Tänään maistellaan vaihteeksi kotiolutta, mutta ei omaa. Oululainen kanssapanija näet otti yhteyttä ja tarjosi oluitaan ruodittavaksi. Ja mikäs sen mukavampaa, sillä kokemuksesta tiedän tällaisen vertaisarvioinnin olevan molemmille osapuolille erittäin mielenkiintoista ja opettavaakin. Tekijä toi tarjolle sekä portterin että IPA:n, josta jälkimmäinen pääsee ensin testiin portterin jäädessä vielä toistaiseksi kypsymään. Oulun pienissä mutta pirteissä olutkuvioissa Tomb Lake IPA on jo päässyt parrasvaloihin Arden blogissa, mutta eiköhän servereillä vielä riitä tilaa minunkin sepityksille. IPA on speksien valossa varsin harteikas: 8,1 %. Täysmäskätystä mallasrungosta löytyy sahtimallassekoituksen lisäksi karamellimallasta. Humalointi (Chinook + Cascade) ja hiivavalinta (US-05) vetävät vahvasti rapakon taakse. Kipsiäkin on lisätty joko mäskin pH:ta laskemaan tai teroittamaan humaloinnin hammaskalustoa. Arvioin oluen samoin perustein kuin kaupalliset oluet ja lisäksi yritän kotipanijan vaatimattoman kokemukseni perusteella vielä kommentoida teknisiä seikkoja parhaani mukaan.
Tomb Lake IPA kaatuu lasii tumman meripihkanruskeana kermaisena mudostaen kermaisen pitsisen vaahokukan. Tuoksussa on mukavasti sitruksisen kukkaista ja osin myös kypsän persikkaista jenkkihumalaa, johon taustalta erottuva karamellimallas tuo hieman hunajaisuutta makeutta. Aavistus Chinookin ominaista, melko tiukkaa greippiäkin on mukana. Hieman käyneen hedelmäistä hiivan aromia sekoittuu humalien tuoksuun, mikä ei tule yllätyksenä ko. hiivaa käyttäneelle. Sahtimallas antaa tähän myös tuttua leipäisyyttä, jota IPA:sta harvemmin muuten löytää. Mitään virhearomeja ei ainakaan omaan nenääni kantaudu. Maku on reilun maltainen ja siinä erottuu selvästi karamellia. Pihkainen katkeruus kuitenkin lanaa turhat makeudet nopeasti tieltään, mutta hyytyy hieman kohti jälkimakua. Lopussa karamelli ja pyöreä maltaisuus nousevatkin taas selvemmin esille korostaen oluen runkoa yhdessä liukkaan pehmeän suutuntuman kanssa. Joku hieman hapokkaan tiukka, mahdollisesti hiivan synnyttämä maku horjuttaa hieman tasapainoa, mutta kokonaisuudessaan paketti on mallikkaasti kasassa. Jos omaan suuhuni lähtisin tätä reseptiä sorvaamaan, niin keventäisin mallasrunkoa ja yrittäisin saada alun humalanpurennan jatkumaan myös jälkimakua raikastamaan. Nyt Tomb Lake IPA antaa tyylin huomioiden makuuni aavistuksen raskaan ja tumman vaikutelman sekä värinsä että makunsa puolesta. Karamellimallasta lienee mukana kohtalaisen runsaasti ja/tai se on melko tummaa laatua, tai käymisaste voi kenties olla aavistuksen alhainen. Nämä tosin ovat taas niitä kuuluisia makuasioita, jotka ovat sivuseikkoja. Tässä on kuitenkin selvästi käsillä laadukas IPA, jota kehnompia tekeleitä on helppo löytää kauppojen hyllyltä. PISTEET: 34/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti