Länsinaapurin tuomisten ruotiminen jatkuu. Kotikokkailujen tukemiseksi tuli tilattua useampiaki pohjahiivaoluta, joita myös otsikon olut edustaa. Tätä Skotlannin poikien pilsiä en ole ennen maistanut, mutta nyt tulee tämäkin tikki hoidettua. Nimi juontanee panimon tuntien juurensa punkin hullusta vuodesta 1977. Tuotetiedoissa luvataan luomuraaka-aineita, kokonaisia käpyhumalia, suodattamattomutta ja reippaasti makua. Ja tietysti normaalit massalagereiden ja niiden panijoiden morkkaamiset päälle. Maistetaanpa.
Pilsiksi melko syvän kultainen olut on suodattamattomuudesta johtuen hieman utuinen. Komean kokoinen vaahto laskee melko nopeasti, mutta jättää jälkeensä melko mukavan pitsin lasin reunoille. Aluksi tuoksu on jotenkin vaisu, vaikka olut ei ole edes kovin kylmää. Vähitellen se alkaa kuitenkin aueta ja sitruunaruohoinen ja hieman makean nektarinen humalointi alkaa erottua. Kevyttä leipäisyyttä ja hiivaista marjaa nousee myös esille, mutta kokonaisuutena tuoksu jää jotenkin valjuksi. Maku on melko pyöreän maltainen ja siinä tuntuu kevyttä leipäisyyttä. Pilsiksi tämä ei ole mielestäni tarpeeksi kuiva, vaikka karamellimallasta ei maistukaan sen käytöstä huolimatta. Katkeruutta on ihan mukavasti ja se jää jälkimakuun viipyilemään melko hedelmäisenä, mutta purevuutta puuttuu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kuohkean happoinen, mikä yhdessä kohtuullisen humaloinnin kanssa takaa hyvän juotavuuden. Kiva lager, joka ei kuitenkaan millään osa-alueella oikein yllä vaikkapa hiljattain testaamani St. Eriks Pilsnerin tasolle. Saunajuomaksi tai ruokapöytään silti varsin passeli olut. PISTEET: 31/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti