Otsikon vanhemmasta puoliskosta vastaa rapiat 1,5 v sitten panemani tumma belgiale, jota on jäljellä vielä kaksi pulloa. Nämä ova muuten vanhimmat kotipanimoni jäljellä olevista tuotoksista. Kyseinen minimaalinen kokeiluerä onnistui hyvin, kaveritkin tykkäsivät. Reseptin viilailua on ollut tarkoitus tehdä jo moneen kertaan, mutta jotenkin uusien reseptien kokeilu on tässä vaiheessa toistaiseksi vienyt voiton. Viimeisimmästä maistiaisesta taitaa olla jo lähemmäs vuosi, silloin maku oli ainakin kohdallaan. Nyt on aika korkata laaduntarkkailun nimissä omalta kohdaltani viimeinen pullo tätä olutta, viimeisen toimitan naapuriblogin Ardelle testattavaksi.Pullo päästää sihisten happoja avattaessa, käymistä on siis vielä tapahtunut reippaasti. Väri tässä on hyvin tumman ruskea, vaahto on beige ja kermainen. Tuoksu on saanut mukavasti syvyyttä. Käyttämäni suklaamallas on kypsytyksessä korostunut selvästi, nyt maitosuklaata on reippaasti tuoksussakin. Hedelmäisyys on muuttunut samalla tummempaan suuntaan. Tummaa kandisiirappia, rusinaa, hapahkoa paahteisuutta ja hieman maitosokeria erotan suklaan ohella. Jotain aavistuksen rommimaista mausteisuuttakin tässä on, vaniljaakin voisi luulla käytetyn (ei ole). Jälkimaussa kuivempaa, limppumaista mallasta. Happamuuttakin, mutta ei vielä haitaksi asti. Melko makea tämä on edelleen, mutta ei kuitenkaan sokerinen mielestäni. Suklaisen pehmeä lopetus piilottaa voltit (~9%) yllättävän hyvin, vaikka tämä ei mikään roteva olut olekaan. Ei ehkä tyylipuhtain tapaus, mutta onpa vahvoissa tummissa belgeissä toisaalta liikkumavaraakin. Ensikokeiluna tyylistä mukava ja oluenakin mielestäni mukava. Nyt on tämäkin olut sitten kaluttu loppuun. Haikeaa melkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti