"Onpa kiva palata puolituttuun kaupunkiin, kun suunnat on jo kutakuinkin selvillä. Yhtä kaunista täällä on kuin kolme vuotta sitten. Ilma vain on keväisempi, mikä sopii minulle. Nopeasti vain kamat hostelliin ja jalkojen rakot puhki, sitten taas mennään."
de Garre
Huvittavan kapean kujapahasen varrelta Marktin ja Burgin väliltä löytyi nyt tämä helmi, joka edellisellä reissulla jäi löytämättä. Kahteen kerrokseen jakautunut olutravintola tarjoaa myös ilmeisen hyvää ruokaa. Paikka onkin suosittu ja täysi saapuessani, mutta onneksi pieni pöytä vapautuu juuri sopivasti. Tarjoilu on sutjakkaa kiireestä huolimatta ja juustokippo seuraa oluen kyliäisenä pyytämättä. Klassinen musiikki soi taustalla. Mikäs näissä kulisseissa on nauttiessa loistavasta oluesta:
Tripel de Garre
Talon oma tripel on pantu Van Steenbergellä. Hyvin sameaa, keltaista ja vaahdoltaan poikkeuksellisen paksu tapaus. Todella raikasta ja hedelmäistä, kuin appelsiinimarmeladia. Hieman kukkaisuutta ja yrttisyyttä humaloinnin osalta, hiiva tarjoilee pientä pippurisuutta. Makeahkona ja hieman sokerisena starttaava maku, jälkimaussa katkerointi ja hiivaisuus tasapainottavat kokonaisuuden. Hyvin pehmeää ja liukasta, ehkä aavistuksen kevyttä. Hienoa tripel. PISTEET: 38/50
De Proefbrouwerij Boerken
Hyvin tumman punaruskea ja samea olut. Kohtalaisen kuohkeata, kermaista vaahtoa hyvin ylikypsän luumuinen, rusinainen ja tumman kandisokerinen tuoksu. Hieman yrttistä humalantuoksua, hiiva tuo neilikkaisuutta ja hedelmäpurkkaa. Keskimakea, karamellinen ja hieman leipäisen maltainen maku, reilusti ylikypsän luumun makeuta sävyjä. Loppu on kuivempi, aavistuksen suklainen ja rommimaisen sokerinen, ketkerokin tuntuu hieman puumaisena. Vähän nahkeasti hiivainen suutuntuma. Mukava, mutta ei kovin monipuolinen. PISTEET: 36/50
Ellezelloise Quintine Blonde
Samea, tripelmisen vaaleankeltainen väri, kuohkea belgivaahto. Tuoksussa on voimakkaasti kuivattua aprikoosia, kukkaisuutta ja ruohoista humalaa. Kuivakkaa mallasrunkoa vasten hiivainen hdelmäisyys ja aromaattinen humalointi ovat melko pirteä yhdistelmä. Katkeruutta on belgiolueksi kohtuullisen reilusti. Jälkimaussa on karamellinen sävy. Liukkaan kuohkea ja raikas blonde. Ellezelloise ei petä. PISTEET: 38/50
"Pienessä kaupungissa kaikki on lähellä. Kävely de Garresta kaupungin tunnetuimpaan kuppilaan ei vie montakaan minuuttia. Luksusta reissujaloille."
´t Brugs Beertje
Legendaarinen olutravintola tarjoaa kattavan valikoiman belgialaisia olutherkkuja. Täällä ei retostella hanojen määrällä (on niitä viisi kuitenkin), mutta pullolista on vakuuttava. Lähialueen panimoiltakin on kivasti tavaraa tarjolla. Paikka on tunnettu loistavata palvelusta. Näiden ammattilaisten toimintaa tiskin takana on ilo seurata. Daisyltä liikenee aina hymy ja muutama mukava sana varmaan jokaiselle asiakkaalle. Yhdellä miespuolisella baarimikolla on suomalainen tyttökaveri; ilmankos tuo heti huomasi mistäpäin maailmaa sitä ollaan. Lyhyelläkin vierailulla Beertjelle riitti aikaa kahden reissun verran ja vastaan tuli hyviä oluita:
Viven Imperial IPA
De Proefilla pantua dipaa, tasan 10 %. Väri on meripihkainen, vaahto höttöinen. Voimakkaan kukkaisesti ja hieman pihkaisesti humaloitu ja nallekarkkisen hedelmäinen tuoksu on todella raikas. Maltaisuus on melko kuivaa ja hieman paahteista, makeutta tuo käynyt hedelmäisyys ja hienoinen alkoholisuus. Katkeruutta on reippaasti, mutta ei kovin purevasti (pehmeä vesi?). Jälkimaku on ehkä vähän tunkkaisen hiivainen, ehkä vähän alkoholinenkin. Yllättävän "aito" jenkki-DIPA. PISTEET: 37/50
´t Smisje Catherine The Great
Imperial stoutia kaupungin omasta panimosta. Törkyisen punaruskea olut, vaahto on onneksi näyttävämmän pitsinen. Tuoreen makeaa rusinaisuutta ja toisaalta kuivempaa hedelmäsyyttä. Taustalla on kermaisen makeaa toffeeta, joka on luultavasti peräisin sokereista. Ehkä aavistuksen yrttisyyttäkin tästä voi löytää. Mätänevän makean ja samaan aikaan hyvin puisen kuivan hedelmäisyyden sävyttämä maku, hapanta ja manikkaista hiivaisuutta ja ruisleipää. Keskitäyteläinen ja liukas on hieman hiivainen. Persoonallinen ja maukas olut, joka ei juuri muistuta perinteisiä imperial stouteja. PISTEET: 40/50
Bockor Cuvée des Jacobins
Daisyn suosituksesta maistan tämän happaman hanaoluen. Erittäin tumman rubiininpunainen olut, vaahto on napakan kerminen. Voimakkaasti hyökkäävää happamuutta, kirsikkaa ja punaherukkaa, hieman omenaa ja karamellisuutta. Satulanahkaa ja maitohappoista tiukkuutta, tämä on myös todella kuiva. Jälkimaussa on tanniinista rypäleenkuorta ja hapanta omenaa sekä hapokasta mansikkaisuutta. Piiskaavan tiukasti hapan suutuntuma, hedelmäisyys on todella täyteläistä. Huippu. PISTEET: 40/50
Belgoo Luppoo
Etiketti lupailee humaloitua blondea, vahvuutta 6,5 %. Samea, hailakan keltainen väri, runsaasti pitsistä vaahtoa. Runsaan ruohoinen ja makean kukkainen humalointi, heldemäistä hiivaisuutta ja kuivaa viljaisuutta. Hyvin kuiva, jyväinen mallasrunko ja mukava nipistys katkeroita. Mlko ohut, erityisesti jälkimakun osalta, mutta onhan tämä virkistävä. PISTSEET: 33/50
Otin myös taukoa jatkuvasta kirjoittelusta ja fiilistelin pari aina niin herkulliseta vanhaa tuttua: De Dolle Oerbierin sekä Struise Pannepotin.
de Kelk
Edellisen reissun kantabaariin liittyy hyviä muistoja, joten en malta olla poikkeamatta ensimmäisenä iltana matkalla hostelliin. Omistajuus on vaihtunut entisen pomomiehen heitettyä lusikan nurkkaan. Olutvalikoimaa on pidetty kuitenkin yllä, yli 200 belgiolutta lupailevat. Ajauduin keskusteluun paikallisuuksien kanssa, joten muistiinpanojen teko jäin vähälle. Tämä tarttui kuitenkin paperille:
Slaapmutske Dry-hopped Lager
Nojoo, onhan se vähän dorkaa tulla Belgiaan juomaan kuivahumaloitua lageria. Jotain kevyttä ja raikasta teki kuitenkin mieli. Utuinen, vaalean meripihkainen olut, vaahto on hienosti kermainen. Melko voimakkaasti ruohoinen, kukkainen ja lääkeyrttinen humalointi. Kuivaa ja hieman leipäistä maltaisuutta sekä hunajaista hedelmäisyyttä. Kohtalaisen katkera, jyväinen jälkimaku. Hieman päärynäisyyttä mukana, mikä voi viitata käymisongelmiin. Melko maukasta kuitenkin. PISTEET: 33/50
"Oli ihan pakko käydä myös pullokaupoissa ja tuliha sieltä taas jotain rinkkaan survottavaa ostettua. The Bottle Shopista bongasin lekan ihmeen vaikeasti löydettävää Fantoméa, St. Feuillienin Grand Crun sekä Caracolen Nostradamuksen. Hintataso on inhimillinen ja eiköhän näille ole viimeistään kotona käyttöä. Seraavaksi pikapyrähdys Antwerpeniin tuttuja moikkaamaan ja illalla kohti Kölniä. Päätin skipata Gentin tällä kertaa, sillä jostakin syystä Saksa houkuttaa tällä hetkellä enemmän".
26.2.2012
25.2.2012
Hampurista Amsterdamiin: 20.2.-24.2.
Hampuri 20.2.
"Meldorfissa nukutun yön jälkeen (kiitti Marika!) seuraavaksi Hampuriin, josta jatkan yöjunalla Amsterdamiin. Hampuri ei ole kovin hääppöisen olutkaupungin maineessa, mutta enköhän täältä löydä jokusen rapsakan pilsin maistettavaksi."
Gröninger Bäuhaus
Todella hikinen kävely rinkkaa raahaten Hamburg-Astonalta Reperbahnin kautta pääasemalle, jossa jätin rinkan säilytykseen. Aurinko paistaa jo varsin keväisesti ja pohjoisen asukkaalla on aivan liikaa vaatetta. Ensimmäinen isku Hampurin olutskeneen tuleekin todella tarpeeseen, joten suuntaan ensimmäisenä Gröningerin panimoravintolaan. Tunnelimaisen pitkässä, kookkaassa oluttuvassa on lisäkseni vain muutama lounastaja. Mukavan hämyinen valaistus ja vanhat tiiliseinät luovat viihtyisyyttä ja saavat keskeisesti sijoitetut panimokuparit hohtamaan. Talon tuotteista tarjolla on vain pils, joten juomavalinta on selvä:
Gröninger Pils
Suodattamatonta, hyvin sameaa ja vahvavaahtoista kellanoranssia olutta. Tuoksu on ruohoisen humaloitu, tuoreen hiivainen ja melko jyväisen ja leipäisen maltainen. Maun puolesta ehkä enemmän helles kuin pils, makeutta kun on kohtuudella eikä lopun humalointikaan ole kuvin räväkkä. Mukavan pehmeää ja kuohkean tuoretta juomaa kuitenkin. PISTEET: 32/50
"Lopun päivää ramppasin ympäri kaupunkia, sen minkä jalkaparat sallivat. St. Paulin ympäristö tuntu äkkiseltään sopivan nuhjuiselta ja eläväiseltä meikäläiselle. Kävin jossakin nightshopissa vilkuilemassa kylmäkaappia ja olutvalikoima oli varsin hyvä, hinnat vieläkin paremmat. Mukaan tarttui pullo Jeveriä ja 5,0 Original Pilsiä rapian parin euron yhteishintaan. Sitten vain Lidlin kautta puistonpenkille pikniköimään. Myöhemmin bongasin myös Agustiner Edelstoffia myyvän bistrotyylisen paikan, enkä siis sitten millään malttanut odotella Baijeriin asti. Oli muuten todella tuoretta, viljaisen maltaista ja hyvin humaloitua herkkua. Junaa odotellessa poikkesin vielä rautatieaseman pubissa nauttimassa Bitburgerin ja St. Paulin futistouhuun kiinteästi liittyvän Astran. Rapsakoita ja hyvin puhtaita pilsejä molemmat, tosin Bitburger vei voiton olemalla hieman mehukkaamman maltainen. Pienen matkatavarasekoilun jälkeen pääsin junaan, jossa yöpalaksi kulautin aiemmin ostamani Jeverin, joka oli raikasta ja heinäisen humaloitua. Ja siten olikin aika yrittää nukkumista."
Amsterdam 21.-23.2.
"Reissun tavaramerkiksi muodostunut huono nukkuminen vaivasi täpötäydesä istumahytissä. Junan saapuessa Amsterdamiin on vaihteeksi melko hakattu olo, tekisi vain mieli nukkua. Jalat huusivat jotain kulkuvälinettä, joten ostin ratikkakortin ja hurautin Hostelliin museoalueen kupeeseen. Pikasuihkun jälkeen piristyin hiukan ja olin taas valmis rientämään. Suuntana ensimmäisenä tietysti yksi Hollannin tunnetuimmista pienpanimoista."
Brouwerij´t IJ
Oven takana on jonoksi asti turisteja jo kymmentä minuuttia ennen paikan aukeamista. Kyrsii vähän, vaikka samalla asiallahan tässä kaiketi ollaan. Sisällä on panohommat käynnissä, joiden lisäksi jatkuva asiakasvirta pitää henkilökunnan todella ahtaalla. Eipä tehnyt edes mieli muutamaa sanaa enempää jutustella, saati kärttää mahollisuutta päästä panimon puolelle. Hanoissa oli tarjolla kuitenkin viihdykettä seitsemän talon oluen verran ja pullosta löytyi yksi lisää. Hulinasta teki mieli nopeasti ulos, joten maistoin nopeasti nämä:
Plzen
Samea, hyvin vaalean keltainen väri, vaahto on upean kuohkea ja kermaisen pitsinen. Jyväistä mallasta, voimakkaan heinäinen ja mausteyrttinen tuoksu, yhdessä mausteisen ja hieman hedelmäisen hiivaisuuden kanssa tässä on jopa witbiermäistä otetta. Kevyt ja rutikuiva mallasrunko, katkeruus on melko voimakkaasti purevaa sorttia ja pitää suuta otteessaan kiitettävästi. Suutuntuma tuntuu ehkä hiukan ohuelta 5 % olueen, jälkimaku on jopa vetinen. Hieman hiivaista nahkeutta katkerassa kiperän humaloidussa suutuntumassa. Hyvin humaloitu ja raikas kokonaisuus. PISTEET: 33/50
Columbus
Nyt siirryttiinkin selvästi vahvempaan kategoriaan, Columbus on nimittäin 9 %. Houkuttelevan utuinen meripihkan sävy. Pilsin taaan vaahto on tuhdin kuohkeaa sorttia. Voimakkaasti nektarisen raikkaasti hedelmäisyys hallitsee, myös belgihiivan mausteisuutta ja yrttistä humalaa on reilusti. Mieleen pulpahtaa heti Duvel, siinä on samaa hedelmää ja yrttisyyttä kuin tässä. Makeahkona alkava maku, vaaleata sokerisuutta ja kypsää hedelmää. Kohtuullinen humalointi kuivattaa loppua, jolloin kuivan jyvänen maltaisuus koorostuu. Alkoholi kätkeytyy hienosti ja muutenkin juotavuus on petollisen kevyt näin vahvaan olueen. Mallikas suoritus. 39/50
Struis
Panimon maskottielukan (strutsi) mukaan nimetty barley wine (9 %) oli saatavana vain pullossa, mutta haitanneeko tuo? Rusehtavan meripihkainen väri, vaahto on ohut mutta kestävän kermainen. Valitettavan kylmänä tämä tarjoillaan ja alussa tuntuu rikkisyys vaivaavan. Hetken jo epäilin tämän olevan pilalla, mutta onneksi pierun haju katoaa ja tuoksu avautuu lasia pyörittelemällä. Tässä on reilusti käymis- tai lähes mätänemistilassa olevien hedelmien happamanmakeaa aromia ja lisänä myös tuoreemman fenolista viinikumikarkkia ja banaania, tummaa kandisokeria ja jyväisyyttä. Maku yllättää olemalla varsin kuiva. Kandisokerisuutta on, mutta sitä tasapainottaa kuiva jyväisyys ja hiivainen hapokkuus. Jälkimaussa on aavistus palanutta sokeria ja yrttistä humalaa viinikumien lisäksi. Melko simppeli kokonaisuus tämä silti lopulta on, jälkimaku jää vähän lyhyeksi eikä tarjoa mitään uutta. Voimaa puuttuu vähän joka osastolta. PISTEET: 33/50
De Prael
Ajattelin hoitaa pakolliset panimovierailut heti alta ja kulkeudun siis kohti punaisten lyhtyjen aluetta ja De Praelia. Tilaa on hyvin, ruokailutilat ovat takana ja juovommat voivat jäädä etualalle. Tarjontaa taisi hanoissa olla lopulta n. kymmenen talon oluen verran, mutta päälistalta niitä kaikkia ei hieman hämäävästi voinut löytää. Myös pöydän pahviläpyskät ja pienemmät liitutaulut kannattaa näköjään yrittää sisäistää. Uusia olivat joka tapauksessa kaikki, joten pari kappaletta valikoin tetsiin:
Johnny
Tämä on olevinaan kölsch. Hailakan kellanoranssia ja witbiermäisen sameaa, vahvasti vaahtoavaa tavaraa. Melko hedelmäinen, himan viinirypälettä ja aprikkosia/appelsiinia muistuttava tuoksu, jossa on myös jyväisen kuivaa mallasta, vähän hiivaisuutta ja yrttistä humalaa. Kuivan maltainen maku, heinäistä katkeruutta ja jälkimaussa hieman hedelmäisyyttä. Melko kevyt ja ohut, erityisesti jälkimaun osalta. Ei huono eikä kölsch, vähän pliisu kylläkin. PISTEET: 28/50
Nick & Simon
IPA:a on tässä oluessa lähdetty työstämään brittityyliin. Väri on samea, hieman punertavan keltainen ja vaahtoa paksulti. Melko voimakas, yrttinen ja hieman pihkainen humalointi kehittelee raikasta hedelmäisyyttä. Hedelmä voi toistaalta tulla myös tuoreesta hiivaisuudesta. Raikas ja tuore, leipäinen ja hieman paahteinen maltaisuus, karamellia on sopivan kevyesti. Katkerointi on kohtalaisen voimakasta ja hieman yrttistä, lopussa hieman puisesti purevaa. Lopussa karamallimallas korostuu mukavasti, selvää hiivaisuutta on myös havaittavissa. Maltaisuus on IPA:ksi turhan kevyttä, muuta pale alena menisi täydestä. Tämä on jo selvästi kölschiä miellyttävämpi ja ryhdikkäämpi olut. PISTEET: 33/50
In De Wildeman
Maineikas, laajan olutvalikoiman pubi löytyi sokkelosta pienen hakemisen. Perinteistä pubitunnelmaa, tummaa puuta ja runsaasti myös paikallista väkeä.In De Wildemanista muodostui suosikkipaikkani kahden käymiskerran aikana nimenomaan leppoisan tunnelman ja erittäin hyvän palvelun ansiosta. Baarimikon mukaan valikoimalla on haettu enemmänkin laajaa peittoa kuin painotusta tiettyihin maihin. Tarjontaa on 18 hanan verran belgiklassikoista hollantilaisiin mikroihin ja saksalaisiin (Schneider, Speziaal), pullolistakin on mittava.
Schneider Weisse Meine Nelsoin Sauvin
Reissun ensimmäinen vehnäolut on helppo valinta hanalistalta taannoin Alkossakin myydyn Meine Hopfenweissen muistoissa rypiessä. Väri on tutusti rusehtavan keltainen ja hyvin samea, pitsinen vaahto on tiivistä tavaraa. Hyvin raikkaasti humaloitu tuoksu sisältää vihreää viinirypälettä, avocadoa ja hunajamelonia. Mansikkaista vehnäoluthiivaa, pullamaisen makeaa mallasta ja kevyttä hapokkuutta. Tuntuu selvästi kuivemmalta ja jyväisemmältä kuin Hopfenweisse, eikä ehkä aivan yhtä katkeralta. Mukavasti katkeruutta jälkimakuun on kuitenkin saatu, mikä takaa raikkaan juotavuuden. Ei kovin intensiivinen, mutta hyvin tasapainoinen ja nautittava laatutuote laatupanimolta. PISTEET: 36/50
SNAB Ezelenbok
Entuudestaan tuntematon panimo tämä SNAB. Ezelenbok on vahvuudeltan 7,5 % ja ummikosta varsin lagermaisesta nimestään huolimatta tämä on ilmeisesti pintahiivaolut. Väri on likaisen punaruskea, kuohkea ja erittäin pitsinen vaahto on luokka A+. Valtaisan hedelmäinen, lähinnä viikunainen/rusinainen sekä hieman tamarindimaisen hapahkosti sitruksinen, hiivaisen viinikuminen sekä puisen yrttinen tuoksu. Kermaista ja hieman rommista karamellisuutta ja nougatia häilyy taustalla. Aivan mieletön tuoksu! Kuohkean tuore ja pehmeä, makehkon rusinainen ja jälkimaustaan hieman rukiisen hapan ja kahvisen paahteinen maku, jossa karamelli kuivuu kohti loppua ja hieman puisevan kuiva katkeruus tulee hienosti viiveellä läpi. Suutuntuma on melko kevyt, ehkä aivan aavistuksen ohut. Koostumus on liukas ja erittäin pehmeä. En millään voi uskoa tämän olevan vahvuudeltaan 7,5 %. Todella tasapainoinen olut yhdisteleekin hienovaraisia elementtejä lähes täydellisellä tavalla kuohkeaan juotavuuteen. Tämän täytyy olla hyvin tuoretta, voisin kuvitella pienenkin ikääntymisen muuttavan tämän tunkkaiseksi tusinatavaraksi. Tässä kunnossa Ezelenbok on joka tapauksessa aivan poikkeuksellisen hyvää. Reissun tähän mennessä paras olut hyökkää aivan puskista. Jälkikirjoituksen omaisesti todettakoon, että tilasin asian varmistamiseksi toisen testikappaleen heti perään; se oli aivan yhtä hyvää. Sama homma vielä pari päivää ensimmäisestä tätä kolmatta hörppiessä. PISTEET: 44/50
"Toiseen visiittiin mennessä listalla ei ollut tapahtunut isoja ihmeitä, mutta mielenkiintoista juotavaa toki löytyi."
Emelisse Black & Tan Jack Daniels Barrel Aged
Öljyisen mustaa tavaraa, höttöisen pitsistä vaahtoa muodostuu kohtuudella. Hieman suolaisen salmiakkinen paahteisuus kohtaa tumman hedelmäisyyden, viskisyys pysyy onneksi taustalla antamassa hieman alkoholista potkua. Makeahkoa maltaisuutta ja tummaa karamellia sekä reilusti hedelmää aavistuksen soijakastikemaisen paahteisessa maussa, lopussa iskee tynnyrin kuivattama ja voimakas katkeruus. Jälkimakuun nousee herkullista kuivahedelmisyyttä ja tummaa suklaata puumaisuuden ja hentojen viskihenkäysten saattelemana. Täyteläistä, herkullisen liukasta ja pehmeää. Tässäpä on erittäin onnistunut ja tasapainoinen tynnyrikypsytetty IS. PISTEET: 38/50
De Natte Gijt Hop met det Gijt
Ilmeisesti vasta aloitteleva kahden veljeksen panimo jostakin Pohjois-Hollannista, De natte Gijt tarkoittaa märkää vuohta. Baarimikko kehu kovasti, tässä on kuulemma humaloiduin hollantilaisolut heidän tarjonnassaan. Vaalean keltainen, hyvin samea ja vaahdoltaan höttöisen pitsinen IPA. Todella tiukasti sitruksinen , ei välttämättä kovin voimakas, mutta siis todellakin sitruksinen humalointi. Täytynee olla Citraa? No, kysymällä se selvisi: Amarilloa kuuleamma. Hieman makeampaa hedelmää ruohoisuuttakin löytyy, mutta sitruuna siis hallitsee. Ei uskoisi Amarilloksi. Maussa yllättää selvä kotikutoisuus: tässä on aivan selvää hapahkoa ja tunkkaista hiivaisuutta, hieman hedelmää ja kuivahkon ohut mallasrunko. Katkeruutta on kyllä kohtuullisesti, mutta hiivaisuus peittää sitä selvästi. Jälkimakukin jää melko tyhjäksi. Kyllähän tätä juo, mutta viimeaikojen loistavien IPA-tulkintojen tämä ei vakuuta. Voi kuulostaa retostelulta, mutta voin kyllä väittää panevani vähemmän kotikutoista olutta ihan ite. Ei tämä siis mitenkään pahaa toki ole, mutta hiomatonta ja vähän vaisua. PISTEET: 31/50
"Kronologiaan palatakseni: toinen tiivis päivä alkaa keväisen aurinkoisena. Päätän lähteä päiväreissulle Bodegraveniin, matkaan tuhrautuu reilu tuntu Utrechtin kautta junailtuna. Kanavien syleilyssä keskellä vihertäviä peltoja sijaitseva Bodegraven vaikuttaa vajaan tunnin perusteella varsin pirteä pikkukaupunki. Kanavan varren talot puutarhoineen ovat kauniita. Niiden takia en suinkaan tänne tänne asti tullut, joten on aika tallustaa hollannin tunnetuimmalle pienpanimolle."
De Molen
Myllypanimo on rakennettu vanhaan tuulimyllyyn ´t IJ:n tapaan. Maistelubaari ei ole suurensuuri, mutta mukavan valoisa ja viihtyisä. Lounastakin olisi tarjolla, mutta pidättäydyn nestemäisessä ravinnossa. Näppärässä tarjoilijattaressa on onneksi silmänruokaa. Musiikki säilyy taustalla, mutta vaha blues ja Dylan kelpaavat kyllä. Vanha (500 l) panimo nähtävissä pyynnöstä ja parin sadan metrin päässä sijaitsevalle uudelle panimolle opastetaan. Hanassa on tarjolla kuusi talon olutta, joista puolet on vanhoja tuttuja. Pulloista löytyy useampi talon tuote lisää ja lisäksi näppärä valikoima vierailevia tuotteita, erityisesti Port Brewing näyttää olevan vahvasti esillä. Pullokaupassa on tarjolla laajempi valikoima talon tuotteita mukaan ostettavaksi. Nämä tuli testattua:
Jaar & Dag
Meripihkainen, lähes kirkas. Pitsinen löysä vaahto. Hedelmäisen hiivaisessa tuoksussa on raikasta aprikoosia ja ananasta sekä aavistus hiivan neilikkaisuutta ruohoisuutta. Kuiva, tuoreen leipäinen mallasrunko, ei mitään sokeriin viittaavaa maussa. Lopussa on mukavasti hiivaista hedelmää ja viipyilevää katkeruutta hieman ruohoisen yrttisellä twistillä. Näennäisesti todella kevyt juotavuus, alkoholista ei ole tietoakaan. Tämä on varmasti hyvin tuoretta, kuohkeus on sitä luokkaa. Sopii kuin nakutettu Bodegravenin kevättä ennustavaan auringonpaisteeseen. PISTEET: 38/50
Winterhop.
Sameaa, rusehtavan meripihkaista ja todella vahvasti vaahtoavaa IPA:a. Tuoksu on voimakkaasti humaloitu, siinä on nektarisen makeaa hedelmäisyyttä ja hieman pihkaa jenkkityyliin. Yllättävän ohut maku, kuivakkaa mallasta saisi olla reippaammin. Kohtuullisen katkera aloitus, mutta jälkimakuun haluaisin vielä lisää piiskaavampaa otetta. Nyt ruohoinen hedelmäisyys jää kyllä väijymään suuhun, mutta kunnon purenta uupuu. Juotavuus on hyvin pehmeä ja liukkaan samettinen, mutta siis vähän ohkainen. Tuoksu on mahtava, mutta maku ei yllä ihan samaan. PISTEET: 35/50
Stout & Hop
Sessio de Molenilla on hyvä päättää pullollisella imprial stoutia. Humaloinnilla pitäisi tässä olla vahva rooli ainakin nimestä päätellen. Katkerointi on hoidettu Sladekilla, aromia on haettu Saazilla ja varmuuden vuoksi on suoritettu vielä kuivahumalointi Amarillolla. Stout & Hop on kaunis, rubiininpunainen olut ja se vaahtoaa panimolle ominaiseen tapaan valtavasti. Todella humaloituhan tämä on ainakin tuoksuksultaan, kuten olettaa sopii. Makean siitepölyistä ja hedelmäistä Amarilloa komppaa hienosti Saazin yrttisyys. Voimakkaasti paahtunut ja hieman tervainen maltaisuus erottuu humalien taustalta. Maku on katkera ja hieman leipäisen kuivakka sekä hapahkosti paahtunut. Jälkimakuun nousee mukavasti suklaisuutta ja kuivahedelmää, humalointikin viipyilee raikkaan kukkaisena ja hieman pihkaisena. Aivan IS:n massiivisuuteen tämä ei yllä mielestäni, muistuttaa ehkä enemmän mielikuvaani Cascadian Dark Ale:sta. Hyvin miellyttävä olut silti, tummuus kohta raikkaan katkeruuden ja liitto on hedelmällinen. PISTEET: 40/50
Beer Temple
Jenkkiolutbaari on keskeisen ratikkareitin varrella. Ihmeen vähän on jengiä, joten istun tiskin ääreen. Hulppea 30 hanan valikoima on omistettu lähes pelkästään jenkkioluille. Kylmäkaapeissa lännen herkkuja on vielä rutkasti lisää. Pullojen hinnat ovat ehkä hiukan kotimaan tasoa halvemman: 0,66 litran jenkkipullosta saa pulittaa n. 15 €. Kuriositeettina mainittakoon 25€:n hintaan Pliny the Elder. Valikoimassa erityisesti Rogue, Southern tier ja Great Divide ovat mainiosti edustettuina. Hanoissakin riittää onneksi tekemistä:
Templelbier Dutch IPA
Panimo tämän hanaoluen takaa on edelleen mysteeri. Tietääkö joku? Utuisen oranssi IPA joka tapauksessa, vaahto on jokseenkin kermainen. Humaloinnissa on ruohoisia ja mandariinisia sävyjä. Melko kuiva ja vetinen mallasrunko, karamellia on niukasti. Katkeruutta on kuitenkin kohtuullisesti, mutta se ei pelasta muuten vetistä jälkimakua. Ehkä kegin viimeiset pisarat eivät enää olleet ihan parhaassa vedossa? PISTEET: 28/50
Rogue Mogul Madness
Cascadian Dark Alea Oregonista. Syvän rubiininpunaruskea olut vaahtoaa mukavasti. Tumman hedelmäinen, jokseenskin rusinainen ja karamellivivahteinen tuoksu. Humalantuoksu tuntuu yllättävän vaisulta, mutta kyllähän sieltä eksoottisen makeaa hedelmää ja hieman pihkaisuutta löytyy. Keskimakean maltaista, hieman hapahkon paahteista ja yrttisen katkeraa juotavuutta. Jälkimaku viipyilee mukavasti tumman karamellisena ja katkerana. Tämä vaikuttaa pehmeän kuohkeuden perusteella olevan varsin tuoretta. Hyvää, mutta ei täysosuma. PISTEET: 35/50
Great Divide Belgian Style Yeti
Tässäpä on hanasta valutettuna kuulun imperial stoutin belgihiivalla käytetty versio. Tervaisen musta olut saa näin käsiteltynä paksun ja hyvin kuohkean vaahdon. Tarjoilu on vain valitettavan kylmää, aluksi en meinaa irrota muuta kuin alkoholia. Lämmetessään hyvin luumuisen ja taatelisen makea sekä selvästi blgihiivaisen mausteinen tuoksu nousee lentoon. Kahvisia ja maitosuklaisia paahtomaltaa sävyjä alkaa nousta esiin, samoin hieman palanutta leipäisyyttä. Jälkimaussa on kypsän marjaista hiivaa ja rommimaista karamellia, sekä henkäys alkoholia. Puisevan kuiva katkeruus iskee viiveellä ja tämä tuntuu muutenkin vähemmän katkeralta sekä makeammalta kuin normiversio. Liukasta, täyteläistä ja herkullisen pehmeää vahvaa olutta: tästä ei jälkiruokaolut paljoa parane. PISTEET: 42/50
´t Ardensnest
Hollantilaiselle oluelle omistettu valikoima: 30 hanasta taitaa puolet olla minulle täysin tuntemattomia tuottajia. Ei sillä, että olisin erityisesti yrittänytkään tutustua hollantilaiseen pienpanimoskeneen, mutta melko musertavalta tämä uutuuksien määrä tuntuu. Pullovalikoimaa (todella laaja) en edes tosimielellä uskaltanut silmäillä. Ajauduin mielenkiintoiseen keskusteluun paikallisen savuoluisiin hurahtaneen olutharrastajakaksikon kanssa ja sainkin hyvän katsauksen täkäläiseen pienpanimomeininkiin. Heput aikoivat suunnata piakkoin Kööpenhaminan kautta Tukholmaan, päämääränä oli kuulemma päästä Närken panimolle. Tietojenvaihtoa tapahtui onneksi molempiin suuntiin, kun neuvoin skandinavian olutskenestä yllättävän tietämättömille hepuille muutaman käymisenarvoisen paikan kummastakin kaupungista. Tulihan siinä samalla toki oluttakin maistettua:
SNAB Maestøm
Toinen kokeilu superlatiivisen Ezelenbokin tuottajalta. Tämä on panijoiden mukaan kuulemma barley wine, mutta baarimikon mielestä enemmänkin double pale ale (9,2 %). Kaunista olutta tämä ainakin on: väri on syvän rubiininpunainen ja vaahto todella paksun ja kermainen ja pitsiä jättävä. Tuoksu on melko voimakkaan sitruksisesti humaloitu ja hieman hiivaisen hedelmäinen. Katkeraa, hieman karamellisen sokerista ja rusinaista, ehkä hieman hunajaistakin. Ihmeen ohutta maltaisuutta näin korkeille volttiluvuille, ehkä sokeria on käytetty lisänä. Ei tämä kuitenkaan vetinen ole, melko köykäinen vain. Lopetus on katkera. Notkeaa ja liukasta, pelottavan helposti siemailtavaa. Tämä vaikuttaisi varmasti usemman kipollisen jälkeen reilusti suorituskykyyn, mutta onneksi yksi pieni annos riittää. Aika ristiriitaiselta vaikuttaa, sillä en oikein tiedä onko ~ 5 % pale alen maltaisuus ihan OK karkeasti tuplasti vahvemmassa, barly winena myytävässä oluessa. Jos jättää tyyliseikkojen vatvomisen ja keskittyy olennaiseen, niin tämä on kyllä varsin pätevää tavaraa. PISTEET: 36/50
"Loppuaika Damissa kuluikin käyskennellessä ja kaupungin vilinää ihmetellessä ja valokuvia räpsiessä. Vaikka tuliaisia ei rinkkaan mahdukaan hölskymään, kävin toki kuolaamassa De Bierkoningin tarjontaa. Ja olihan siellä tavaraa, laidasta laitaan ja hyllymetreittäin. Nähdäänköhän kotimaassa koskaan sitä päivää, että tällaisten putiikkien pito sallittaisiin? Näitä miettiessä hypin junaan ja suuntasin kohti Belgian ehtymättömiä olutlähteitä."
"Meldorfissa nukutun yön jälkeen (kiitti Marika!) seuraavaksi Hampuriin, josta jatkan yöjunalla Amsterdamiin. Hampuri ei ole kovin hääppöisen olutkaupungin maineessa, mutta enköhän täältä löydä jokusen rapsakan pilsin maistettavaksi."
Gröninger Bäuhaus
Todella hikinen kävely rinkkaa raahaten Hamburg-Astonalta Reperbahnin kautta pääasemalle, jossa jätin rinkan säilytykseen. Aurinko paistaa jo varsin keväisesti ja pohjoisen asukkaalla on aivan liikaa vaatetta. Ensimmäinen isku Hampurin olutskeneen tuleekin todella tarpeeseen, joten suuntaan ensimmäisenä Gröningerin panimoravintolaan. Tunnelimaisen pitkässä, kookkaassa oluttuvassa on lisäkseni vain muutama lounastaja. Mukavan hämyinen valaistus ja vanhat tiiliseinät luovat viihtyisyyttä ja saavat keskeisesti sijoitetut panimokuparit hohtamaan. Talon tuotteista tarjolla on vain pils, joten juomavalinta on selvä:
Gröninger Pils
Suodattamatonta, hyvin sameaa ja vahvavaahtoista kellanoranssia olutta. Tuoksu on ruohoisen humaloitu, tuoreen hiivainen ja melko jyväisen ja leipäisen maltainen. Maun puolesta ehkä enemmän helles kuin pils, makeutta kun on kohtuudella eikä lopun humalointikaan ole kuvin räväkkä. Mukavan pehmeää ja kuohkean tuoretta juomaa kuitenkin. PISTEET: 32/50
"Lopun päivää ramppasin ympäri kaupunkia, sen minkä jalkaparat sallivat. St. Paulin ympäristö tuntu äkkiseltään sopivan nuhjuiselta ja eläväiseltä meikäläiselle. Kävin jossakin nightshopissa vilkuilemassa kylmäkaappia ja olutvalikoima oli varsin hyvä, hinnat vieläkin paremmat. Mukaan tarttui pullo Jeveriä ja 5,0 Original Pilsiä rapian parin euron yhteishintaan. Sitten vain Lidlin kautta puistonpenkille pikniköimään. Myöhemmin bongasin myös Agustiner Edelstoffia myyvän bistrotyylisen paikan, enkä siis sitten millään malttanut odotella Baijeriin asti. Oli muuten todella tuoretta, viljaisen maltaista ja hyvin humaloitua herkkua. Junaa odotellessa poikkesin vielä rautatieaseman pubissa nauttimassa Bitburgerin ja St. Paulin futistouhuun kiinteästi liittyvän Astran. Rapsakoita ja hyvin puhtaita pilsejä molemmat, tosin Bitburger vei voiton olemalla hieman mehukkaamman maltainen. Pienen matkatavarasekoilun jälkeen pääsin junaan, jossa yöpalaksi kulautin aiemmin ostamani Jeverin, joka oli raikasta ja heinäisen humaloitua. Ja siten olikin aika yrittää nukkumista."
Amsterdam 21.-23.2.
"Reissun tavaramerkiksi muodostunut huono nukkuminen vaivasi täpötäydesä istumahytissä. Junan saapuessa Amsterdamiin on vaihteeksi melko hakattu olo, tekisi vain mieli nukkua. Jalat huusivat jotain kulkuvälinettä, joten ostin ratikkakortin ja hurautin Hostelliin museoalueen kupeeseen. Pikasuihkun jälkeen piristyin hiukan ja olin taas valmis rientämään. Suuntana ensimmäisenä tietysti yksi Hollannin tunnetuimmista pienpanimoista."
Brouwerij´t IJ
Oven takana on jonoksi asti turisteja jo kymmentä minuuttia ennen paikan aukeamista. Kyrsii vähän, vaikka samalla asiallahan tässä kaiketi ollaan. Sisällä on panohommat käynnissä, joiden lisäksi jatkuva asiakasvirta pitää henkilökunnan todella ahtaalla. Eipä tehnyt edes mieli muutamaa sanaa enempää jutustella, saati kärttää mahollisuutta päästä panimon puolelle. Hanoissa oli tarjolla kuitenkin viihdykettä seitsemän talon oluen verran ja pullosta löytyi yksi lisää. Hulinasta teki mieli nopeasti ulos, joten maistoin nopeasti nämä:
Plzen
Samea, hyvin vaalean keltainen väri, vaahto on upean kuohkea ja kermaisen pitsinen. Jyväistä mallasta, voimakkaan heinäinen ja mausteyrttinen tuoksu, yhdessä mausteisen ja hieman hedelmäisen hiivaisuuden kanssa tässä on jopa witbiermäistä otetta. Kevyt ja rutikuiva mallasrunko, katkeruus on melko voimakkaasti purevaa sorttia ja pitää suuta otteessaan kiitettävästi. Suutuntuma tuntuu ehkä hiukan ohuelta 5 % olueen, jälkimaku on jopa vetinen. Hieman hiivaista nahkeutta katkerassa kiperän humaloidussa suutuntumassa. Hyvin humaloitu ja raikas kokonaisuus. PISTEET: 33/50
Columbus
Nyt siirryttiinkin selvästi vahvempaan kategoriaan, Columbus on nimittäin 9 %. Houkuttelevan utuinen meripihkan sävy. Pilsin taaan vaahto on tuhdin kuohkeaa sorttia. Voimakkaasti nektarisen raikkaasti hedelmäisyys hallitsee, myös belgihiivan mausteisuutta ja yrttistä humalaa on reilusti. Mieleen pulpahtaa heti Duvel, siinä on samaa hedelmää ja yrttisyyttä kuin tässä. Makeahkona alkava maku, vaaleata sokerisuutta ja kypsää hedelmää. Kohtuullinen humalointi kuivattaa loppua, jolloin kuivan jyvänen maltaisuus koorostuu. Alkoholi kätkeytyy hienosti ja muutenkin juotavuus on petollisen kevyt näin vahvaan olueen. Mallikas suoritus. 39/50
Struis
Panimon maskottielukan (strutsi) mukaan nimetty barley wine (9 %) oli saatavana vain pullossa, mutta haitanneeko tuo? Rusehtavan meripihkainen väri, vaahto on ohut mutta kestävän kermainen. Valitettavan kylmänä tämä tarjoillaan ja alussa tuntuu rikkisyys vaivaavan. Hetken jo epäilin tämän olevan pilalla, mutta onneksi pierun haju katoaa ja tuoksu avautuu lasia pyörittelemällä. Tässä on reilusti käymis- tai lähes mätänemistilassa olevien hedelmien happamanmakeaa aromia ja lisänä myös tuoreemman fenolista viinikumikarkkia ja banaania, tummaa kandisokeria ja jyväisyyttä. Maku yllättää olemalla varsin kuiva. Kandisokerisuutta on, mutta sitä tasapainottaa kuiva jyväisyys ja hiivainen hapokkuus. Jälkimaussa on aavistus palanutta sokeria ja yrttistä humalaa viinikumien lisäksi. Melko simppeli kokonaisuus tämä silti lopulta on, jälkimaku jää vähän lyhyeksi eikä tarjoa mitään uutta. Voimaa puuttuu vähän joka osastolta. PISTEET: 33/50
De Prael
Ajattelin hoitaa pakolliset panimovierailut heti alta ja kulkeudun siis kohti punaisten lyhtyjen aluetta ja De Praelia. Tilaa on hyvin, ruokailutilat ovat takana ja juovommat voivat jäädä etualalle. Tarjontaa taisi hanoissa olla lopulta n. kymmenen talon oluen verran, mutta päälistalta niitä kaikkia ei hieman hämäävästi voinut löytää. Myös pöydän pahviläpyskät ja pienemmät liitutaulut kannattaa näköjään yrittää sisäistää. Uusia olivat joka tapauksessa kaikki, joten pari kappaletta valikoin tetsiin:
Johnny
Tämä on olevinaan kölsch. Hailakan kellanoranssia ja witbiermäisen sameaa, vahvasti vaahtoavaa tavaraa. Melko hedelmäinen, himan viinirypälettä ja aprikkosia/appelsiinia muistuttava tuoksu, jossa on myös jyväisen kuivaa mallasta, vähän hiivaisuutta ja yrttistä humalaa. Kuivan maltainen maku, heinäistä katkeruutta ja jälkimaussa hieman hedelmäisyyttä. Melko kevyt ja ohut, erityisesti jälkimaun osalta. Ei huono eikä kölsch, vähän pliisu kylläkin. PISTEET: 28/50
Nick & Simon
IPA:a on tässä oluessa lähdetty työstämään brittityyliin. Väri on samea, hieman punertavan keltainen ja vaahtoa paksulti. Melko voimakas, yrttinen ja hieman pihkainen humalointi kehittelee raikasta hedelmäisyyttä. Hedelmä voi toistaalta tulla myös tuoreesta hiivaisuudesta. Raikas ja tuore, leipäinen ja hieman paahteinen maltaisuus, karamellia on sopivan kevyesti. Katkerointi on kohtalaisen voimakasta ja hieman yrttistä, lopussa hieman puisesti purevaa. Lopussa karamallimallas korostuu mukavasti, selvää hiivaisuutta on myös havaittavissa. Maltaisuus on IPA:ksi turhan kevyttä, muuta pale alena menisi täydestä. Tämä on jo selvästi kölschiä miellyttävämpi ja ryhdikkäämpi olut. PISTEET: 33/50
In De Wildeman
Maineikas, laajan olutvalikoiman pubi löytyi sokkelosta pienen hakemisen. Perinteistä pubitunnelmaa, tummaa puuta ja runsaasti myös paikallista väkeä.In De Wildemanista muodostui suosikkipaikkani kahden käymiskerran aikana nimenomaan leppoisan tunnelman ja erittäin hyvän palvelun ansiosta. Baarimikon mukaan valikoimalla on haettu enemmänkin laajaa peittoa kuin painotusta tiettyihin maihin. Tarjontaa on 18 hanan verran belgiklassikoista hollantilaisiin mikroihin ja saksalaisiin (Schneider, Speziaal), pullolistakin on mittava.
Schneider Weisse Meine Nelsoin Sauvin
Reissun ensimmäinen vehnäolut on helppo valinta hanalistalta taannoin Alkossakin myydyn Meine Hopfenweissen muistoissa rypiessä. Väri on tutusti rusehtavan keltainen ja hyvin samea, pitsinen vaahto on tiivistä tavaraa. Hyvin raikkaasti humaloitu tuoksu sisältää vihreää viinirypälettä, avocadoa ja hunajamelonia. Mansikkaista vehnäoluthiivaa, pullamaisen makeaa mallasta ja kevyttä hapokkuutta. Tuntuu selvästi kuivemmalta ja jyväisemmältä kuin Hopfenweisse, eikä ehkä aivan yhtä katkeralta. Mukavasti katkeruutta jälkimakuun on kuitenkin saatu, mikä takaa raikkaan juotavuuden. Ei kovin intensiivinen, mutta hyvin tasapainoinen ja nautittava laatutuote laatupanimolta. PISTEET: 36/50
SNAB Ezelenbok
Entuudestaan tuntematon panimo tämä SNAB. Ezelenbok on vahvuudeltan 7,5 % ja ummikosta varsin lagermaisesta nimestään huolimatta tämä on ilmeisesti pintahiivaolut. Väri on likaisen punaruskea, kuohkea ja erittäin pitsinen vaahto on luokka A+. Valtaisan hedelmäinen, lähinnä viikunainen/rusinainen sekä hieman tamarindimaisen hapahkosti sitruksinen, hiivaisen viinikuminen sekä puisen yrttinen tuoksu. Kermaista ja hieman rommista karamellisuutta ja nougatia häilyy taustalla. Aivan mieletön tuoksu! Kuohkean tuore ja pehmeä, makehkon rusinainen ja jälkimaustaan hieman rukiisen hapan ja kahvisen paahteinen maku, jossa karamelli kuivuu kohti loppua ja hieman puisevan kuiva katkeruus tulee hienosti viiveellä läpi. Suutuntuma on melko kevyt, ehkä aivan aavistuksen ohut. Koostumus on liukas ja erittäin pehmeä. En millään voi uskoa tämän olevan vahvuudeltaan 7,5 %. Todella tasapainoinen olut yhdisteleekin hienovaraisia elementtejä lähes täydellisellä tavalla kuohkeaan juotavuuteen. Tämän täytyy olla hyvin tuoretta, voisin kuvitella pienenkin ikääntymisen muuttavan tämän tunkkaiseksi tusinatavaraksi. Tässä kunnossa Ezelenbok on joka tapauksessa aivan poikkeuksellisen hyvää. Reissun tähän mennessä paras olut hyökkää aivan puskista. Jälkikirjoituksen omaisesti todettakoon, että tilasin asian varmistamiseksi toisen testikappaleen heti perään; se oli aivan yhtä hyvää. Sama homma vielä pari päivää ensimmäisestä tätä kolmatta hörppiessä. PISTEET: 44/50
"Toiseen visiittiin mennessä listalla ei ollut tapahtunut isoja ihmeitä, mutta mielenkiintoista juotavaa toki löytyi."
Emelisse Black & Tan Jack Daniels Barrel Aged
Öljyisen mustaa tavaraa, höttöisen pitsistä vaahtoa muodostuu kohtuudella. Hieman suolaisen salmiakkinen paahteisuus kohtaa tumman hedelmäisyyden, viskisyys pysyy onneksi taustalla antamassa hieman alkoholista potkua. Makeahkoa maltaisuutta ja tummaa karamellia sekä reilusti hedelmää aavistuksen soijakastikemaisen paahteisessa maussa, lopussa iskee tynnyrin kuivattama ja voimakas katkeruus. Jälkimakuun nousee herkullista kuivahedelmisyyttä ja tummaa suklaata puumaisuuden ja hentojen viskihenkäysten saattelemana. Täyteläistä, herkullisen liukasta ja pehmeää. Tässäpä on erittäin onnistunut ja tasapainoinen tynnyrikypsytetty IS. PISTEET: 38/50
De Natte Gijt Hop met det Gijt
Ilmeisesti vasta aloitteleva kahden veljeksen panimo jostakin Pohjois-Hollannista, De natte Gijt tarkoittaa märkää vuohta. Baarimikko kehu kovasti, tässä on kuulemma humaloiduin hollantilaisolut heidän tarjonnassaan. Vaalean keltainen, hyvin samea ja vaahdoltaan höttöisen pitsinen IPA. Todella tiukasti sitruksinen , ei välttämättä kovin voimakas, mutta siis todellakin sitruksinen humalointi. Täytynee olla Citraa? No, kysymällä se selvisi: Amarilloa kuuleamma. Hieman makeampaa hedelmää ruohoisuuttakin löytyy, mutta sitruuna siis hallitsee. Ei uskoisi Amarilloksi. Maussa yllättää selvä kotikutoisuus: tässä on aivan selvää hapahkoa ja tunkkaista hiivaisuutta, hieman hedelmää ja kuivahkon ohut mallasrunko. Katkeruutta on kyllä kohtuullisesti, mutta hiivaisuus peittää sitä selvästi. Jälkimakukin jää melko tyhjäksi. Kyllähän tätä juo, mutta viimeaikojen loistavien IPA-tulkintojen tämä ei vakuuta. Voi kuulostaa retostelulta, mutta voin kyllä väittää panevani vähemmän kotikutoista olutta ihan ite. Ei tämä siis mitenkään pahaa toki ole, mutta hiomatonta ja vähän vaisua. PISTEET: 31/50
"Kronologiaan palatakseni: toinen tiivis päivä alkaa keväisen aurinkoisena. Päätän lähteä päiväreissulle Bodegraveniin, matkaan tuhrautuu reilu tuntu Utrechtin kautta junailtuna. Kanavien syleilyssä keskellä vihertäviä peltoja sijaitseva Bodegraven vaikuttaa vajaan tunnin perusteella varsin pirteä pikkukaupunki. Kanavan varren talot puutarhoineen ovat kauniita. Niiden takia en suinkaan tänne tänne asti tullut, joten on aika tallustaa hollannin tunnetuimmalle pienpanimolle."
De Molen
Myllypanimo on rakennettu vanhaan tuulimyllyyn ´t IJ:n tapaan. Maistelubaari ei ole suurensuuri, mutta mukavan valoisa ja viihtyisä. Lounastakin olisi tarjolla, mutta pidättäydyn nestemäisessä ravinnossa. Näppärässä tarjoilijattaressa on onneksi silmänruokaa. Musiikki säilyy taustalla, mutta vaha blues ja Dylan kelpaavat kyllä. Vanha (500 l) panimo nähtävissä pyynnöstä ja parin sadan metrin päässä sijaitsevalle uudelle panimolle opastetaan. Hanassa on tarjolla kuusi talon olutta, joista puolet on vanhoja tuttuja. Pulloista löytyy useampi talon tuote lisää ja lisäksi näppärä valikoima vierailevia tuotteita, erityisesti Port Brewing näyttää olevan vahvasti esillä. Pullokaupassa on tarjolla laajempi valikoima talon tuotteita mukaan ostettavaksi. Nämä tuli testattua:
Jaar & Dag
Meripihkainen, lähes kirkas. Pitsinen löysä vaahto. Hedelmäisen hiivaisessa tuoksussa on raikasta aprikoosia ja ananasta sekä aavistus hiivan neilikkaisuutta ruohoisuutta. Kuiva, tuoreen leipäinen mallasrunko, ei mitään sokeriin viittaavaa maussa. Lopussa on mukavasti hiivaista hedelmää ja viipyilevää katkeruutta hieman ruohoisen yrttisellä twistillä. Näennäisesti todella kevyt juotavuus, alkoholista ei ole tietoakaan. Tämä on varmasti hyvin tuoretta, kuohkeus on sitä luokkaa. Sopii kuin nakutettu Bodegravenin kevättä ennustavaan auringonpaisteeseen. PISTEET: 38/50
Winterhop.
