Etiketin kullalla silattu ja yksinkertaistettu tyylikkyys herättää heti luottamusta. Jääkylmä tarjoilu ei lämmitä. Olut kaatuu lasiin melko kirkkaana, väri näyttäisi huonossa valossa olevan lähellä rubiininpunaista tai hyvin tummaa meripihkaa. Vaahtoa muodostuu vahvan oluen harteille niukasti. Tuoksussa erottuu jo viileänä massiivisen makea, karamellinen maltaisuus ja rusinainen hedelmällisyys. Näiden lisäksi erotan kepeämpää viinikumisuutta ja hieman alkoholiakin. Humala on selkeästi taka-alalla, eiliseen pommiin verrattuna. Maussa on reippaasti skottioluille ominaista karamellisoitunutta mallasta ja tujaus alkoholiakin, mutta silti makeus pysyy kohtuullisella tasolla. Tasapainoisuuden taustalla on varmaankin skottioluille ominaisia panimoteknisiä jippoja, joita itsekin yritin viikonloppuna imitoida. Jälkimaussa karamelli ja aavistus hiivan esterisyyttä sulautuvat saumattomasti annokseen tummaa suklaata. Myöhäisessä vaiheessa ilmestyy mukaan kevyesti happamanmakea mallaspaahto. Matalahiilihappoisen suutuntuman täyteläisessä ja pehmeästi soljuvassa mallasvirrassa on voimaa ja tasapainoa juuri sopivassa suhteessa. Monikerroksinen ja hienostunut kokonaisuus. Eilinen ja tämä ovat oivia esimerkkejä siitä, että nimellisesti saman oluttyylin sisältä voi löytyä hyvin erilaisia ja silti maistuvia oluita. PISTEET: 40/50
Published with Blogger-droid v1.5.2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti