Hampuri 20.2.
"Meldorfissa nukutun yön jälkeen (kiitti Marika!) seuraavaksi Hampuriin, josta jatkan yöjunalla Amsterdamiin. Hampuri ei ole kovin hääppöisen olutkaupungin maineessa, mutta enköhän täältä löydä jokusen rapsakan pilsin maistettavaksi."
Gröninger Bäuhaus
Todella hikinen kävely rinkkaa raahaten Hamburg-Astonalta Reperbahnin kautta pääasemalle, jossa jätin rinkan säilytykseen. Aurinko paistaa jo varsin keväisesti ja pohjoisen asukkaalla on aivan liikaa vaatetta. Ensimmäinen isku Hampurin olutskeneen tuleekin todella tarpeeseen, joten suuntaan ensimmäisenä Gröningerin panimoravintolaan. Tunnelimaisen pitkässä, kookkaassa oluttuvassa on lisäkseni vain muutama lounastaja. Mukavan hämyinen valaistus ja vanhat tiiliseinät luovat viihtyisyyttä ja saavat keskeisesti sijoitetut panimokuparit hohtamaan. Talon tuotteista tarjolla on vain pils, joten juomavalinta on selvä:
Gröninger Pils
Suodattamatonta, hyvin sameaa ja vahvavaahtoista kellanoranssia olutta. Tuoksu on ruohoisen humaloitu, tuoreen hiivainen ja melko jyväisen ja leipäisen maltainen. Maun puolesta ehkä enemmän helles kuin pils, makeutta kun on kohtuudella eikä lopun humalointikaan ole kuvin räväkkä. Mukavan pehmeää ja kuohkean tuoretta juomaa kuitenkin. PISTEET: 32/50
"Lopun päivää ramppasin ympäri kaupunkia, sen minkä jalkaparat sallivat. St. Paulin ympäristö tuntu äkkiseltään sopivan nuhjuiselta ja eläväiseltä meikäläiselle. Kävin jossakin nightshopissa vilkuilemassa kylmäkaappia ja olutvalikoima oli varsin hyvä, hinnat vieläkin paremmat. Mukaan tarttui pullo Jeveriä ja 5,0 Original Pilsiä rapian parin euron yhteishintaan. Sitten vain Lidlin kautta puistonpenkille pikniköimään. Myöhemmin bongasin myös Agustiner Edelstoffia myyvän bistrotyylisen paikan, enkä siis sitten millään malttanut odotella Baijeriin asti. Oli muuten todella tuoretta, viljaisen maltaista ja hyvin humaloitua herkkua. Junaa odotellessa poikkesin vielä rautatieaseman pubissa nauttimassa Bitburgerin ja St. Paulin futistouhuun kiinteästi liittyvän Astran. Rapsakoita ja hyvin puhtaita pilsejä molemmat, tosin Bitburger vei voiton olemalla hieman mehukkaamman maltainen. Pienen matkatavarasekoilun jälkeen pääsin junaan, jossa yöpalaksi kulautin aiemmin ostamani Jeverin, joka oli raikasta ja heinäisen humaloitua. Ja siten olikin aika yrittää nukkumista."
Amsterdam 21.-23.2.
"Reissun tavaramerkiksi muodostunut huono nukkuminen vaivasi täpötäydesä istumahytissä. Junan saapuessa Amsterdamiin on vaihteeksi melko hakattu olo, tekisi vain mieli nukkua. Jalat huusivat jotain kulkuvälinettä, joten ostin ratikkakortin ja hurautin Hostelliin museoalueen kupeeseen. Pikasuihkun jälkeen piristyin hiukan ja olin taas valmis rientämään. Suuntana ensimmäisenä tietysti yksi Hollannin tunnetuimmista pienpanimoista."
Brouwerij´t IJ
Oven takana on jonoksi asti turisteja jo kymmentä minuuttia ennen paikan aukeamista. Kyrsii vähän, vaikka samalla asiallahan tässä kaiketi ollaan. Sisällä on panohommat käynnissä, joiden lisäksi jatkuva asiakasvirta pitää henkilökunnan todella ahtaalla. Eipä tehnyt edes mieli muutamaa sanaa enempää jutustella, saati kärttää mahollisuutta päästä panimon puolelle. Hanoissa oli tarjolla kuitenkin viihdykettä seitsemän talon oluen verran ja pullosta löytyi yksi lisää. Hulinasta teki mieli nopeasti ulos, joten maistoin nopeasti nämä:
Plzen
Samea, hyvin vaalean keltainen väri, vaahto on upean kuohkea ja kermaisen pitsinen. Jyväistä mallasta, voimakkaan heinäinen ja mausteyrttinen tuoksu, yhdessä mausteisen ja hieman hedelmäisen hiivaisuuden kanssa tässä on jopa witbiermäistä otetta. Kevyt ja rutikuiva mallasrunko, katkeruus on melko voimakkaasti purevaa sorttia ja pitää suuta otteessaan kiitettävästi. Suutuntuma tuntuu ehkä hiukan ohuelta 5 % olueen, jälkimaku on jopa vetinen. Hieman hiivaista nahkeutta katkerassa kiperän humaloidussa suutuntumassa. Hyvin humaloitu ja raikas kokonaisuus. PISTEET: 33/50
Columbus
Nyt siirryttiinkin selvästi vahvempaan kategoriaan, Columbus on nimittäin 9 %. Houkuttelevan utuinen meripihkan sävy. Pilsin taaan vaahto on tuhdin kuohkeaa sorttia. Voimakkaasti nektarisen raikkaasti hedelmäisyys hallitsee, myös belgihiivan mausteisuutta ja yrttistä humalaa on reilusti. Mieleen pulpahtaa heti Duvel, siinä on samaa hedelmää ja yrttisyyttä kuin tässä. Makeahkona alkava maku, vaaleata sokerisuutta ja kypsää hedelmää. Kohtuullinen humalointi kuivattaa loppua, jolloin kuivan jyvänen maltaisuus koorostuu. Alkoholi kätkeytyy hienosti ja muutenkin juotavuus on petollisen kevyt näin vahvaan olueen. Mallikas suoritus. 39/50
Struis
Panimon maskottielukan (strutsi) mukaan nimetty barley wine (9 %) oli saatavana vain pullossa, mutta haitanneeko tuo? Rusehtavan meripihkainen väri, vaahto on ohut mutta kestävän kermainen. Valitettavan kylmänä tämä tarjoillaan ja alussa tuntuu rikkisyys vaivaavan. Hetken jo epäilin tämän olevan pilalla, mutta onneksi pierun haju katoaa ja tuoksu avautuu lasia pyörittelemällä. Tässä on reilusti käymis- tai lähes mätänemistilassa olevien hedelmien happamanmakeaa aromia ja lisänä myös tuoreemman fenolista viinikumikarkkia ja banaania, tummaa kandisokeria ja jyväisyyttä. Maku yllättää olemalla varsin kuiva. Kandisokerisuutta on, mutta sitä tasapainottaa kuiva jyväisyys ja hiivainen hapokkuus. Jälkimaussa on aavistus palanutta sokeria ja yrttistä humalaa viinikumien lisäksi. Melko simppeli kokonaisuus tämä silti lopulta on, jälkimaku jää vähän lyhyeksi eikä tarjoa mitään uutta. Voimaa puuttuu vähän joka osastolta. PISTEET: 33/50
De Prael
