Kotipanimossa on taas eletty jänniä aikoja, kun Dick & Creep's IPA on pikkuhilaa kypsynyt juomakuntoon. Tilaustyönä pantu alkuperäisversio Nick & Pete's IPA onnistui mainiosti ja sai mairittelevat arviot myös Arde arvioi-blogissa. Koska IPA on tällä hetkellä omaan suuhuni ehkä se maistuvin oluttyyli, piti jo toimivaa reseptiä toki kehittää vielä paremmaksi. Uuden version kantavierreväkevyys laimeni hieman ja sen myötä alkoholia muodostui IPA:lle soveliaammat ~7,5 %. Käymisaste säilyis korkeana, vaikka karamellimallasta olikin reseptissä enemmän. Dick & Creep's IPA vietti käymisastioissa kuivahumalointeineen yhteensä kolme viikkoa. Pullokypsyminen juomakuntoon vaati kaksi viikkoa. Nyt on aika korjata satoa.
IPA kaatuu tulppaanilasiin samean meripihkanruskeana ja voimakkaan pitsisesti vaahdoten. Tuoksussa on sitruksista ja mäntyistä raikkautta sekä makeamman kukkaisia aromeita. Tässä versiossa myös tuore karamellimaltaan tuoksu häivähtää taustalla. Maistettaessa greippisen kirpeä katkeruus nappaa päättäväisesti kitalakeen ja myös pysyy siellä lasin loppuun saakka. Annoksen elinikä jää kuitenkin lyhyeksi, sillä kevyen karamellisuuden tasapainottava kuohkeus pakottaa pian ottamaan uuden suullisen. Kuivassa jälkiamaussa katkero tiivistyy entisestään, kun pihkainen hartsisuus nostaa päätään. Katkeruus kasvoi numeroiden varjossa Nick & Pete's IPA:en verrattuna melko maltillisesti, mutta ilmeisesti kantavierreväkevyyden höyläys autoi katkeroita pääsemään paremmin esille. Suutuntumaa hallitsevat pureva katkeruus ja sopivan kuohkea hiilihappoisuus, jälkmakua greippinen ja hartsinen humalan jälkipotku. Rungon täyteläisyys on pudonneesta ominaispainosta ja alkoholipitoisuudesta huolimatta vähintään samaa luokkaa kuin Nick & Pete's IPA:ssa, jopa täyteläisempi. Tässä tapauksessa "less todellakin is more".
Vaikka omien tuotosten arvioiminen ja varsinkin kehuminen on aina todella vaikeaa, voin melko huoletta sanoa Dick & Creep's IPA:n olevan onnistunein panemani olut. Toisin sanoen, omassa suussani tämän olut vastaa kiitettävästi mielikuvaani jenkki-IPA:sta. Onnistumisen fiilistä lisää se, että edelliseen versioon tekemäni, paperilla varsin kevyeltä vaikuttaneet muutokset todellakin veivät oluen juuri haluamaani suuntaan. Reseptien viilaaminen siis kannattaa! Dick & Creep's IPA:a panen varmasti vielä muodossa tai toisessa uudestaan. Citralla höystetty versio on jo käväissyt mielessä.
P.S. The Dark Side of the Farm kävi raivolla loppuun noin viikossa ja siirtyi eilen jälkikäymisastiaan seuranaan kasa kuivahumalia ja ransakalaista tammea. Luvassa on sämpläämistä parin vuorokauden välein, jotta tammisuuden määrässä pysytään halutussa keveydessä. Tulevana viikonloppuna oli tarkoitus panna lageria baijerilaisittain, mutta tarvittavat maltaat ovat viimeisimmän tiedon mukaan vielä Brysselissä. Seuraava panos siirtyneekin parin viikon päähän, sillä 1.-3.2. haistelen panimoalan tuulahduksia pääkaupunkiseudulla. Ei sekään huono vaihtoehto ole.
Panemisiin!
Juuri lasissa ja kyllä tämä on todella hienoa tavaraa. Just sellanen havumetsä meets greippi, hajussa karamelli oli vähän vahvempana, mutta maussa ei niinkään. Just mun suuhun sopiva IPA, kun on katkeruutta aika reilusti, ja mukavan kuiva. Ja ulkonäkökin on, kuten IPAlla pitääkin olla. Pisteitä 39 (7+4+8+4+16). Kiitos maistiaisesta!
VastaaPoistaKitti kommenteista ja hyvä että maistui!
Poista