Kotiolutta lasissa: LBC Batch #3 IPA ja #7 DIPA

Olen jo pidempään mielenkiinnolla seuraillut itsellein entuudestaan olutkuvioista tutun liminkalaisen Harri Vaaralan kotiolutprojektia. Kun ilmiselvästi intohimolla hyvään olueen suhtautuva ja laajan maistelukokemuksen omaava typpi innostuu itse oluita valmistamaan, on tuloksena todennäköiseti jotakin todella maistuvaa. Ei ole ole kaukanakaan se aika, kun istuimme Harrin kanssa Leskisessä pohtimassa laitteita ja raaka-aineita, joilla mies saisi homman käyntiin. Nyt nimellä LBC (Liminka Brewing Company) on tehtailtu jo viitisentoista satsia oluita. Mikäpä siinä on Braumeisterilla kokkaillessa ;)  Rohkeasti jenkkien ja miksei vaikka tanskalaisten "vallankumouksellisten" esimerkkiä seuraillen liikkeelle on lähdetty liikkeelle humalapinoteisella linjalla. Aiemmin maistamaan päässeiltä olen saanut kuulla/lukea vakuuttavaa palautetta. Niinpä seitsemän LBC-olutta sisältävä toimitus otettiin suuremma mielenkiinnolla vastaan HH:n "toimituksessa". Alan maistella oluita luonnollisesti vanhimmasta päästä. Tässä tuleekin tehtyä jo varsin kattava luotaus LBC:n lyhyeen historiaan, kun noin puolet tuotannosta on mahdollista maistaa.

LBC Batch #3 IPA

Ensimmäisen kautta aikojen kolmas LBC-olut, herkullisesti tietysti IPA (6,4 %). Pantu 27.12.12, eli ei varmasti enää aivan parhaimmillaan humaloinnin osalta. Reseptissa Pale Alea, Dark Ale sekä paria karamellimallasta. Katkerohumalana EKG, aromona/kuivahumalana Citra ja Simcoe. Jenkkihiiva. Varsin sameaa oranssin punaruskeaa tavaraa, pullossa hiivaa paksusti. IPA vaahtoaa lasiin kaadettaessa mukavan kuohkeasti ja kestävää pitsiä jättäen. Tuoksussa humalointi on vielä raikkaasti tallessa. Greippiä, sitruunaa, makeampaa hunajaisuutta ja ehkä aavistus herukan lehtiä. Maku on kuohkeasti maltainen, melko karamellimaisen makeakin. Aavistus kuivakkaa paahteisuutta on mukana hieman paahtoleivän tavoin. Loppua kohti kuivuus ja katkerot lisääntyvät, mutta purevuus on varsin hillittyä nipistelyä maltaisuuteen nähden. Katkerampikin voisi siis makuuni olla, mutta tasapainonen tämä on näinkin. Ei ehkä valtavan raikas pienoisen makeuden vuoksi kuitenkaan, mutta ehkä ikäkin tässä saatta jo hieman painaa. Suussa karamellin tuoma pyöreys tuntuu kyllä mukavan ylelliseltä. Tähän kun saisi iskekvämmän katrorymistelyn päälle niin nom-om. Mutta nämä ovat niitä kuuluisia makuasioita. Mitään virhemakuja tai varsinaista valittamista tästä en löydä, joten vakuuttavaa jälkeä kolmanneksi kokeiluksi.
PISTEET: 34/50

LBC Batch #7 DIPA

Tykimpään suuntaan seitsemännen satsin siivittämänä (pantu 26.1.13). DIPA, kotoisammin tupla-ipa, on vahvuudeltaan 8,6 %, joka on saavutettu on mäskäämällä 8 kg mallasta (Pils, Vienna, CaraPale ja Crystal). Katkerohumaloinnissa on käytetty Warrioria ja Fugglesia, myöhemmissä vaiheissa Citraa, Simcoeta ja Amarilloa. Lasissa hyvin saman näköinen kuin edellinen IPA, mutta hieman tummempi ja punertavampi. Ehkä myös hiivan sameampi, sillä hiivaa on pullossa (ja lasin pohjalla) turhankin paksusti. Vaahto on kuitenkin komeaa katsottavaa: todella kermainen ja kestävä, isossakin lasissa sopivan runsas. Yhteneväisyydet jatkuvat tuoksuteltaessa, mikä oli osittain samojen humalien käytöstä johtuen toki odotettavissa. DIPA:ssa humalointi on paitsi astetta voimakkaampi, myös makeamman hedelmäinen. Kuin hillottuja sitrushedelmiä tuoksuttelisi. Amarillon "siitepöly" erottuu myös selvästi ja on tässä myös hartsista mausteisuutta. Lievästi alkoholista taustahälyä karamellisävytteisen maltaisuuden alla, mutta eipä tuo pahemmin haittaa. Maussa karamellia on mielestäni DIPA:an kutakuinkin ideaalisesti, eli ei kovinkaan paljon. Maltaisuus on kuivampaa, kevyen paahteista ja aavistuksen limppuisen happamuuden sävyttämää (Viennasta luultavasti). Hieman alkoholinen, ylikypsä hedelmäisyys tulee esille yllättävän voimakkaana, mutta se toisaalta sopii tähän hyvin. Humaloinnin intensiteetti on jo varsin mainiolla tasolla ja lopun viipyilevän pihkainen ja mausteinen meininki toimii hienosti. Kuivuva mallas katoaa petollisesti taustalle ja katkeruus ottaa vallan. Näinhän sen kuuluukin mennä. Suutuntuma on liukas ja melko pehmeäkin. Jotkut ehkä kaipaisivat DIPA:an paksumpaa maltaan tuntua, mutta minulle nämä liukkaammat ja hieman kuivemmat tapaukset ovat aina toimineet paremmin. Aivan huoletta kaupallisella tasolla liikutaan. Peukkua Harrille!
PISTEET: 38/50