Ajattelin hoitaa pakolliset panimovierailut heti alta ja kulkeudun siis kohti punaisten lyhtyjen aluetta ja De Praelia. Tilaa on hyvin, ruokailutilat ovat takana ja juovommat voivat jäädä etualalle. Tarjontaa taisi hanoissa olla lopulta n. kymmenen talon oluen verran, mutta päälistalta niitä kaikkia ei hieman hämäävästi voinut löytää. Myös pöydän pahviläpyskät ja pienemmät liitutaulut kannattaa näköjään yrittää sisäistää. Uusia olivat joka tapauksessa kaikki, joten pari kappaletta valikoin tetsiin:
Johnny
Tämä on olevinaan kölsch. Hailakan kellanoranssia ja witbiermäisen sameaa, vahvasti vaahtoavaa tavaraa. Melko hedelmäinen, himan viinirypälettä ja aprikkosia/appelsiinia muistuttava tuoksu, jossa on myös jyväisen kuivaa mallasta, vähän hiivaisuutta ja yrttistä humalaa. Kuivan maltainen maku, heinäistä katkeruutta ja jälkimaussa hieman hedelmäisyyttä. Melko kevyt ja ohut, erityisesti jälkimaun osalta. Ei huono eikä kölsch, vähän pliisu kylläkin. PISTEET: 28/50
Nick & Simon
IPA:a on tässä oluessa lähdetty työstämään brittityyliin. Väri on samea, hieman punertavan keltainen ja vaahtoa paksulti. Melko voimakas, yrttinen ja hieman pihkainen humalointi kehittelee raikasta hedelmäisyyttä. Hedelmä voi toistaalta tulla myös tuoreesta hiivaisuudesta. Raikas ja tuore, leipäinen ja hieman paahteinen maltaisuus, karamellia on sopivan kevyesti. Katkerointi on kohtalaisen voimakasta ja hieman yrttistä, lopussa hieman puisesti purevaa. Lopussa karamallimallas korostuu mukavasti, selvää hiivaisuutta on myös havaittavissa. Maltaisuus on IPA:ksi turhan kevyttä, muuta pale alena menisi täydestä. Tämä on jo selvästi kölschiä miellyttävämpi ja ryhdikkäämpi olut. PISTEET: 33/50
In De Wildeman
Maineikas, laajan olutvalikoiman pubi löytyi sokkelosta pienen hakemisen. Perinteistä pubitunnelmaa, tummaa puuta ja runsaasti myös paikallista väkeä.In De Wildemanista muodostui suosikkipaikkani kahden käymiskerran aikana nimenomaan leppoisan tunnelman ja erittäin hyvän palvelun ansiosta. Baarimikon mukaan valikoimalla on haettu enemmänkin laajaa peittoa kuin painotusta tiettyihin maihin. Tarjontaa on 18 hanan verran belgiklassikoista hollantilaisiin mikroihin ja saksalaisiin (Schneider, Speziaal), pullolistakin on mittava.
Schneider Weisse Meine Nelsoin Sauvin
Reissun ensimmäinen vehnäolut on helppo valinta hanalistalta taannoin Alkossakin myydyn Meine Hopfenweissen muistoissa rypiessä. Väri on tutusti rusehtavan keltainen ja hyvin samea, pitsinen vaahto on tiivistä tavaraa. Hyvin raikkaasti humaloitu tuoksu sisältää vihreää viinirypälettä, avocadoa ja hunajamelonia. Mansikkaista vehnäoluthiivaa, pullamaisen makeaa mallasta ja kevyttä hapokkuutta. Tuntuu selvästi kuivemmalta ja jyväisemmältä kuin Hopfenweisse, eikä ehkä aivan yhtä katkeralta. Mukavasti katkeruutta jälkimakuun on kuitenkin saatu, mikä takaa raikkaan juotavuuden. Ei kovin intensiivinen, mutta hyvin tasapainoinen ja nautittava laatutuote laatupanimolta. PISTEET: 36/50
SNAB Ezelenbok
Entuudestaan tuntematon panimo tämä SNAB. Ezelenbok on vahvuudeltan 7,5 % ja ummikosta varsin lagermaisesta nimestään huolimatta tämä on ilmeisesti pintahiivaolut. Väri on likaisen punaruskea, kuohkea ja erittäin pitsinen vaahto on luokka A+. Valtaisan hedelmäinen, lähinnä viikunainen/rusinainen sekä hieman tamarindimaisen hapahkosti sitruksinen, hiivaisen viinikuminen sekä puisen yrttinen tuoksu. Kermaista ja hieman rommista karamellisuutta ja nougatia häilyy taustalla. Aivan mieletön tuoksu! Kuohkean tuore ja pehmeä, makehkon rusinainen ja jälkimaustaan hieman rukiisen hapan ja kahvisen paahteinen maku, jossa karamelli kuivuu kohti loppua ja hieman puisevan kuiva katkeruus tulee hienosti viiveellä läpi. Suutuntuma on melko kevyt, ehkä aivan aavistuksen ohut. Koostumus on liukas ja erittäin pehmeä. En millään voi uskoa tämän olevan vahvuudeltaan 7,5 %. Todella tasapainoinen olut yhdisteleekin hienovaraisia elementtejä lähes täydellisellä tavalla kuohkeaan juotavuuteen. Tämän täytyy olla hyvin tuoretta, voisin kuvitella pienenkin ikääntymisen muuttavan tämän tunkkaiseksi tusinatavaraksi. Tässä kunnossa Ezelenbok on joka tapauksessa aivan poikkeuksellisen hyvää. Reissun tähän mennessä paras olut hyökkää aivan puskista. Jälkikirjoituksen omaisesti todettakoon, että tilasin asian varmistamiseksi toisen testikappaleen heti perään; se oli aivan yhtä hyvää. Sama homma vielä pari päivää ensimmäisestä tätä kolmatta hörppiessä. PISTEET: 44/50
"Toiseen visiittiin mennessä listalla ei ollut tapahtunut isoja ihmeitä, mutta mielenkiintoista juotavaa toki löytyi."
Emelisse Black & Tan Jack Daniels Barrel Aged
Öljyisen mustaa tavaraa, höttöisen pitsistä vaahtoa muodostuu
kohtuudella. Hieman suolaisen salmiakkinen paahteisuus kohtaa tumman
hedelmäisyyden, viskisyys pysyy onneksi taustalla antamassa hieman
alkoholista potkua. Makeahkoa maltaisuutta ja tummaa karamellia sekä
reilusti hedelmää aavistuksen soijakastikemaisen paahteisessa maussa,
lopussa iskee tynnyrin kuivattama ja voimakas katkeruus. Jälkimakuun
nousee herkullista kuivahedelmisyyttä ja tummaa suklaata puumaisuuden ja
hentojen viskihenkäysten saattelemana. Täyteläistä, herkullisen
liukasta ja pehmeää. Tässäpä on erittäin onnistunut ja tasapainoinen
tynnyrikypsytetty IS. PISTEET: 38/50
De Natte Gijt Hop met det Gijt
Ilmeisesti vasta aloitteleva kahden veljeksen panimo jostakin
Pohjois-Hollannista, De natte Gijt tarkoittaa märkää vuohta. Baarimikko
kehu kovasti, tässä on kuulemma humaloiduin hollantilaisolut heidän
tarjonnassaan. Vaalean keltainen, hyvin samea ja vaahdoltaan höttöisen
pitsinen IPA. Todella tiukasti sitruksinen , ei välttämättä kovin
voimakas, mutta siis todellakin sitruksinen humalointi. Täytynee olla
Citraa? No, kysymällä se selvisi: Amarilloa kuuleamma. Hieman makeampaa
hedelmää ruohoisuuttakin löytyy, mutta sitruuna siis hallitsee. Ei
uskoisi Amarilloksi. Maussa yllättää selvä kotikutoisuus: tässä on aivan
selvää hapahkoa ja tunkkaista hiivaisuutta, hieman hedelmää ja
kuivahkon ohut mallasrunko. Katkeruutta on kyllä kohtuullisesti, mutta
hiivaisuus peittää sitä selvästi. Jälkimakukin jää melko tyhjäksi.
