Jatketaan edellistä postausta kompaten himmeällä saksalaisteemalla, sillä Bayerischer Bahnhofin (Leipzigissa) todella erikoinen versiointi gosesta ansaitsee ehdottomasti oman blogimerkintänsä jo ihan kuriositeettiluonteensa ansiosta. Tavanomaisempi gose on tiivistetysti hieman suolaiseen veteen pantua ja maitohappobakteereilla ryyditettyä vehnäolutta. Bayerischer Bahnhofin versio onkin sitten jotain aivan muuta. Nimen ator-pääte viittaa doppelbockeihin, ja vahvaa tämä pirulainen onkin - peräti 10,5 %. Etiketissä seisovat skitsofrenisesti sekä luonnehdinnat "Double-Bock" että "Ale brewed with spice", joten käytetystä hiivakannasta ei voi kovin vahvoja oletuksia tehdä. Kaiken kukkuraksi koko komeus on kypsytetty tequilatynnyreissä. Kuulostaa suoraan sanottuna lähes pelottavalta cocktaililta, mutta mistä näistä koskaan tietää.
Oluen ulkonäkö on varsin tavanomainen, pale alen tavoin vaalean merpihikanruksea ja lähes kirkas. Kuohkea vaahto näyttäisi kestävän kohtuudella, mutta kovin pitsistä se ei ole. Tuoksu on kummallinen sekoitus Tequilaa, päärynämehua, paahdettua mantelia, tammitynnyriä ja raakaa alkoholia. Jotain greippistä vivahdettakin tässä ehkä on. Ei varsinaisesti epämiellytävää, mutta hyvin erikoista. Vaikea tätä olisi sokkotestissä olueksi tunnistaa, kun maltaasta tai humalista ei ole hajuakaan. Reilun ensipuraisun sokerisuus ja viinaisuus järkyttävät pahasti ja olut pyörii hetken suussa tietämättä poistuako nieluun vai purskahtaako ulos nenästä. Hyhhyyi, taitaa viemäri kutsua... Toista siemaisua osaa onneksi jo varoa ja homma saadaan kontrolliin. Puistattavan makeaa, lähes polttavan alkoholista ja kevyen happamasti marjaista tavaraa. Jälkimaussa on kiljumaista alkoholia, hiivaa, tuoksusta tuttua paahtomantelia ja päärynää. Päärynä on tässä tapauksessa luultavimmin sitä Tequilaa. Eipä kuulu lempijuomiini kaktusviina, kuten ei myöskään päärynämehu. Todellakin tämä muistuttaa maitohapotettua päärynämehua tilkalla karvasmanteliöljyä ja kourallisella tammilastuja. Myöhäisen jälkimaun valopilkkuna yllättävät vaniljan ja lempeän tynnyriset sävyt sekä kuivatut hedelmät. Nämä ominaisuudet lisääntyvät selvästi oluen lämmetessä, joten ilmeisesti aloitin juomisen aivan liian kylmänä. Tahmaava makeus ja käyneen hedelmän nahkea latteus kuitenkin peittävät näitä mielenkiintoisempia aromeita harmittavasti. Harvinaisen erikoinen kokonaisuus. Ei ehkä kovin miellyttävä, mutta osittain hyvin mielenkiintoinen. En silti täysin käsitä RB:n keskimäärin kovia pisteitä. Pikkupullo oli yhdelle juojalle aivan liikaa, joten harvinainen viemärituomio koitui tämän Leipzigin kummajaisen kohtaloksi. PISTEET: 23 /50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti