Muistelin tuossa taannoin haikeana kohta vuoden takaista Euroopan olutkierrosta. Ajatukset jumittuivat tällä kertaa Kölniin ja kaupungin omaan olueen, Kölschiin. EU:n lainsäädännössä sahdin tapaan tarkkaan
määritelty ja nimisuojattu Kölsch on ns. alkuperäistuote, joten aitoa Kölschiä voi
panna vain Kölnissä (+ parissa panimossa Kölnin lähellä). Teknisesti Kölsch on suodatettu pintahiivaolut, joka käytettävän hiivan sekä
normaalia viileämmän käymislämpötilan vuoksi muistuttaa enemmän
lageria. Kölschin kantamuoto Wieß on suodattamaton, mutta nykyisin näitä ei pahemmin tehdä. Kölschin alkoholipitoisuus on yleensä karvan
alle 5 % ja kuivan viljaisessa maussa on selvä jalohumalien puraisu. Siinäpä verraton sessio-olut ja seurustelujuoma, erityisesti
kotikaupunkinsa tiivistunnelmaisissa oluttuvissa tuoreeltaan nautittuna. Kotoisista kuppiloista Kölschiä löytyy aivan turhan harvoin jos ollenkaan, joten yritän itse tehdä jotain vähän vastaavaa. Pistin alulle Kölner Citran viikko sitten. Panopäivän aikana iskenyt raju kuumetauti kaatoi sänkyyn loppuviikoksi, joten raportointi vähän viivästyi.
Kölner Citran mallasrunko koostuu valtaosin pilsmaltaasta, mutta mukana on myös Muncheneria maltaista vaikutelmaa korostamassa. Kantavierreväkevyydeksi päätin 1.048 ja mäskäsin 65 asteesssa. Tavoitteena oli siis kuivaksi käyvä vierre. Saksalaisten jalohumalien sijaan humaloin oluen kokeellisemmin Citralla. En ole aiemmin Citraa käyttänyt, mutta tällainen lagermaisen puhdas olut on mielestäni hyvä alusta testailla. Katkeroita laskin mukaan hieman perinteistä reilummin, noin 40 IBU:n edestä. Katkerolisäyksen tein kuitenkin pelkästään "ensivierrehumalointina", joka luultavasti pyöristää vaikutelmaa. Kölschiä ei normaalisti aromihumaloida, mutta minä toki nakkasin kattilaan normaaliin tapaan keiton lopussa vielä kasan Citraa. Yritin kuitenkin pitäytyä humalien määrässä kohtuudessa, jotta en eksyisi liian kauas tyyliesikuvista. Se tärkein, eli hiiva, on White Labs WLP029 German Ale/Kölsch. Pääkäymisen ajaksi viilensin oluen 15-16 asteeseen, loppuvaiheessa annoin nousta 18 asteeseen. Käyminen alkaa olla lopussa ja ominaispainoksi mittasin tänään 1.012. Näyte maistui mukavasti kuivan maltaiselta ja piristävän katkeralta. Kyllä sen jo aromiltaan Kölschiksi tunnisti, vaikka todella hiivaista olikin. Toistaiseksi tämä saa kypsyä viileässä, kunnes käymiskaapissa on tilaa lagerointia varten. Tähän mennee viikko-pari, kunnes saan myös kellerbierini samaan vaiheesseen.
Lähipäivinä on siis tarkoitus panna myös kellerbier. Reseptistä enemmän, kunhan saan sen viimeisteltyä. Tänään tein hiivalle startterin, joten jatko riippuu paljolti siitä. Hiiva oli vanhentunut vuodenvaihteessa, mutta jospa se toimisi normaalisti. Thumbs up!
Panemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti