Perjantaipullonna tällä erää hyvin amerikkalaista craft-mentaliteettia kuvaavaa tavaraa. Massachusettsilaisen Clown Shoes-sopimusvalmistajan vuoden mittaista taivalta juhlistava Double Black IPA (DBIPA?) on pantu Ipswichilla. Tämä tehopakkauksen resepti on valmistajan kuvauksen mukaan kutakuinkin normituotantoon kuuluva Hoppy Feet kertoimella 1,5 - siitä nimen numeraalit. Vitamiinipitoisuus on 10 % ja humalia oletettavasti rutosti. Lajikkeina on käytetty Amarilloa, Columbusta ja Cascadea, joilla on suoritettu myös kuivahumalointi peräti kahteen kertaan. Paljon kaikkea on siis homman nimi. Kuolaanhan tässä hukkuu, joten pakko on korkata. Ainiin, tämä pullo kulkeutui Ouluun Saksasta.
Lasiin kaatuu odotusten mukaisesti pikimustaa olutta, jonka kuohkean mokkainen vaahto täyttää tiukimmatkin laatukriteerit. Tuoksu vyöryy lasista voimallisen pihkais-sitruksisena, sekä Amarillolle ominaiseen tapaan kukkaisena. Kuiva, hieman rukiin tapaan mausteisen hapan paahteisuus erottuu selvemmin kuin keskimäärin Black IPA:ssa ja maltaisuus tuntuu muutenkin raavaammalta. Pientä yskänlääkemäistä lakritsisuutta erottuu, huoneen lämmössä myös annos todella tummaa suklaata. Suussa olut suorastaan moukaroi katkeruudellaan. Columbuksen pihkaisuus on massiivista: melkein kuin nakkaisi pari pellettiä tätä karskia humalaa suoraan kitusiin. Myös hyvin tuoretta, ruohoisen yrttistä flavoria puskee pihkan läpi kuitenkaan kummemmin häiritsemmä. Makeampi hedelmäisyys on minimissä tai käteytyy kokonaan pihkan alle. Maltaisuudestakaan ei alkuun tahdo saada tolkkua katkeruuden turruttamilla aisteilla. Kyllä siellä kuitenkin keksisen paahtunutta makeutta löytyy, samoin annos siirapista karamellia. Paahtomaltaiden rooli on lopulta melko rajoittunut, mikä on tyylille ominaista. Hieman maitosuklaisuutta ja hiiltynyttä limpun kuorta kuitenkin nousee jälkimakuun. Rutikuiva pihkaisuus on lähes ikuisuuksiin jatkuvan loppunäytöksen pääpiru, joten maltaisuus jää sivurooliin. Suutunutmaa hallitsee niin ikään raisu katkeruus. Keskitäyteläinen ja viskositeetiltaan öljyinen maltaisuus kuitenkin tasoittelee hieman tietä. Harvoin on näin massiivisen katkeria oluita tullut vastaan, muutama DIPA tulee vain mieleen. Jotain lisäarvoa tähän katkeropläjäykseen kaipaisin, vaikka hop headiksi tunnustaudunkin. En vain osaa olla vertaamatta tätä Stonen Escondidian Imperial Black IPA:n, joka oli massiivisen katkeruuden ohella muutenkin mykistävä paketti. Aivan näin kokonaisvaltaiseen vaikuttavuuteen Clown Shoesin tulkinta ei yllä, vaikka humalointi potkiikin täysillä. PISTEET: 41/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti