Kotiolutta: Vehkeilyä

Kuva 1. Kattila ja "toho"

Kotipanimossa pitää kiirettä, vaikka varsinaisiin panohommiin en ole päässytkään. "Kiitos" kuuluu tuskaisesti etenevälle välinepäivitykselle. Tarkoitus oli siis hommata vierteen keittoon ~30 l kattila, asentaa siihen hana, suodatin, lämpömittari ja kiehutella kokonaisuutta tilaamallani 9,2 kW kaasupolttimella. Simppeliä, noin periaatteessa. Jos kuitenkin valitsee itse tekemisen tien, ei tuskin koskaan voi välttyä ongelmilta. Puuttellisilla välineillä, työtiloilla ja taidoilla on varmasti osuutta asioiden  hermoja riipivään nykytilaan, mutta välillä on jo onnetarkin päässyt perseilemään.

Kaikki alkoi kattilasta. Tein ensin tilauksen kaverin firman kautta tukkuperiaatteella toimivaan Dietaan. Nettisivujen väärien kuvien ja vähintäänkin harhaanjohtavien tuotetietojen vuoksi saamani kattila olikin "kapean ja korkean" sijasta mallia "helvetin levä ja matala". Kattila täytyi siis palauttaa, koska sopivaa ei mallistosta löydy. Soitto Dietiaan poiki kuluttujanoikeuksia halveksivalta työntekijältä todella ikävää palvelua. Suoranaisen vittuilun lisäksi kehtasi vielä väittää, että palautus pitäisi maksaa itse ja rahoista palautettaisiin vain 80 %. Käsittääkseni lakisääteinen palautusaika on kuitenkin se 14 vrk. Tilauksen puolestani tehnyt kaveri joutui tässä nyt ikävään välikäteen, eikä kiistan lopputulos ole vielä tätä kirjoittaessa selvinnyt. Suosittelen siis karttamaan kyseistä puulaakia! Ratkaisu löyty lopulta Saksasta, jossa 33 litrainen kattila luvattiin toimittaa kotiovelle hintaan ~50 €. Dietan kanssa asioidessa aavistuksen pienemmän, ilman kantta toimitetun kattilan hinta olisi ollut kolminkertainen. Saksan kattila osoittautui saapuessaan teitysti melko heppoiseksi rosteriämpäriksi, mutta kai tuo juuri ja juuri ajaa asiansa kaasulla keittävälle. Ihan putkeen ei silti mennyt, mutta onpahan kattila.

Hanan asentamiseen yhteensopivien osien metsästäminen ei ollut aivan yksinkertaista. Halusin tehdä liitoksen juottamatta, joten tiivisteet ym. pitää olla kunnossa. Kaikki eivät voi olla LVI-ammattilaisia, joten miljoonalaatikkoon kertyi taas turhia nippoja ja muhveja ja polkupyörään kilometrejä. Löytyi ne sopivatkin lopulta. Rosterin poraaminen lainatulla akkuporalla oli episodi sinänsä, mutta tuli ne reiät pora sauhuten askelporanterällä (30 €) läpi paineltua. Halpoja reikiä. Toki myös Bilchmannin lämpömittarin perusmalli oli loppunut, joten piti sitten ottaa se kalliimpi, kääntyvällä rungolla varustettu malli. Maksoi muuten enemmän kuin itse kattila. Nytpähän näkee sitten halutessaan joka kulmasta lämmöt, jos ei jaksa päätä kääntää. Ja ei kun keittämään!

 Kuvat 2 ja 3. Hana ja mittari paikoillaan. Sisäkuvassa imuputki ilman suodatinta ja lämpömittarin anturi.


Täyteen vaihdettu kaasupullo (30 €) pihisten aloin innoissani testikeittoihin. Olin jo aiemmin poltellut keittimestä rasvat ulkosalla ja kokeillut vanhalla kattilalla tehoja ihan siäsätiloissakin, joten kaikki vaikutti mainiolta. Yllätys olikin sitten melkoinen, kun pikkuhiljaa kämpän valtasi aivan karsea palaneen käry. Palohälytinkin siinä tietysti laukesi. Siirryin parvekkeelle, mutta haju ei häipynyt edes tunnin keitolla maksimiteholla. Luulen hajun johtuvan polttimen ja kehikon suojamaaleista, joten hioin kaikki pois. Haju olikin kokeiltaessa selvästi vähemmän hyökkäävä, mutta haisee se silti liikaa sisäkäyttöön. Erityisesti keittimen sammuttamisen jälkeen haju on todella tympeä. Miksi hajua ei ollut ensimmäisillä keittokerroilla? Ehkä laajempialainen kattila sai lämmöt polttimessa nousemaan korkeammalle, jolloin maalit alkoivat sulaa. Tämän piti kuitenkin olla nimenomaan sisäkäyttöön soveltuva malli.

Parvekkeella keitto ei joka tapaksessa tule rivitalossa kysymykseen, eikä se talvella houkuttele muutenkaan.Tilanne on siis se, että minulla on käytännössä valmis keittokattila, jota en voi käyttää. Todella turhauttavaa viikkojen suunnittelun ja äheltämisen jälkeen. Miten ihmeessä hajun saa siedettävälle tasolla vai saako mitenkään?  Toinen ongelma on höyry, jota 25-30 litrasta voimalla kiehuvaa vettä muodostuu näköjään selvästi enemmän kuin 15 litrasta. Tämä olisi pitänyt osata kyllä ennakoida. Kattila keittimineen ei mahdu liesituulettimen alle, joten miten järjestää höyrynpoisto keittiöön? Joku lämpösuojattu pöytäkin pitäisi keittimelle kehittää. Ongelmitta ratkesi oikeastaan vain "hop hangerin" eli humalapussin pidikkeen rakentaminen ja häkävaroittimen (30 €) osto. Onneksi näille kahdelle vaivattomasti hoituneelle sovellukselle ei kuitenkaan em. syistä ole lähitulevaisuudessa mitään käyttöä.

Paljonko helpommalla, halvemmalla, nopeammin lopulta ehkä turvallisemmin olisin selvinnyt asentamalla kattilaan sähkövastuksen? En ehkä halua tietää, koska tässä vaiheessa se ei taida olla enää vaihtoehto. Sen verran tässä taas köyhtyessä ja hiuksia repiessä viisastuu, että jatkossa en taida raksata itse yhtään mitään.