25.12.2013

Kotiolutta lasissa: Predatory Brewing Hiivahommia 400 DIPA


Hiivahommien neljännensadan julkaistun tekstin kunniaksi juhlallisesti nimetty DIPA kypsyi sopivasti juomakuntoon juuri jouluksi. Hiilihappojen muodostuminen otti hieman tavallista pidempään, kuten näiden vahvojen ja voimakkaasti humaloitujen kanssa tuntuu yleensä olevan. Hiiva on kovilla! Parin turhan nuorena testatun putelin perusteella oluen potentiaali oli kuitenkin jo selvästi havaittavissa, mikä entisestään lisäsi odottelun tuskaa. Nyt kaikki on kuitenkin valmista ja "virallista" maistoa vailla. Huonomuistisimmat voivat kerrata oluen valmistusprosessia täältä. Nyt sitä humalaa lasiin!

Oluen utuisen oranssi ulkonäkö sopii muottiin, samoin keskikokoinen ja mukavasti pitsiä jättävä vaahto. Hiilihappojen ollesssa lopultakin kohdallaan, hallitsee tuoksua voimakas ja todella tuore humalointi. Sitruunaa ja verigreippiä on, mutta yhtä vahvana tästä aistii toisaalta aprikoosin ja hunajamelonin sävyjä sekä Columbuksen pihkaa ja maanläheisyyttä. Ehkä vielä leimallisemmin tuoksu on kuitenkin nimenomaan selkeän "humalainen", sillä niin aidosti saman fiiliksen saa tunkemalla nenänsä vasta avattuun humalapussiin. Kahteen kertaan tehdyn kuivahumaloinnin voima pääsee nyt todella oikeuksiinsa. Maltaan tuoksu jää taustalle, mutta tukevuus on kyllä aavistettavissa. Maku on vaalean perusmaltainen ja vain aavistuksen karamellinen. Katkero rutistaa alusta alkaen päättäväisen kokonaisvaltaisesti yltymättä kuitenkaan suuta raiskaavaan terävyyteen. Alussa greippinen hedelmäisyys hallitsee, mutta loppua kohti mennään pihkaisempaan suuntaan. Mallasrunko antaa tasapainottavaa makeutta ja rotevuutta näköjään aivan riittävästi kevyellä karkkimallasannoksella, kuten vähän ounastelinkin. Juotavuus säilyy maltaisuudesta ja vahvuudesta (~9 %) huolimatta kepeänä, mihin sokerilla lienee suuri vaikutus. Tuskin tämä olisi näin kuivaksi käynyt ilman raakaa sokeria. Alkoholi peittyy kuitenkin täysin muun runsauden taakse. Lopun kurkkuun takertuvan hartsinen purenta on ehtaa Columbusta, jostä riittää hupia pitkään vielä lasin tyhjennettyä (burrrrrrrp!). Itse tykkään tästä hieman piinaavasta kitkeryydestä enemmän kuin leppoisemmasta greipistä saati kukkaisesta makeudesta. Kokonaisuus on hyvin tekijänsä näköinen: voimakkaan katkera, aromaattiinen ja kuivahko DIPA. Kyllä tämän tunnistaa selvästi Dick & Creep´s IPA:n sukulaiseksi helposti. Pihkaisen katkeron ja maltaan tasapaino on melko lailla vastaava, vaikka tässä tuplaversiossa intensitetti on toki eri tasolla. Hyvä fiilis, kun tämä nyt onnistui näin mainiosti kovien odotusten ja käytetyn humalapaljouden jälkeen. Ei valittamista!

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Huomennahan tätä päässee maistamaan.

    -Pete-

    VastaaPoista