Kyllähän tätä juo, mutta viimeaikojen loistavien IPA-tulkintojen tämä ei
vakuuta. Voi kuulostaa retostelulta, mutta voin kyllä väittää panevani
vähemmän kotikutoista olutta ihan ite. Ei tämä siis mitenkään pahaa toki
ole, mutta hiomatonta ja vähän vaisua. PISTEET: 31/50
"Kronologiaan palatakseni: toinen tiivis päivä alkaa keväisen aurinkoisena. Päätän lähteä päiväreissulle Bodegraveniin, matkaan tuhrautuu reilu tuntu Utrechtin kautta junailtuna. Kanavien syleilyssä keskellä vihertäviä peltoja sijaitseva Bodegraven vaikuttaa vajaan tunnin perusteella varsin pirteä pikkukaupunki. Kanavan varren talot puutarhoineen ovat kauniita. Niiden takia en suinkaan tänne tänne asti tullut, joten on aika tallustaa hollannin tunnetuimmalle pienpanimolle."
De Molen
Myllypanimo on rakennettu vanhaan tuulimyllyyn ´t IJ:n tapaan. Maistelubaari ei ole suurensuuri, mutta mukavan valoisa ja viihtyisä. Lounastakin olisi tarjolla, mutta pidättäydyn nestemäisessä ravinnossa. Näppärässä tarjoilijattaressa on onneksi silmänruokaa. Musiikki säilyy taustalla, mutta vaha blues ja Dylan kelpaavat kyllä. Vanha (500 l) panimo nähtävissä pyynnöstä ja parin sadan metrin päässä sijaitsevalle uudelle panimolle opastetaan. Hanassa on tarjolla kuusi talon olutta, joista puolet on vanhoja tuttuja. Pulloista löytyy useampi talon tuote lisää ja lisäksi näppärä valikoima vierailevia tuotteita, erityisesti Port Brewing näyttää olevan vahvasti esillä. Pullokaupassa on tarjolla laajempi valikoima talon tuotteita mukaan ostettavaksi. Nämä tuli testattua:
Jaar & Dag
Meripihkainen, lähes kirkas. Pitsinen löysä vaahto. Hedelmäisen hiivaisessa tuoksussa on raikasta aprikoosia ja ananasta sekä aavistus hiivan neilikkaisuutta ruohoisuutta. Kuiva, tuoreen leipäinen mallasrunko, ei mitään sokeriin viittaavaa maussa. Lopussa on mukavasti hiivaista hedelmää ja viipyilevää katkeruutta hieman ruohoisen yrttisellä twistillä. Näennäisesti todella kevyt juotavuus, alkoholista ei ole tietoakaan. Tämä on varmasti hyvin tuoretta, kuohkeus on sitä luokkaa. Sopii kuin nakutettu Bodegravenin kevättä ennustavaan auringonpaisteeseen. PISTEET: 38/50
Winterhop.
Sameaa, rusehtavan meripihkaista ja todella vahvasti vaahtoavaa IPA:a. Tuoksu on voimakkaasti humaloitu, siinä on nektarisen makeaa hedelmäisyyttä ja hieman pihkaa jenkkityyliin. Yllättävän ohut maku, kuivakkaa mallasta saisi olla reippaammin. Kohtuullisen katkera aloitus, mutta jälkimakuun haluaisin vielä lisää piiskaavampaa otetta. Nyt ruohoinen hedelmäisyys jää kyllä väijymään suuhun, mutta kunnon purenta uupuu. Juotavuus on hyvin pehmeä ja liukkaan samettinen, mutta siis vähän ohkainen. Tuoksu on mahtava, mutta maku ei yllä ihan samaan. PISTEET: 35/50
Stout & Hop
Sessio de Molenilla on hyvä päättää pullollisella imprial stoutia. Humaloinnilla pitäisi tässä olla vahva rooli ainakin nimestä päätellen. Katkerointi on hoidettu Sladekilla, aromia on haettu Saazilla ja varmuuden vuoksi on suoritettu vielä kuivahumalointi Amarillolla. Stout & Hop on kaunis, rubiininpunainen olut ja se vaahtoaa panimolle ominaiseen tapaan valtavasti. Todella humaloituhan tämä on ainakin tuoksuksultaan, kuten olettaa sopii. Makean siitepölyistä ja hedelmäistä Amarilloa komppaa hienosti Saazin yrttisyys. Voimakkaasti paahtunut ja hieman tervainen maltaisuus erottuu humalien taustalta. Maku on katkera ja hieman leipäisen kuivakka sekä hapahkosti paahtunut. Jälkimakuun nousee mukavasti suklaisuutta ja kuivahedelmää, humalointikin viipyilee raikkaan kukkaisena ja hieman pihkaisena. Aivan IS:n massiivisuuteen tämä ei yllä mielestäni, muistuttaa ehkä enemmän mielikuvaani Cascadian Dark Ale:sta. Hyvin miellyttävä olut silti, tummuus kohta raikkaan katkeruuden ja liitto on hedelmällinen. PISTEET: 40/50
Beer Temple
Jenkkiolutbaari on keskeisen ratikkareitin varrella. Ihmeen vähän on jengiä, joten istun tiskin ääreen. Hulppea 30 hanan valikoima on omistettu lähes pelkästään jenkkioluille. Kylmäkaapeissa lännen herkkuja on vielä rutkasti lisää. Pullojen hinnat ovat ehkä hiukan kotimaan tasoa halvemman: 0,66 litran jenkkipullosta saa pulittaa n. 15 €. Kuriositeettina mainittakoon 25€:n hintaan Pliny the Elder. Valikoimassa erityisesti Rogue, Southern tier ja Great Divide ovat mainiosti edustettuina. Hanoissakin riittää onneksi tekemistä:
Templelbier Dutch IPA
Panimo tämän hanaoluen takaa on edelleen mysteeri. Tietääkö joku? Utuisen oranssi IPA joka tapauksessa, vaahto on jokseenkin kermainen. Humaloinnissa on ruohoisia ja mandariinisia sävyjä. Melko kuiva ja vetinen mallasrunko, karamellia on niukasti. Katkeruutta on kuitenkin kohtuullisesti, mutta se ei pelasta muuten vetistä jälkimakua. Ehkä kegin viimeiset pisarat eivät enää olleet ihan parhaassa vedossa? PISTEET: 28/50
Rogue Mogul Madness
Cascadian Dark Alea Oregonista. Syvän rubiininpunaruskea olut vaahtoaa mukavasti. Tumman hedelmäinen, jokseenskin rusinainen ja karamellivivahteinen tuoksu. Humalantuoksu tuntuu yllättävän vaisulta, mutta kyllähän sieltä eksoottisen makeaa hedelmää ja hieman pihkaisuutta löytyy. Keskimakean maltaista, hieman hapahkon paahteista ja yrttisen katkeraa juotavuutta. Jälkimaku viipyilee mukavasti tumman karamellisena ja katkerana. Tämä vaikuttaa pehmeän kuohkeuden perusteella olevan varsin tuoretta. Hyvää, mutta ei täysosuma. PISTEET: 35/50
Great Divide Belgian Style Yeti
Tässäpä on hanasta valutettuna kuulun imperial stoutin belgihiivalla käytetty versio. Tervaisen musta olut saa näin käsiteltynä paksun ja hyvin kuohkean vaahdon. Tarjoilu on vain valitettavan kylmää, aluksi en meinaa irrota muuta kuin alkoholia. Lämmetessään hyvin luumuisen ja taatelisen makea sekä selvästi blgihiivaisen mausteinen tuoksu nousee lentoon. Kahvisia ja maitosuklaisia paahtomaltaa sävyjä alkaa nousta esiin, samoin hieman palanutta leipäisyyttä. Jälkimaussa on kypsän marjaista hiivaa ja rommimaista karamellia, sekä henkäys alkoholia. Puisevan kuiva katkeruus iskee viiveellä ja tämä tuntuu muutenkin vähemmän katkeralta sekä makeammalta kuin normiversio. Liukasta, täyteläistä ja herkullisen pehmeää vahvaa olutta: tästä ei jälkiruokaolut paljoa parane. PISTEET: 42/50
´t Ardensnest
Hollantilaiselle oluelle omistettu valikoima: 30 hanasta taitaa puolet olla minulle täysin tuntemattomia tuottajia. Ei sillä, että olisin erityisesti yrittänytkään tutustua hollantilaiseen pienpanimoskeneen, mutta melko musertavalta tämä uutuuksien määrä tuntuu. Pullovalikoimaa (todella laaja) en edes tosimielellä uskaltanut silmäillä. Ajauduin mielenkiintoiseen keskusteluun paikallisen savuoluisiin hurahtaneen olutharrastajakaksikon kanssa ja sainkin hyvän katsauksen täkäläiseen pienpanimomeininkiin. Heput aikoivat suunnata piakkoin Kööpenhaminan kautta Tukholmaan, päämääränä oli kuulemma päästä Närken panimolle. Tietojenvaihtoa tapahtui onneksi molempiin suuntiin, kun neuvoin skandinavian olutskenestä yllättävän tietämättömille hepuille muutaman käymisenarvoisen paikan kummastakin kaupungista. Tulihan siinä samalla toki oluttakin maistettua:
SNAB Maestøm
Toinen kokeilu superlatiivisen Ezelenbokin tuottajalta. Tämä on panijoiden mukaan kuulemma barley wine, mutta baarimikon mielestä enemmänkin double pale ale (9,2 %). Kaunista olutta tämä ainakin on: väri on syvän rubiininpunainen ja vaahto todella paksun ja kermainen ja pitsiä jättävä. Tuoksu on melko voimakkaan sitruksisesti humaloitu ja hieman hiivaisen hedelmäinen. Katkeraa, hieman karamellisen sokerista ja rusinaista, ehkä hieman hunajaistakin. Ihmeen ohutta maltaisuutta näin korkeille volttiluvuille, ehkä sokeria on käytetty lisänä. Ei tämä kuitenkaan vetinen ole, melko köykäinen vain. Lopetus on katkera. Notkeaa ja liukasta, pelottavan helposti siemailtavaa. Tämä vaikuttaisi varmasti usemman kipollisen jälkeen reilusti suorituskykyyn, mutta onneksi yksi pieni annos riittää. Aika ristiriitaiselta vaikuttaa, sillä en oikein tiedä onko ~ 5 % pale alen maltaisuus ihan OK karkeasti tuplasti vahvemmassa, barly winena myytävässä oluessa. Jos jättää tyyliseikkojen vatvomisen ja keskittyy olennaiseen, niin tämä on kyllä varsin pätevää tavaraa. PISTEET: 36/50
"Loppuaika Damissa kuluikin käyskennellessä ja kaupungin vilinää ihmetellessä ja valokuvia räpsiessä. Vaikka tuliaisia ei rinkkaan mahdukaan hölskymään, kävin toki kuolaamassa De Bierkoningin tarjontaa. Ja olihan siellä tavaraa, laidasta laitaan ja hyllymetreittäin. Nähdäänköhän kotimaassa koskaan sitä päivää, että tällaisten putiikkien pito sallittaisiin? Näitä miettiessä hypin junaan ja suuntasin kohti Belgian ehtymättömiä olutlähteitä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti