Meripihkanruskeassa oluessa on ohut, mutta kermainen ja väriltään vaalea vaahto. Tuoksu on jykevän maltainen, tumman karamellinen ja marjamaisen makea. Jenkkityylin aromihumalointi on heti mukana voimakkaan kukkaisena, sitruksisena, trooppisen hedelmäisenä ja hieman saippuaisena. Pihkainen katkeruus juhlii makupuolellakin, "häijy" on melko sopiva laatusana kuvaamaan fiilinkiä. Tässä on katkerimman tuntuinen juomani olut vähään aikaan. Mallaspuolella erottuu makeaa karamellia reippaasti, mutta jotain vähän rotevampaa maltaisuuttakin odottelin. Jälkimaku on melko brutaalin katkera, eikä sitä kovin pehmeäksi voi kehua. Eipä se tämän ekstriimioluen pointti varmaan olekaan. Alkoholin jo maistaa näissä vahvuuksissa, määrä häilyy miellyttävän ja hieman liiallisen rajamailla. Suussa olut tuntuu erittäin katkeralta, suuhuni sopisi vähän enemmän pyöristävää maltaisuutta. Kokonaisuus on jostakin barley winen ja tupla-ipan välimaastosta. Kuin vaaleampi ja maltaisuudeltaan kevenetty Nøgne #100 tai humaloinniltaan turboahdettu Sierra Nevada Bigfoot ilman paksun siirappista suutuntumaa. Tasapainossa kuitenkin hävitään molemmille em. "klassikoille". Mikäli nyt tasapainoisuudesta voi näiden äärioluiden yhteydessä edes puhua perinteisessä merkityksessään. Lyhyesti: potkua on ja paljon! Pisteet: 37/50
Tässä blogillinen olutta, olkaa hyvät! Kierroksen tarjoaa oululainen olutharrastaja, joka uusia oluita maistelemalla ja omiaan kotona valmistamalla eksyy yhä syvemmälle oluiden maailmaan. Uskallatko seurata?
24.11.2010
Malmgård Häijy Markku
Meripihkanruskeassa oluessa on ohut, mutta kermainen ja väriltään vaalea vaahto. Tuoksu on jykevän maltainen, tumman karamellinen ja marjamaisen makea. Jenkkityylin aromihumalointi on heti mukana voimakkaan kukkaisena, sitruksisena, trooppisen hedelmäisenä ja hieman saippuaisena. Pihkainen katkeruus juhlii makupuolellakin, "häijy" on melko sopiva laatusana kuvaamaan fiilinkiä. Tässä on katkerimman tuntuinen juomani olut vähään aikaan. Mallaspuolella erottuu makeaa karamellia reippaasti, mutta jotain vähän rotevampaa maltaisuuttakin odottelin. Jälkimaku on melko brutaalin katkera, eikä sitä kovin pehmeäksi voi kehua. Eipä se tämän ekstriimioluen pointti varmaan olekaan. Alkoholin jo maistaa näissä vahvuuksissa, määrä häilyy miellyttävän ja hieman liiallisen rajamailla. Suussa olut tuntuu erittäin katkeralta, suuhuni sopisi vähän enemmän pyöristävää maltaisuutta. Kokonaisuus on jostakin barley winen ja tupla-ipan välimaastosta. Kuin vaaleampi ja maltaisuudeltaan kevenetty Nøgne #100 tai humaloinniltaan turboahdettu Sierra Nevada Bigfoot ilman paksun siirappista suutuntumaa. Tasapainossa kuitenkin hävitään molemmille em. "klassikoille". Mikäli nyt tasapainoisuudesta voi näiden äärioluiden yhteydessä edes puhua perinteisessä merkityksessään. Lyhyesti: potkua on ja paljon! Pisteet: 37/50
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä ehti loppua juuri ennen kuin pääsin vierailulle ensi kertaa Arkadian Alkoon... Ostoslistassa kyllä oli. Arvostelua lukiessa tuntuu, että kypsyttely varmaan parantaisi kokonaisuutta.
VastaaPoistaTämä Arkadiassa myyty versiohan oli jo kypsynyt puolisen vuotta siitä raakileesta, joka oli tarjolla kevään HBF:llä. Oli muuten aivan eri olut, ja itse ainakin tykkäsin jo nyt. Sääli vaan, että tällaisia oluita ei oteta vakiotuotantoon, vaan tehdään vain "teaseri" ja väistytään takavasemmalle jatkamaan maitokauppaoluiden panemista...
VastaaPoistaP.S. panimo on Malmgård, ei Malgård :)
VastaaPoistaHeh, hyvin typotettu ja vielä pari kertaa peräkkäin. Eikä ole kyllä oikolukuvaiheessakaan ihan kaikki ollut kotosalla... Kännykän ennakoiva tekstinsyöttökin osaa myös olla aika raivostuttava välillä, mutta tästä sentään varoittelin etukäteen =)
VastaaPoista