Tulipahan nakattua oluelle kökkö nimi kun sitä näin jälkikäteen mutustelee. Noh, ei se nimi olutta pahenna jos ei olut nimeä. Tämä 12.1. panemani dark farmhouse ale/black saison otti pullotuksen jälkeen 2,5 kk kypsyäkseen juontikuntoon. Mustamallas yhdistettynä reiluun katkeroon ja luonteikkaaseen saisonhiivaan oli alkuun melko karu yhdistelmä. Nyt tästä kehtaa jo jotain julkaistakin mutta ennen maistelua kerrataan hieman aihetta. Tästä piti tulla kutakuinkin saisonin ja Cascadian Dark Alen ristisiitos. Kuivaksi käyneen oluen alkoholipitoisuus on lopulta ~6,8 % ja katkeruus ~ 76 IBU. Maltaina pils, munich, melanoidin, balck malt ja carafa II special. Lisäksi kattilaan lensi vaaleaa ja tummaa palmusokeria seä ripaus mustapippuria. Humalointi koostuu Columbuksesta, Simcoesta ja East Kent Golgingista. Tämä sai myös kylpeä ennen pullotusta viikon verran kuivahumalien ja ranskalaisten tammilastujen kanssa.
Reilusti hiilihapotettu olut vaahtoa voimakkaasti, mutta beige vaahtopatja vetäytyy kyllä pienellä odotettulla pitsiseksi rihmastoksi sysimustan oluen pinnalle. Vaahdon asettumista kannattaakin hieman vartoa, sillä se paksu vaahto blokkaa tuoksuja tehokaasti. Tuoksua hallitsee saisonhiivan ananaksinen hedelmäisyys, johon sekoittuvat humaloinnin sitruksisen yrtttiset aromit. Paahtomaltaat pysyvät monien Cascadian darkien tapaan taustalla, joten tuoksu on paljon "vaaleampi" kuin ulkonäkö antaa odottaa. Balck maltin hapahkon palanut ohraisuus ja limpun vivahde sieltä kuitenkin löytyy. Belgeille tyypillinen kuivahedelmä korostuu oluen lämmetessä hieman ja mukaan tulee myös annos marjaista alkoholia. Makussa ovat päällimäisenä paahteinen ja hiivainen happamuus sekä pihkaisena suuta kuivattava katkero. Mallaslataus on turhan kevyt, luultavasti sokerin vuoksi. Toisaalta sokeri antaa jälkimakuun hennon kermatoffeisen vivahteen. Loppu on napakan katkera ja hyvin kuiva. Tammisuus on tarkoituksellisen mietoa, mutta lastut voi aistia kestävän puumaisena tuntemuksena. Ehkä aivan aavistuksen vaniljaakin voi myöhäiseeen jälkimakuun kuvitella. Mustapippuri häipyy melko totaaliseti, mutta pieni kielen kihelmöinti saattaisi olla sen tekosia. Suutuntuma on kevyehkö, mutta ei vetinen. Kuohkea ja varsin pehmeää rakenne syntyy lasissa pyörittelmällä, jolloin hiilihapot tasoittuvat. Humalointi kuivattaa mukavasti lopussa suuta. Täytyy tunnustaa, että vielä kuukausi sitten olin melko valmis tuomitsemaan kokeilun sekundasarjaan. Nyt pahimmat särmät ovat hioutuneet ja syvyyttä on tullut samalla lisää. Tavallaan olut on hyvinkin monisyinen ja samalla ronski ja vähän sekava. Tarpeeksi lämmin nautintälämpö on ehdoton edellytys parhaaseen suoriutumiseen. Kaikki ei vielälään natsaa, mutta paljon hyvääkin jo löytyy. Saapa nähdä, mitä kypsyttely vielä saakaan aikaan.
Juuri maistelen tätä ja tässä hieman mietteitä: Hieno ulkonäkö, vaahto on todella tuhti, muttei kestä kuitenkaan ikuisuutta, että se laskee. Hajussa sain kiinni ainakin marjaisuudesta ja makeaa kuivahedelmääkin löytyi melko vahvasti. Pippurin mausteisuus ja hiiva tuntuu selvästi taustalta. Melko monipuolinen ja sellanen laadukkaasti tehdyn olonen, omaan suuhun vaan iskee tuollainen mausteisuus aika herkästi. Maku on vähän turhankin hapan, mutta onneksi pieni paahde ja puu tasaa sitä. Katkerot kyllä tuntuu ja melko hyökkäävähän tämä on. Ei mikään huono, mutta vähän tasapainottomalta tuntuu. Kypsytys vois tehdä terää, mutta ei malttanut :) Mutta kyllähän mies on reilusti kaupallisen tason panija, prosessi on pirun hyvin hallussa! 7+4+6+3+14=34 pinnaa.
VastaaPoista