Sameaa, rusehtavan meripihkaista ja todella vahvasti vaahtoavaa IPA:a. Tuoksu on voimakkaasti humaloitu, siinä on nektarisen makeaa hedelmäisyyttä ja hieman pihkaa jenkkityyliin. Yllättävän ohut maku, kuivakkaa mallasta saisi olla reippaammin. Kohtuullisen katkera aloitus, mutta jälkimakuun haluaisin vielä lisää piiskaavampaa otetta. Nyt ruohoinen hedelmäisyys jää kyllä väijymään suuhun, mutta kunnon purenta uupuu. Juotavuus on hyvin pehmeä ja liukkaan samettinen, mutta siis vähän ohkainen. Tuoksu on mahtava, mutta maku ei yllä ihan samaan. PISTEET: 35/50
Stout & Hop
Sessio de Molenilla on hyvä päättää pullollisella imprial stoutia. Humaloinnilla pitäisi tässä olla vahva rooli ainakin nimestä päätellen. Katkerointi on hoidettu Sladekilla, aromia on haettu Saazilla ja varmuuden vuoksi on suoritettu vielä kuivahumalointi Amarillolla. Stout & Hop on kaunis, rubiininpunainen olut ja se vaahtoaa panimolle ominaiseen tapaan valtavasti. Todella humaloituhan tämä on ainakin tuoksuksultaan, kuten olettaa sopii. Makean siitepölyistä ja hedelmäistä Amarilloa komppaa hienosti Saazin yrttisyys. Voimakkaasti paahtunut ja hieman tervainen maltaisuus erottuu humalien taustalta. Maku on katkera ja hieman leipäisen kuivakka sekä hapahkosti paahtunut. Jälkimakuun nousee mukavasti suklaisuutta ja kuivahedelmää, humalointikin viipyilee raikkaan kukkaisena ja hieman pihkaisena. Aivan IS:n massiivisuuteen tämä ei yllä mielestäni, muistuttaa ehkä enemmän mielikuvaani Cascadian Dark Ale:sta. Hyvin miellyttävä olut silti, tummuus kohta raikkaan katkeruuden ja liitto on hedelmällinen. PISTEET: 40/50
Beer Temple
Jenkkiolutbaari on keskeisen ratikkareitin varrella. Ihmeen vähän on jengiä, joten istun tiskin ääreen. Hulppea 30 hanan valikoima on omistettu lähes pelkästään jenkkioluille. Kylmäkaapeissa lännen herkkuja on vielä rutkasti lisää. Pullojen hinnat ovat ehkä hiukan kotimaan tasoa halvemman: 0,66 litran jenkkipullosta saa pulittaa n. 15 €. Kuriositeettina mainittakoon 25€:n hintaan Pliny the Elder. Valikoimassa erityisesti Rogue, Southern tier ja Great Divide ovat mainiosti edustettuina. Hanoissakin riittää onneksi tekemistä:
Templelbier Dutch IPA
Panimo tämän hanaoluen takaa on edelleen mysteeri. Tietääkö joku? Utuisen oranssi IPA joka tapauksessa, vaahto on jokseenkin kermainen. Humaloinnissa on ruohoisia ja mandariinisia sävyjä. Melko kuiva ja vetinen mallasrunko, karamellia on niukasti. Katkeruutta on kuitenkin kohtuullisesti, mutta se ei pelasta muuten vetistä jälkimakua. Ehkä kegin viimeiset pisarat eivät enää olleet ihan parhaassa vedossa? PISTEET: 28/50
Rogue Mogul Madness
Cascadian Dark Alea Oregonista. Syvän rubiininpunaruskea olut vaahtoaa mukavasti. Tumman hedelmäinen, jokseenskin rusinainen ja karamellivivahteinen tuoksu. Humalantuoksu tuntuu yllättävän vaisulta, mutta kyllähän sieltä eksoottisen makeaa hedelmää ja hieman pihkaisuutta löytyy. Keskimakean maltaista, hieman hapahkon paahteista ja yrttisen katkeraa juotavuutta. Jälkimaku viipyilee mukavasti tumman karamellisena ja katkerana. Tämä vaikuttaa pehmeän kuohkeuden perusteella olevan varsin tuoretta. Hyvää, mutta ei täysosuma. PISTEET: 35/50
Great Divide Belgian Style Yeti
Tässäpä on hanasta valutettuna kuulun imperial stoutin belgihiivalla käytetty versio. Tervaisen musta olut saa näin käsiteltynä paksun ja hyvin kuohkean vaahdon. Tarjoilu on vain valitettavan kylmää, aluksi en meinaa irrota muuta kuin alkoholia. Lämmetessään hyvin luumuisen ja taatelisen makea sekä selvästi blgihiivaisen mausteinen tuoksu nousee lentoon. Kahvisia ja maitosuklaisia paahtomaltaa sävyjä alkaa nousta esiin, samoin hieman palanutta leipäisyyttä. Jälkimaussa on kypsän marjaista hiivaa ja rommimaista karamellia, sekä henkäys alkoholia. Puisevan kuiva katkeruus iskee viiveellä ja tämä tuntuu muutenkin vähemmän katkeralta sekä makeammalta kuin normiversio. Liukasta, täyteläistä ja herkullisen pehmeää vahvaa olutta: tästä ei jälkiruokaolut paljoa parane. PISTEET: 42/50
´t Ardensnest
Hollantilaiselle oluelle omistettu valikoima: 30 hanasta taitaa puolet olla minulle täysin tuntemattomia tuottajia. Ei sillä, että olisin erityisesti yrittänytkään tutustua hollantilaiseen pienpanimoskeneen, mutta melko musertavalta tämä uutuuksien määrä tuntuu. Pullovalikoimaa (todella laaja) en edes tosimielellä uskaltanut silmäillä. Ajauduin mielenkiintoiseen keskusteluun paikallisen savuoluisiin hurahtaneen olutharrastajakaksikon kanssa ja sainkin hyvän katsauksen täkäläiseen pienpanimomeininkiin. Heput aikoivat suunnata piakkoin Kööpenhaminan kautta Tukholmaan, päämääränä oli kuulemma päästä Närken panimolle. Tietojenvaihtoa tapahtui onneksi molempiin suuntiin, kun neuvoin skandinavian olutskenestä yllättävän tietämättömille hepuille muutaman käymisenarvoisen paikan kummastakin kaupungista. Tulihan siinä samalla toki oluttakin maistettua:
SNAB Maestøm
Toinen kokeilu superlatiivisen Ezelenbokin tuottajalta. Tämä on panijoiden mukaan kuulemma barley wine, mutta baarimikon mielestä enemmänkin double pale ale (9,2 %). Kaunista olutta tämä ainakin on: väri on syvän rubiininpunainen ja vaahto todella paksun ja kermainen ja pitsiä jättävä. Tuoksu on melko voimakkaan sitruksisesti humaloitu ja hieman hiivaisen hedelmäinen. Katkeraa, hieman karamellisen sokerista ja rusinaista, ehkä hieman hunajaistakin. Ihmeen ohutta maltaisuutta näin korkeille volttiluvuille, ehkä sokeria on käytetty lisänä. Ei tämä kuitenkaan vetinen ole, melko köykäinen vain. Lopetus on katkera. Notkeaa ja liukasta, pelottavan helposti siemailtavaa. Tämä vaikuttaisi varmasti usemman kipollisen jälkeen reilusti suorituskykyyn, mutta onneksi yksi pieni annos riittää. Aika ristiriitaiselta vaikuttaa, sillä en oikein tiedä onko ~ 5 % pale alen maltaisuus ihan OK karkeasti tuplasti vahvemmassa, barly winena myytävässä oluessa. Jos jättää tyyliseikkojen vatvomisen ja keskittyy olennaiseen, niin tämä on kyllä varsin pätevää tavaraa. PISTEET: 36/50
"Loppuaika Damissa kuluikin käyskennellessä ja kaupungin vilinää ihmetellessä ja valokuvia räpsiessä. Vaikka tuliaisia ei rinkkaan mahdukaan hölskymään, kävin toki kuolaamassa De Bierkoningin tarjontaa. Ja olihan siellä tavaraa, laidasta laitaan ja hyllymetreittäin. Nähdäänköhän kotimaassa koskaan sitä päivää, että tällaisten putiikkien pito sallittaisiin? Näitä miettiessä hypin junaan ja suuntasin kohti Belgian ehtymättömiä olutlähteitä."
19.2.2012
Kööpenhamina 17.-18.2.
Päivä 1.
"Surkeaa nukkumista junassa taas kerran. Aamuvarhaisella Köpiksessä väsyttää niin, että tasapaino meinaa pettää. Otin kuitenkin hetimiten useamman tunnin pakkohortoilun ympäri kaupunkia, vaikka jalat ovat aivan solmussa. Lähes keväinen auringonpilkahdus ja patonki saivat kuitenkin mielialan nousuun, joten lähdin tarkistamaan Mikkeller Barin ja Fermentorenin aukioloajat, kävellen tietty. Odotetusti sain tuijotella suljettuja ovia. Siirryin takaisin sitten takaisin ytimeen ja tsekkaamaan puoliltapäivin ovensa avannutta Brew Pub Copenhagenia."
Brewpub København
Panimopubissa on porukkaa heti avaushetkiltä alkaen. Yläkerrassa panimolaitteisto on nähtävissä lain takaa. Alakerran pubissa tilasin sämplerilaudan raapaistakseni pintaa. Nämä tuli testattua:
Vester Weisse
Samean keltainen vehnä, sämplerikoossa vaahdossa ei hurraamista. Selkeästi jyväinen tuoksu, vähemmän selkeästi vehnäinen kuin monet saksalaisvehnät. Hiivaisuus on enemmänkin neilikkaista kuin banaanista, liäksi tässä erikoinen, hieman savuinen vivahde. Ruohoista humalaa on ripaus. Melko ohut runko, vehnäolut voisi olla selvästi mehvemämmin maltainen. Loppu on melko kuiva, aavistuksen humaloitu ja hiivaisen nahkea. Ei mitenkään kummoinen hefe. PISTEET: 26/50 535310
Ruby
Aavistuksen utuinen, tummahkon meripihkan värinen olut. Vaahtoa on niukalti, mutta se on sentään melko kermaista pitsistä. Miellyttävän hedelmäinen, karamellista mansikkahilloa muistuttava tuoksu, jossa hieman appelsiinia. Kuivan jyväinen ja hieman keksimäisesti paahteinen mallasrunko. Yrttistä katkeruutta on mukavasti, jälkimaku puree nihkeän puisevasti. Maltaisuuson kuitenkin jotenkin valjua ja vetisyys vaivaa hieman jälkimakua, vaikka hieman karamellia esiin nouseekin. Enemmän yritystä tässä on kuin vehnässä. PISTEET: 29/50 636311
Brewster
Jenkkityylin Pale Ale, humaloinnissa ainakin Simcoeta. Utuinen, oljenkeltainen väri, vaahtoaa edellisten tapaan hillitysti. Tuoksu ei tyrmmää humaloinnilla, mutta sitruksinen ja hieman mausteinen ote on melko miellyttävä. Jyvää puskee tässäkin läpi, taitaa olla talonmakua. Jotenkin sama valju fiilis tästä tulee kuin edellisistäkin. Ketkeroita löytyy kohtalaisesti lopusta, mutta ei tämäkään vakuuta tyylissään. 29/50 636311
Armstrong
Edellistä vahvempi jenkkitulkinta, IPA siis. Humalina tässä ilmeisesti Amrillo ja Simcoe. Meripihkainen samea väri, vaahdosta voisin toistaa samat sanat kuin edellisten kohdalla, mutten jaksa. Humalointi on nyt astetta voimakkaamppaa, siinä on sitruunaa, mangoa ja amarillon ominaista kukkaistuoksua. Pientä hiivaista marjaisuutta, ehkä lähinnä mansikkaa. Mallasosastollakin on menty askel oikeaan suuntaan, jyvien lisäksi tässä on kuivakkaa paahtoleipäisyyttä ja nyt selkeästi myös karamellia. Katkeroitakin riittää, jälkimaku on jo varsin humaloitu. Enenmmäkin voisi kuitenkin olla. Pieni ryhdittömyys ja latteus vaivaavat edelleen, lieneekö vika hiilihapotuksessa kun vaahtoaminenkin on melko vaisua. Selvästi paras esitys tähän mennessä kuitenkin. PISTEET: 32/50 736313
Ellington
Tämä on henkilökunnan mukaan pimpattu versio brittiportterista/stoutista, humaliakin taitaa olla rapakon molemmilta puolilta ja kuulemma reilusti. Asiaankuuluvan musta väri, vaalean beigeä vaahtoa tutun niukasti. Voimakkaasti kahvinen ja hapahkon mustamaltainen aromi, pirtsakan hedelmäistä ja hieman yrttistä humalaakin on reilusti. Maltainen, kuiva ja hapahkon paahteinen maku toimii hienosti. Jälkimaun kahvisuus ja suklaisuus yhdisty saumattomasti hedelmäiseen katkerohumalointiin. Suutuntumakin on selvästi edellisiä rehdimpi. Mukava stout. PISTEET: 37/50 837415
Nørrebro Bryghus
Hakeuduin suraavaksi Hostelliin kunkun palatsin läheisyyteen. Jalat ovat niin puhki, että piti ostaa piletti paikallisjunaan. Nukkumattomuus alkaa painaa tosissaan, mutta jotenkin sain vielä itseni pienelle iltakävelylle. Suuntana pahamaineinen Nørrebron alue, kohteena samanniminen panimo. Värimaailmassaan veikeästi etiketeistä tuttua tyyliä henkivä paikka oli jo alkuillasta lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. Panimokamat on hienosti laitettu kaikkien ihmeteltäväsi, ja porukka pönttöjen ympärillä heiluu edelleen kumpparit jalassa, tosin jo muki kädessä. Myöhempi jutustelu tuntemattomaksi jääneen panomiehen kanssa valaisi asiaa: täällä oli juuri saatettu alkuun Flying Couch Brewingin ja Nørrebron yhteistyökeitos, kuulemma belgihiivalla käytettävä stout. Edellisenä päivänä oli kattiloita käyttänyt myös Beer Here; ilmankos härmässä on vaikea pysyä ajan tasalla taskalaisten tuoreimmista tapauksista. Tungosta oli baarin puolella turhan paljon, joten nappasin nopeasti hanasta jotain testattavaksi:
Çeske Böhmer
Syvän kullankeltainen tsekkipils, vaahtokukka on ohuehko ja pitsinen. Ruohoisen yrttinen tuoksu, runsasarominen böömiläismallas on melko viljaista makeutta. Ketkerot purevat kohtuudella, ja sieltä seasta saattaa aistia häivähdyksen diasetyyliä. Keskitäyteläinen suutuntuma, koostumus on hieman öljyinen. Ihan ryhdikäs olut, mutta ei mikään tajunnanräjäyttäjä. PISTEET: 32/50
"Kämppää kohti suunnatessa kuljin vahingossa panimolta poistuttuani Høkeren-pullokaupan ohi ja ajauduin sisään. Pieni putiikki jakautuu kahteen huoneeseen, pulloja tarjolla kai jokunen sata. Hyvä edustus taskalaista mikroaaltoa, jenkkejä tyyliin Sone ja Hopping Frog oli taaemmassa huoneessa myös kiitettäväsi. Toki paljon muutakin. Tänne oli kulkeutunut myös Nørebrolla panimon puolella pyörinyt herramies, joka oli havainnut minut kuvia räpsimässä ja alkoi nyt kovasti jututtaa. En suoraa kehdannut kysyä henkilöllisyyttä, mutta ilmeisen läheisesti kyseinen herra liittyy näihin juuri Nørrebrolla pantuihin oluihin. Mukava naismyyjä kaatoi heti oluttakin maistettavaski: Evil Twinin tälle kaupalle liikkeelle Høkerens Jubilæums Øl oli pikatestauksen perusteella raikkaan sitruksinen, kevyehkö ja kuiva IPA:lta jenkkityyliin. Kun kerran ammattilaisia oli paikalla, pyysin suositteleman yhtä tiettyä tanskalaista olutta. Molemmat nostivat oitis esiin Halsnæs Bryghusin Vådbinder-imperial portterin, jotenotin sen tetattavaks. Olut vaatii kunnon lasin reissullakin, joten osti vielä Hornbeerin lasinkin. Hinnat eivät hirvittäneet.
Jokainen baari on perjaina jo hyvissä ajoin pakattu täyteen, niin myös Ølbaren ja Ørsted Ølbar. Suuntasin siis hostellille nukkumaan univelkoja pois. Jospa sitä huomenissa saisi olutmielessä vähän skarpattua, Mikkeller bar ja jokunen muukin paikka on kuitenkin pakko käydä kokemassa. Yömyssyhän tulikin juuri ostettua, joten portteria lasiin ja sitten pää tyynyyn."
Halsnæs Vådbinder
Sysimustan oluen vaahto on mokkaisen tumma ja hyvin kermainen. Herkullinen tuoksu pitää sisällään kukkuramitalla leipäistä maltaisutta, jonka paahtoaste on pehmeästi suklainen. Hieno savuaromi on mieto ja hyvin pehmeä sekin. Makeahkona alkava maltaisuus yhdistyy herkulliseen, ylikypsää luumua tai persikkaa muistuttavaa hedelmäisyyteen. Jotain pientä hiivaista mausteisuuttakin ehkä on. Hieman melassista sokerisuutta muuten aavistuksen hapokkaan paahteisessa jälkimaussa, joka kuivuu lopulta napakan katkeroiseksi. Suutuntuma on lähes täyteläinen, hyvin pehmeä ja liukas. Erinomaisen tasapainoinen ja kuohkea tapaus, pehmeys muistuttaa jopa joitakin oatmeal stouteja. Nyt on hyvä alkaa tutimaan. PISTEET: 40/50
Päivä 2.
"Pitkä aamukävely sateisessa säässä vei Kristianiaan. Hieno paikka, asumisratkaisut ovat vähintäänkin luovia. Valokuvaamiskielto tympii, mutta on varsin ymmärettävä. Jointteja myydään ja poltellaan avoimesti heti porttien porttien sisäpuolella. Keskustan sykkeeseen palattuani kello oli ehtinyt puoleen päviään, mikä tarkoitaa Mikkeller Barin olevan auki. Sinne siis."
Mikkeller Bar
Pieni, miellyttävän pelkistetty ja moderni baari kellarikerroksessa. Hanoja 20, joista puolet Mikkelleriä ja loput ympäri maailmaa. Mikkellerin tuotteissa vähän harmittavasti jo monia tuttuja tapauksia. Todella kovia vierailijoita, mm. Dark Horse, Cantillon, Dupont. Lähes kaikki tilaavaat 2 dl annoksia, joiden hinta on 25-40 kruunua oluesta riippumatta. Pullolista on musertavan hyvä. Painopiste tuhdimmissa oluissa, erityisesti imperial stouteja on valtava määrä. Vintagevaihtoehtoja löytyy listalta laidasta laitaan. Growlereitakin täytetään, milloin vastaava on Suomessa mahdollista? Hämmentävää, tässä on suu pyöreänä kuin lapsi supermarketin karkkihyllyllä.
Boon/Revelation Cat Dry Hop “Sterling”
Samean kellanoranssi väri, ei vaahtoa. Hyvin happaman karviaismarjainen herukanlehtinen tuoksu, hieman karamellisuutta, kukkaisen yrttistä humalaa on perinteistä lambicia enemmän. Hyvin kuiva, hieman jyväinen maltaisuus, mutta pientä karamellisuutta tulee läpi. Brettaisen satulanahkainen ja marjainen maku on hyvin kuiva, mallasta saisi olla enemmänkin. Ohuehko, mutta raikas aloitus päivälle. PISTEET: 36/50
To Øl First Frontier IPA
IPA:lla vahtuutta sopivasti 7,1 %. Humalina Warrior, Simcoe ja Centennial. Houkuttelevan utuinen, oranssi väri. Vaahtokin on kermainen ja kestävä. Aivan loistava tuoksu, todella voimakkaasti sitruunaa ja greippiä, kevyesti siitepölyä ja raikasta mäntymetsää. Kevyt karamellin vivahde erottuu humalien alta. Erinomainen, hieman paahtoleipäinen ja hyvin kuiva mallasrunko. Tiukas sitruksinen katkeruus saa ansaitsemansa pääroolin, karamelli pysyy taustalla antamassa tasapainoa. Pehmeää, tuoreen kuohkeaa suutuntumaa, katkerot eivät tunnu millään katoavan suusta. Todella raikasta ja katkeraa, juuri tällaista kunnon IPA:n kuuluu olla. PISTEET: 42/50
Dieu du Ciel Péché Mortel
Mietin jo pullo-oluen tilaamista, mutta en jakoseuran puute vaikeuttaa valintaa entisestään: kiinnostavimmat tarjoukset tuntuvat tulevan liian isoissa astioissa. Tilasin sitten hanasta kanadalaista kahvi-imperial stoutia. Mustaa, vahvasti kermainen beige vaahto. Valitettavan kylmää tämä on, pieni annos on onneksi nopea hautoa lähemmäs optimia. Tuoksua hallitsee hyvin vahva kahvisuus, mutta myös maitosuklaata, palanutta leipää ja makeaa karamellia on runsaasti. Hedelmäisyys lisääntyy oluen lämmetessä, se muistuttaa ehkä lähinnä luumua tai kuivattua persikkaa. Maku alkaa jykevän maltaisena ja makeahkona, hieman salmiakkisen suolaisenakin. Jälkimaussa katkerot leikkaavat maeutta, lopulta suuhun jää hieman puumainen kuivuus ja herkullinen hedelmien ja kahvisuuden sekoitus. Hyvin pehmeää, silkkisen liukasta ja kermaisen täyteläistä juotavuutta. Hienosti hiottu IS, lähes liian särmätöntä jo, mutta ei siitä oikein osaa sakottaa. Tiedän ainakin yhden kotonani asuvan naishenkilön, joka olisi heikkona tähän tummaan herkkuun. PISTEET: 42/50
Mikkeller Black Hole Red Wine Edition
Pitihän se joku pullokin kokeilla, joten tämä punaviinitynnyrissä kypsynyt IS tarttui haaviin. Normiversio toimii ainakin todella hyvin ja tästä erikoisversiostakin olen kuullut pelkästään hyviä ensikäden kommentteja. Yllätyksettömästi tämä on täysin musta olut, isokuplaista vaahtoa muodostuu niukasti. Todella mielenkiintoinen ja jotenkin vaikeaselkoinen tuoksu sisältää valtavasti mallasta, kuivaa hedelmäisyyttä ja vaniljaa. Alkoholi yhdistyy suklaiseen paahteisuuteen hieman lakritsisella tavalla. Todella mielenkiinoinen maku, maltaisuus suorastaan vyöryy päälle. Tyynnyrikäsittely on kuivattanut olutta nautittavan napakasti ikeniä kiristävään tammisuuteen, ja jälkimakuun nousee hienosti tummaa ja hieman hapokasta marjaisuutta puisesti purevan katkeruuden kaveriksi. Marjaisuus, tammisuus ja tumma suklaa leimaavat pehmeää tunnelmaa, terävämmät paahteisuuden elementit ovat luultavasti jääneet tynnyriin. Erittäin täyteläinen, voimakas ja hienostunut stout ei jättäne ketään kylmäksi. Hakkaa useimmat maistamani viskitynnyrikypsytetyt stoutit tasapainoisuudessaan. PISTEET: 44/50
Fermentoren
Lyhyt kävely Mikkelleriltä toi tähän uudehkoon laatuolutravintolaan. Iltapäivästä paikka on lähes autio, ja olnekin ajoittain ainoa asiakas. Tuttuja löytyy kuitenkin, kun eilen Nørrebrolla jututtamani miekkonen tulee paikalla. Mukava baarimokko on kotoisin ausseista ja paljastuu pian kotiolutharrastajaksi, joten juttuseurasta ei ole puutetta. Paikka on kuulemma vielä kehitysvaiheessa, nykyinen hanamäärä (10) kuulemma tuplaantuu lähiaikoina. Todella mukava paikka.
Croocked Moon Haymarket Keller
Kellerbieriä saksalaistyyliin, pantu Rækker Mølle Bryghusilla. Samean kullankeltainen olut vaahtoaa hienosti. Todella tuore, lähes pistävän ruohoinen ja yrttinen humalointi, kevyesti tuoreen hedelmäistä hiivaisuutta. Todella raikas. Ei aivan rutikuiva, mutta kuivahkon jyväinen maltaan maku, tuoreen heinäistä katkeruutta ilmaantuu kiihtyvään tahtiin kohti jälkimakua. Viipyilevän katkera jälkimaku jaksaa vielä Mikkellerillä nautitun monsterin jälkeenkin ilahduttaa. Hyvin kuohkea ja tuore suutuntuma, tasapainoinen. Perusasioissa liikutaan, mutta oletettavan simppelit raaka-aineet on saatu jalostettua maistuvaan muotoon. PISTEET: 36/50
Dark Horse Croocked Tree IPA
Keveämmän pään IPA (6 %) Michiganista hanasta. Sameaa, vaalean oranssia tavaraa valkoisella kermaisella vaahdolla varustettuna. Raikkaan sitruksinen ja hedelmänektarinen humalointi ei aivan yllä aiemmin testaamanin First Frontierin tasolle, mutta ei tässä todellakaan mitään valittamista ole. Kuivaa ja kuohkeaa maltaisuutta, katkeruuttakin löytyy kevyeen runkoon nähden riittävästi. Pihkaisen viipyilevä jälkimaku jättää raikkaan tuntuman kitusiin. Tasapainoinen, kevyehkö IPA jenkkihumalan ystävälle. PISTEET: 38/5
Ørsted Ølbar
Monen paikallise suulla suositeltu olutravintola on sopivan väljä klo 18. jälkeen. Hämäräm viihtyisä, ei liian sliipattu interiööri, kynttilät luovat valaistusta. Optiikka ei tietenkään riitä kunnon kuviin, mikä vähän harmittaa. Lohdutukseksi saan todella ystävällistä palvelua kauniilta baarihenkilöltä, joka arvaa puheenparrestani sekunnisa kotimaani. Myös pari hauskaa tanskalaista olutmatkailijaa tulee heti jutulle.
Mikkeller Single Hop Simcoe IPA
Ei ehkä mielikuvituksellisin valinta tässä runsaudessa, mutta katkerohampaan kolotus ei tunnu lakkaavan. Samean oranssi olut, kaataessa muodostuu ohuelti kermaisen pitsistä vaahtoa. Simcoen tiukka greippimehu, raikas ananas, viinikumikarkit ja hamppuinen pihka hyökkivät lasista. Tyylipuhtaasti myös hieman karamellia erottuu. Kuivaa, hieman keksistä maltaisuutta alkuun, karamelli rajoittuu jälkimakuun. Voimakkaasti, mutta pehmeästi pureva humalointi, hyvin kuiva ja kukkaisarominen jälkimaku. Pehmeää ja kuohkeaa, jälkimaun osalta ehkä aavistuksen laihaa. Tyylikäs IPA, mutta ei häikäise Köpiksen kovatasoisessa tarjonnassa. Ehkä pientä IPA-väsymystä alkaa pukata, niin uskomattomalta kuin se tämän tason oluita hörppiessä tuntuukin. PISTEET: 38/50
Lord Nelson
Vaikeasti havaittava kellaripaikka, kävelin pari kertaa ohi. Vähän nuhjuinen pubifiilis. Baaritupakointi on ilmeisesti pinta-alaan sidottu ja täällä saa polttaa, monet ikävä kyllä myös käyttävät oikeutta. Kymmenkunta hanaa, kaikissa taitaa olla tanskalaismikroja. Pullovalikoimaa en kysellyt. Ørsted Ølbarista tuttu parivaljakko on myös paikalla. Nämä tuli tetattua:
Warwik Sankt Jacobi Dubbel
De Proefilla pantu belgiduggel on hyvin tumman meripihkanruskea ja reilusti vaahtoava. Kandisokerisuutta ja makeahkoa kuivahedelmää, hieman yrttistä humalointia ja maisteisen nelikkaista hiivaa. Hyvin hedelmäinen, makeahkona alkava maku, loppuveto on selvästi kuivempi ja jokseenkin humaloitu. Hiivaisen nahkea jälkimaku. Voisi olla vähän tanakampi, mutta silti OK.PISTEET: 31/50
Herslev Økologisk Paaske Bryg
Tutun parivaljakon toinen osapuoli haluaa välttämättä tarjota tämän pääsiäisoluen. Väriltään utuinen, vaalean meripihkainen ja ohuelta vaahdoltaan kermainen olut. Hieman sitruksisen kukkainen ja ruohoinen humalointi, vähän mansikkaista hiivaisuutta. Kuivahko maltaan maku, ehkä vähän vaisua, mutta lopun kohtuullisen napakka humalointi parantaa tilannetta. Kuohkea, melko kevyt juotauus. Ihan mukava hedelmäinen ale. PISTEET: 34/50
Hancock Old Gambrinus Beer Dark
Tumman mahonginruskeaa dobbelbockia illan päätteeksi. Todella hedelmäinen, muistuttaa jopa vähän aiemmin juomaani dubbelia. Melko makeaa ja karamellistakin, alkoholi tulee hieman läpi. Hieman ruohoista humalointia. Vähän nahkea suutuntuma, kuohkeasti hiilihappoa. PISTEET: 30/50
"Kööpenhamina olutseikkailut alkavat tällä erää riittää. Jo parin päivän kokemusten perusteella on helppo uskoa, että Kööpenhamina on maailmanluokan olutkaupunki. Rentoa ja avointa porukkaa, meno tuntuu hyvin kansainväliseltä. Tänne täyty vielä tulla ajan kanssa takaisin. Huomenna on kuitenin aika taas liikkua. Suuntana Hampuri ja edelleen Meldorfi, jossa kaveri on töissä. Sieltä kulkeudun jossakin välissä Amsterdamiin."
"Surkeaa nukkumista junassa taas kerran. Aamuvarhaisella Köpiksessä väsyttää niin, että tasapaino meinaa pettää. Otin kuitenkin hetimiten useamman tunnin pakkohortoilun ympäri kaupunkia, vaikka jalat ovat aivan solmussa. Lähes keväinen auringonpilkahdus ja patonki saivat kuitenkin mielialan nousuun, joten lähdin tarkistamaan Mikkeller Barin ja Fermentorenin aukioloajat, kävellen tietty. Odotetusti sain tuijotella suljettuja ovia. Siirryin takaisin sitten takaisin ytimeen ja tsekkaamaan puoliltapäivin ovensa avannutta Brew Pub Copenhagenia."
Brewpub København
Panimopubissa on porukkaa heti avaushetkiltä alkaen. Yläkerrassa panimolaitteisto on nähtävissä lain takaa. Alakerran pubissa tilasin sämplerilaudan raapaistakseni pintaa. Nämä tuli testattua:
Vester Weisse
Samean keltainen vehnä, sämplerikoossa vaahdossa ei hurraamista. Selkeästi jyväinen tuoksu, vähemmän selkeästi vehnäinen kuin monet saksalaisvehnät. Hiivaisuus on enemmänkin neilikkaista kuin banaanista, liäksi tässä erikoinen, hieman savuinen vivahde. Ruohoista humalaa on ripaus. Melko ohut runko, vehnäolut voisi olla selvästi mehvemämmin maltainen. Loppu on melko kuiva, aavistuksen humaloitu ja hiivaisen nahkea. Ei mitenkään kummoinen hefe. PISTEET: 26/50 535310
Ruby
Aavistuksen utuinen, tummahkon meripihkan värinen olut. Vaahtoa on niukalti, mutta se on sentään melko kermaista pitsistä. Miellyttävän hedelmäinen, karamellista mansikkahilloa muistuttava tuoksu, jossa hieman appelsiinia. Kuivan jyväinen ja hieman keksimäisesti paahteinen mallasrunko. Yrttistä katkeruutta on mukavasti, jälkimaku puree nihkeän puisevasti. Maltaisuuson kuitenkin jotenkin valjua ja vetisyys vaivaa hieman jälkimakua, vaikka hieman karamellia esiin nouseekin. Enemmän yritystä tässä on kuin vehnässä. PISTEET: 29/50 636311
Brewster
Jenkkityylin Pale Ale, humaloinnissa ainakin Simcoeta. Utuinen, oljenkeltainen väri, vaahtoaa edellisten tapaan hillitysti. Tuoksu ei tyrmmää humaloinnilla, mutta sitruksinen ja hieman mausteinen ote on melko miellyttävä. Jyvää puskee tässäkin läpi, taitaa olla talonmakua. Jotenkin sama valju fiilis tästä tulee kuin edellisistäkin. Ketkeroita löytyy kohtalaisesti lopusta, mutta ei tämäkään vakuuta tyylissään. 29/50 636311
Armstrong
Edellistä vahvempi jenkkitulkinta, IPA siis. Humalina tässä ilmeisesti Amrillo ja Simcoe. Meripihkainen samea väri, vaahdosta voisin toistaa samat sanat kuin edellisten kohdalla, mutten jaksa. Humalointi on nyt astetta voimakkaamppaa, siinä on sitruunaa, mangoa ja amarillon ominaista kukkaistuoksua. Pientä hiivaista marjaisuutta, ehkä lähinnä mansikkaa. Mallasosastollakin on menty askel oikeaan suuntaan, jyvien lisäksi tässä on kuivakkaa paahtoleipäisyyttä ja nyt selkeästi myös karamellia. Katkeroitakin riittää, jälkimaku on jo varsin humaloitu. Enenmmäkin voisi kuitenkin olla. Pieni ryhdittömyys ja latteus vaivaavat edelleen, lieneekö vika hiilihapotuksessa kun vaahtoaminenkin on melko vaisua. Selvästi paras esitys tähän mennessä kuitenkin. PISTEET: 32/50 736313
Ellington
Tämä on henkilökunnan mukaan pimpattu versio brittiportterista/stoutista, humaliakin taitaa olla rapakon molemmilta puolilta ja kuulemma reilusti. Asiaankuuluvan musta väri, vaalean beigeä vaahtoa tutun niukasti. Voimakkaasti kahvinen ja hapahkon mustamaltainen aromi, pirtsakan hedelmäistä ja hieman yrttistä humalaakin on reilusti. Maltainen, kuiva ja hapahkon paahteinen maku toimii hienosti. Jälkimaun kahvisuus ja suklaisuus yhdisty saumattomasti hedelmäiseen katkerohumalointiin. Suutuntumakin on selvästi edellisiä rehdimpi. Mukava stout. PISTEET: 37/50 837415
Nørrebro Bryghus
Hakeuduin suraavaksi Hostelliin kunkun palatsin läheisyyteen. Jalat ovat niin puhki, että piti ostaa piletti paikallisjunaan. Nukkumattomuus alkaa painaa tosissaan, mutta jotenkin sain vielä itseni pienelle iltakävelylle. Suuntana pahamaineinen Nørrebron alue, kohteena samanniminen panimo. Värimaailmassaan veikeästi etiketeistä tuttua tyyliä henkivä paikka oli jo alkuillasta lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. Panimokamat on hienosti laitettu kaikkien ihmeteltäväsi, ja porukka pönttöjen ympärillä heiluu edelleen kumpparit jalassa, tosin jo muki kädessä. Myöhempi jutustelu tuntemattomaksi jääneen panomiehen kanssa valaisi asiaa: täällä oli juuri saatettu alkuun Flying Couch Brewingin ja Nørrebron yhteistyökeitos, kuulemma belgihiivalla käytettävä stout. Edellisenä päivänä oli kattiloita käyttänyt myös Beer Here; ilmankos härmässä on vaikea pysyä ajan tasalla taskalaisten tuoreimmista tapauksista. Tungosta oli baarin puolella turhan paljon, joten nappasin nopeasti hanasta jotain testattavaksi:
Çeske Böhmer
Syvän kullankeltainen tsekkipils, vaahtokukka on ohuehko ja pitsinen. Ruohoisen yrttinen tuoksu, runsasarominen böömiläismallas on melko viljaista makeutta. Ketkerot purevat kohtuudella, ja sieltä seasta saattaa aistia häivähdyksen diasetyyliä. Keskitäyteläinen suutuntuma, koostumus on hieman öljyinen. Ihan ryhdikäs olut, mutta ei mikään tajunnanräjäyttäjä. PISTEET: 32/50
"Kämppää kohti suunnatessa kuljin vahingossa panimolta poistuttuani Høkeren-pullokaupan ohi ja ajauduin sisään. Pieni putiikki jakautuu kahteen huoneeseen, pulloja tarjolla kai jokunen sata. Hyvä edustus taskalaista mikroaaltoa, jenkkejä tyyliin Sone ja Hopping Frog oli taaemmassa huoneessa myös kiitettäväsi. Toki paljon muutakin. Tänne oli kulkeutunut myös Nørebrolla panimon puolella pyörinyt herramies, joka oli havainnut minut kuvia räpsimässä ja alkoi nyt kovasti jututtaa. En suoraa kehdannut kysyä henkilöllisyyttä, mutta ilmeisen läheisesti kyseinen herra liittyy näihin juuri Nørrebrolla pantuihin oluihin. Mukava naismyyjä kaatoi heti oluttakin maistettavaski: Evil Twinin tälle kaupalle liikkeelle Høkerens Jubilæums Øl oli pikatestauksen perusteella raikkaan sitruksinen, kevyehkö ja kuiva IPA:lta jenkkityyliin. Kun kerran ammattilaisia oli paikalla, pyysin suositteleman yhtä tiettyä tanskalaista olutta. Molemmat nostivat oitis esiin Halsnæs Bryghusin Vådbinder-imperial portterin, jotenotin sen tetattavaks. Olut vaatii kunnon lasin reissullakin, joten osti vielä Hornbeerin lasinkin. Hinnat eivät hirvittäneet.
Jokainen baari on perjaina jo hyvissä ajoin pakattu täyteen, niin myös Ølbaren ja Ørsted Ølbar. Suuntasin siis hostellille nukkumaan univelkoja pois. Jospa sitä huomenissa saisi olutmielessä vähän skarpattua, Mikkeller bar ja jokunen muukin paikka on kuitenkin pakko käydä kokemassa. Yömyssyhän tulikin juuri ostettua, joten portteria lasiin ja sitten pää tyynyyn."
Halsnæs Vådbinder
Sysimustan oluen vaahto on mokkaisen tumma ja hyvin kermainen. Herkullinen tuoksu pitää sisällään kukkuramitalla leipäistä maltaisutta, jonka paahtoaste on pehmeästi suklainen. Hieno savuaromi on mieto ja hyvin pehmeä sekin. Makeahkona alkava maltaisuus yhdistyy herkulliseen, ylikypsää luumua tai persikkaa muistuttavaa hedelmäisyyteen. Jotain pientä hiivaista mausteisuuttakin ehkä on. Hieman melassista sokerisuutta muuten aavistuksen hapokkaan paahteisessa jälkimaussa, joka kuivuu lopulta napakan katkeroiseksi. Suutuntuma on lähes täyteläinen, hyvin pehmeä ja liukas. Erinomaisen tasapainoinen ja kuohkea tapaus, pehmeys muistuttaa jopa joitakin oatmeal stouteja. Nyt on hyvä alkaa tutimaan. PISTEET: 40/50
Päivä 2.
"Pitkä aamukävely sateisessa säässä vei Kristianiaan. Hieno paikka, asumisratkaisut ovat vähintäänkin luovia. Valokuvaamiskielto tympii, mutta on varsin ymmärettävä. Jointteja myydään ja poltellaan avoimesti heti porttien porttien sisäpuolella. Keskustan sykkeeseen palattuani kello oli ehtinyt puoleen päviään, mikä tarkoitaa Mikkeller Barin olevan auki. Sinne siis."
Mikkeller Bar
Pieni, miellyttävän pelkistetty ja moderni baari kellarikerroksessa. Hanoja 20, joista puolet Mikkelleriä ja loput ympäri maailmaa. Mikkellerin tuotteissa vähän harmittavasti jo monia tuttuja tapauksia. Todella kovia vierailijoita, mm. Dark Horse, Cantillon, Dupont. Lähes kaikki tilaavaat 2 dl annoksia, joiden hinta on 25-40 kruunua oluesta riippumatta. Pullolista on musertavan hyvä. Painopiste tuhdimmissa oluissa, erityisesti imperial stouteja on valtava määrä. Vintagevaihtoehtoja löytyy listalta laidasta laitaan. Growlereitakin täytetään, milloin vastaava on Suomessa mahdollista? Hämmentävää, tässä on suu pyöreänä kuin lapsi supermarketin karkkihyllyllä.
Boon/Revelation Cat Dry Hop “Sterling”
Samean kellanoranssi väri, ei vaahtoa. Hyvin happaman karviaismarjainen herukanlehtinen tuoksu, hieman karamellisuutta, kukkaisen yrttistä humalaa on perinteistä lambicia enemmän. Hyvin kuiva, hieman jyväinen maltaisuus, mutta pientä karamellisuutta tulee läpi. Brettaisen satulanahkainen ja marjainen maku on hyvin kuiva, mallasta saisi olla enemmänkin. Ohuehko, mutta raikas aloitus päivälle. PISTEET: 36/50
To Øl First Frontier IPA
IPA:lla vahtuutta sopivasti 7,1 %. Humalina Warrior, Simcoe ja Centennial. Houkuttelevan utuinen, oranssi väri. Vaahtokin on kermainen ja kestävä. Aivan loistava tuoksu, todella voimakkaasti sitruunaa ja greippiä, kevyesti siitepölyä ja raikasta mäntymetsää. Kevyt karamellin vivahde erottuu humalien alta. Erinomainen, hieman paahtoleipäinen ja hyvin kuiva mallasrunko. Tiukas sitruksinen katkeruus saa ansaitsemansa pääroolin, karamelli pysyy taustalla antamassa tasapainoa. Pehmeää, tuoreen kuohkeaa suutuntumaa, katkerot eivät tunnu millään katoavan suusta. Todella raikasta ja katkeraa, juuri tällaista kunnon IPA:n kuuluu olla. PISTEET: 42/50
Dieu du Ciel Péché Mortel
Mietin jo pullo-oluen tilaamista, mutta en jakoseuran puute vaikeuttaa valintaa entisestään: kiinnostavimmat tarjoukset tuntuvat tulevan liian isoissa astioissa. Tilasin sitten hanasta kanadalaista kahvi-imperial stoutia. Mustaa, vahvasti kermainen beige vaahto. Valitettavan kylmää tämä on, pieni annos on onneksi nopea hautoa lähemmäs optimia. Tuoksua hallitsee hyvin vahva kahvisuus, mutta myös maitosuklaata, palanutta leipää ja makeaa karamellia on runsaasti. Hedelmäisyys lisääntyy oluen lämmetessä, se muistuttaa ehkä lähinnä luumua tai kuivattua persikkaa. Maku alkaa jykevän maltaisena ja makeahkona, hieman salmiakkisen suolaisenakin. Jälkimaussa katkerot leikkaavat maeutta, lopulta suuhun jää hieman puumainen kuivuus ja herkullinen hedelmien ja kahvisuuden sekoitus. Hyvin pehmeää, silkkisen liukasta ja kermaisen täyteläistä juotavuutta. Hienosti hiottu IS, lähes liian särmätöntä jo, mutta ei siitä oikein osaa sakottaa. Tiedän ainakin yhden kotonani asuvan naishenkilön, joka olisi heikkona tähän tummaan herkkuun. PISTEET: 42/50
Mikkeller Black Hole Red Wine Edition
Pitihän se joku pullokin kokeilla, joten tämä punaviinitynnyrissä kypsynyt IS tarttui haaviin. Normiversio toimii ainakin todella hyvin ja tästä erikoisversiostakin olen kuullut pelkästään hyviä ensikäden kommentteja. Yllätyksettömästi tämä on täysin musta olut, isokuplaista vaahtoa muodostuu niukasti. Todella mielenkiintoinen ja jotenkin vaikeaselkoinen tuoksu sisältää valtavasti mallasta, kuivaa hedelmäisyyttä ja vaniljaa. Alkoholi yhdistyy suklaiseen paahteisuuteen hieman lakritsisella tavalla. Todella mielenkiinoinen maku, maltaisuus suorastaan vyöryy päälle. Tyynnyrikäsittely on kuivattanut olutta nautittavan napakasti ikeniä kiristävään tammisuuteen, ja jälkimakuun nousee hienosti tummaa ja hieman hapokasta marjaisuutta puisesti purevan katkeruuden kaveriksi. Marjaisuus, tammisuus ja tumma suklaa leimaavat pehmeää tunnelmaa, terävämmät paahteisuuden elementit ovat luultavasti jääneet tynnyriin. Erittäin täyteläinen, voimakas ja hienostunut stout ei jättäne ketään kylmäksi. Hakkaa useimmat maistamani viskitynnyrikypsytetyt stoutit tasapainoisuudessaan. PISTEET: 44/50
Fermentoren
Lyhyt kävely Mikkelleriltä toi tähän uudehkoon laatuolutravintolaan. Iltapäivästä paikka on lähes autio, ja olnekin ajoittain ainoa asiakas. Tuttuja löytyy kuitenkin, kun eilen Nørrebrolla jututtamani miekkonen tulee paikalla. Mukava baarimokko on kotoisin ausseista ja paljastuu pian kotiolutharrastajaksi, joten juttuseurasta ei ole puutetta. Paikka on kuulemma vielä kehitysvaiheessa, nykyinen hanamäärä (10) kuulemma tuplaantuu lähiaikoina. Todella mukava paikka.
Croocked Moon Haymarket Keller
Kellerbieriä saksalaistyyliin, pantu Rækker Mølle Bryghusilla. Samean kullankeltainen olut vaahtoaa hienosti. Todella tuore, lähes pistävän ruohoinen ja yrttinen humalointi, kevyesti tuoreen hedelmäistä hiivaisuutta. Todella raikas. Ei aivan rutikuiva, mutta kuivahkon jyväinen maltaan maku, tuoreen heinäistä katkeruutta ilmaantuu kiihtyvään tahtiin kohti jälkimakua. Viipyilevän katkera jälkimaku jaksaa vielä Mikkellerillä nautitun monsterin jälkeenkin ilahduttaa. Hyvin kuohkea ja tuore suutuntuma, tasapainoinen. Perusasioissa liikutaan, mutta oletettavan simppelit raaka-aineet on saatu jalostettua maistuvaan muotoon. PISTEET: 36/50
Dark Horse Croocked Tree IPA
Keveämmän pään IPA (6 %) Michiganista hanasta. Sameaa, vaalean oranssia tavaraa valkoisella kermaisella vaahdolla varustettuna. Raikkaan sitruksinen ja hedelmänektarinen humalointi ei aivan yllä aiemmin testaamanin First Frontierin tasolle, mutta ei tässä todellakaan mitään valittamista ole. Kuivaa ja kuohkeaa maltaisuutta, katkeruuttakin löytyy kevyeen runkoon nähden riittävästi. Pihkaisen viipyilevä jälkimaku jättää raikkaan tuntuman kitusiin. Tasapainoinen, kevyehkö IPA jenkkihumalan ystävälle. PISTEET: 38/5
Ørsted Ølbar
Monen paikallise suulla suositeltu olutravintola on sopivan väljä klo 18. jälkeen. Hämäräm viihtyisä, ei liian sliipattu interiööri, kynttilät luovat valaistusta. Optiikka ei tietenkään riitä kunnon kuviin, mikä vähän harmittaa. Lohdutukseksi saan todella ystävällistä palvelua kauniilta baarihenkilöltä, joka arvaa puheenparrestani sekunnisa kotimaani. Myös pari hauskaa tanskalaista olutmatkailijaa tulee heti jutulle.
Mikkeller Single Hop Simcoe IPA
Ei ehkä mielikuvituksellisin valinta tässä runsaudessa, mutta katkerohampaan kolotus ei tunnu lakkaavan. Samean oranssi olut, kaataessa muodostuu ohuelti kermaisen pitsistä vaahtoa. Simcoen tiukka greippimehu, raikas ananas, viinikumikarkit ja hamppuinen pihka hyökkivät lasista. Tyylipuhtaasti myös hieman karamellia erottuu. Kuivaa, hieman keksistä maltaisuutta alkuun, karamelli rajoittuu jälkimakuun. Voimakkaasti, mutta pehmeästi pureva humalointi, hyvin kuiva ja kukkaisarominen jälkimaku. Pehmeää ja kuohkeaa, jälkimaun osalta ehkä aavistuksen laihaa. Tyylikäs IPA, mutta ei häikäise Köpiksen kovatasoisessa tarjonnassa. Ehkä pientä IPA-väsymystä alkaa pukata, niin uskomattomalta kuin se tämän tason oluita hörppiessä tuntuukin. PISTEET: 38/50
Lord Nelson
Vaikeasti havaittava kellaripaikka, kävelin pari kertaa ohi. Vähän nuhjuinen pubifiilis. Baaritupakointi on ilmeisesti pinta-alaan sidottu ja täällä saa polttaa, monet ikävä kyllä myös käyttävät oikeutta. Kymmenkunta hanaa, kaikissa taitaa olla tanskalaismikroja. Pullovalikoimaa en kysellyt. Ørsted Ølbarista tuttu parivaljakko on myös paikalla. Nämä tuli tetattua:
Warwik Sankt Jacobi Dubbel
De Proefilla pantu belgiduggel on hyvin tumman meripihkanruskea ja reilusti vaahtoava. Kandisokerisuutta ja makeahkoa kuivahedelmää, hieman yrttistä humalointia ja maisteisen nelikkaista hiivaa. Hyvin hedelmäinen, makeahkona alkava maku, loppuveto on selvästi kuivempi ja jokseenkin humaloitu. Hiivaisen nahkea jälkimaku. Voisi olla vähän tanakampi, mutta silti OK.PISTEET: 31/50
Herslev Økologisk Paaske Bryg
Tutun parivaljakon toinen osapuoli haluaa välttämättä tarjota tämän pääsiäisoluen. Väriltään utuinen, vaalean meripihkainen ja ohuelta vaahdoltaan kermainen olut. Hieman sitruksisen kukkainen ja ruohoinen humalointi, vähän mansikkaista hiivaisuutta. Kuivahko maltaan maku, ehkä vähän vaisua, mutta lopun kohtuullisen napakka humalointi parantaa tilannetta. Kuohkea, melko kevyt juotauus. Ihan mukava hedelmäinen ale. PISTEET: 34/50
Hancock Old Gambrinus Beer Dark
Tumman mahonginruskeaa dobbelbockia illan päätteeksi. Todella hedelmäinen, muistuttaa jopa vähän aiemmin juomaani dubbelia. Melko makeaa ja karamellistakin, alkoholi tulee hieman läpi. Hieman ruohoista humalointia. Vähän nahkea suutuntuma, kuohkeasti hiilihappoa. PISTEET: 30/50
"Kööpenhamina olutseikkailut alkavat tällä erää riittää. Jo parin päivän kokemusten perusteella on helppo uskoa, että Kööpenhamina on maailmanluokan olutkaupunki. Rentoa ja avointa porukkaa, meno tuntuu hyvin kansainväliseltä. Tänne täyty vielä tulla ajan kanssa takaisin. Huomenna on kuitenin aika taas liikkua. Suuntana Hampuri ja edelleen Meldorfi, jossa kaveri on töissä. Sieltä kulkeudun jossakin välissä Amsterdamiin."
17.2.2012
Tukholma 16.2.
Puuduttavan ja huonosti nukutun laivamatkan jälkeen pölähdin n. klo. 06:30 Tukholmaan hyttinaapuriksi sattuneen kanadalaisopiskelijan kanssa. Koska kummallakaan ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä, löimme hynttyyt yhteen ja leikimme uutterasti turistia ympäri komeaa kaupunkia. Talvisessa asussaan ja aurigon paistaessa Tukholma on todella kaunis! Kilometrimitta mukulakiviä alkoi kuitenkin väsyttää kellon lähestyessä puolta päivää, joten oli otollinen aika poiketa oluelle.
