19.11.2013

Kotiolutta pöntössä: Predatory Brewing Hiivahommia 400 DIPA


Tästä lähtee näköjään 400. julkaistu Hiivahommia-teksti. On niitä vuosien varrella yllättävän monta kertynyt, vaikka tahti onkin selvästi hiipunut. Kotimainen blogitarjonta ylipäänsä on moninkertaistunut sitten Hiivahommien alkupäivien, mikä on ollut ilo huomata. Kaikkea ei kuitenkaan jaksa enää seurata ja luettavaksi päätyvät vain mielenkiintoisimmalta vaikuttavat postaukset. Omalta osaltani olen tarkoituksella vähentänyt olutarvioden rustaamista ja keskittynyt kirjoittamaan enemmän kotioluesta, joista ei ainakaan toistaiseksi ole ylitarjontaa. Sama trendi on ollut vallalla olutharrastuksessani muutenkin: pelkkä maistelu ei enää riitä. Tässäpä sitä panojuttua pienen alustuksen jälkeen sitten taas tulisi. Olkoon tuorein tapaus sitten mukavan tasaluvun saavuttamisen vuoksi vaikka blogin epävirallinen juhlaolut. Nimeksi tulkoon Hiivahommia 400 DIPA. Sunnuntai oli panopäivä, ja kutkuttava pihinä on kuulunut käymiskaapista eilisestä saakka

DIPA:n pohjana on löyhästi Dick & Creep´s IPA. Pelkkään ainemäärien skaalaukseen en kuitenkaan hommaa jättänyt. Muutoksin ajovat raaka-aineiden huono saatavuus ja osin reseptin viilaaminen tuplan-ipan muottiin ehkä paremmin sopivaksi. Kantavierre väkevöityi suunnitellupöydällä 1,083:een ja katkerot laskennallisesti ~250 IBU:n (Dick & Creep´s IPA: 1.068 / 84 IBU). Karamellimaltaiden jo ennestään melko ohut siivu leikkautui vielä ohuemmaksi, sillä vahvuus tuo makeutta varmasti muutenkin tarpeeksi. Melanoidinmaltaan säilytin, koska mielestäni se toimi mainiosti perus-IPA:ssa. Tuplan reseptissä on kuitenkin lisänä ihan reilusti sokeria, mikä paitsi nostaa prosentteja, myös auttaa (toivottavasti) olutta käymään riittävän kuivaksi. Kuivaa on siis tarkoitus saada, sillä liian makea ja karamellinen tupla-ipa voi olla melko raskasta juotavaa. Ja ne tärkeimmät, eli humalat. Katkeroita on teoriassa siis ~250 IBU, mikä saavutettiin ensivierrelisäyksellä ja keittolisäyksillä 90min + 20min + 0 min. Keittoaika siis kokonaisuudessaan puoli tuntia. Lajikkeet ovat osin samat (Simcoe, Centennial, Columbus), mutta hyödynsin myös aiemmin avatut pussinpohjat Magnumia ja Sorachi acea. Kuivahumaloinnin tulen tekemään tällä kertaa kahdessa erässä, luultavasti 7 vrk. + 3 vrk uuttoajoilla. Jos tuoksua haluaa vielä korostaa, on mahdollisuus lisätä myös humalaölyä vielä ennen pullotusta. Myös niinkin tärkeä elementti kuin hiiva vaihtui, tosin pakon edessä WLP:n Calforia Ale:n ollessa loppu. Nyt sokeria syö Wyeast 1056 American Ale, jota sitäkin sain vain yhden Activator-pussin. Olisin näin rankalle vierteelle toisenkin pussin mielelläni ottanut, varsinkin kun en koskaan saanut sitä startteria tehtyä... Toivotaan nyt, että käyminen menisi riittävän pitkälle ilman ongelmia.

Panopäivänä ainoastaan kaasun loppuminen tunnin keiton jälkeen aihettti ylimääräistä sykkimistä. Onneksi huoltoasema on lähellä, joten vartin päästä keitto pääsi jatkumaan. Tuskinpa tuolla suurta vaikutusta liene, kun aromi+flavorihumalointi oli vielä edessä. Yliarvioin haihtumisen ja keräsin vierrettä hieman liikaa, joten OG jäi 1.080:een. Keiton jatkaminen olisi tilanteen korjannut, mutta aromihumalat olivat tässä kohdassa jo kattilassa. Eipä tuo pikkuvirhe toisaala lopputulosta paljoa suuntaan tai toiseen heilauta. Vierettä kertyi pönttöön siis hiemen suunniteltua 20 litraa enemmän, vaikka humalat imivät oman suuren osansa. Kattilan pohjalle jäänyt humalamuju oli aika karua katsottavaa ja tuntui pienen hetken jopa haaskaukselta nakata ne kompostiin. Vierteen huumaava tuoksu kuitenkin työnsi nämä surkuttelut taka-alalle. Maku oli myös kohdallaan, sillä makeutta ja katkeroa oli massiivisesti. Loppu riippuu sitten hiivasta. Jos käyminen menee nappiin, voi lopputulos olla aika muikea.

Lauantaina pääsi myös Sichuan pulloon. Lagerointi vähensi sameutta, mutta aivan Duvelin kirkkauteen ei taideta päästä. Maku oli selvästi pyöristynyt kylmäkypsymisen aikana. Tuoksu oli edelleen melko vappusimainen, jopa vähän liiankin elävästi. Sichuanpippuri erottuu selvästi. Saapa nähdä, mihin suuntaan pullokypsytys tuoksua vie. Eiköhän tästäkin vielä aivan aisiallinen olut tule.

Panemisiin!

3 kommenttia:

  1. Onnea rajapyykin saavuttamisesta! Toivottavasti jaksat postata blogiin viela myos olutarvioita, ne kun olivat sielta asiantuntevimmasta paasta suomalaisessa olutblogimaailmassa.
    -Pete-

    VastaaPoista
  2. Onnittelut onnistuneesta oluesta! Sana kiirii! Jatkahan samaan malliin! Hienoa!

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa työtä! Hop head ei voi sanoa muuta kun:
    http://fanboygaming.com/wp-content/uploads/2013/06/shut-up-and-take-my-money.jpeg
    Tuunpa joskus Leskisessä jututtaa jahka satutaan samaan aikaan tiskille. :)

    VastaaPoista