Kotiolutta pöntössä: Predatory Brewing Fish Bum Ale

Edellisten postauksen jälkeen onkin hyvä päivittää kuulumiset myös omasta kotipanimosta. Reilu kuukausi kuukausi on jo edetty  kalsean lagerkäymisen merkeissä. Kevät alkoi kuitenki vääjämättä tehdä tuloaan myös Pyykösjärven rantarytekköihin, kun käymiskaapin ja pönttöjen aikataulutus mahdollisti uuden projektin käynnistämisen viime viikonloppuna. Fish Bum Ale sai ideana alkunsa kuitenkin jo viime kesänä pojoisen lohijoen rannalla työ/kalakavereiden kanssa kuralageria latkiessa. Ensi kesän kalareissuille olisi saatava oma "tiimiolut". Lohen perhokalastus ja olut kun sopivat vielä paremmin yhteen kuin lohen perhokalastus ja skottiviski. Ainakin tällä miedommalla kombolla jaksaa kalastaa vähän tehokkaammin vähän pidempään...

Kun punalihaisen perässä kerran ollaan, niin jotain punertavaa olutta oli tilauksessa. Aloitin siis suunnittelun red/amber alen pohjalta. Kaverit ovat myös selvästi tykästyneet jenkkihumalien sitruksisuuteen (hieno piirre ihmisessä), joten jotain amerikkalaisittain humaloitua siis. Citra ja Cascade: check! Kolmas peruspilari löytyy Uudesta-Seelannista, jossa porukkamme onnekkain on viettänyt viime kuukaudet taimenta kalastellen ja sikäläisistä pienpanimo-oluista nautiskellen. Nelson Sauvin: check! Eiköhän raikas humalointi soveltune myös satunnaista kalansaalista kurkusta huuhtomaan.

Jenkkityylin oluita on tullut pantua talven aikana parikin, joten päätin mennä vaihtelun vuoksi hieman toiseen suuntaan. Perusmaltaaksi valikoitui paitsi Pale Alea, myös vastaavassa suhteessa Viennaa. Vienna antaa toivottavasti kevyttä paahteisuutta ja sitä kaivattua punaista väriä. Lisäsin vielä kahta karamellimallasta ja värin vuoksi hieman Carafa II specialia. Kantavierreväkevyys on 1.059, käymisen jälkeen arviolta 1.016-1.012 ja alkoholia siten ~ 5,6-6 %. Katkeroita laskin ~57 IBUa: riittävästi pahimpaan tuskaan, mutta ei ehkä aivan liikaa mahdolliseen ruokaparitukseen. Hiivaksi tilasin putkilon White Labs 007 Dry English Alea. Käyttötarkoitus huomioiden neutraalimpi jenkkihiiva olisi ollut ehkä loogisempi valinta, mutta tässä tapauksessa hiivan uusiokäyttö tulevassa imperial stoutissa käänsi valinnan brittiin. Fish Bum Alea on etukäteen vaikea sulloa mihinkään tyylikarsinaan, mutta kai tämä voisi jonkinlainen red/amber ale olla. Miksei myös vinksahtanut ESB?

Startterin ansiosta olut alkoi käydä heti hiivauksesta. Kahden vuorokauden jälkeen käyminen on jo laiskaa, ja mittauksen perusteella (1.018) pääkäyminen on jo loppuuoralla. WLP 007 näyttäisi olevan melkoinen turbohiiva 18 asteessakin! Maku oli yllättävän hyvä vai 2 vrk ikäiselle oluelle: keksisen karamellinen, hedelmäisen hiivainen ja mukavan katkera. Ehdottomasti enemmän ESB kuin red ale, ainakin vielä. Väistämättä tulivat real alena tarjotut ESB:t mieleen, mutta tässä humalointi oli sentään paremmalla tolalla ;) Väri oli enemmän tumman ruskea kuin toivotun punainen, mutta hivainen sameus sotkee vielä. Viikonloppuna siirto kypsytysastiaan + kuivahumalointi niskaan.

Panemisiin!

 P.S. Raportit sekä The Dark Side of The Farmin että Kölner Citran maistelusta odotuttavat itseään. Syynä ensin mainitun osalta se, että olut ei täysin vastaa odotuksia ja päätin antaa sille aikaa kypsyä. Kölner Citra on pullokäynyt kohta kaksi viikoa, muuta hiilihapottuminen on ollut ihmeen hidasta. Saisi ainakin tuo Kölner luvan kypsyä juomakuntoon piakkoin, sillä siitä on tarkoitus lähettää näyte Radio Sätelyn kotiolutaiheiseen Panimo-ohjelmaan. 

P.P.S. Tulevana viikonloppuna pannaan Imperial Stoutia. Tuplamäskäämistä, tunneittain kettelyö ja tonneittan maltaita seä humalia! Juttua on tulossa tästäkin, kunhan on jotain konkreettitsa kerrottavaa. Reseptiikka on jo varsin pitkällä.