Lisää Harri Vaaralan LBC-kokeiluja. Kevyehkö Black-IPA (5,6 %), reseptissä runsaaasti paahdetta (tekijänsä mukaan liikaakin) Carafa 2 specialin, suklaa- ja mustamaltaan muodossa. Humalavalintoina jo tutut Fuggles ja Citra katkeroimiseen, aromina Simcoeta, Warrioria ja kuivahumalana Amarilloa. Kuohumisvaroitus on voimassa avattaessa.
Aivan yhtä juhlavaa geysiriä ei nyt nähdä kuin Rye IPA:n kanssa, mutta ei tämäkään pullossa pysy. Nyt saan kuitenkin lasiin selvästi puhtaamman maistiaisen ja puolikkaan pullon jää myös santsattavaa. Sysimustan oluen beige vaahto on kuohkean pilvimäistä, mutta hieman latistuvan höttöistä sorttia. Tuoksussa on tosiaan paahdetta reilusti, jopa stoutien tapaan tervaiseen tai samiakkiseen suuntaan. Hedelmäisen havuinen humalan aromi antaa soppaan raikkaan säväyksen, mutta ehkä odottelin aiempien oluiden tapaan hieman ronskimpaa läsnäoloa. Maltaisuus on kuivaa ja pienestä ohkaisuudestaan huolimatta mukavan kuohkeaa. Salmiakkista suolaisuutta on selvästi enemmän kuin tavanomaisemmissa tulkinnoissa, samoin paahtomaltaiden tuomaa happamuutta. Mallas katoaa jälkimausta hieman varkain, mutta hartsisena viipyilevä katkeruus paikkaa tilannetta. Suutuntuman kepeä notkeus ja kuohkeus toimivat petollisen hyvin ja olut onkin paahteisuudestaan huolimatta varsin raikasta juotavaa. Patiotavaraa selvästi. Pihkaiset röyhtäilyt viimeistään paljastavat, että katkeroakin on oluessa riittämiin. Keveähkö runko ei ehkä juuri enempää kestäisikään. Näppärä "Light Black IPA", jota kokeilisi joskus mielellään real-käsittelyn pehmittämänä versiona. PISTEET: 34/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti