Paria päviää vaille kuukausi sitten pullottamani Sichuan alkaa olla juontikunnossa, joten laitetaanpa ajatuksia eetteriin. Sichuan on siis ~8,5 % vahva, belgityylinen Golden Strong Ale. Duvel lienee se ilmeisin esikuva ja reseptikin noudattelee pääpiirteissään tyylin rajoja. Maustamalla hain tähän kuitenkin persoonallisempaa otetta, joten keittovaiheessa hivautin sekaan Sichuaninpippuria sekä limen- ja appelsiininkuorta. Tavoitteena oli saada aikaan petollisen kevyt ja hedelmäinen, vahva belgiale. Panopuuhia voi kerata täältä.
Hiivaisen samea, väriltään kullankeltainen olut kaatuu lasiin voimakkaasti vaahdoten. Aivan Duvelin kaltaista vaahtopilveä ei synny, mutta eipä ole Duvelin uurrettua lasiakaan mihin kaataa. Hiitaasti vetäytessään vaahto jättää valkoista pitsiä lasin reunoille, kuten kuvasta näkyy. Voimakas sitrushedelmäisyys on tuoksun dominoivin elementti. Pirteään limeen sekottuu selvästi Sichuaninpippurille ominaista, erikoisen parfyymistä sitruksisuutta. Tässä pippurissa on melkein eukalyptuksen kaltaisia piirteitä, varsinkin oluen lämmetessä. Hiivaisuus lisää parfyymisen hedelmäistä meininkiä: ehkä lähinnä päärynäiseksi sen aromeja voisi kuvata. Meikäläisittäin harvinaisen maltillinen humalointi jää mausteiden ja hiivan jalkoihin, mutta ehkä sieltä jotain vehreän naulasmaista tai ruohoista sävyä voi löytää. Maltaiset vainut ovat lähes täysin kadoksissa, mutta tässä tyylissä ne ovat onneksi sivuseikka. Tuoksu on selvästi voimakkaampi kuin Duvelissa. Raikasta, mutta ehkä hieaman vappusimaista.
Suussa oluen tie on lyhyt ja ytimekäs. Alussa iskevät pirteät hiilihapot ja aavistuksen hapan, selvästi omenainen hiivaisuus. Ensivaikutelma on kuplivan kevyt, mutta silti ihmeen pehmeä. Mausteisuus ja hedelmäinen hiivaisuus hallitsevat läpi maun, mutta loppua kohti jyväisen kuiva pilsmaltaan maku nousee mukavasti esille. Hyvin kuiva mallasrunko päästää katkeroa läpi enemmän kuin tuoksu antaa odottaa. Runko katoaa liukkaasti jättäen jälkeensä mausteisen hiivaisen, sitruksisen jälkimaun. Juuri tätä efektiä lähdin hakemaan, mikä voi ehkä kuulostaa oudolta. Jokainen Duvelia maistanut ja sen kepeyteen ihastunut tietää kuitenkin, mitä tarkoitan. Raikas juoma katoaa suusta kuin itsestään, joten uutta suullista tekee nopeasti mieli. Alkoholia tästä ei haista tai maista, mutta yksi pullo riittää näin arki-iltana mainiosti...
Kokonaisuus on ehkä hieman ristiriitainen. Etenkin tuoksu on jo hieman tyrkyllä tavalla sitruksinen, joten hylkimisrekatioita saattaisi joillekin tulla. Pientä viilausta voisin ehkä noihin mausteisiin tehdä, sillä yksikin sitrushedelmä luultavasti riittäisi. Sichuaninpippurin annostus tuntuu onnistuneelta: sitä ei voi olla huomaamtta, mutta se ei dominoi saati turruta suuta missään vaiheessa. Erityisesti maussa moni asia meni nappiin. Kepeys, kuivuus ja raikkaus olivat suunnittelun lähtökohtia, ja niissä päästiin hyvin lähelle tavoitetasoa. Aivan näin kuivaa lopputulosta en uskaltanut edes odottaa. Tämä on erikoiella tavalla jotenkin hauska olut mielestäni, mikäli nyt juoma voi ylipäätään hauska olla. Sanat "veikeä" ja "vekkuli" (joista kumpikaan ei kuulu käyttösanastooni) tuntuvat vilisevän puheessani kuvaillessani Sichuania muille, joten jokin tässä oluessa kai saa ainakin minut positiiviseen vireeseen. Luultavasti korkeahko alkoholipitisuus ei yksin ole tähän syyllinen, joten lokikirjoihin voinee hyvillä mielin vetää plussan tämän reseptin kohdille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti