Kotiolutta lasissa: LBC Batch #11 American Saison

 

"Tarkoitus oli tehdä tyypillinen jenkki-ipa, mutta käyttää se saison-hiivalla. Ihan ei päästy kyllä sille saison-tasolle mitä tavoittelin, mutta tulipahan ainakin erilainen. Hiiva maistuu selvästi, en sitten tiedä onko se hyvä vaiko paha."

Näin valottaa Harri Vaarala LBC American Saisonin syntyhistoriaa. Kumman tutulta pohdiskelulta kuulostaa, näinhän se usein juuri menee uusien resepti-ideoiden kanssa. Mielenkiintoinen olut joka tapauksessa on kyseessä. Potkua saisoniksi tuhdit 7,8 %, maltaina Pilsin lisäksi saisoneista harvemmin löytyvää Viennaa ja paria laatua karamellimaltaita. Katkeruutta on haettu Challengerilla ja aiemmista kokeilluista poiketen on tehty myös 20 minuuttin keitolla "flavorihumalointi", sekin Challengeria. Aromipuolella Warrioria ja Amarilloa, kuivahumalina Amarillo ja klassisesti Centennial. Saisonille tyypilliseen tapaan myös appelsiinin kuorta on lisätty. Kuulostaa melko herkulliselta paketilta.

Nyt hiilihappoa on sopivasti, eikä kuohumisia tapahdu. Vaahto on runsas ja kestävästi pitsinen, itse olut samean rusehtavan oranssi. Tuoksussa kypsän hedelmäinen (hunajamelonia, aprikoosia, luumua) ja pippurisen mausteinen sekä aavistuksen maanläheinen belgihiiva on leimaavin tekijä. Maanläeisyys n tässä tapauksessa ehkä lähimpänä kosteaa maakellaria, maatuvia lehtiä ja onpa siinä jopa jotain hauskan juustoista. Jenkkityyliin raikkaan havuinen, mehukkaan hedelmäinen sekä kevyelti hunajainen humalointi tulee hyvin esiin ja antaa raikkaan vastapainon hiivalle. Saisoniksi maku on ehkä hieman turhan roteva ja alkuun makeakin. Tämä osuu todellakin ehkä lähemmäs belgi-ipoja, kuten Ardekin näkyy havainneen. Hiivaprofiili jää parhaiden saisoneiden mausteisesta monimuotoisuudesta, mutta jännää pippurisuutta on tässäkin. Kakeruutta on enemmän kuin monissa belgi-ipoisssa, saati saisoneissa. Sehän tietysti ilahdutaa. Korkeahko alkoholiptisuus peittyy petollisesti raikkaan humaloinnin ja hiivan alle. Kuohkea ulkonöäkö ei aivan ulotu suutuntuman saakka, joka lopussa kääntyy hieman latteaan/nahkean hedelmäiseen suuntaan. Tämä ei johdu hiilihappojen puutteesta, vaan joku muu ominaisuus tämän tuntemuksen saa aikaan. Kyse voi olla hiivasta, ja ehkä myös vahvuus alkaa tehdä työtään. Myöhäisen jälkimaun nipistelevä katkeruus on kuitenkin nautittavaa, kuinkas muuten. Belgi-IPA:na tämä menisi aivan täydestä ja olisi jopa keskitasoa parempi esimerkki tyylistä mielestäni. Laadukasta olutta jälleen, ostaisin jos voisin. PISTEET: 38/50