On aika polkaista käyntiin uusi kotiolutprojekti, joka onkin tällä kertaa henkilökohtaisesti vielä keskimääräistä mielenkiintoisempi. Kuten nimikin jo enteilee, on työn alla parin kaverin suuhun sorvattava "design-olut". Ehtaa India Pale Alea USA:n länsirannikon tyyliin! Kuivaa ja katkeraa, kuinkas muutenkaan. Tehtävä on vähintäänkin mieluisa: onhan tämä oluttyyli ehdottomasti myös yksi omista suosikeistani.
Mieleiseni jenkkityylin IPA on periaatteessa hyvinkin yksinkertainen olut, jossa huumaava humalointi dominoi jokaista osa-aluetta. Mallasrungon tehtävä on lähinnä luoda juuri tarvittavan vahva taustavoima, jotta kokonaisuus pysyisi hallinnassa ja oluen juotavuus erinomaisena. Tasapainoisuus onkin mielestäni se suurin haaste, jonka IPA asettaa panimomestarille. Joillekin IPA on aina "ylihumaloitua" eikä siten koskaan tasapainoista, mutta mielestäni rankasti dominoivan humaloinninkin voi saada hienoon harmoiniaan maltaisuuden kanssa. Yleensä makeutta on kaupallisissa tyylin edustajissakin liikaa suhteessa humalointiin, ja vain aniharvoin tilanne on keikahtanut toisin päin. Kotioloissakaan en ole toistaiseksi päässyt riittävän kuivaan ja katkeraan lopputulokseen. Syitä pohdiskeltuani lähdin uuteen yritykseen hieman eri lähtökohdista kuin ennen.
1. Keskity perusmaltaisiin ja vähennä karamellimaltaiden osuutta selvästi. Uusi reseptini sisältää yli 90 % pale ale mallasta ja CaraAmber-mallasta alle neljä %. Lisämaltaisuutta, mutta ei niinkään makeutta, pitäisi saada pienillä määrillä Munich- ja Melanoidinmaltaita. Ominaispainoksi laskin 1.070.
2. Mäskää riittävän alhaisessa lämpötilassa: 65-66 asteessa.
3. Lisäpotkua humalointiin. Kokeilen ensimmäistä kertaa ns. first wort hopping-menetelmää (FWH), jossa ensimmäinen humalasatsi lisätään keittokattilaan heti, kun mäskäys on ohi ja vierrettä aletaan laskea. Pitkän uutosajan alhaisessa lämpötilassa pitäisi edesauttaa katkeroaineiden isomerisoitumista ja antaa myös aromia. Kipsijauhetta pitänee nakata reilusti keittokattilaan. Raju kuivahumalointi kuuluu tietysti myös asiaan. IBUja tulisi laskennallisesti ~73, mutta FWH:n värittämä todellisuus on kyllä vaikea ennustettava. Riittävään katkeruuteen ole vielä koskaan päässyt, joten jotain vikaa voi olla myös laitteistoni kiehutuskyvyssä. Mennään nyt kuitenkin näillä laskelmilla tämä erä. Lajikkeina Columbus, Cascade, Centennial ja Simcoe.
4. Uusi hiiva: White Labs California Ale. Klassikkohiivan pitäisi sopia tyyliin ja tehdä työnsä puhtaasti. Käymislämpötilan voi antaa loppua kohti nousta, jotta riittävän kuiva lopputulos saavutetaan. Ominaispaino saisi tippua 1.015 tienoille, jopa alle.
Panopäivä on joskus ensi viikolla ja tyypit tulevat seuraamaan prosessia alusta alkaen. On mukava näyttää tätä hommaa jollekin, jota todella kiinnostaa. Beer - Connecting people, vai miten se meni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti