Tällä kertaa tutustutaan vähän erikoisempaan saksalaisolueen Düsseldorfista. Maailman olutkartalle kaupunki pääsee perinteisellä Alt-oluellaan, kuten Köln Kölschillään. Valitettavasti en ole päässyt paikan päällä Altia koskaan maistamaan, mutta jokunen pullo näitä on ravintoloissa tullut kokeiltua. Myös enemmän tai vähemmän autenttisia Alt-tulkintoja ympäri maailmaa on tullut vastaan ja kohtuudella ovat nekin toimineet. Se Altbieristä. Sticke puolestaan on enemmän kausiluonteisesti valmistettava, tavallista Altia hieman vahvempi ja astetta tummempi ale. Omakohtaiset aistihaivainnot taitavat olla peräti olemattomat. Uerigen panimo on joka tapauksessa pistänyt vielä paremmaksi tuplaamalla stickensä peräti 8,5 % vahvuuteen. Tässä lähestytään kaiketi jo barleywinen tai doppelbockin kaltaista mallaspommia. Humalina on käytetty perinteiseen tapaan Spalter- ja Hallertauerlajikkeita, IBUja peräti 75. Hyvin mielenkiintoinen lähtöasetelma siis.
Jo olutta lasiin kaadettaessa huomio kiinnittyy upean kermaiseen, hieman beigen sävyiseen vaahtoon, joka myös säilyttää houkuttelevuutensa lasin loppuun saakka. Kun vielä oluen syvän rubiininpunainen värikin hievelee silmiä, ei ulkonäöstä voi olla antamatta vähempää kuin täydet pisteet. Odotusten mukaisesti tuoksu on hyvin barley winen kaltainen. Siirappinen maltaan tuoksu hallitsee, mutta käyneen makea hedelmäisyys on myös vahvasti esillä. Ideaalilämmössä maltaan tummemat, pähkinäiset ja hieman imelälimppuset sävyt korostuvat ja hedelmäisyys muuttuu käyneen, hieman hapahkon mansikkaisuuden suuntaan. Tätä samaa "mansikkarahkaa" löytää usein ikääntyneistä vehnäbockeista. Jalohumalien makea yrttisyys erottuu vielä ilahduttavasti, vaikka pullolla hieman ikää onkin. Maistettaessa Dopple Sticke on hyvin makea, mutta ei varsinaisesti sokerinen kuten barley winet joskus tuppaavat olemaa. Maltaisuus on vahvaa, mutta ei yhtä pureskeltavan paksua kuin monissa doppelbockeissa. Öljyisen liukas juoma livahtaa nopeasti kurkusta, mitä seuraa pieni suvantovaihe ennen rusinaisen kuivahedelmän ja pehmeästi turruttavan kakeruudeen esiinmarssia. Oluen vahvuuden aistii, mutta mikään viinapommi tämä ei onneksi ole. Sen verran potkua kuitenkin on, että hieman talvisempiin hetkiin tämä sopisi varmasti paremmin. Jälkimaun kestossa ei ole moitteen sijaa, mutta käynyt hedelmäisyys ja aavistuksen karkea alkoholisuus alkavat lasin loppupuolella hieman puuduttaa. Jotain naposteltavaa saisi olla, suolaa ja rasvaa... Kovin monipuoliseksikaan tätä ei varsinaisesti voi kehua. Kohtalaisen miellyttävä kokeilu kuitenkin. Paukkupakkasilla toimii varmasti hienosti. PISTEET: 34/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti