3.12.2013

Kotiolutta pöntössä: Sahtiviikonloppu

K: Mitäs panomies viikonloppuna? V: Sahtia.

Kuluneesta viikonloppusta päätellen perinneoluemme sahti porskuttaa vahvasti joulukuun ensipäivinä vuonna 2013. Minulla touhuun vierähti koko viikonloppu ja samoihin aikoihin puuhailivat pullahiivoineen sekä Reittausblogi että tässäkin blogissa useampaan otteeseen vieraillut Liminka Brewing Company. Sahtiveljillä siinsi mielessä perinteinen joulujuoma ja minua taas työllisti kaveripariskunnan uudenvuoden häät, joihin sain kunnian sahtia valmistaa. Blogin pitkäaikaisemmat lukijat saattavat muistaa, että tämä ei ole ensimmäinen hääsahtini. Juttu kesän 2010 operaatiosta löytyy täältä.  Välineistön kapasiteetti "pakotti" tälläkin kertaa hommaan kahtena päivänä, mutta enpä valita. Onhan nämä niitä hommista parhaita.

Sahdin teko on perinteisesti aikaa vievä projekti, jossa tuhrauttuu päivä melko äkkiä. Sahdin mäskäysajalla haetaan lopputuotteeseen erityisen muhevan maltaista makua. Homma vertautuu mielessäni väkisin perinteisten lagerpanijoiden monimutkaisiin keittömäskäyksiin. Paitsi maun vuoksi, oli uuttera mäskääminen entisinä aikoina usein vähintäänkin puolipakollista alkeellisten maltaiden vuoksi. Modernit maltaat mahdollistavat pienen oikomisen, mutta monet vannovat edelleen perinteisten menetelmien nimeen saadakseen maltaan herkulliset aromit parhaalla mahdollisella tavalla esiin. Minua nämä aikaa vievät mäskäyksen ovat aina kiehtoneet. Tälläkin kertaa mentiin varsin perinteisillä linjoilla.

Tein mallasseikoituksen itse, koska en oikein tykkää Viking Maltin sekoitukseen arvoituksellisuudesta. Laadukas seos se on, mutta mielelläni valitsen itse raaka-aineeni. Oma sekoitukseni sisältää tällä kertaa Pils-, Muninch-, Melanoidin- ja ruismallasta sekä ruishiutaleita. Perinteiesti sahti mäskätään vettä erissä lisäämällä ja siten lämpöä nostaen. Minä hoidin operaation suoraa kaasulla kattilaa lämmittäen. Sisäänmäskäsin 35 asteeseen ja nostin portaittain sakkarifikaatiolämpöihin siten, että enimmän aikaa mäski viipyili ~70 asteessa. Kaikkineen nämä vaiheet veivät yli nelisen tuntia. Lopuksi vielä kiehautin mäskiä varovasti ~10 minuuttia, joka tummensi hieman sitä hieman ja antoi toivottavasti aavistuksen makuakin. Huuhtelin mäskin normaaliin tapaan ja lisäsin ensivierteeseen mausteeksi katajanmarjoja sekä sulhon toiveesta reippaasti Chinook-humalaa (perinnetietoisten mielestä homma meni viimeistään tässä perseelleen). Kiehumisen aiheuttamaa haihtumista ei tarvinnut juuri ottaa huomioon, koska keitin vierrettä vain 10 minuuttia ja senkin lähinnä desinfiointimielessä. Humalista uuttuu siis lähinnä flvoria, ei niinkään katkeroita (kokeiltu katkeraakin: Sahti on the Hops). Keiton lopuksi nakkasin aromihumaliksi vielä toiveiden mukaisesti Cascadea. Vierteen ominaispaino asettui suunnitellusti 1.080:aan.

Otin huuhteluvaiheessa sivuun tuopillisen vierrettä, jonka kiehautin ja jäädhytin hiivan esikäytteeksi. Tuore pullahiiva on raivokasta tavaraa, joten esikäyte starttasi lähes välittömästi. Eipä tarvinnut kauaa odottaa päävierteen käymistäkään esikäyteen lisäämisen jälkeen, sillä iloinen pulputus kuului vesilukosta jo jokusen tunnin päästä. Molemmat erät viettivät vuorokauden huoneenlämmössä, joka jälkeen siirsin ne 10 asteeseen käymiskaappiin. Tänään suoritin ensimmäiset mittaukset: lauantain erä oli lukemissa 1.030 ja sunnuntain satsi 1.035. Melkoista vauhtia tuo pullahiiva pitää. Maku ja tuoksu oli jo hyvin sahtimainen molemmissa, vaikka aivan keskenhän se vielä on. Aikaahan tässä on reippasti, kun h-hetkeen on vielä nelisen viikkoa.

Panemisiin!

P.S. Sichuan alkaa kohta olla kypsää juotavaksi ja muutaman maistiaisen perusteella siitä tulikin melko veikeä tapaus. Tekstiä siitä luvassa piakkoin. 400 DIPA kyspsyy ennen pullotusta vielä muutaman päivän seuranaan rutosti kuivahumalia. Pienistä peloista huolimatta tämä vahva humalapommi kävi hienosti kuivaksi ja nosti viimeistään edellisellä ominaispainonäytteellä odotukset kattoon paitsi lukujen, myös aistien varassa arvioiden. Eiköhän tätäkin viimeistään jouluna maisteta.

1 kommentti: