Tukholma 16.2.

Puuduttavan ja huonosti nukutun laivamatkan jälkeen pölähdin n. klo. 06:30 Tukholmaan hyttinaapuriksi sattuneen kanadalaisopiskelijan kanssa. Koska kummallakaan ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä, löimme hynttyyt yhteen ja leikimme uutterasti turistia ympäri komeaa kaupunkia. Talvisessa asussaan ja aurigon paistaessa Tukholma on todella kaunis! Kilometrimitta mukulakiviä alkoi kuitenkin väsyttää kellon lähestyessä puolta päivää, joten oli otollinen aika poiketa oluelle.

Akkurat
Osuimme Tukholman ehkä maineikkaampaan olutravintolaan lounasaikaan. Ruokailijoita riittää pieneksi tungokseksi asti. Kaikilla muilla asiakkailla taitaa olla ruokaa lautasella ja mehua lasissa, joten vähän tuhma olo tässä tulee. Kamera herättää turhankin paljon huomiota. Huomattavan kookas ja ainakin päiväsaikaan valoisa baari on kuitenkin viihtyisä. Musiikin sijasta tilan täyttää ruokailuvälinen kilinä. Henkilökunta on kiireistään huolimatta asiallista. Olutlista on melko mykistävä ja vintagetavaraakin on reilusti tarjolla. Menua ja kylmäkaappeja katsellessa tekee oitis mieli tarttua useampaankin pullotettuun tarjoukseen, mutta hanaolut tuntuu tilanteeseen sopivammalta ratkaisulta. Taululta löytyy tiedot 18 hanaherkusta, skaalaa riittää ruotsalaisista mikroista Dark Horsen ja trappistien kautta Rosé de Gambrinukseen. Kysyttäessä sämplerikokoiset annokset järjestyvät ja kaikki vedot rakennetaan huolella. Nämä tuli testattua:

Nynäshamns Tjockhult Tjinook
Lähipanimon vaalea lager (5,1%) on humaloitu jenkkiläisellä Chinookilla. Tämä on ilmeisesti joku erikoiskeitos, jota myydään vain täällä ja lähes naapurissa sijaitseassa Oliver Twistissä. Väriltään kullankeltainen olut on kirkkas, höttöistä vaahtoa tulee pieneen annokseenkin reilusti. Yrttinen ja pihkainen, oudolla tavalla survottua puolukkaa muistuttava humalan tuoksu hallitsee, mallasosasto on kuivakan jyväistä sortimenttia.  Kuiva ja puhdas maltaan maku toimii, mutta loppuveto jää turhan laihaksi. Katkeruus kasvaa kohti loppua varsin rapeaksi, vaikka humalointi onkin selvästi tuunattu aromia painottaen.  Jälkimaussa Chinook tuntuu kehittävän lähes neilikkaista tai kanelista mausteisuutta. Suutuntuma on raikas ja sopivasti hiilihappoinen, vaikkakin tosiaan vähän ohkainen. Mielenkiintoinen kokeilu. PISTEET: 35/50

Nynäshamns Dragets Kanal Dubbel IPA
Tupla-IPA:na myytävän oluen vahvuus on ”vain” 7,7 %. Väri on hieman utuisen meripihkainen, vaahto mukavan kermainen ja pitsinen. Tuoksu erittää pihkaista ja kukkaista humalaa ja raikasta sitruunaa, mutta kovin voimakas se ei ole odotuksiin nähden. Karamellista mallasta tuntuu kevyesti taustalla, samoin hieman paahteista keksiä ja hiivaisuutta. Maku on kuivahko ja yrttisen katkera, mutta tupla-IPA:ksi tämä on turhan kevyt. Mallasrunko tuntuu auttamatta ohuelta erityisesti jälkimaun oslta, mutta katkeruus kantaa onneksi kohtuudella. Ohuehko tapaus, mutta melko miellyttävä.  PISTEET: 33/50

Närke Vintermörker
Lähes kulttimaineeseen kohonneen panimon porter on kevytlinjainen: 4,4%. Hiilensynkkä väri sopii nimeen. Beige vaahto tarttuu pitsisenä höttönä oluen pinnalle. Tarjoilulämpötila on lähes jäätävän  kylmä. Rutikuivan jyväinen, ruislimpun tapaan happamasti paahteinen ja ruohoisen humaloitu tuoksu herättää kuitenkin toiveita. Myös makua riittää voltteihin nähden hämmästyttävän paljon. Hyvin kuiva ja nautittavan limppuinen maltaisuus, aavistus savua, tummaa kahvia ja rusinoita sekä yrttisestä puumaiseen tiivistyvä humalointi – kaikki tämä erinomaisessa tasapainossa. Liukas ja kuivuudessaan hieman puumaisen nahkea suutuntuma sopii hienosti palettiin. Hyvin nautittava ja tasapainoinen olut keveillä prosenteilla. PISTEET: 40/50


Man in the Moon
Useamman tunnin reipas kävely Gamlastanissa piristää rättiväsynyttäkin. Kohti uusia olutelämyksiä! Yritin molempiin ”Munkkikahviloihin”, mutta olivat kiinni. Hortoilin sitten The Man on the Mooniin. Ensivaikutelma oli vähintäänkin tyrmäävä: helvetillinen tusinatekno soi nupit kaakossa, eikä ketään näkynyt millään puolella tiskiä. No, musiikki muuttui hissijatsiksi heti kun huomasivat asiakkaan  Sisustukseltaan ihan viihtyistä, mutta ehkä vähän kliinisen ja persoonattoman oloinen paikka. Trjottavat olivat kuitenin kohdallaan. Hanoja on kolmisenkymmaentä, ruotsalaisia mikroja, Mikkelleriä, Dieu du Ciéliä, tsekkilageri ym. Pullolista oli vielä huumaavampi, varmasti satoja oluita ympäri maailmaa. Jenkit hyvin edustettuina, samoin Tanska. Eksoottisemmasta päästä lienevät Etelä-Afrikan edustajat , mutta myös Islantilaista imperial stoutia olisi saatavilla. Henkilökunnan asenne vaikutti välillä vähän nihkeltä, mutta muuttui onneksi sujuvammaksi. Imeinen omistaja tai muuten vain puuhamies ilmestyi jossakin välissä tiskin taakse, tuntui asiantuntevalta hepulta. Runsauden sarvesta tuli ammennttua:

Eskilstuna Ölkultur Anders Dubbel IPA
Hyvin sameassa, rusehtavan oranssissa oluessa on pitsisen kermainen vaahto. Raikasta tuoksua hallitsee sitruksinen ja persikkainen humalointi, joka taipuu hieman myös pihkaiseen suuntaan. Lisäksi löytyy kermaisen toffeista maltaan aromia sekä aavistus hiivaista marjaisuutta. Mukavan kuiva mallasrunko jättää suosiolla sitruksisen katkeroinnin päärooliin. Tämäkään ei ole varsinainen ”halollapäähän-DIPA”, mutta katkerointensiteettiä on selvästi enemmän kuin Nynäshamnin verrokissa. Kuiva jälkimaku puree oikein teokkaasti. Maltaisuutta on juuri sopivan sutjakasti, eikä sokerisuus vaivaa.  Kun vielä suutuntumakin on tuore ja kuohkea, tunnistan tästä kaikki hyvän humalapläjäyksen tunnusmerkit. PISTEET: 38/50

Weyerbacher Double Simcoe IPA
Humalahampaan kolotus ei ota laantuakseen, joten päätin poiketa päivän teemasta (ruotsimikrohana) testaamalla ehtaa tavaraa Ison Veden takaa Eastonista. Simcoe osuu yleensä omaan makuhermooni vähintäänkin kiitettävällä tarkkuudella, mikä helpotti valintaa. Souble Simcoe IPA on selvästi edellistä tummempi, lähes rubiininpunainen ja vähemmän samea.  Komeasti pitsiä jättävä vaahto. Voimakkaasti sitruksinen tuoksu, hieman ruohoisuutta ja mangoa, taustalla tummahkoa karamellimallasta. Mallasrunko on jykevä, nyt viimeistään etuliite ”tupla ” on oikeutettu. Balanssi säilyy kuitenkin hienosti, sillä makeus pysyy hienosti kurissa. Karamelli voitelee suun petollisen kermaisella otteella vastaanottamaan jälkimaun purevan katkeruuden, joka jatkuu yrttisenä ja aavistuksen pippurisena nautittavan pitkään.  Suutuntuma on silkkiä, kunnes katkerot alkavat piiskata ikeniä kasvavalla voimalla. Suutuntuma ei jätä toivomisen varaa: voimaa ja juotavuutta riittää. Jälleen kerran äärimmäisen hiotun tuntuinen jenkkiolut. Mitä ne tekee toisin kuin rapakon tällä puolella? PISTEET: 41/50

Monk´s Porter House
Pikainen yksi ennen ruokaa ja yöjuaa. Valitettavasti en ehtinyt tutustua tähän Gamlastanin miljööltään hienoon, kellarimaiseen panimopubiin kuin hyvin pikaisesti. Panimoroinaa on reilusti nähtävillä, sillä mallassäkkien vuori tervehtii jo heti ovella. Alakerran ”tyrmastä” aukeaa houkuttelava näkymä kegien rivistöön. Tämä teemaravinto on suuntautunut väriltään synkempiin oluisiin, mutta muutakin on toki tarjolla. Kaapit notkuvat herkkuja ympäri maailmaa, pelkästään De Molenille näkyy omistetun kokonainen kylmäkaappi… Panimon omia tuotoksia löytyy hanoista, sämplerilautasiakin on tarjolla. Testattua tuli:

Monk's Café Carl Philip Porter
Spesiaaliverio tästä portterista, kuulemma on käytetty enemmälti Amarilloa ja hajusteeksi myös Citraa. Mustaa tavaraa hämärässä kellariympäristössä. Hieno nitrovaahto, jossa on mokkaisia värisävyjä. Reilusti humaloitu tuoksu, kiperää sitrusta ja kevyesti yrttisyyttä. Ehkä vähän vierremäisyyttä, tai ainakin kotikeittiön huuruiset keittovaiheet tulevat jostain elävästi mieleen. Paahteinen, jopa hieman savuinen ohrarunko vaikuttaa tuoksun perusteella kuivalta. Sitruksisuus vaikuttaa katoavan oluen lämmetessä. Nitrokäsittelyn pehmittämä, kuivahkon paahteinen ja kevyelti hapan maku on miedompi kuin odottelin. Leipäisää mallasta, aavistus karamellia ja loppua kohti kuivuvaa ja hieman puisevaksi yltyvää katkeruutta. Olisi silti saanut olla katkerampikin, sitä vähän odottelin baarimikon juttujen perusteella. Hieman rukiiseen, nahkeahkoon jälkimakuun ilmaantuu hieman suklaata.  Pehmeässä nitrokoostumuksessa ole valittamista, mutta jälkimaun maltaisemmat osat hiipuvat kesken kaiken. Puinen katkero jää kuitenkin mukavasti suuta kuivaamaan, houkutellen samalla ottamaan uutta suullista. Juotavutta siis löytyy, mutta jotain särmää tähän kaipaisin joka osastolle. Tällaisenaan tämä tuntuu vähän liian moneen suuhun ruuvatulta ja unohdettavalta, vaikka maistuva olut onkin. PISTEET: 32/50

Tukholman riennot alkavat tältä erää olla paketissa ja suunta on seuraavaksi kohta ruokakauppaa. Seuraavaksi yöjuna vie rättiväsyneen (mutta onnellisen) reissaajan Kööpenhaminaan. Raportointi jatkukoon, netin laadusta riippuen ehkä jatkossa jopa kuvien kanssa.