Akkurat
Osuimme Tukholman ehkä maineikkaampaan olutravintolaan lounasaikaan. Ruokailijoita riittää pieneksi tungokseksi asti. Kaikilla muilla asiakkailla taitaa olla ruokaa lautasella ja mehua lasissa, joten vähän tuhma olo tässä tulee. Kamera herättää turhankin paljon huomiota. Huomattavan kookas ja ainakin päiväsaikaan valoisa baari on kuitenkin viihtyisä. Musiikin sijasta tilan täyttää ruokailuvälinen kilinä. Henkilökunta on kiireistään huolimatta asiallista. Olutlista on melko mykistävä ja vintagetavaraakin on reilusti tarjolla. Menua ja kylmäkaappeja katsellessa tekee oitis mieli tarttua useampaankin pullotettuun tarjoukseen, mutta hanaolut tuntuu tilanteeseen sopivammalta ratkaisulta. Taululta löytyy tiedot 18 hanaherkusta, skaalaa riittää ruotsalaisista mikroista Dark Horsen ja trappistien kautta Rosé de Gambrinukseen. Kysyttäessä sämplerikokoiset annokset järjestyvät ja kaikki vedot rakennetaan huolella. Nämä tuli testattua:
Nynäshamns Tjockhult Tjinook
Lähipanimon vaalea lager (5,1%) on humaloitu jenkkiläisellä Chinookilla. Tämä on ilmeisesti joku erikoiskeitos, jota myydään vain täällä ja lähes naapurissa sijaitseassa Oliver Twistissä. Väriltään kullankeltainen olut on kirkkas, höttöistä vaahtoa tulee pieneen annokseenkin reilusti. Yrttinen ja pihkainen, oudolla tavalla survottua puolukkaa muistuttava humalan tuoksu hallitsee, mallasosasto on kuivakan jyväistä sortimenttia. Kuiva ja puhdas maltaan maku toimii, mutta loppuveto jää turhan laihaksi. Katkeruus kasvaa kohti loppua varsin rapeaksi, vaikka humalointi onkin selvästi tuunattu aromia painottaen. Jälkimaussa Chinook tuntuu kehittävän lähes neilikkaista tai kanelista mausteisuutta. Suutuntuma on raikas ja sopivasti hiilihappoinen, vaikkakin tosiaan vähän ohkainen. Mielenkiintoinen kokeilu. PISTEET: 35/50
Nynäshamns Dragets Kanal Dubbel IPA
Tupla-IPA:na myytävän oluen vahvuus on ”vain” 7,7 %. Väri on hieman utuisen meripihkainen, vaahto mukavan kermainen ja pitsinen. Tuoksu erittää pihkaista ja kukkaista humalaa ja raikasta sitruunaa, mutta kovin voimakas se ei ole odotuksiin nähden. Karamellista mallasta tuntuu kevyesti taustalla, samoin hieman paahteista keksiä ja hiivaisuutta. Maku on kuivahko ja yrttisen katkera, mutta tupla-IPA:ksi tämä on turhan kevyt. Mallasrunko tuntuu auttamatta ohuelta erityisesti jälkimaun oslta, mutta katkeruus kantaa onneksi kohtuudella. Ohuehko tapaus, mutta melko miellyttävä. PISTEET: 33/50
Närke Vintermörker
Lähes kulttimaineeseen kohonneen panimon porter on kevytlinjainen: 4,4%. Hiilensynkkä väri sopii nimeen. Beige vaahto tarttuu pitsisenä höttönä oluen pinnalle. Tarjoilulämpötila on lähes jäätävän kylmä. Rutikuivan jyväinen, ruislimpun tapaan happamasti paahteinen ja ruohoisen humaloitu tuoksu herättää kuitenkin toiveita. Myös makua riittää voltteihin nähden hämmästyttävän paljon. Hyvin kuiva ja nautittavan limppuinen maltaisuus, aavistus savua, tummaa kahvia ja rusinoita sekä yrttisestä puumaiseen tiivistyvä humalointi – kaikki tämä erinomaisessa tasapainossa. Liukas ja kuivuudessaan hieman puumaisen nahkea suutuntuma sopii hienosti palettiin. Hyvin nautittava ja tasapainoinen olut keveillä prosenteilla. PISTEET: 40/50
Man in the Moon
Useamman tunnin reipas kävely Gamlastanissa piristää rättiväsynyttäkin. Kohti uusia olutelämyksiä! Yritin molempiin ”Munkkikahviloihin”, mutta olivat kiinni. Hortoilin sitten The Man on the Mooniin. Ensivaikutelma oli vähintäänkin tyrmäävä: helvetillinen tusinatekno soi nupit kaakossa, eikä ketään näkynyt millään puolella tiskiä. No, musiikki muuttui hissijatsiksi heti kun huomasivat asiakkaan Sisustukseltaan ihan viihtyistä, mutta ehkä vähän kliinisen ja persoonattoman oloinen paikka. Trjottavat olivat kuitenin kohdallaan. Hanoja on kolmisenkymmaentä, ruotsalaisia mikroja, Mikkelleriä, Dieu du Ciéliä, tsekkilageri ym. Pullolista oli vielä huumaavampi, varmasti satoja oluita ympäri maailmaa. Jenkit hyvin edustettuina, samoin Tanska. Eksoottisemmasta päästä lienevät Etelä-Afrikan edustajat , mutta myös Islantilaista imperial stoutia olisi saatavilla. Henkilökunnan asenne vaikutti välillä vähän nihkeltä, mutta muuttui onneksi sujuvammaksi. Imeinen omistaja tai muuten vain puuhamies ilmestyi jossakin välissä tiskin taakse, tuntui asiantuntevalta hepulta. Runsauden sarvesta tuli ammennttua:
Eskilstuna Ölkultur Anders Dubbel IPA
Hyvin sameassa, rusehtavan oranssissa oluessa on pitsisen kermainen vaahto. Raikasta tuoksua hallitsee sitruksinen ja persikkainen humalointi, joka taipuu hieman myös pihkaiseen suuntaan. Lisäksi löytyy kermaisen toffeista maltaan aromia sekä aavistus hiivaista marjaisuutta. Mukavan kuiva mallasrunko jättää suosiolla sitruksisen katkeroinnin päärooliin. Tämäkään ei ole varsinainen ”halollapäähän-DIPA”, mutta katkerointensiteettiä on selvästi enemmän kuin Nynäshamnin verrokissa. Kuiva jälkimaku puree oikein teokkaasti. Maltaisuutta on juuri sopivan sutjakasti, eikä sokerisuus vaivaa. Kun vielä suutuntumakin on tuore ja kuohkea, tunnistan tästä kaikki hyvän humalapläjäyksen tunnusmerkit. PISTEET: 38/50
Weyerbacher Double Simcoe IPA
Humalahampaan kolotus ei ota laantuakseen, joten päätin poiketa päivän teemasta (ruotsimikrohana) testaamalla ehtaa tavaraa Ison Veden takaa Eastonista. Simcoe osuu yleensä omaan makuhermooni vähintäänkin kiitettävällä tarkkuudella, mikä helpotti valintaa. Souble Simcoe IPA on selvästi edellistä tummempi, lähes rubiininpunainen ja vähemmän samea. Komeasti pitsiä jättävä vaahto. Voimakkaasti sitruksinen tuoksu, hieman ruohoisuutta ja mangoa, taustalla tummahkoa karamellimallasta. Mallasrunko on jykevä, nyt viimeistään etuliite ”tupla ” on oikeutettu. Balanssi säilyy kuitenkin hienosti, sillä makeus pysyy hienosti kurissa. Karamelli voitelee suun petollisen kermaisella otteella vastaanottamaan jälkimaun purevan katkeruuden, joka jatkuu yrttisenä ja aavistuksen pippurisena nautittavan pitkään. Suutuntuma on silkkiä, kunnes katkerot alkavat piiskata ikeniä kasvavalla voimalla. Suutuntuma ei jätä toivomisen varaa: voimaa ja juotavuutta riittää. Jälleen kerran äärimmäisen hiotun tuntuinen jenkkiolut. Mitä ne tekee toisin kuin rapakon tällä puolella? PISTEET: 41/50
Monk´s Porter House
Pikainen yksi ennen ruokaa ja yöjuaa. Valitettavasti en ehtinyt tutustua tähän Gamlastanin miljööltään hienoon, kellarimaiseen panimopubiin kuin hyvin pikaisesti. Panimoroinaa on reilusti nähtävillä, sillä mallassäkkien vuori tervehtii jo heti ovella. Alakerran ”tyrmastä” aukeaa houkuttelava näkymä kegien rivistöön. Tämä teemaravinto on suuntautunut väriltään synkempiin oluisiin, mutta muutakin on toki tarjolla. Kaapit notkuvat herkkuja ympäri maailmaa, pelkästään De Molenille näkyy omistetun kokonainen kylmäkaappi… Panimon omia tuotoksia löytyy hanoista, sämplerilautasiakin on tarjolla. Testattua tuli:
Monk's Café Carl Philip Porter
Spesiaaliverio tästä portterista, kuulemma on käytetty enemmälti Amarilloa ja hajusteeksi myös Citraa. Mustaa tavaraa hämärässä kellariympäristössä. Hieno nitrovaahto, jossa on mokkaisia värisävyjä. Reilusti humaloitu tuoksu, kiperää sitrusta ja kevyesti yrttisyyttä. Ehkä vähän vierremäisyyttä, tai ainakin kotikeittiön huuruiset keittovaiheet tulevat jostain elävästi mieleen. Paahteinen, jopa hieman savuinen ohrarunko vaikuttaa tuoksun perusteella kuivalta. Sitruksisuus vaikuttaa katoavan oluen lämmetessä. Nitrokäsittelyn pehmittämä, kuivahkon paahteinen ja kevyelti hapan maku on miedompi kuin odottelin. Leipäisää mallasta, aavistus karamellia ja loppua kohti kuivuvaa ja hieman puisevaksi yltyvää katkeruutta. Olisi silti saanut olla katkerampikin, sitä vähän odottelin baarimikon juttujen perusteella. Hieman rukiiseen, nahkeahkoon jälkimakuun ilmaantuu hieman suklaata. Pehmeässä nitrokoostumuksessa ole valittamista, mutta jälkimaun maltaisemmat osat hiipuvat kesken kaiken. Puinen katkero jää kuitenkin mukavasti suuta kuivaamaan, houkutellen samalla ottamaan uutta suullista. Juotavutta siis löytyy, mutta jotain särmää tähän kaipaisin joka osastolle. Tällaisenaan tämä tuntuu vähän liian moneen suuhun ruuvatulta ja unohdettavalta, vaikka maistuva olut onkin. PISTEET: 32/50
Tukholman riennot alkavat tältä erää olla paketissa ja suunta on seuraavaksi kohta ruokakauppaa. Seuraavaksi yöjuna vie rättiväsyneen (mutta onnellisen) reissaajan Kööpenhaminaan. Raportointi jatkukoon, netin laadusta riippuen ehkä jatkossa jopa kuvien kanssa.
Akkurat
Osuimme Tukholman ehkä maineikkaampaan olutravintolaan lounasaikaan. Ruokailijoita riittää pieneksi tungokseksi asti. Kaikilla muilla asiakkailla taitaa olla ruokaa lautasella ja mehua lasissa, joten vähän tuhma olo tässä tulee. Kamera herättää turhankin paljon huomiota. Huomattavan kookas ja ainakin päiväsaikaan valoisa baari on kuitenkin viihtyisä. Musiikin sijasta tilan täyttää ruokailuvälinen kilinä. Henkilökunta on kiireistään huolimatta asiallista. Olutlista on melko mykistävä ja vintagetavaraakin on reilusti tarjolla. Menua ja kylmäkaappeja katsellessa tekee oitis mieli tarttua useampaankin pullotettuun tarjoukseen, mutta hanaolut tuntuu tilanteeseen sopivammalta ratkaisulta. Taululta löytyy tiedot 18 hanaherkusta, skaalaa riittää ruotsalaisista mikroista Dark Horsen ja trappistien kautta Rosé de Gambrinukseen. Kysyttäessä sämplerikokoiset annokset järjestyvät ja kaikki vedot rakennetaan huolella. Nämä tuli testattua:
Nynäshamns Tjockhult Tjinook
Lähipanimon vaalea lager (5,1%) on humaloitu jenkkiläisellä Chinookilla. Tämä on ilmeisesti joku erikoiskeitos, jota myydään vain täällä ja lähes naapurissa sijaitseassa Oliver Twistissä. Väriltään kullankeltainen olut on kirkkas, höttöistä vaahtoa tulee pieneen annokseenkin reilusti. Yrttinen ja pihkainen, oudolla tavalla survottua puolukkaa muistuttava humalan tuoksu hallitsee, mallasosasto on kuivakan jyväistä sortimenttia. Kuiva ja puhdas maltaan maku toimii, mutta loppuveto jää turhan laihaksi. Katkeruus kasvaa kohti loppua varsin rapeaksi, vaikka humalointi onkin selvästi tuunattu aromia painottaen. Jälkimaussa Chinook tuntuu kehittävän lähes neilikkaista tai kanelista mausteisuutta. Suutuntuma on raikas ja sopivasti hiilihappoinen, vaikkakin tosiaan vähän ohkainen. Mielenkiintoinen kokeilu. PISTEET: 35/50
Nynäshamns Dragets Kanal Dubbel IPA
Tupla-IPA:na myytävän oluen vahvuus on ”vain” 7,7 %. Väri on hieman utuisen meripihkainen, vaahto mukavan kermainen ja pitsinen. Tuoksu erittää pihkaista ja kukkaista humalaa ja raikasta sitruunaa, mutta kovin voimakas se ei ole odotuksiin nähden. Karamellista mallasta tuntuu kevyesti taustalla, samoin hieman paahteista keksiä ja hiivaisuutta. Maku on kuivahko ja yrttisen katkera, mutta tupla-IPA:ksi tämä on turhan kevyt. Mallasrunko tuntuu auttamatta ohuelta erityisesti jälkimaun oslta, mutta katkeruus kantaa onneksi kohtuudella. Ohuehko tapaus, mutta melko miellyttävä. PISTEET: 33/50
Närke Vintermörker
Lähes kulttimaineeseen kohonneen panimon porter on kevytlinjainen: 4,4%. Hiilensynkkä väri sopii nimeen. Beige vaahto tarttuu pitsisenä höttönä oluen pinnalle. Tarjoilulämpötila on lähes jäätävän kylmä. Rutikuivan jyväinen, ruislimpun tapaan happamasti paahteinen ja ruohoisen humaloitu tuoksu herättää kuitenkin toiveita. Myös makua riittää voltteihin nähden hämmästyttävän paljon. Hyvin kuiva ja nautittavan limppuinen maltaisuus, aavistus savua, tummaa kahvia ja rusinoita sekä yrttisestä puumaiseen tiivistyvä humalointi – kaikki tämä erinomaisessa tasapainossa. Liukas ja kuivuudessaan hieman puumaisen nahkea suutuntuma sopii hienosti palettiin. Hyvin nautittava ja tasapainoinen olut keveillä prosenteilla. PISTEET: 40/50
Man in the Moon
Useamman tunnin reipas kävely Gamlastanissa piristää rättiväsynyttäkin. Kohti uusia olutelämyksiä! Yritin molempiin ”Munkkikahviloihin”, mutta olivat kiinni. Hortoilin sitten The Man on the Mooniin. Ensivaikutelma oli vähintäänkin tyrmäävä: helvetillinen tusinatekno soi nupit kaakossa, eikä ketään näkynyt millään puolella tiskiä. No, musiikki muuttui hissijatsiksi heti kun huomasivat asiakkaan Sisustukseltaan ihan viihtyistä, mutta ehkä vähän kliinisen ja persoonattoman oloinen paikka. Trjottavat olivat kuitenin kohdallaan. Hanoja on kolmisenkymmaentä, ruotsalaisia mikroja, Mikkelleriä, Dieu du Ciéliä, tsekkilageri ym. Pullolista oli vielä huumaavampi, varmasti satoja oluita ympäri maailmaa. Jenkit hyvin edustettuina, samoin Tanska. Eksoottisemmasta päästä lienevät Etelä-Afrikan edustajat , mutta myös Islantilaista imperial stoutia olisi saatavilla. Henkilökunnan asenne vaikutti välillä vähän nihkeltä, mutta muuttui onneksi sujuvammaksi. Imeinen omistaja tai muuten vain puuhamies ilmestyi jossakin välissä tiskin taakse, tuntui asiantuntevalta hepulta. Runsauden sarvesta tuli ammennttua:
Eskilstuna Ölkultur Anders Dubbel IPA
Hyvin sameassa, rusehtavan oranssissa oluessa on pitsisen kermainen vaahto. Raikasta tuoksua hallitsee sitruksinen ja persikkainen humalointi, joka taipuu hieman myös pihkaiseen suuntaan. Lisäksi löytyy kermaisen toffeista maltaan aromia sekä aavistus hiivaista marjaisuutta. Mukavan kuiva mallasrunko jättää suosiolla sitruksisen katkeroinnin päärooliin. Tämäkään ei ole varsinainen ”halollapäähän-DIPA”, mutta katkerointensiteettiä on selvästi enemmän kuin Nynäshamnin verrokissa. Kuiva jälkimaku puree oikein teokkaasti. Maltaisuutta on juuri sopivan sutjakasti, eikä sokerisuus vaivaa. Kun vielä suutuntumakin on tuore ja kuohkea, tunnistan tästä kaikki hyvän humalapläjäyksen tunnusmerkit. PISTEET: 38/50
Weyerbacher Double Simcoe IPA
Humalahampaan kolotus ei ota laantuakseen, joten päätin poiketa päivän teemasta (ruotsimikrohana) testaamalla ehtaa tavaraa Ison Veden takaa Eastonista. Simcoe osuu yleensä omaan makuhermooni vähintäänkin kiitettävällä tarkkuudella, mikä helpotti valintaa. Souble Simcoe IPA on selvästi edellistä tummempi, lähes rubiininpunainen ja vähemmän samea. Komeasti pitsiä jättävä vaahto. Voimakkaasti sitruksinen tuoksu, hieman ruohoisuutta ja mangoa, taustalla tummahkoa karamellimallasta. Mallasrunko on jykevä, nyt viimeistään etuliite ”tupla ” on oikeutettu. Balanssi säilyy kuitenkin hienosti, sillä makeus pysyy hienosti kurissa. Karamelli voitelee suun petollisen kermaisella otteella vastaanottamaan jälkimaun purevan katkeruuden, joka jatkuu yrttisenä ja aavistuksen pippurisena nautittavan pitkään. Suutuntuma on silkkiä, kunnes katkerot alkavat piiskata ikeniä kasvavalla voimalla. Suutuntuma ei jätä toivomisen varaa: voimaa ja juotavuutta riittää. Jälleen kerran äärimmäisen hiotun tuntuinen jenkkiolut. Mitä ne tekee toisin kuin rapakon tällä puolella? PISTEET: 41/50
Monk´s Porter House
Pikainen yksi ennen ruokaa ja yöjuaa. Valitettavasti en ehtinyt tutustua tähän Gamlastanin miljööltään hienoon, kellarimaiseen panimopubiin kuin hyvin pikaisesti. Panimoroinaa on reilusti nähtävillä, sillä mallassäkkien vuori tervehtii jo heti ovella. Alakerran ”tyrmastä” aukeaa houkuttelava näkymä kegien rivistöön. Tämä teemaravinto on suuntautunut väriltään synkempiin oluisiin, mutta muutakin on toki tarjolla. Kaapit notkuvat herkkuja ympäri maailmaa, pelkästään De Molenille näkyy omistetun kokonainen kylmäkaappi… Panimon omia tuotoksia löytyy hanoista, sämplerilautasiakin on tarjolla. Testattua tuli:
Monk's Café Carl Philip Porter
Spesiaaliverio tästä portterista, kuulemma on käytetty enemmälti Amarilloa ja hajusteeksi myös Citraa. Mustaa tavaraa hämärässä kellariympäristössä. Hieno nitrovaahto, jossa on mokkaisia värisävyjä. Reilusti humaloitu tuoksu, kiperää sitrusta ja kevyesti yrttisyyttä. Ehkä vähän vierremäisyyttä, tai ainakin kotikeittiön huuruiset keittovaiheet tulevat jostain elävästi mieleen. Paahteinen, jopa hieman savuinen ohrarunko vaikuttaa tuoksun perusteella kuivalta. Sitruksisuus vaikuttaa katoavan oluen lämmetessä. Nitrokäsittelyn pehmittämä, kuivahkon paahteinen ja kevyelti hapan maku on miedompi kuin odottelin. Leipäisää mallasta, aavistus karamellia ja loppua kohti kuivuvaa ja hieman puisevaksi yltyvää katkeruutta. Olisi silti saanut olla katkerampikin, sitä vähän odottelin baarimikon juttujen perusteella. Hieman rukiiseen, nahkeahkoon jälkimakuun ilmaantuu hieman suklaata. Pehmeässä nitrokoostumuksessa ole valittamista, mutta jälkimaun maltaisemmat osat hiipuvat kesken kaiken. Puinen katkero jää kuitenkin mukavasti suuta kuivaamaan, houkutellen samalla ottamaan uutta suullista. Juotavutta siis löytyy, mutta jotain särmää tähän kaipaisin joka osastolle. Tällaisenaan tämä tuntuu vähän liian moneen suuhun ruuvatulta ja unohdettavalta, vaikka maistuva olut onkin. PISTEET: 32/50
Tukholman riennot alkavat tältä erää olla paketissa ja suunta on seuraavaksi kohta ruokakauppaa. Seuraavaksi yöjuna vie rättiväsyneen (mutta onnellisen) reissaajan Kööpenhaminaan. Raportointi jatkukoon, netin laadusta riippuen ehkä jatkossa jopa kuvien kanssa.
15.2.2012
Reilihommia
Kirjoitan tätä aamuhämärissä junassa, raiteet vievät Tampereelle ja edelleen Turkuun. Vuorokauden päästä etsin luultavasti aamupalaa Tukholmassa. Tämä tarkoittanee sitä, että pitkään puhuttu interrail on juuri alkamaisillaan!
Pelkän oluen perässä en ole liikkeellä, mutta väkisin tämä harrastelu ”hieman” vaikutti reitinvalintaan. Löyhän ennakkosuunnitelman mukaan on tarkoitus junailla Tukholmasta Kööpenhaminaan, jatkaa siitä Hampurin kautta ja Alankomaissa pysähdellen edelleen Belgiaan. Belgiassa käyn ainakin Bruggessa ja luultavasti myös Ghentissä, Antwerpenissa pääsisin luultavasti kämppäämään tuttujen nurkkiin. Belgiasta jatkan kohti Saksaa: Köln, Bamberg ja München lienevät pysähtymisen arvoisia. Ajan riittoisuudesta riippuen ajattelin käydä pikareissun Itävallan Innsbruckissa imettelmässä Alppeja ja kuuluisaa mäkihyppykeskusta (kyllä: sitäkin lajia on tullut harrastettua!). Jos kaikki menisi kuten ajattelen, päättyy varsinainen reiliosuus Tšekkeihin, jossa Plžen ja Praha ovat pakollisia pysähtymiskohteita. Tähän kaikkeen olisi siis varattuna noin kuukausi, alkaen huomisesta. Tšekeissä saattaa lisäksi olla mahdollisuus viipyä pitempäänkin, mikäli suhdeverkostot pitävät ja rahaa on jäljellä. Paluu Suomeen on vielä auki, mutta junailu Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta tuntuu todennäköisimmältä vaihtoehdolta.
Reissun olutpainotteista antia tulen päivittämään blogiin silloin, kun reppuselkäisen kohtaamat olosuhteet ja oma jaksaminen sallivat. Aivan ”Ardemaisiin” ponnistuksiin tuskin pystyn (täytyyhän sitä reitatakin), mutta enköhän ainakin mielenkiintoisimmat kaupungit ja kuppilat saa ruodittua kirjalliseen muotoon. Mielenkiintoista on nähdä mukana raahaamani tekniikan (miniläppäri, älypuhelin + järjestelmäkamera) hyödyllisyys käytännössä. Vitutus ainakin lienee taattu, jos jotain pöllitään tai hukkuu. Tavoitteena on kuitenkin tekniikan avulla saada edes jotakuinkin reaaliaikaista materiaalia luettavaksi ja lisäksi päästä ainakin osittain eroon siitä tuskallisesta reittausvihkon siirtämisestä digimuotoon reissun jälkeen (edellinenkin suma on vielä purkamatta). Toki perinteinen ruutuvihkokin kulkee varalta mukana ja luultavasti siihen joutuu usein myös kajoamaan.
Mutta eipä tässä tällä erää muuta. Seuraava päivitys lienee luvassa Tukholmasta tai viimeistään Köpiksestä.
Pelkän oluen perässä en ole liikkeellä, mutta väkisin tämä harrastelu ”hieman” vaikutti reitinvalintaan. Löyhän ennakkosuunnitelman mukaan on tarkoitus junailla Tukholmasta Kööpenhaminaan, jatkaa siitä Hampurin kautta ja Alankomaissa pysähdellen edelleen Belgiaan. Belgiassa käyn ainakin Bruggessa ja luultavasti myös Ghentissä, Antwerpenissa pääsisin luultavasti kämppäämään tuttujen nurkkiin. Belgiasta jatkan kohti Saksaa: Köln, Bamberg ja München lienevät pysähtymisen arvoisia. Ajan riittoisuudesta riippuen ajattelin käydä pikareissun Itävallan Innsbruckissa imettelmässä Alppeja ja kuuluisaa mäkihyppykeskusta (kyllä: sitäkin lajia on tullut harrastettua!). Jos kaikki menisi kuten ajattelen, päättyy varsinainen reiliosuus Tšekkeihin, jossa Plžen ja Praha ovat pakollisia pysähtymiskohteita. Tähän kaikkeen olisi siis varattuna noin kuukausi, alkaen huomisesta. Tšekeissä saattaa lisäksi olla mahdollisuus viipyä pitempäänkin, mikäli suhdeverkostot pitävät ja rahaa on jäljellä. Paluu Suomeen on vielä auki, mutta junailu Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta tuntuu todennäköisimmältä vaihtoehdolta.
Reissun olutpainotteista antia tulen päivittämään blogiin silloin, kun reppuselkäisen kohtaamat olosuhteet ja oma jaksaminen sallivat. Aivan ”Ardemaisiin” ponnistuksiin tuskin pystyn (täytyyhän sitä reitatakin), mutta enköhän ainakin mielenkiintoisimmat kaupungit ja kuppilat saa ruodittua kirjalliseen muotoon. Mielenkiintoista on nähdä mukana raahaamani tekniikan (miniläppäri, älypuhelin + järjestelmäkamera) hyödyllisyys käytännössä. Vitutus ainakin lienee taattu, jos jotain pöllitään tai hukkuu. Tavoitteena on kuitenkin tekniikan avulla saada edes jotakuinkin reaaliaikaista materiaalia luettavaksi ja lisäksi päästä ainakin osittain eroon siitä tuskallisesta reittausvihkon siirtämisestä digimuotoon reissun jälkeen (edellinenkin suma on vielä purkamatta). Toki perinteinen ruutuvihkokin kulkee varalta mukana ja luultavasti siihen joutuu usein myös kajoamaan.
Mutta eipä tässä tällä erää muuta. Seuraava päivitys lienee luvassa Tukholmasta tai viimeistään Köpiksestä.
Published with Blogger-droid v1.7.4
12.2.2012
Haanbryggeriet Dobbel Dose
Tänään on jälkiruoaksi luvassa tupla-IPA:a norjan Drammenista. Humalontiin on haettu sekä eurooppalaista että amerikkalaista näkökulmaa: jenkkilän lajikkeita katkeroita tuomaan, tuoksuksi Sryrian Golgingsia ja Fugglesia. Kotisivuillaan lupailevat myös jenkkityylin edustajia enemmän hiivan estereitä, joten Dobbel Dose lienee käytetty brittiläisellä hiivalla. Arkadian Alkon erikoisvalikoimaan kuuluva olut maksaa meikäläisittäin kohtuulliset 6,49€/0,5l. Erä on pantu 3.5.2011. ja oluen lupaillaan olevan parhaimmillaan vuoden sisällä nautittuna.
Törkyisen samea, rusehtavan oranssi olut vaahtoaa kaadettaessa voimakkaan pilvimäiseksi keoksi. Makean kukkainen ja yrttisen ruohoinen humalointi hyppää esiin voimakkaana ja raikkaana. Taustalta erottuu karamellisen keksinen mallasrunko sekä hieman ylikypsän hedelmäinen hiivan aromi. Maku alkaa karamellisena ja vähän turhankin sokerisena, hieman alkoholisena ja yrttisen katkerana. Kohti loppua mennään hieman kuivempaan suuntaan, ja Maris Otter maltaan aromikkaan kuiva maku korostuu karamellin kustannuksella. Kokonaisuus on suuhuni silti vähän turhan makea. Lopun katkeruus ei tässä tyylissä ole vakuuttavimmasta päästä, mutta kehittyy kuitenkin mukavasti verigreippisen makeaksi sitruksisuudeksi, johon sekoittuu selväti yrttisyyttä ja hiukan puumaista kuivutta. Ylikypsää, marjaista hiivaisuutta on havaittavissa pieneksi nihkeydeksi saakka, ja myös tujaus alkoholia pääsee läpi humalaisten ja maltaisten makujen. Lähes täyteläinen suutuntuma on hieman kuohahtavasti hiilihappoinen, mutta silti varsin pehmeä ja liukas. Hedelmäisenä suussa viipyilevä katkeruuden tunne pitää pintansa mukavan pitkään. Kokonaisuus tuntuu kuitenkin vähän ristiriitaiselta ja karhealta, eikä esim. parhaiden maistamieni jenkkiversioiden ylivoimaisen hiottuun otteeseen päästä. Dobbel Dosen humalointi on valtavirrasta poikkeava ja varsin miellytävä, eikä tämä monien skandinaavisten esimerkkien tapaan kärsi vihannesmaisuudesta. Miinusta tuleekin enemmän alkohlisuudesta ja liiasta makeudesta. Tuopin loppuvaiheilla myös käyneen marjainen hiivaisuus alkaa lievästi tökkiä. PISTEET: 34/50
10.2.2012
Laitilan Kukko Kellariolut
Kaunis, utuisen kullankeltainen olut on vaahdoltaan kuohkea ja hyvin pitsinen. Tuoksusta erottuu melko vahvana makean humalainen yrttisyys sekä hiivan ja pilsmaltaan yhteisvaikutuksena tuore ja rehevä leipäisyys. Talon hieman hernerokkainen ominaismaku löytyy vaivatta, mutta se ei vaivaa kovin pahasti tällä kertaa. Diasetyyliä on hieman yllättäen lähes tsekkityyliin, mutta henkilökohtaisesti en koe tätä virheenä. Odotetummin myös hiivaista hedelmäisyyttä nousee lopuussa esiin. Tuore ja makeahkon maltainen maku on keskiasteisesti katkera ja loppussa mukavasti kuivuva ja katkeroituva. Mukava Saazin maku viipyilee pitkään suussa, samoin pieni hiivaisen hedelmäinen nahkeus. Keskitäyteläinen suututuntuma on sopivan miedosti hapokas ja mukavan liukas. Ehkä pientä karheutta on jäänyt aivan viimeisille jälkimaun rippeille. Humala kuitenkin puree melko mallikkaasti. Kokonaisuus toimii mielestäni hyvin, ja suodattamattomuus lisää selvästi vivahteita ja tuoreutta verrattuna suodatettuun versioon. Humalointi on Kukko Pilsissä aina toiminut, eikä suodattamattomuus näköjään pyöristä sitä liiaksi. Kellarioluelle soisi satunnaista vierailua huomattavasti pidemmän elinkaaren Alkon hyllyllä, eikä maitokauppavaersiokaan olisi noitumista. PISTEET: 34/50
8.2.2012
Saimaan Marsalkka Portteri
Mustanpuhuva, öljyiseltä näyttävä neste synnyttää lasiin vain niukasti luonnonvalkoista vaahtoa. Tuoksu alkaa kermaisen karamellisena, keksisenä, lakritsisena, tumman suklaisena ja hieman savuisena. Luumua ja rusinaista hedelmäisyyttä sekä hapahkoa kahvisuutta ilmaantuu mukaan, kun lämpötila alkaa lähestyä optimia. Aavistuksen sokerisen karamellinen ja paahteisen hapahko maku saa potkua jälkimaun puisen kuivakasta ja yrttisestä katkeruudesta sekä tujauksesta alkoholia. Lopun hieman palaneena viipyilevä maltaisuus sekä hedelmien makeuden ja yrttisen katkeruuden tasapaino on nautinnollista, mutta kokonaisuus tuntuu jotenkin ohuelta suhteessa alkoholimäärään. Hyvin matala hiilihappopitoisuus voi osittain korostaa tätä vaikutelmaa. Kokonaisuus toimii kuitenkin hyvin, sillä makua ja monimuotoisuutta riittä. Kannattaa kokeilla, kun hintakin on kotimaiselle pienpanimo-oluelle kohtuullinen (3,47€/0,33l). PISTEET: 34/50
Saimaan Marsalkka IPA
Suodatettu Marsalkka IPA on kirkas ja väriltään oljenkeltaisena selvästi useimpia ipoja vaaleampi. Hieman höttöinen ja ohuehko olut ei ole komeimmasta päästä. Melko voimakkaasti sitruksinen ruohoinen sekä makeamman persikkainen ja hieman kukkean parfyyminenkin humalan tuoksu on tässä päällimmäisenä. Enemmänkin humalantuoksua saisi kuitenkin olla. Ohut, jyväisen kuiva pilsmaltaan aromi erottuu taustalta. Kuiva pilsmaltaisuus jatkuu maussa, mikä antaa katkeroille mahdollisuuksia vaikuttaa. Yleisilme onkin melko voimakkaasti katkera, hieman pihkaisesti pureva ja karamellimaltaan puuttuessa ehkä aavistuksen karhea. Hedelmäisyyttä on niukasti, ja kokonaisuus muistuttaakin ehkä enemmän viljaista, jekkihumaloitua lageria kuin IPA:a. Jälkimakuun nousee mielenkiintoisesti mustaherukkaisen yrttisiä sävyjä, joita en muista tämän humalacocktailin ennen synnyttäneen. Ehkä nämä aromit ovat jääneet karamellimaltaan alle? Suutuntuma ei ole toivottaman ohut, mutta tietty latteus ja öljyinen tuntuma eivät oikein innosta. Ja onhan tämä monien mielestä varmasti katkeruudessaan tasapainoton, mutta minua tämä ei haittaa. Ihan mielenkiintoinen, joskin jotekin häiritsevä tuotos. Eikä tämä missään nimessä IPA ole, mutta varsin virkistävä olut kuitenkin. PISTEET: 30/50
7.2.2012
Vakka-Suomen Prykmestar Hunajabock
Suodattamaton Hunajabock on väriltään utuisen kullankeltainen, ja se muodostaa lasiin kaadettaessa varsin kermaisen ja pitsisen vaahdon. Tuoksussa hunajan kukkainen makeus ja kitkerä yrttisyys hallitsevat. Siankärsämöä, pietaryrttiä ja ehkä mesiangervoa, yrttisyys tuntuu jopa lähes katajaiselta. Aavistus kontekstista tutumpaa humalan ruohoisuutta pääsee myös läpi. Maku on odotetusti kukkaishunajaisen makea ja hieman sokerinen, mutta onneksi myös rehevän leipäistä münichmaltaan makua on saatu mukaan. Lopussa erottuu tujaus alkoholia ja katkerohumalointi kuivuu kasaan juuri ja juuri tasapainoittavasti. Hieman vahamainen ja yrttisen kukkainen hunajan maku jää viipyilemään suuhun pitkäksi aikaa. Kuohkea ja maltaisen liukas suutuntuma vaikuttaa tuoreelta ja kuljettaa nestettä kohti määränpäätään huomattavasti odottamaani sutjakammin. Makeudesta huolimatta juotavuus säilyy kohtuullisena, eikä ilmeisen laadukkaan hunajan luonnollinen aromi synnytä sokerisen esanssisia mielikuvia. Varsin onnistunut olut kategoriassaan, ja siis ehdottomasti positiivinen yllätys. Voisinpa kuvitella ostavani toistekin, mikäli mahdollisuus eteen tulisi. PISTEET: 34/50
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)