Nyt on maistettavana todellista klassikkokamaa! Kaveri oli jostain kaapin kätköistä kaivanut useamman vuoden vanhan pullon Toppilan mustaa. "Musta" on vanha uutepohjainen resepti, joka on kiertanyt piiressämme vuosien ajan eikä kukaan tunnu muistavan sen alkuperää. Huhu kertoo reseptin syntyneen Toppilassa, mistä nimi. Raaka-aineina oli yleensä purkki Coopersin Stouttia ja jotain toista vähän vaaleampaa uuutetta, sekä sokeria. Teimme oluesta monelaisia versioita, lopputulokset vaihtelivat karmeista todella hyviin. Parhaita oli kaakaolla maustettu versio, huonoin ehdottomasti "joulumusta", joka maistui lähinnä Jägermeisterille. Se jäi juomatta. Eipä silloin tullut juuri ajatusta uhrattua itse prosessille, mutta kai tämä innostus panohommiin syttyi siinä touhutessa. Saa nähdä, onko ko. yksilö vielä kunnossa.
Musta on väriltään nimensä veroinen. Pysyvä, beige vaahto on melko kermainen. Tuoksu on hiivainen ja vähän hapankin, eli ei tämä enää parhaassa terässä ole. Stout-uutteen palanut paahteisuus hallitsee ja vähän leipäistä maltaan tuoksua erottuu lisäksi. Lopussa on häivähdys kahvia. Happaman paahteinen maku on hyvin kuiva, eikä kovin maltainen. Katkeroita on kohtalaisesti, mutta humalan aromia ei tunnu. Suutuntuma on ohut ja melko vetinenkin. Melko karkeaa, eikö kovin miellyttävää. Eämä ei selkeästi ole niitä parhaita eriä, jotka olivat kyllä makeamman maltaisia ja täyteläisempiä. Mutta kyllä tämän mustaksi tunnistaa. Varmasti muistorikkain ja muutenkin yksi tärkeimmistä oluista meikäläiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti