Mülln
Luostaripanimon sisäänkäynti on komeasti maalattu holvikäytävä. Alakertaan laskeuduttuaan kohtaa ensin  ruokakojut, joista voi ostaa monenmoista sapuskaa oluttupaan tai kotiin vietäväksi. Oluttupa (tai oikeastaan usemapi) on ympäristöön sopivasti melko askeettinen. Suurin osa pöydistä on täynnä tai varattuja, mutta löytyy sitä tilaa sitten kuitenkin. Hetken menoa seurattuani ja tarjoilijalle turhaa nyökkäiltyäni homman juju selviää. Asiakas hakee erillisestä tarjoiluhuoneesta ensin itse savituopin (litrainen tai puolikas), huuhtaisee sen vesipisteellä, maksaa haluamansa juoman kopissa istuvalle ukolle ja saa tältä kuitin, menee kuitin kanssa jakelupisteeseen ja saa tynnyristä laskettuna juoman eteensä. Aika hauska systeemi, jossa laskutus on aina ajan tasalla eikä tarvitse ainakaan odotella tarjoilijaa. Jonoja ei käytännössä päässyt syntymään. Miten lie sitten, kun tupa on täysi (kapasiteetti 1600 hlö.)? Pöytiintarjoilu kuuluu näköjään vain varauksen tehneiden oikeuksiin. Tarjolla on kahta olutta: Mäzen (3 €/puolikas) ja Fastenbier (3,3 €/puolikas).
 
Märzen
Vaahtoaa reilusti, eikä väristä saa tupin takia selkoa. Melko voimakkaasti leipäisen maltainen ja erikoisen lääkeyrttinen tuoksu, jossa on myös rusinaista kuivahedelmää ja pientä alkoholisuuta. Yrttinen kitkeryys tuntuu erikoiselta, on vaikea uskoa sen tulevan ainakaan humalista. Loppua kohti maltaisuus kääntyy hieman toffeiseksi, mutta melko ohut tämä lopulta on. Pientä hiivaisuutta ja alkoholisuutta jälkimaussa. Lukuunottamatta pientä vetisyyttä ja erikoista kitkeryyttä tämä on ihan jees, mutta melko ”robusti” olut. PISTEET: 27/50

Fastenbier
Tuoppi puhtaaksi ja tuhdimpaa fastenbieriä tilaamaan. Tämä muistuttaa selvästä Märzeniä, mutta odotetusti hieman tukevampi joka ostastolla. Tuoksussa on enemmän maltaisuutta ja hedelmäisyys tuntuu tuoreemmalta ja mehukkaammalta. Tällä kertaa tuntuu selkeämmin humalan yrttisyyttä sekä tuoksussa että maussa, mutta pientä kitkeryyttä tässäkin on. Alkoholikin tuntuu ehkä selvemmin. Kokonaisuus on kuitenkin pehmeämpi ja täyteläisempi ja siten hiotumpi. PISTEET: 29/50 

Die Weisse - Sazburger Weissbierbrauerei
Die Weissen vehnäoluisiin keskittynyt panimoravintola on lyhyen kävelyn päässä ydinkeskustasta keskustasta Kapuzinerbergin juurella. Yllättävän suuri paikka näyttää ulkoa komealta. Ajauduin alkuun vahingossa yökerhomaiselle osastolle, jossa ilme on ”sedumaisen” nuorekas ja sama mitätön listamusiikki soi. Täällä saa näköjään myös polttaa. Muut osastot ovat onneksi siedettäviä. Hanasta löytyy talon välineistöllä pannut tumma 1901 Original ja Hell sekä muualla teetetty (baarimikko ei tiedä panimoa) lager Max Märzen. Tarjoiluannokset 0,5 ja 0,3 l, joiden lisäksi growlereita täytetään kotiinvietäväksi. Melko vireältä vaikuttava paikka, jonka nuorisokin on näköjään löytänyt.

Die Weisse Hell
Samean keltainen ja vaahdoltaan komea perusvehnä. Hiivaisen neilikkainen tuoksu, kohtalaisesti banaania, leipäinen maltaisuus on melko kevyttä. Hapahko ja hieman kirpeän hiivainen, kuiva ja melko kevyt maku. Maltaista voisi fiksata reilusti tukevammaksi, nyt hiivaisuus ei saa tasapainottavaa makeutta. Sinänsä hiivaisuus on oikein maukasta, hieman rahkamaista, mutta pikkuisen muutakin tarvittaisiin tasapainon saavuttamiseksi. PISTEET: 28/50 645310

Die Weisse Max Märzen
Kullankeltainen olut vaikuttaa himmeässä valossa hieman utuiselta, joten voi olla suodattamatonkin. Vaahto on melko löysää, mutta pitsistä höttöä. Alussa jylläävä makean viinikuminen ja parfyyminen tuoksu viittaavat joko tuoreeseen näkökulmaan Märzenin panemisessa tai sitten teknisiin ongelmiin käymisvaiheessa: näin selkeästi hedelmäistä kun lager ei yleensä ole. Hedelmäisyys kuitenkin katoaa nopeasti lähes täysin, jonka jälkeen makean leipäinen maltaisuus pääsee paremmin esille. Mitenkään voimakkaaksi tuoksua ei kuitenkaan voi sanoa. Yksiulotteisen maltaista, keskimakeaa juomaa, ei juuri jälkeäkään katkeroista. Jälkimaku jää hennosta jyväisyydestä huolimatta ontoksi ja vähän pahvisen nahkeaksi. Kun on viikon maistellut Pallon ehkä hiotuimpia lagereita, ei tämä tunnu kovinkaan kummoiselta tuotokselta. PISTEET: 21/50 4359

Belgian Alchemist (RB:ssä Belgian Beer Paradise)
Salzburgin kooltaan vaatimattoman belgiolutbaari on valikoimaltaan kaupungin laajin. Pulloja löytyy kuutisenkymmentä ja hanojakin kuusi. Mitään listaa pulloista ei ole, mutta valikoima on hyvin esillä kaapeissa. Nuori baarimikko kuulostaa ihan syystä ylpeältä valikoimastaan ja kyselee mielellään, mikä tyylistä juomaa lasiinsa asiakas haluaa. Belgiasta juuri palanneelle valikoima on melko yllätyksetön, mutta hyvällä maulla valittu (mm. pari Dupontin saisonia, St. Bernardus, Van Eecke, ja enemmistö trappistipanimoista). Lasejakin riittää joka lähtöön. Alchemist on selvästi paikallisen nuorison suosima mesta, sillä yhtään edes keski-ikäistä asiasta baarissa ei näy. Useampi tyyppi tulee heti juttelemaan ja olispa majoituskin järjestynyt yhden uuden tuttavuuden sohvalta. Musiikki painottui selvästi grungeen ja uudempaan jenkkirokkiin, mutta taisipa jokunen Beatleshitti ja reggaebiisikin soida. Tupakointia lukuun ottamatta piristävä ja selvästi erilainen paikka, jossa suosittelen pistäytymään.

Verhaeghe Barbe Rogue
Jonkunlainen amber ale kai tämä on, väri ainakin on meriphkainen. Vaahtoaa belgimäiseen tapaan runsaasti. Tuoksu on viinikumisen ja rusinaisen hedelmäinen, mutta myös maltaisuutta erottuu. Maku on kuitenkin vähän karhea ja tunkkainenkin. Ei kuitenkaan liian makeaa. PISTEET: 29/50

´t Gaverhopke Den Twaalf
Melko tujua: alkoholia peräti 12 %. Rumaa, likaisen ruskeaa olutta, vaahtokin katoaa nopeasti. Turhan kylmänä nämä tarjoillaan. Melko voimakkaasti happaman marjainen, hieman mansikkainen ja erikoisemmin tummaa oliivia muistuttava tuoksu. Melko hedelmäisen makeaa, mutta ei sokerista. Melko terhakas happamuus ja kevyt maitosokerisuus luultavasti tasapainottavat. Yllättävän kuiva, nahkeasti hedelmäinen ja hapahko jälkimaku. Suutuntuma on paksu ja öljyinen, hiilihappoa on melko niukasti. Mielenkiintoinen, mutta ei täysin miellyttävä hedelmäpommi. PISTEET:  33/50

Päivä 2.
"Aamulla tämä tasamaan tallaaja porhalsi Innsbruckiin vuoria ja mäkihyppystadionia ihmettelemään. Lunastin piletin kuuluisalle Bergiselin stadionalueelle ja nousin konevoimalla hyppytorniin. Näkymä huipulta on jokseenkin uskomaton, kun pariin kilometriin kipuavat huiput leviävät ympärillä jokaiseen ilmansuuntaan ja Innsbruckin keskusta jää jonnekin kauas alapuolelle. Sattui kerrankin vielä niin hyvä tuuri, että pienintäkään pilvenrepaletta ei syvänsiniselle taivaalle ilmaantunut aurinkoa uhmaamaan. Kelpasi siinä sitten lampsia tornin lasiseinäiseen panoraamaravintolaan ja nautiskella maisemallisesti kaikkien aikojen huikein tuoppillinen."

Gösser Zwickl
Ison panimon suodattamaton tuotos on ravintolassa hanatuotteena tarjolla. Hintakin on puitteet huomioiden varsin edullinen (3,9€/0,5l). Vehnäolutmaisen sameaa, hyvin vahvasti ja pilvimäisesti vaahtoavaa tavaraa. Tuoksu on miedosti viljainen, hieman hedelmäisen hiivainen ja ruohoisesti humaloitu. Maku on pitkälti samaa kuin tuoksukin: mietoa, melko kuivan viljaista ja kevyesti katkeraa. Lopussa on pientä hiivaista nipistelyä. Melko pehmeää, mutta vaatimatonta olutta. Näissä maisemissa tosin paljon huonompikin olut menisi huomaamatta alas. PISTEET: 27/50.

"Pyörin hetken Innsbruckin keskustassa, mutta en keksinyt ihmeempiä tekemisiä. Hetkellinen reissuväsymys ehkä iski, sillä en jaksanut vaivautua edes Theresienbräun panimoravintolaan vaikka sen ohi kävelinkin. Ruokakin oli kallista. Siispä palasin Salzburgiin, jossa oli vielä tehtävää viimeiselle illalle."

´s Kloane Bräuhaus
Olin merkinnyt tämän panimoravintolan kartalle aivan päin persettä, mutta toisena iltana onnistuin vahingossa kävelemään paikan ohi. Pikavisiitti oli siis paikallaan. Mukavan rauhallinen ja viihtyisä panimoravintola, palvelukin oli erittäin kohteliasta ja ystävällistä. Monen ikäistä väkeä viihtyy pöydissä ja monet näyttävät nauttivan myöhäistä päivällistään. Kaksi talon olutta on saatavilla, molemmat ovat suodattamattomia vehniä. Testaan niistä kausioluen.

´S Kloanes Fastenbier
Samea, rusehtavan keltainen perusvehnän väri ja komea vaahto. Mukavasti neilikkasen mausteinen ja sopivasti banaaninen tuoksu. Vehnäinen maltaisuus on pehmeää ja tuoretta, lopun hiivainen ja piristävästi kuohahtava loppu toimii hyvin. Keskitäyteläistä, ei ehkä mitenkään ”paasto-olutmaisen” tukevaa. Tyylipuhdas, tasapainoinen ja maukas hefeweisse ylitti odotukset, jotka eivät olleet kovin korkealla. PISTEET: 34/50

"Pikaraapaisu Itävaltaan ei tarjonnut olutmielessä ihmeitä, mutta vierailun painopiste olikin muissa touhuissa. Kolme panimovierailua tuli kuitenkin hoidettua kunnialla, ja löytyihän sieltä muutama varsin kelvollinen olutkin. Olut pyörii samoissa hinnoissa eteläisen saksan kanssa, ja marketista saisi perushuttua melko mitättömään hintaan. Ruoka on kalliimpaa. Seuraavaksi Tšekkeihin, ensin Plzen ja sitten Praha."
 

München 3.2.-6.2.

"Bambergin ja Münchenin välimatka on reilut pari tuntia saksan tehokkailla raiteilla. Sänky järjestyy ilman varausta aivan rautatieaseman vierestä reilulla kympillä/yö. Kaupunkikierros voi siis alkaa. Ensimmäinen ilta kävelytti Isarjoen rantaan ja kauemmaskin, enkä oikein ehtinyt edes olutta nauttia. Lopulta jano kuitenkin voitti. Schneiderin oluttupa pullisteli väkeä lauantai-iltna, joten hetken paikkaa metsästettyäni jatkoin väljemmille vesille."

Ayinger Wirthaus
Melkein megalomaanista Hofbräuhausin oluttupaa vastapäätä on Ayingin huippupanimon huomattavasti mielenkiintoisempi hanapaikka. Hanoista löytyy koko panimon vakiotuotanto. Tynnyristä lasketaan Alkostakin tuttua Jahrhudertbieriä, johon on tietysti tartuttava. Baarimikko on hauskaa seurattavaa: höpsähtäneen oloinen kikkarapää joraa ja naurahtelee omikseen tuoppeja täyttäessään. Palvelukin oli ystävällistä. Englanninkielinen menu on oluiden nimien suhteen hämmentävä. Altbayrisch??? Dunkel on jotenkin väännetty ”Naturally Stoutiksi”.

Jahrhudertbier
Tarjoillaan savituopista, joten ulkonäöstä ei jää paljoa kerrottavaa. Näyttää se vaahtoavan kuitenkin. Tuoksussa on reilusti hiivaa, mutta myös humalien yrttisyyttä. Maltaisuus on notkeaa, pehmeää ja melko kuivan leipäistä. Lopussa hiivaisuus ja kevyt katkerointi toimivat hyvin yhteen. Ei yllä maltaisuudessa tai pehmeydessä Bambergin parhaimmiston tasolle, erittäin hyvää tämä silti on. PISTEET: 37/50

Altbairisch Dunkel
Tuttu, suodattamaton hanadunkel. Todella voimakkaasti vaahtoavaa, syvän meripihkanruskeaa ja hieman utuista. Selvästi liian kylmää. Tumman limppuinen maltaisuus hallitsee tuoksua, jossa on myös häivähdys suklaata ja selvemmin kuivahedelmäisyyttä. Ehkä pientä hiivaisuuttakin, samoin humalantuoksua. Mukavan kuivaa a maltaista, suklaisuus löytyy myös jälkimausta. Katkerohumalointi on kevyt. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko pehmeä, mutta turhan hiilihappoinen. PISTEET: 33/50

Päivä 2.
Suuntaan aamusta jo totuttuun tapaan puistokävelylle, johon Englishgarten lienee täällä paras paikka. Valtavassa puistoalueessa riittää koluttavaa vaikka päiväksi, ja täällä pääsee myös surffaamaan rakennetulla kestoaallolla! Biergarteneitakin on useampia, mutta ne ovat talvisin suljettuja. Aika kuluu kyllä ilman oluttakin, sillä valokuvaaminen vie huomion muualle. Klo. 13 tunnen olevani valmis takaisin kaupunkiin.

Schneider Weisse 
Tällä kertaa mahdun juuri ja juuri sisään timantinkovan vehnäolutpanimon suureen tupaan. Puheensorina on melkein huumaavaa suuressa hallissa. Vieressä istuu pöytäseurue raavaita baijerilaismiehiä polvimittaisissa lederhoseneissan ja tupsulakeissaan. Suurin osa panimon tuotteista on saatavissa, hanaversioina tällä kertaa Tap1 Meine Blond Weisse, kaikille tuttu Aventinus ja Tap7 Unser Aventinus. Tap7 on vielä testaamatta, joten siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

TAP7 Unser Original
Samean ruskeankeltainen vehnä, vaahto on todella upean kermainen ja tiivis. Tuoksussa on reilusti ylikypsää banaania ja persikkaisuutta, hiivaisen hapahkoa marjaisuutta ja neilikkaa. Sekä tietysti tuoretta vehnäpullaa. Ilahduttavan kuiva maku on hiivaiseen tapaan hapahko ja säilyttää hyvin raikkautensa loppuun saakka. Kevyehkö suutuntuma, mutta ei mitenkään vetinen. Erittäin raikas hefeweisse, jota kelpaisi litkiä kesän lämpiminä päivinä myös Pohjanlahden rantamilla. PISTEET: 36/50

TAP 4 Meine Grünes
Uusi tuttavuus on tämäkin hieman tukevampi (6,2 %) kevät/kesäkauden luomuvehnä. Tämä tarjottiin pullosta, mutta uutuusarvo selätti hana-Aventinuksen. Lasivalinta vähän ihmetyttää, valkkarilasi ei tunnu vehnäoluelle sopivalta valinnalta. Hiivoja ei saa kertakaadolla pieneenlasiin mitenkään. Melko vaalean keltainen väri, reilusti vaahtoa ja kuohkeaa vaahtoa. Yllättävän kuivasti jyväinen jo miedosti vehnäinen tuoksu: onko tässä kausioluessa kenties normaalia vähemmän vehnää vai onko tämä luomumaltaan ominaisuus? Humalointi on ilahduttavan voimakas, selvästi kukkaiyrttinen. Moderinia otetta tässä selvästi on, vähän Hopfenweissen tapaan. Maku alkaa kuivan maltaisena ja hieman kuivahedelmäisenä, kypsempi ja makeampi banaanisuus ja neilikkainen sekä yllättäen selvästi fenkolimainen hiivan mausteisuus korostuvat vasta lopussa. Ketkeruuttakin on varsin rapeasti. Pehmeä, keskitäyteläinen ja todella raikas vehnä, joka erottuu selvästi valtavirrasta. Luomusta plussaa. PISTEET: 42/50

TAP6 Unser Aventinus
Enää en voinut vastustaa kiusausta maistaa tätä ehkä kaikkien aikojen parasta vehnäbockia hanaversiona. Onneksi 0,3 l. annos on saatavissa ja hienosta nimikkolaista tarjoiltuna. Huikean kuohkea ja pilvimäisensti kumpuileva vaahto, neste on sitä tuttua kuraviemärinsameaa tasoa. Todella voimakkaasti ylikypsien, tummien hedelmien makeanhapanta tuoksua ja vehnänisua, valtavasi hiivaisuutta. Tästä sekalaisesta sopasta voi kuvitellalöytävänsä ainakin aprikoosia ja mansikkarahkaa, hedelmäpurkkaa ja nallekarkkeja. Hedelmäisyys tuntuu vielä kertaluokkaa voimakkaammalta ja ”mädäntyneemmältä” kuin pulloversiossa. Hiivaisuus tuo pientä hapokkuutta jälkimakuun. Täyteläistä ja pelottavan pehmeästi kuohahtavaa herkkua. Voiko vehnäolut muuttua enää herkullisemmaksi? PISTEET: 43/50

Augustiner Am Dom
Kirkon kupeessa sijaitseva Augustinerin jakelupiste Andechserin luostaripanimon ravintolan vieressä. Messuhallimaista tunnelmaa poikkesin sisään, kun tilaakin on reilusti tarjolla. Näpsäköitä, baijerilaisasuisia tarjoilijoitakin täällä voi bongailla.

Hell
Tämä taitaa olla koko kaupungin suosikkijuoma? Jos tilaat Münchenissa ”yhden ouen”, on tämä kaupungin vanhimman panimon lager todennäköisesti se mitä saat. Pieninkin nakkikoppi pitää tätä valikoimissaan, tyhjiä ja tyhjeneviä pulloja ei voi olla näkemättä katukuvassa. Hanasta tarjottua tämä on kirkkaan kultaista ja pilvimäisesti vaahtoavaa. Maltaisuus on viljaista ja tuoreen leipäistä, kevyehkö humalointi yrttisen makeaa ja hieman mausteista. Keskimakeaa, hyvin pehmeää maltaan makua, loppussa tasapainottava humalan kosketus. Tähän paikallinen olutkulttuuri pitkälti kulminoituu: äärimmäisen hyvin pantua laatulagria on mukava siemailla, mutta ei tämä riemukiljahduksia aiheuta. Toki tämä on joka osa-alueella parempaa kuin yli 90% kotimaisten supermarkettien lagertarjonnasta. PISTEET: 34/50

Andechser Am Dom
Ruokailua ja lepoa, sitten takaisin kirkon kupeeseen uutta panimoa tyypittämään. Panimo on varsin kovassa maineessa, ainakin jos RB:n presentiileihin on uskominen. Paikka on tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ”ihan jees”, muttei mitään erityisen muistettavaa.

Andechser Helles
Kirkas ja kultainen väri, tiivis vaahto lässähtää vähän. Melko reilusti heinäinen humalointi piristää tuoksua, joka on reilusti maltainen. Maltainen ja hieman makeahko, aavistuksen kermatoffeinenkin. Katkeruus on hyvin kevyttä. 4,8 % olueksi maltaisuus on todella tukevaa. Vakuuttavaa jälkeä. PISTEET: 45/50

Andechser Doppelbock
Tämän hanasta laskettavan tuplapukin takia tänne oikeastaan tulin. Koko tuoppia ei onneksi tarvitse kiskaista: puolikas on myös saatavana.  Väri on syvän rubiininpunarruskea, vaahtokukka on tiiviin kermainen. Valitettavan kylmältä tuntuu. Tuoksu on kuitenkin todella herkullinen. Viikuinaista kuivahedelmää, makeampaa arpikoosia ja hieman viinikumisuutta nojaa jykevään ja hieman siirappiseen maltaisuuteen. Hieman paahtoleipää, jopa suklaisuutta on. Hyvin maltaista ja hedelmäistä, muttei liian makeaa. Jälkimaun kevyt katkeruus on luultavasti juuri se olennainen tasapainotekijä. Pientä marjaisuuttakin tästä löydän. Alkoholin voi juuri ja juuri aistia, mutta se sekoittuu kyllä hyvin hedelmäsyyteen. Erittäin hyvä esitys tyylissään. PISTEET: 41/50

Hofbräuhaus, Platzl
Turistirystähän tämä on, mutta jotenkin petturiksi olisin itseni ehkä tuntenut jos en olisi käynyt katsomassa yhtä maailman kuuluisimmista juottoloista sisältä. Valtavan suuri halli ja väkeä on kuin pipoa, mutta ihmeesti vain paikka löytyy ja tarjoilukin toimii, sillä tuopposen saan eteeni lähes välittömästi. ”Tuoppoen” on täällä ehkä vähän kyseenalainen termi, nimittäin litra taitaa olla täällä pienin annoskoko. Orkesteri soitaa perinnemusaa melkein vieressä.

Hofbräu Original
Tuttua huttua, mutta mitäpä muuta tänne tullessaan oikein osaa tilata? Ruohoista humalointi, makeahkoa ja leipäistä maltaan tuoksua. Maultaan makeahkon maltainen lager on kevyesti katkera ja pehmeä, selvästi tuore ja laadukas. Tulipahan koettua, mutta ei tämä karnevaalimeininki ole minua varten. PISTEET: 30/50

Päivä 3.
"Viimeisenä päivänä keskityin pääasiassa muihin harrasteisiin. Kasvitieteellinen puutarha haukkasi suurimman osan päivästä, ja voin kyllä suositella visiittiä kenelle tahansa. ”Alan miehenä” pääsin ilmaiseksi sisäänkin. Yritin mennä myös Oktoberfestmuseoon, mutta se piti ovensa jostakin syystä kiinni. Aikaa jäikin sitten muutamaan oluttupavierailuun."

Paulaner Im Tal
Paulanerin tap house on vilkkaan ostoskadun varressa. Melko fiinin oloinen paikka muistuttaa ehkä enemmän ravintolaa kuin oluttupaa. Hanasta on saatavissa Paulanerin perustuotteet ja myös Kellerbier, joka takia tänne tulin.

Paulaner Original Kellerbier
Ulkonäöltään täydellinen kellerbier: houkuttelevan utuinen ja kultaisen kuultava neste koristautuu paksulla ja tiiviillä vaahtohatulla. Todella kaunis tuopillinen. Tuoksu on hyvin hiivainen ja leipäisen maltainen, mutta myös yrttistä humalaa erottuu. Hieman makeahkon leipäistä ja hiivaisen hapahkoa, hyvin kevyesti katkeraa kellerbieriä. Pehmeä ja lähes hapoton suutuntuma. Vähän munaton ehkä, mutta hyvää silti. Katkeruutta lisää, kiitos. PISTEET: 35/50

Augustiner Bräustuben
Augustinerin panimon suuri oluttupa hostellini lähellä oli vielä katsastamatta, joten sinne siis. Täällä oikeaa fiilistää, porukkaa paljon tunnelma leppoisa. Paljon panimorekvisiittaa on nähtävillä, pöydästäni avautuu lasin läpi näkymä mm. panimon vanhaan hevostalliin. Ilmeisesti paikallisjoukkueella on matsi St. Paulia vastaan, molempien faneja näkyy mahtuvan (ainakin vielä) jopa samaan pöytään. Viimeisen illan kunniaksi ajattelin syödä reissun toisen lämpimän ruoan. Kermainen sienikastike ja ”pottuknödel” maistui, eikä ruokajuomassakaan (Augustiner Edelstoff) ollut valittamista. Jälkiruoaksi sopi sitten maistaa panimon Doppelbockia.

Augustiner Maximator
Pullotettu, 7 % tuplapukki vaahtoaa todella voimakkaasti. Väri on tumman meripihkainruskea. Tummaa, siirappisen limppuista maltaisuutta makean hiivaissävytteisellä kuivahedelmäisyydellä. Ei kovin intensiivinen kuitenkaan. Suht makeaa, runsaasti rusinaisuutta ja siirappia lopua kohti tiivistyen. Todella pehmeää ja samettista, suutuntuma on keskitäyteläinen. Hyvää on, mutta ei pärjää Andechserille. PISTEET: 36/50

Der Pschorr
Viimeisenä vetona pistokeikka Der Pschorrin oluttupaan. Korkea, hallimainen tila, jossa on myös parvi. Selvästi muita modernimpi ilme, jopa hanat toimivat nappia painamalla kuin mitkäkin limukoneet. Edelhell ja Weisse laketaan sentään suoraa tynnyristä. Palvelu on todella hidasta, vaikka paikka ei ole edes täynnä.

Edelhell
Vaahtoa voimakaasti, vari on kirkkaan kultainen. Mukavasti yrttista ja tuoreen ruohoista humalaa tuoksussa, jopa pientä parfyymisuutta. Malltasta ei sitten juuri tuoksusta erotakaan, ja myös maku on yllättävän vetinen. Katkerotkin tuntuvat tuoksuun nähden vaatimattomilta. Maltaisuutta on enemmän vasta aivan jälkimaussa, joka on lopulta varsin miellyttävä, vaikkakin kevyt. Vähän vaisu esitys. PISTEET: 29/50

"München oli pitkälti sitä, mitä siltä odotinkin: laadukasta lageria saa vähän joka kulmasta, mutta todellisia helmiä saa sitten sukellella uutterammin. Schneider Weisse on ehdoton käymiskohde ja myös Ayinger Wirthaus kannattaa tsekata jos panimosta tykkää (voiko olla tykkäämättä?).  Myös Andechserin tuotteet vaikuttivat laadukkailta, joten retkeä luostaripanimolle kannattanee mahdollisuuksien mukaan harkita. Tunnelmallisin oluttupa oli mielestäni Augustiner Bräustube ja myös panimon tuotanto on tiukkaa laatua. Monet saavat varmasti myös Hofbräun hulinasta hyvän fiiliksen. Kaupoista saa samaa laatutavaraa suomalaisittain katsottuna lähes ilmaiseksi, eli myös kalsari/puistojuovoiluun on täällä hyvät saumat, mikäli tämä on sinun juttusi. Kaupungista löytyy tosin paljon nähtävää ja tehtävää myös tipattomille hetkille, joten kolmen yön pysähdys tuntui minimiltä minulle. Seuraavaksi vaihtuu maa, kun hurautan pikavisiitille Salzburgiin. Saapa nähdä, mitä viineistään enemmän tunnetulla Itävallalla on alppimaisemien lisäksi tarjottavana."

Bamberg 29.2.-3.2.

Päivä 1.

"Junamatkalla Kölnistä Bambergiin maisemat vaihtelivat jyrkkäpiirteisten jokilaaksojen viiniviljelmistä suunnattomien peltoaavojen keskellä nököttäviin pikkukaupunkeihin. Bamberg on rakennettu Reignitzjoen haarojen puristukseen ja vesi virtaa läpi kaupungin historiallisen keskustan useammassa uomassa.  Maasto on mukavan kumpuilevaa ja kaikki oleellisimmat kokemukset ovat helposti kävelymatkan päässä toisistaan. Valtavan kaunista, persoonallisesti rakennettua ja ainakin tähän aikaan vuodesta rauhallista. Turisteja ei juuri näy, mikä Bruggen ryysiksen jälkeen tuntuu suoranaiselta ihmeeltä. Ja olut: se on läsnä kaikkialla. Pikkukaupungin yhdeksän panimoa ja lukuisat oluttuvat pitävät huolen, ettei juomahuolto petä. Oluenpanon perinteistä on pidetty kiinni, joten täällä ei tarvitse tärkkelyksellä jatkettua kuraa litkiä. Olutkulttuurista kiinnostuneelle Bamberg on unelmakohde, joten eipä tarvinnut pitkään arpoa liikkeellelähtöä hostelliin kirjauduttuani."

Brauerei Heller (Schlenkerla)
Reissun suunnitteluvaiheesta asti oli itsestään selvää, että ensimmäisen Bambergissa nauttimani oluen on oltava Schlenkerla Aecht Rauchbier Märzen. Kauas kantoi se viisi vuotta sitten ainejärjetön olutkerhon kokoontumisessa ensimmäistä kertaa maistettu Märzen! Enpä olisi tuolloin uskonut joskus päätyväni tänne savuoluen syntysijoille. Schlenkerlan oluttupa on suuri ja perinteiseen tyyliin puupaneloitu, koristeellinen ja siisti. Verhoissa on humalakuosi - eipä taida olla Marimekkoa. Essuasuihin pukeutuneet naistarjoilijat kantavat taukoamatta ruokaa ja juomaa pääaisassa keski-iän ylittäneelle asiakaskunnalle. Kasviksia suosivana minua huvittaa nämä saksalaiset ruokaperinteet: vieressä setä syö possua maksamakkaralla. Pitäydyn nesteissä: tarjolla on Märzen, paasto-olut Fastenbier sekä Rauchweizen.

Märzen on tuttua turvallista ja herkullista, mutta myös yllättävän erilaista suoraan suoraan tynnyristä laskettuna. Vaikuttaa selvästi kuivemmalta ja ennen kaikkea selvästi katkerammalta. Hämmästyttävän raikasta ja hedelmäistäkin, maltaisuus on äärimmäisen pyöreää ja pehmeää. Savuisuus on voimakasta, mutta ehkä vähemmän ”kinkkuista”. Jälkimaku on silti hyvinkin savuinen. Omnom!

Fastenbieriä liikkui taannoin ainakin Helsingissä, jossa onnistuin tämänkin maistamaan. Eipä kyllä harmita yhtään uusia kokemusta. Suodattamatonta, todella likaisen punaruskeaa. Tuopin pohjalle jää reilu hiivakerros. Kinkkuista savua ja tervaisuutta piisaa. Tuoretta hiivaisuutta ja selvää humalan yrttisyyttäkin. Valtavan maltaista, mutta ei juurikaan makeaa: tämä on se juttu. Katkerahko ja hieman hiivaisen nihkeä loppu. Ihmeen kepeältä ja raikkaalta tuntuu – tätä kai se tuoreus sitten teettää. Kelpaa tässä paastota.

Rauchweizen yllättää täysin: tämä on aivan selvästi parempaa näin paikanpäällä, vaikka pullosta tuleekin. Ulkonäkö hipoo täydellisyyttä, niin houkuttelevan punaruskeaa ja paksuvaahtoista tämä on. Tuoreen vehnäleivän tuoksu on huumaava, savuisuus pyysyy taustalla tässä vaiheessa. Banaanisuutta ja hyvin mausteista hiivaa, ehkä neilikkaa ja aavistus tiukkaa pippuria. Maltaan maku on aivan superlatiivisen pyöreää ja täyteläistä, jälleen yllättävän kuivaa. Lievä kuivahedelmäisyys lisää monimuotoisuutta ja savuisuus iskee kovaa vasta jälkimaussa. Jos joku sanoo löytävänsä pehmeämmän oluen kuin tämä, niin en usko.

Brauerei Fässlä
Vain muutaman korttelin päässä hostellistani on kaksi kivenkovaa panimoa oluttupineen vain kadun leveyden etäisyydellä toisistaan. Toiseen niistä, eli Fässlaan, poikkesin ensimmäisenä iltana. Suuri oluttupa jakautuu moneksi erilliseksi huoneeksi ja porukkaa on paljon liikkeellä. Tynnyristä lasketaan Golden Pilsiä ja Lagerbieriä (helles).

Golden Pils
Kirkkaan kultaista, vaahtokukka on hieno mutta lakastuu vähitellen. Melko reilusti heinäisyyttä, yrttejä ja parfyymistä humalantuoksua. Jyväisen kuivaa maltaisuutta. Pohjoisimpiin pilsein verrattuna tämä on selvästi leipäisempi, tukevampi ja siis hieman makeampi. Katkeruus on miedompaa, mutta jälkimaku on kuitenkin varsin piristävästi humalainen. Kuohkeaa ja tuoretta.  Aikaisemmin kebabluukusta nappaamani ruokahirvitys (kaikkien aikojen rasvaisin taikinarulla, sisässä tönkkösuolaista juustoa ja pinaattia) kuvottaa vielä sen verran, että en ehkä siksi saanut tästä kovin kovia kiksejä. PISTEET: 34/50

Lagerbier
Syvemmän kultaista, kirkasta, ilmavasti ja hieman saippuaisesti vaahtoavaa hellesiä. Todella tuore, leipäinen ja lähes kermatoffeisen maltainen ja aivan aavistuksen hedelmäinen tuoksi. Herkullista, mehukkaan leipäistä mallasherkkua. Pieni katkeruus lopussa piristää. Yksinkertaisuudessaan mielettämän hyvää. PISTEET: 40/50

Zwergla Dunkel
Tämä tarjotaan pullosta. Tumman meripihkainen väri, kirkasta. Mielenkiintoinen, kuivan ja hieman hapahkon paahteinen maltaan aromi, hedelmäisyyttäkin on ja ruohoisen parfyymistä humalaa. Runsaan leipäinen ja hieman hapan maku. Hieman nihkeän kuiva loppu on aavistuksen kuivahedelmäinen ja aavistuksen katkera. Mukavan maltainen dunkel. PISTEET: 33/50

 Päivä 2.

"Uusi päivä, uudet riennot. Ensin kiertelin pitkään kaupungissa. Ajauduin huomaamattani lähelle Greifenklaun panimoa, joten kipusin jyrkän mäen perille asti huomatakseni paikan olevan suljettuna koko vierailuni ajan. Jatkoin matkaani joen halkomaan kaupunginpuistoon ihmettelemään mielenkiintoista lintuelämää. Olisi pitänyt ottaa kiikarit ja Lintuopas mukaan. Nyt jäin useampi uutukainen laji tunnistamatta, enkä saanut kaikista kuviakaan. Onneksi olutpinnat ovat vähän helpompia hoidettavia, joten seuraavaksi lähdin bongaamaan Mahrs Bräun oluet."

Mahrs Bräu
Vartin kävelymatka hostellilta vie vähän vähemmän pittoreskiin kaupunginosaan. Mahrs ja Keesman ovat täällä naapureina Spezialin ja Fässlan tapaan. Mahr´silla on sisuksiltaan tuma ja perinteitä henkivä oluttupa. Seinäkello lyö ja vanha lankapuhelin pirisee. Nuori ja riuska tarjoilijatar puhuu onneksi sujuvaa englantia. Kourallinen ilmeisiä kantiksia nauttii hyvästä oluesta ja toistensa seurasta. Väkisin käy mielessä, että kyllä tällaisiin paikkoihin pitäisikin tulla nimenomaan porukalla viihtymään. No, ehkä joskus. Helles lasketaan suoraan tynnyristä. Ungespundet, perusvehnä ja kausiolut Weisse Bock tarjotaan pullosta.

Mahrs Ungespundet
Melko tumman kultaista ja sameaa, kaato synnyttää kermaisen ja hyvin paksun vaahdon. Tuoreen hiivaleipäistä ja heinäisesti humaloitua tuoksua. Maku on runsaan leipäinen, keskimakea ja aavistuksen hapahko. Maltaisuus leviää upeasti koko suuhun. Loppua kohti kuivuvassa ja kohtalaisesti katkeroituvassa jälkimaussa on selvää hiivaista nipistelyä ja viipyilevää maltaan makua. Oikein hyvää. PISTEET: 38/50

Hell
Juuri korkatun tynnyrin ensimmäisiä laskuja. Kultaista, löysän pitsisesti vaahtoavaa. Reilusti yrttisyyttä, maltaista makeutta ja jyviä. Hyvin leipäisä, keskimakea ja jälleen hieman kermatoffeeta muistuttava maku, katkeruutta on hyvin kevyesti. Suutuntuma on silkkisen pehmeä. Taattua laatua. PISTEET: 38/50

Weisse Bock
En uskaltanut olla kokeilematta, tiedä missä ja milloin tätä on seuraavan kerran mahdollista maistaa. Tummaa, colajuomaa muistuttavaa ja vaahtonsa nopeasti kadottaavaa vehnäpukkia. Voimakkaasti vehnäinen tuoksu erittää reilusti purukumimaista/viinikumimaista, ylikypsän banaanista neilikkaista hiivaisuutta. Makeaa, maltaista ja pehmeästi paahteista vehnäisyyttä ja aavistus alkoholiakin. Hiivainen ja ylikypsän hedelmäinen jälkimaku on lähestulkoon karamellisen makea. Maltaisuus on valtavaa, mutta tässä on jo makeuttakin selvästi enemmän. Hiilihappoa on melko kuohuvasti. PISTEET: 36/50

Brauerei Spezial
Toinen savuoluista tunnettu panimo on seuraavana vuorossa. Oluttupa on melko pelkistetty, seiniä koristavat sarvitrofeet ja kaakelitakka puskee lämpöä. Tynnyristä lasketaan Ungespundetes, ja savustettu Lager. Pullosta saa Märzeniä ja vehnää.

Spezial Ungespundetes
Utuista, vaalean kultaista, saippuaisen kuohkeaa vaahtoa. Hiivainen ja hyvin kuivasti jyväinen tuoksu, leipäisyys on vähäistä. Heinäisen parfyymistä humalaa mukavasti jo tuoksussa. Hyvin kuiva ja jyväisen maltainen, aavistuksen kermatoffeinen maku. Katkerot ja pieni hiivainen happamuus nappaavat upeasti kitalakeen jälkimaussa. Todella raikasta herkkua. PISTEET: 40/50

Märzen
Tynnyrissä olisi ollut kevyempää savulageria, mutta päädyin kuitenkin Märzeniin lähinnä Schlenkerlan Märzeniin verratakseni. Punertavan ruskeaa, reilusti kuohuvaa vaahtoa. Voimakaasti kinkkusavuinen, hieman tervainen ja myös aavistuksen hedelmäinen aromi. Jykevä mallaspankki on ilahduttavan kuiva ja vain hieman leipäinen. Yrttinen humalointikin pääsee savuverhon läpi jotenkin. Maltaisuus viipyilee suussa todella pitkään pehmeän savuisena. Tässäpä oli aivan erinomainen savuolut. PISTEET: 42/50

Klosterbräu
Panimo ja oluttupa ovat paraatipaikalla aivan joen rannassa. Luulin jo paikan olevan kiinni, mutta löytyihän se oikea ovi lopulta. Melko hiljaiselta vaikuttaa vielä, mutta lähes jokainen pöytä näkyy olevan varauksessa iltasella. Ilmeisesti Klosterbräu on siis suosittu ruokailupaikka. Täällä oluet lasketaan normaalista hanasta, ei tynnyristä.

Bamberger Gold Pils
Kirkasta ja saippuaisvaahtosta pilsiä. Voimakasta heinäisyyttä ja samalla vahvaa maltaan tuoksua. Kuivaa ja mukavan maltaista, melko rapeaa humalaa. Jyväisen kuiva pilsmaltaan maku viipyilee suussa yhdessä katkeroiden kanssa mukavasti. Keskitäyteläinen ja vähän kuohahtavan happoinen suutuntuma. Raikas ja varsin maukas, mutta ei mikään hop headin märkä uni. PISTEET: 33/50

Braunbier
Suodattamaton pullodunkel. Meripihkaisen värinen, melko kirkas. Kuohkea vaahto kutistuu kermaiseksi. Hieman yrttistä humalaa ja hiivaisuuden tuntua, kuivaa maltaisuutta ja kuivahedelmiä. Maku tuntuu ihmeen tyhjältä alkuun, mutta miellyttävä maltaisuus nousee lopulta ja jo tutuksi tullutta, kermaista maltaan makeuttakin alkaa löytyä. Melko pehmeää ja liukasta, mutta kyllä tämän pullotetuksi huomaa. PISTEET: 34/50   

Päivä 3.

"Pyykinpesu ja tämän kirjallisen työn päivittäminen vievät aikaa ja aamuherätyksestä huolimatta pääsen liikkeelle vasta pitkälle puolen päivän jälkeen. Suurin osa paikoista alkaa kuitenkin olla jo tsekattuna, joten viimeisenä päivänä voi ottaa löysin rantein. Alkuun harrastin pientä reippailua kaupungin jyrkillä kujilla ja pidin Fastenbierin mittaisen fiilistelysession Schlenkerlassa. Piti kokeilla myös pubimaailman tarjottavaa."

Eulenspiegel
Leppoisa pubi aivan ydinkeskustassa. Hanojakin saksalaisittain melko monta, rapiat puolenkymmentä ainakin listan perusteella. Buttenheimin St. Georgenbräu on selvästi suurimmassa roolissa, suodattamattomista on saatavana Landbier ja Keller.

St. Georgenbräu Keller
No nyt se savituoppi sitten tuli pöytään sisällään ilmeisen sameaa ja kevyelti vahtoavaa Kellerbieriä. Vähän odottelin näitä käytettäväksi oluttuvissakin, mutta rekvisiittaa näyttävät nämä perinteiset astiat niissä olevan. Hiivainen, hieman hedelmäinenkin, kuivahkoa maltaisuutta ja yrttivivahteinen humalan kosketus. Kuivaa, hyvin hiivaista tavaraa, humalointi on kohtalaisen vahva ja pureva. Tuntuu suussa vähän ohuelta ja paperiseltakin paikallisten suuruuksien jälkeen. Hiivaisuus ja katkeruus viihtyvät silti suussani mukavan pitkään. Ihan jees. PISTEET: 30/50

Brauerei Keesmann
Jälleen uusi panimotuttavuus, siis aivan Mahr´sia vastapäätä. Oluttuvassa on vaihteeksi melko vaalea yleisilme ja ensimmäistä kertaa päiviin näyttäytyvä aurinko paistaa sisään. Suurin osa pöydistä näyttää täälläkin olevan varattuna kuudesta eteenpäin, mutta tuntia ennen tilaa vielä riittää.

Sternla Lagerbier
Puolitumma, punertavan meripihkainen lager. Melko suurikuplainen vaahto. Humalointi tuntuu yrttisenä ja erikoisen parfyymisenä, tai sitten osa tästä makeasta hedelmän vivahteesta saattaa kyllä tulla hiivastakin. Keskimakeaa, kohtalaisen maltaista ja kevyelti humaloitua. Melko pehmeää, mutta jälkimaku ei huumaa parhaiden tapaan. Pieni nahkeus vaivaa. Ei huikaise kivenkovassa seurassa, mutta kyllä tämä varsin pätevä olut silti on. PISTEET: 30/50

Herren Pils
Väriltään vaalean kultainen ja vaahdoltaan ohuehko mutta kermainen. Tuoksussa on heinästä humalaa ja pehmeää maltaisuutta. Maku on aluksi melko tylsä, mutta kuiva jyväisyys tiivistyy jälkimaussa. Melkolailla peruskamaa. PISTEET: 25/50

"Löysin hostellista pari nuorta australialaista olutturistia, jotka kiertävät kaupunkia toista päivää. Mukava yhteensattuma. Kun vielä huonekavrikseni ilmaantnut Etelä-Afrikan vahvistus lisätään joukkoon, muodostimme varsin pätevän nelihenkisen iskuryhmän viimeisen Bambergin iltani varalle. Aussit halusivat käydä tsekkaamassa Schlenkerlan ja Ambräusianumin, mikä sopii minullekin. Ensimmäinen savuolutkokeilu oli etelän ihmisille mieleinen. Lähes Schlenkerlan vieressä sijaitseva Ambräusianum puolestaan tuntuu panevan huomattavasti keskinkertaisempaa olutta."

Ambräusianum
Siistissä ja viherkasveilla viihtyisäksi sisustetussa oluttuvassa panimolaitteiston laitettu hienosti näytille.  Tarjoilija puhuu sujuvaa englantia.

Hell
Hyvin sameaa, vaalean keltaista olutta. Saippuainen vaahto lässähtää vauhdilla. Hedelmäisen hiivainen ja imelä, melkein vierremäisen sokerinen maltaan tuoksu. Kevyesti heinäisyyttä pöllähtää jostain taustalta. Makeaa, jotenkin ihmeen keskenkäyneen oloista. Lopun yrttinen katkeruuskaan ei riitä nostamaan tätä kummallista lageria lentoon. PISTEET: 25/50

Dunkel
Kuohkea vaahto katoaa nopeasti utuisen meripihkanruskean oluen pinnalta. Hiivaisuutta on tuoksussa reilusti ja edellisen tapaan myös makeaa hedelmäisyyttä/parfyymisyyttä. Keskimakea ja melko ohut, lievä vierremäisyyskin taas häiritsee. Kokonaisuus ei yllä lähellekään kaupungin parhaiden panimoiden suorituksia. PISTEET: 25/50

"Nyt olen sitten saanut maistella ja haistella Bambergin olutkeitaan meininkiä henkilökohtaisesti. Jokunen mielenkiintoinen paikka jäi vielä käymättäkin, mutta pitää jättää jotakin myös tulevaisuuden varalle. Semmoinen fiilis nimittäin jäi, että tänne varmasti palaan vielä joskus. Bamberg ei ehkä tarjoa mitään mullistavaa desilitran maisteluannoksia jahtaavalle himotikkaajalle, mutta syvälle normikansaan juurtuneesta panimo- ja oluttupakulttuurista kiinnostuneelle elämysmatkaajalle se on mielestäni ihanteellinen matkakohde. Olut on keskimäärin erinomaista, halpaa ja kulissit ovat enemmän kuin kohdallaan. Suosittelen lämpimästi kaikille! Seuraavaksi suuntaan valtavien oluttupien ja biergarteneiden kaupunkiin, jossa myös maailman ylivoimaisesti suurin olutfestivaali vuosittain järjestetään. Varmaan jo hoksasittekin, että raiteet vievät kohti Münchenia."

Antwerpenista Kölniin 24.2.-28.2.

Antwerpen 26.2.
 
"Kosketus Antwerpeniin jää tällä erää puolen päivän mittaiseksi, mutta tarkoitus olikin lähinnä morjestaa kaupungissa asuvaa kaveria. Sehän hoituu tietysti parhaiten hyvän oluen äärellä; kaverikin on olutmiehiä. Pari tuttua paikkaa ja yksi uusi helmi tuli tsekattua. Kulminator oli valitettavasti kiinni."

´t Paters Vaetje
Tämä pakallistenkin suosima olutravintola sijaitsee aivan katedraalin kyljessä. Valikoima ei ollut aivan niin hyvä kuin muistelin, mutta hanasta laskettu Karmeliet maistui kyllä hyvin. Testasin myös yhden uuden oluen:

Moeder Overste Tripel
Rusehtavan oranssi ja hyvin samea tripel. Hyvin kuohkea belgivaahto. Hedelmäinen ja hieman parfyyminen tuoksu, hieman nelikkaista hiivaisuutta. Kuiva ja hieman happaman hiivainen maku ei tarjoile yllätyksiä ja on melko ohutkin. Lopussa tuntuu pientä katkeruutta. Vetisyys vaivaa silti. 29/50

Oud Arsenal
Toinen paikallisten suosima, hyvin tiivistunnelmainen kuppila. Menu on varsin laaja ja osittain mielenkiintoinenkin. Myös happamia oluita on tarjolla.

Trubadour Magma
Utuisen punaoranssia barley winea, keskikokoinen vaahto on erittäin kermainen. Runsaasti rusinan ja aprikoosin kaltaista kuivahedelmän tuoksua, karamellia ja pientä yrttisyyttä. Yksiulotteista, sokerisen makeaa lientä, jossa maltaan mausta ei ole juuri tietoakaan ja alkoholikin paistaa läpi. Lopussa kuivempaa hedelmäistyyttä ja höyhenenkevyttä humalointia. Öljyisen liukas ja sokerinen suutuntuma. Eipä oikein vakuuta. Parasta ennen –päiväys oli näköjää umpeutunut muutamia päiviä aikaisemmin, mutta yleensähän se ei belgioluissa (näin vahvoissa varsinkaan) välttämättä tarkoita juuri mitään. PISTEET: 27/50

´t Antwaerps Bierhuyske
Tästä paikasta minulla ei ollut hajuakaan, mutta satuin kävelemään ohi marktin lähellä pyöriessäni ja poikkesin sisään. Kannattipa poiketa, tämä Bierhuyske nimittäin paljastui todelliseksi laatupaikaksi. Tuore paikka sekä iältään (perustettu pari vuotta sitten) ja ilmeeltään, humalaköynnökset kiertelevät houkuttelevasti katossa. Säihkyviksi kiillotettujen olutlasien rivistöt täyttävät baaritiskin takaustan. Oluita on mistä valita: yli 200. Hanojakin on kymmenen, joista yksi on käsikäyttöinen ”beer engine”. Käsipumpussa on joku Boon Mariage Parfait Gueuzen pohjalta tehty erikoislamic, yhdestä hanasta valuu Struisen Pannepot Reservaa. Timanttisen kova on myös pullo-oluiden valikoima, jossa pelkästään Struisen tuotoksia on 15 kpl ja lambicejakin kylmäkaapillinen. Todella hyvää palveluakin saan, myyjätär näyttää oikeasti kiinnostuvan tästä blogitouhustani. Laadun huomioiden ei ole ihme, että paikallisia oluenystäviä pyörii paikalla: olutravintola Wagstukin perustaja käy tervehtimässä suomalaista oluthörhöä. Onnea ja menestystä paikalle, jatkakaa samaa rataa!

Struise Tsjeeses 2010
Pari vuotta kypsynyt Tsjeeses vaikutti tarpeeksi kiinnostavalta. Rusehtavan meripihkaista olutta, vaahto on paksu ja tiivis. Hyvin kypsän persikkainen ja luumuinen, karamellinen ja lievästi yrttimausteinen tuoksu. Hyvin täyteläistä ja maltaistakin, hieman siirappista ja krokanttisen karamellista. Yllättävän raikasta hedelmäisyyttä tämä tarjoilee vielä näin ikääntyneenäkin. Makeaahan tämä on, mutta ihmeen vähän sokerista. Jälkimaussa tuntuu vielä pientä kevyttä humalointia ja alkoholin hipaisu. Hyvin täyteläinen ja pehmeä paketti, johon hiivaisuus tuo pientä nihkeyttä. Tykkäsin kyllä. PISTEET: 40/50

Boon? Mariage Parfait? Versio?
Paljon kysymysmerkkjä jäi leijailemaan tämän käsipumpusta lasketun lambicin ympärille. Tosiaankin joku erikoisempi versio: pohjana Boon Mariage Parfait Gueuze ja alkoholiakin kuulemma peräti 9,5 %. Tunnistaako joku tarkemmin? Melko kirkasta, aamukusenkeltaista lambicia, käsittely saa aikaan nopeasti katoavan vaahdon. Alussa hämmästyttää voimakas parfyymisyys, joka hetken tutkiskelun jälkeen muuttuu karviasmarjaiseen ja rypäleiseen suuntaan. Mustaherukanlhteä muistuttava tuoksu aromi säilyy kuitenkin. Hapanta greippisyyttä riittää, samoin voimakkaasti puumaista kuivuutta ja nahkaista brettaa. Pippurista tiukkuuttakin tässä jopa on. Maku alkaa yllättävän makeana, mikä saattaa osittain johtua normaalia korkeammasta alkoholimäärästä ja/tai maltaiden määrästä. Loppua kohti kuiva ja nahkea puumaisuus yltyy muikeisiin mittoihin jääden viipyilemään limakalvoille. Todella yllättävä löytö Belgianmatkan viimemetreillä. PISTEET: 37/50

Köln 27.2.-29.2.

"Rankkoja nämä siirtymät yöaikaan. Tuli jo junaakin karumpaa liikuntamuotoa kokeiltua, kun avulias konnari heitti blogistin autollaan Belgian ja Saksan rajalle pois tuppukylän suljetulta asemalta odottelemasta. Aamuöinen kävely nukkuvan Aachenin juna-asemalle ilman karttaa ja melko hataran ohjeistuksen saattelemana ei varmasti heti unohdu ihan heti. Onneksi asema löytyi lopulta helposti, mutta nukkumisesta ei tullut mitään sen paremmin asemalla kun junassakaan. Kölnissä olin jo ennen kukonlaulua, eikä mikään paikka ollut auki. Luovaa nukkumista vähän missä sattuu tuli kokeiltua – kehnolla menestyksessä. Hostelliin päästyäni oli pakko ottaa unta ja herätin itseni vasta iltapäivällä katselemaan kaupunkia. Kölsch: täältä tullaan!"

Brauerei Päfggen
Päfggen taitaa olla kölschpanimoita sieltä perinteisimmästä päästä, joten täältä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän harvemmin kotosuomessa tavattavaan tyyliin. Kölsch on siis alueelle tyypillistä, vaaleaa ja kohtalaisen humaloitua pintahiivaolutta, joka alhaisesta käymislämpötilasta johtuen on makupaletiltaan enemmän lagerin kaltainen. Iltapäivästä Päfggenillä ei lisäkseni taida olla kuin paikallisia ja suurin osa näyttäisi tuntevan toisensa. Keski-ikäkin taitaa huidella reippaasti yli  50:ssä. Paikka on iso ja henkilökuntaa kuin pipoa, suurin osa näyttää lukevan lehtiä. Ehkä täällä on illalla vilkkaampaa. Läppärin kaiveleminen aiheuttaa vaihteeksi ihmetysä, tarjoilijakin käy jotain olan takana hihittelmässä – saksaksi tietenkin. Osittainen kielimuuri ei onneksi ole este asioinnille: maistelusalin puolelle istuessa olut tulee pöytään pyytämättä, samoin täydennys heti edellisen tyhjennyttyä. Tarjoilija pitää tukkimiehen kirjanpitoa tuopinalusella, lopussa maksetaan. Täytyy vain hoksata jättää lasiin tavaraa, muuten uusi tulee automaatisesti tilalle. Hintaa 2 dl lasillisella on 1,5 €. Tulin uusiksi toisena päivänä.

Päfggen Kölsch
Painovoima hoitaa kullankeltaisen nesteen tynnyristä naurettavaan pieneen sylinterilasiin. Kermaista vaahtoa syntyy runsaasti. Konstailemattoman viljaisessa tuoksussa on melko reilusti heinäistä humalaa ja hiivaisuutta, sekä aavistus hedelmää. Hyvin kuiva, mutta mukavan maltainen maku, katkeroita on kohtalaisesti mutta melko tasapainoisesti jälkimaussa. Käytännössä hiilihapoton, pehmeä ja maltaisen liukas suutuntuma. Ensimmäinen lasillinen oli tynnyrin viimeinen veto ja selvästi hiivaisempi kuin juuri korkatussa, joka on pehmeämpi joka kantilta. Miellyttävää ja kevyttä olutta, mutta ei todellakaan mitään extremeä. PISTEET: 35/50

Biermuseum
Kävely vanhaankaupunkiin Reinin rannalle illan pimetessä. Lähellä jokea sijaitsee kaupungin ilmeisesti laajinta hanavalikoimaa pyörittävä Biermuseum. Hanoja on 18 kpl, joista yksi tyhjänä tällä hetkellä. Enimmäkseen vähäemmän innovatiivista saksalaista tavaraa, mutta mm. Schlenkerlan Urbockia saa, samoin jotain 24% Eisbockia (en uskalla yhtyä tähän, sori) ja Mönchshofin Delicator-tuplapukkia. Guinness ja Leffe: nämä kertovat paljon ”eksoottisempien” oluiden valikoimasta. Olen baarin ainoa asiakas taas vaihteeksi, onneksi loppupuolella vierailua edes muutama tyyppi tulee sisään. Hirveä listapopitus soi taukoamatta ja liian lujaa, mutta muuten kellarimainen paikka toimii ihan mukavana miljöönä maisteluun.

Sion Kölsch
Tämä hanakölsch on ehkä hieman vaaleampaa kuin Päfggenin tuote. normaalin hanakäsittelyn jälkeen oluen pinalle muodostuu ohut ja osittain katoava kerros pitsistä vaahtoa. Tuoksu on hieman makeamman maltainen, enemmän leipäinen kuin jyväinen. Hiilihappo nostaa yrttisen ruohoista humalantuoksua esille. Maku on puhtaan ja hieman makean maltainen ja aivan aavistuksen kuivasti hedemäinen, jälkimaussa katkero kuivattaa hieman suuta. Maltaisuutta on sopivan pyöreästi. Kevyt hiilihappoisuus tuo ryhtiä. Mukavan tasapainoinen kölsch. PISTEET: 32/50

Mönchshoff Delicator
Hetken piti vääntää kysymyksiä Delicatorin panijasta kun en sitä heti itse muistanut. Maahanmuuttajabaarimikko tuntuu ”osaavan” englantia vain vähän paremmin kuin minä saksaa, eli eipä juuri nimeksikään. ”Who make?” oikein hitaasti lausuttuna oli taikasana. Tuttu panimohan sieltä takaa paljastui sitten. Meripihkanruskeaa, melko voimakkaan pitsisesti vaahtoavaa tavaraa. Limppuista ja aavistuksen rukiista, rusinaisen hedelmäistä ja hieman nallekarkkimaista tuoksuttelua. Jotain tiukkaa liuotinmaisuutta meinaa puskea läpi, mikä vähän ihmetyttää. Perusmaku on muuten melko miellyttävä, hieman hapahkon limppuinen ja aavistuksen paahteinen. Jälkimassa on oikein mukavaa kuivahedelmäisyyttä ja butterscotchiin viittaavaa karamellisuutta. Vähän täytyy vähän ihmetellä rungon köykäisyyttä. PISTEET:  33/50

Malzmühle Brauerei Schwartz
Tämä panimoravintola (nimi meinaa mallasmyllyä) sijaitsee melkein Biermuseumin vieressä. Kokoa riittää laajalle alalle ja kahteen kerrokseen asti ja porukkaakin riittää maanantai-iltana. Panimon Mühlen Kölsch on tuttu Ruoholahden One Pintista, jossa maistoin ja tykkäilin tätä taannoin kölsch-teemaviikoilla.  Nälkäkin alkoi jo vaivata, joten tilasin näköjään reilumman kimpaleen goudaa ja kaveriksi mahtavan tuoretta ruissämpylää maalaisvoilla. Kyllä loppasuun kelpaa taas! (Uusintavisiitti seurasi toisena päivänä)

Mühlen Kölsch
Upeaa, lähes hohtavan kultaista kölschiä koristaa kuohkean pitsinen vaahto. Tuoksussa muistiani mukaillen melko reilusti yrttistä humalaa ja jyväistä maltaisuutta. Melko kuivaa ja jyväistä, mutta aavistuksen keksistä maltaisuutta. Tuoreuden voi aistia, näin mehukkaana kevyt olut ei kauaa säily. Jälkimaussa on mukavasti nipistelevää katkeruuuta. Tämä taisi Pintissä testatuista kölscheistä maistua parhaiten ja näin paikanpäällä tämä toimii vielä paremmin. Tässä on juuri sitä humaloinnin raikkautta ja tuoretta maltaisuutta, mitä tämän tyylin sessio-oluelta kaipaan. Siksipä naurettava annoskoko ihmetyttää: eikö tätä voisi ihan reilusti tuoda kunnon tuopillisen kerralla? Aika hauska ja asiakkaan roolia ehkä enemmän kunnioittava systeemi tämä tavallaan kuitenkin on, joten nautitaan nyt kun tarjoilu pelaa ja olut on erittäin hyvää. PISTEET: 36/50

"Kävelin hostellille maisemareittejä muutamaankin kertaa Reinin ylittäen ja yhden kölschin mentävä jano pääsi syntymään. Onneksi hostellin respa myy Gaffel Kölschiä pullotettuna halpaan hintaan."

Gaffel Kölsch
Tämä on varsin keltainen väriltään, saippuainen vaahto kutistuu pitsiseksi kerrokseksi piakkoin. Jo tuttuun tapaan maussa on selvää viljaista leipäisyyttä, jyviä ja yrttistä katkeruutta. Hedelmäisyys on tässä melko vähäistä. Erot oluiden välillä ovat kuitenkin varsin pieniä. Tässä katkerohumalointi tuntuu ehkä purevimmalta, mutta samaan aikaan myös hieman metalliselta. Samalla jälkimaussa on havaittavissa selvää pahvista tunkkaisuutta. Pullottaminen tuskin parantaa näiden makua yhtään. PISTEET: 28/50 635311

Päivä 2.
"Aamupäivästä kävelin kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa sain monta tuntia kulumaan helposti tuhnusateisesta säästä huolimatta. Teekasvinäyttely oli erityisen hieno ja mielenkiintoista elukkaakin vilisteli ulko-osastolla. Syömisten jälkeen suuntasin täysin vastakkaiseen suuntaan kaupunkia päiväoluelle."

Brauhaus Reissdorf
Kölschin kaipuu kävelytti vähän kauemmas keskustan vilinästä Reissdorfin panimon hanapaikkaan. Lounasaika on jo takanapäin, joten melko yksin täällä saa taas juomansa nauttia. Mahtuisi tänne muitakin, kohtuullisen suuri paikka tämä nimittäin on. Pitkän baaritiskin katteena on ilmeisesti vanhan mäskäyskattilan kansi ja muutakin kuparirekvisiittaa. Radio pauhaa taas yllättävän kovaa valmiiksi jauhettua tusinapoppia. MIKSI?

Reissdorf Kölsch
Kölsch on melko vaalean kullankeltainen ja upean vaahtoava. Leipäistä mallasta on enemmän kuin rutikuivaa jyvää, hedelmäisyys on marginaalista. Humaloinnissa on ehkä aavistus parfyymisyyttä. Maku on kuivempi kuin odotin ja katkeruus tuntuu kohtalaisen voimakkaana. Jälkimaku jää melko tyhjäksi, vaikka eivätkä nämä mitään runsaudensarvia ole muutenkaan. PISTEET: 31/50 636313

Früh Am Dom
Frühin kölschille omistettu, valtava oluttupa aivan tuomiokirkon vieressä. Ensivaikutelma paikasta on perätinegatiivinen, kun läppärin kaivelu aiheuttaa ensin jupinaa selän takana ja pian ihan suoraan päin naamaa. Äänensävy onneksi lientyy kun tarjoiliani huomaa minut ulkkikseksi, mutta silti pyydetään pitämään loruiluni lyhyenä. Koneita ei kuulemma yleensä sallita. Tilaahan tässä tyhjässä pöydässä olisi vaikka tanssiksi pistää, mutta kunnioitan talon tapoja pistämällä läppärin laukkuun. Kostoksi kaivan kuitenkin rakkaan ruutuvihkoni esille, tätä tuskin voivat kieltää. Vai pitääkö tässä kohta alkaa savitaululle raapustelemaan blogimerkintää? Olutvirta pöytääni ei onneksi ehdy, joten päästään itse asiaan.

Früh Kölsch
Melko vaalean kultaista olutta, vaahtokukka on tiivis. Melko yrttistä humalaa on reilusti tuoksussa. Maltaisuus on kuivaa ja rapeaa, hyvin pehmeää ja raikasta. Katkeroita melko hillitysti. Tässä toteutuu nyt hienosti saksalainen keittotaito maltaisuuden osalta, sillä ihailtavan pitkään kevyt maltaisuus kantaa pehmeänä ja maukkaana. Balsamia loukatun blogistin haavoille. PISTEET: 36/50

"Nimettömämmissä paikoissa kävin testaamassa vielä kaksi yleisesti myytävää Kölschiä."

Gilden Kölsch
Vaahto on löysää saippuahöttöä ja hiipuu vähitellen.Vilajanen ja leipäinen tuoksu, humalaa on ihmeen niukasti. Makeamman puoleinen maku, hieman jopa hunajaista, ei juurikaan hedelmäisyyttä. Keskikatkeraa ja jyväistä jälkimakua. Selvästi ontompi edelliseen verrattuna. PISTEET: 29/50

Dom Kölsch
Tämän oluen vaahto katoaa lähes täysin. Tuoksu on jokseenkin yrttisen humalainen ja jyväinen, myös hedelmäisyyttä on selvästi. Katkerointi tutuu yllättäen jopa vähän metalliselta. Varisin hyvää tavaraa silti, vaikuttaa melko tuoreeltakin. Ehkä aavistus tunkkaisuutta on kuitenkin jälkimaussa, mikä verottaa vähän pisteitä. PISTEET: 29/50

"Kokonaisuutena Köln yllätti positiivisesti. Olut on keskimäärin hyvää ja tuoretta, eikä kulisseissakaan ole valittamista. Perinteiset oluttuvat ja hauska tarjoilusysteemi tuovat oman lisänsä tunnelmaan. Varsinaisesti ei silti harmita lähteä eteenpäin, kun suunta on kohti etelää ja reissun ehkä odotetuinta etappia: legendaarista BAMBERGIA! Holy smoke!"