Kotioluelle omistetun illan toisena maistiaisena toinen oululainen: Sami Hautajärven Tomb Lake SS-IPA. Samin aikaisemmasta tuotannosta on Hiivahommien toimesta ruodittu ja hyviksi havaittu IPA ja Porter . Viimeisimpänä sain testiin SS-IPA:n. Länsirannikon tunnelmiin johdattavat Columbus, Simcoe ja Citra 70-80 IBUn voimalla. Lähes tupla-IPA:n tukevuudessa liikutaan tälläkin kertaa, sillä alkoholia on pakattu puteliin 8,3 %:n edestä. Maltaina on käytetty Pale Alea ja tummaa Crystal 120-karamellimallasta. Tekijä itse vaikutti varsin tyyyväiseltä lopputulemaan, joskin välineistössä tapahtuneiden päivitysten vuoksi oluesta tuli selvästi aiottua vahvempaa.
SS-IPA on sameahko, keskitumman meripihkanruskea IPA. Vaahto on melko isokuplaista ja hieman lässähtävää, mutta silti kestävää sorttia. Tuoksu on humaloidun pihkainen, hieman hapokkaan rypäleinen ja kypsän mangoinen. Herukanlehtisiä vivahteita voi myös havaita. Ensimmäisessä maistamassani Tomb Lake IPA:ssa oli kevyesti hedelmäistä hiivan aromia, mutta tässä en sellaita havaitse. Ehkä aavistus alkoholia tunkee humalien läpi. Myös karamellia häilähtää taustalla, mutta painopiste on toki humalissa. Tukevasti maltainen maku ei ole liian makea vahvuudesta huolimatta. Syvyyttä rungossa voisi olla ehkä enemmänkin, nyt paletti makaa pitkälti perusmaltaan ja kevyen karamellisuuden harteilla. Katkeruus nappaa otteen kitalaesta ja pitää sen pitkälle jälkimakuun. Humaloinnin kesto onkin selvästi parempi kuin edellisessä versiossa. Näin vahva olut kestäisi rankemmankin katkeroinnin silti helposti. Vahvuus vääntyy jälkimaussa hieman hieman alkoholiseksi, mikä leikkaa katkeroiden puruvoimaa ja raikkautta. Uusintapanoa korjatuilla spekseillä kannattaa varmasti harkita, sillä mielelläni maistaisin tätä uudelleen vaikka prosenttia keveämpänä versiona. Maltaisen pyöristämä, pihkaisen katkera ja hiilihapon sopivaksi kuohkeuttama suutuntuma on tuore ja kaikin puolin toimiva. Puhtaampi ja hiotumpi kokonaisuus kuin ensimmäinen Tomb Lake IPA. PISTEET: 36/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti