Superpanimot löivät taannoin kättä rapakon ylitse ja panivat toistensa panimoissa vuorotellen satsit saisonin ja IPA:n/DIPA:n hybridiä. Lopputulos nimettiin rehvakkaasti Super-Charged Saison IPA:ksi. Nimen ja tyyliepäsikiön hengessä vedettiin toki sopivasti överiksi, joten etanolia muodostui molempiin versioihin yli 10 %. Kahden kuningastyylin turboahdettu hybridi kuulosti sen verran houkuttelevalta, että korjasin maailmalta pullollisen De Molenilla pantua versiota kaappiin. Hiihtolenkin jälkeiseen janoon kaivelin hekumointini kohteen esille. Etiketin tarkempi syynäily paljastaa alkoholipitoisuudeksi 10,4% ja katkeroiksi 54 EBU:a. Humalalajikkeina on käytetty Cascadea, Saazia, Premiantia ja Columbusta. Nom-om?!
Super-Charged Saison IPA poikkeaa jo hyvin tumman meripihkanruskean värinsä osalta tyyliesikuvistaan. Vaahto on kuitenkin De Moleinille tuttuun tapaan voimakkaasti pilvimäinen ja upeaa pitsiä muodostava. Kaunis olut mielestäni. Ensinuuhkaisu tuo nenään hiivan voimakkaan fenolisuden ja vielä voimallisemmin eksoottisen makean humalien hedelmäisyyden. Myös pihkaa erottuu. Voimakkaasti hedelmäistä tuksua lisää myös hiivan makean käynyt aromi, josta erottu ainakin ananasta ja myös hieman pippuria. Hedelmien taustalla on myös reippaahkosti karamellia. Mielenkiintoisen ensivaikutelman jälkeen maku aiheuttaa pienoisen järkytyksen, sillä tästä oluesta ei sokeria totisesti puutu! Todella makea, lähes tahmaavan sokerinen yleisilme on kaukana sekä IPA:n että saisonin raikkaudesta. Käyneen hedelmän nahkea maku vai lisää rakasta yleisolemusta, eikä tilannetta korjaa edes kuivuvan lopun kohtalaisen voimakkaaksi yltyvä greippinen katkeruus. Alkoholi sentään kätkeytyy kohtuudella. Tuoksu ja hieno ulkonäkö pelastavat osittain, mutta epämiellyttävän raskas makeus jättää korkeat odotukset huomioiden väistämättä tahmean pettyneen maun. Onneksi oli jakoseuraa, muuten ison pullon tuhoaminen olisi voinut osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi. PISTEET: 30/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti