Tässä blogillinen olutta, olkaa hyvät! Kierroksen tarjoaa oululainen olutharrastaja, joka uusia oluita maistelemalla ja omiaan kotona valmistamalla eksyy yhä syvemmälle oluiden maailmaan. Uskallatko seurata?
9.12.2012
Birrificio del Ducato L’Ultima Luna
Italia on vahvistanut vuosien saatossa mainettaan olutkansan keskuudessa. Arvonnousun takavaavat laadukkaat pienpanimot, jotka tarjoavat isojen jättien "bulkki-Peroneja" mielenkiintoisempaa juotavaa. Joskus näitä pienten panimoiden tarjouksia eksyy pohjoisten kansojen ihmeteltäväksi, mutta tarjonta on toistaiseksi ollut lähinnä olutravintoloiden teemaviikkojen varassa. Enemmänkin italaisia mielellään näkisi. Tänään blogissa ruodittava Biffificio del Ducato L’Ultima Luna on hankittu ulkomailta. Kyseessä on 13 % Barley Wine, joka on kypsynyt ranskalaisissa viinitynnyreissä. Tämä erä on pantu vuonna 2009, joten jo hieman ikääntymeestä yksilöstä päästään nauttimaan. Kovalla itseluottamuksella parasta ennen -leimaus on lätkäisty peräti vuoteen 2050. Aivan niin pitkään en kuitenkaan malta odotella, joten pullo auki.
L’Ultima Luna on tummaa, rubiininpunertavan meripihkaista sekä lähes vaahdottomana ja todella paksuna lasiin kaatuvaa kaatuvaa barley winea. Todella intensiivinen, porviinimäinen tuoksu valloittaa: siinä on valtavasti taatelia ja rusinaa sekä kukkeampaa aprikoosia. Myös tammitynnyrin puumaisuus erottuu vahvana. Suussa tämä on jyhkeän maltaista, eikä ollenkaan niin makeaa kuin tuoksusta voisi ajatella. Varsin jyväisen maltaan seurana on sherrymäisen kuivahedelmäistä alkoholia ja todella tummaa sokeria. Päättäväisen mausteista hiivaa sekoittuu kevyeen alkoholisuuteen, mikä tuo etäisesti mieleen rommin. Kevyttä maitohappoisuutta tässä myös on. Jos tummista kuivahedelmistä voisi puristaa mehua ja lisätä siihen vielä tilkan rommia ja portviiniä, voisi lopputulos olla jotakin tämän tapaista. Jälkimaku kuivuu hieman puumaiseksi, jolloin lähes kaakaomaisen rasvainen paahde nousee mielenkiintoisesti esille. Humalointi on mukana lopun tasapainottavana kuivuutena, eikä siihen tule muuten kiinnetettyä juuri huomiota. Poikkeaa siis tyyliä hallitsevista jenkkiversioista totaalisesti. Suutuntuma on todella paksu ja öljyisen rasvainen, eikä hiilihapoista ole tietoakaan. Ohraviiniä - todellakin! Varsin sopivaa juomaa talvisessa Suomessa siemailtavaksi. PISTEET: 40/50
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Komee pottu! Vaikuttaa erittäin hyvältä oluelta.
VastaaPoistaOli tosiaan vähän erikoisempi pullomalli, en muista ennen vastaavaa nähdeeni.
VastaaPoista