17.12.2012

Kotiolutta pöntössä: Predatory Brewing Dick & Creep's IPA

Kuva 1. THL:n propaganda-aineistoa tulevasta kampanjasta "Mäskissä asuu pelsepuupi".

Jatkoin eilen IPA-reseptini hinkkaamista. Nick & Pete's IPA sai tilaajiltaan varauksetonta kiitosta ja maistuihan tuo itsellenikin, joten samalle pohjalle pienin muutoksin oli hyvä rakentaa. Nimettäköön uusi veriso sitten vaikka Dick & Creep's IPA:ksi, ehkä se kuvaa panimomestarin mielenlaatua tai laaduttomuutta jotenkin. Kaipailin reseptiin aavistuksen lisää maltaisuutta ja lopulta myös sitä kevyttä karamellin tuntua, jonka ruuvasin minimiin Nick & Pete's IPA:ssa. Siispä nostin mäskäyslämpöjä ja kasvatin kevyellä kädellä myös karamellimaltaan osuutta mallaspotista. Käytin keskitumman karkkimaltaan lisäksi myös vaaleaa CaraHell-mallasta, jotta lopputuloksesta tulisi hieman vaaleampi. Pudotin myös pari pinnaa ominaispainosta saadakseni vitamiinit lähemmäs seitsemää kuin kahdeksaa prosenttia. Humaloinnissa lajikkeet (Columbus, Centennial, Amarillo ja Simcoe) ja ajoitukset pysyivät samoina: FWH + 60 min + 20 min + 2 min ja tietysti vielä tuleva kuivahumalointi. Pieniä muutoksia tein lajikkeiden järjestykseen ja painotuksiin, sillä halusin hieman korostaa mäntyisen Columbuksen roolia. Karkkilisäyksen vuoksi pyöristelin grammoja varalta ylöspäin. Rapiat 84,4 IBU:a pitäisi nyt löytyä edellisen ~77,1 sijasta. Koko reseptin skaalasin 20 litraan, sillä käytössä oli nyt isompi mäskäin uusine suodattimineen. White Labs California Ale toimi viimeksi niin hyvin, että mitään syytä hiivan vaihtoon ei ollut.






















Kuvat 2. & 3. Vasemmalla vierteen lasku ja FWH käynnissä. Oikealla ylinnä kuumavesisäiliö, josta huuhteluvesi valuu mäskäimeen ja vierre alla odottavaan kattilaan. Käymispönttö odottelee pöydän alla, kuten näköjään myös panohommissa aina tarpeellinen muovipussi.




Kuva 4. Keittokattilat raataa
Pieni kutina oli kyllä mahan pohjassa tuon mäskäimen suhteen. Turhaa kuitenkin jännitin, sillä mäskäys ja huuhtelu sujuivat mallikkaasti. Igloo kaipaa tosin lisäeristystä, mutta itse suodatin vaikutti toimivalta. Vierre kirkastui nopeasti ja putket pysyivät auki. Nyt virtausnopeutta pysyi jopa säätämään ilman tukkeutumisia, mikä ei todellakaan ollut itsestäänselvyys rosterisukan kanssa. Vierrettä piti pakosta kerätä kahteen kattilaan, mutta en siltikään saanut aivan tarpeeksi talteen. Tämäkin ongelma on onneksi kohta historiaa, sillä uusi 31,5 l kattila on jo matkalla kohti Oulua. Aiemmista horinoistani huolimatta päätin pysyä kaasulämmityksessä ja tilasinkin peräti 9,2 kW polttimen kun löytyi sisätiloihin soveltuva malli. Siinä riittääkin sitten potkua vaikka kasvattaa kapasiteettia tulevaisuudessa. Kattilaan täytyy vielä raksata hana ja suodatin, sekä asentaa tilaamani lämpömittari. Joku matala ja tukeva pöytä kattilalle pitänee myös rakentaa, sillä tuon kokoluokan murkulaa ei täytenä nostele mielellään kovin korkealle. Ja ehkä sen poltinkin on parempi sijoittaa lähemmäs lattiaa, lämpösuojatulle alustalle toki. Mäskäyksen aikana tein huvikseni alkeellisen "sparge armin" silvotusta ja toisesta päästään tukitusta silikoniletkun pätkästä. Eihän siitä ilman asianomaisia kannen läpivientejä ja kiinnikeitä ollut oikein mitään iloa, mutta periaatteessa kanteen kiinnitettynä tuollainenkin viritys riittäisi melko hyvin. Pientä näpertelyä siis riittää, mikä on helpottava ajatus kuusijuhlan painaessa päälle. Eiköhän uusi kattila pääse vielä tämän vuoden puolella testiin.

Panemisiin!

Kuva 5. Sparge arm vaatii selvästi vielä kehitystyötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti