Kotiolutta suunnitellessa: kohta sitä taas saa!

Aivan liian pitkä aika on taas ehtinyt kulua edellisestä keitoksesta. Elämäntilanne pitkine työkeikkoineen ja toistuvine muuttoineen ei ole todellakaan ollut olutharrastuksen kannalta kovin hedelmällinen. Jospa tässä nyt saisi jokusen kuukauden olla kutakuinkin kotosalla, jotta keittotaidot eivät pääsisi kokonaan ruostumaan. Uusia reseptejä on kuitenkin ollut aikaa miettiä, ja ainakin kolme panosta olisi tarkoitus ladata lähiaikoina. Näitä silmällä pitäen tein jo tilauksen Humlegårdeniin, josta pitäisi saapua paketillinen humalia, hiivoja ja maltaita ensi viikolla. Suunnitteilla on askarrella alkuun jotakin seuraavaa:

Modernisoitu sahti
Sahti on perinne, joka on syytä pitää elossa. Hyvin pantu sahti on kerrassaan herkullista ja onkin sääli, että kovin harva tämän perinnejuoman todellista luonnetta enää tuntee. Etenkin nuorempi polvi sekoittaa usein sahdin virheellisesti kiljuun, joka osaltaaan aiheuttaa ennakkoluuloja tätä mallasjuomaa kohtaan. Sahtia on tullut pantua useampia kertoja varsin perinteiseen tyyliin, ja hyvää on tullut. En kuitenkaan ole mikään tyylipuristi, joten ajattelin kokeilla pientä modernisointia sahtireseptini suhteen. Sahdin toimivimpien elementtien, jotka mielestäni ovat upeassa mallasrungossa ja pullahiivassa, yhdistäminen perinteistä reilumpaan humalien käyttöön katkeron ja aromin antajina katajan ohella/sijasta on mieleiseni lähestymistapa. Erityisesti jenkkien craft-oluiden maailmanvalloituksen myötä humalointi on modernissa oluessa usein pääroolissa, ja olen itsekin kovasti tykästynyt näihin humalapommeihin. Karskin humaloinnin on jo nähty toimivan mm. saksalaisessa vehnäoluessa vallan mainiosti (esim. Schneider Meine Hopfen-Weisse), joten miksei homma toimisi myös sahdissa? Mielestäni etenkin vahvojen vehnäbockien makumaailmassa on paljonkin yhtäläisyyksiä sahdin kanssa. Sahdissa on olennaista sen tarjoaminen mahdollisimman tuoreena, perinteisesti hiilihapottomana ja suoraan astiasta. Pullotushommiin en minäkään aio ryhtyä, mutta kenties kourallinen herkullisia humalankäpyjä tarjoiluastiaan antaisi vielä jotakin pientä ekstraa sahdillekin. Tiivistettynä ideani on siis hieman tuulettaa ja raikastaa kieltämättä joskus hieman raskaan (riippuu toki todella paljon sahdista) perinnejuoman ideaa. Saas nähdä, miten tässäkin käy! Tämä panos pamahtaa parin päivän sisällä.

West Coast IPA
Osittain tilaustyönä pitäisi panna parastaan jenkki-IPA:n saralla. Pari kaveria ovat kiinnostuneita näkemään panoprosessin alusta loppuun, joten panopäivä ja oma olut heille pitää toki järjestää. Paineita nostaa se, että toinen tyypeistä on asunut ikänsä juurikin Amerikan länsirannikon olutkehdossa ja on siis tottunut todella hyvälle. Kertonee jotain, että tyypin häissä oli tarjolla kegikaupalla täällä harvinaista ja himoittua Russian Riverin Pliny the Elderiä. Tilasin samalla kertaa tarvikkeita kahteen satsiin IPA:a, joten nyt on hyvä mahdollisuus kehitellä omaa IPA-reseptiä. Tämä on kuitenkin se tyyli, jonka todella tahtoisin hallita. Kunnon IPA:a on vaikea voittaa!

Talvi-saison
Pitäkästä aikaa aion panna myös jotain belgityylistä. Saisonin kuivakka, katkera ja mausteisen hiivainen olemus on tarkoitus pukea astetta synkempään talvikuosiin. Haen lisää synkkyytä niin ulkoasuun kuin makuunkin tinkimättä kuitenkaan liikaa saisonin raikkaudesta. Ehkä jotakin Cascadian Dark Alen tai katkeran Brown Alen tapaista vahvalla belgitwistillä?

König Boozer - Strong Lager
Kaverin puolittain hauskana sanaleikkinä heittämä nimi jalostui jo aikoja sitten ideaksi vahvasta lagerista. Maltainen, ehkä hieman alkoholinenkin, ja ehdottoman voimakkaasti humaloitu. Jaa, että miksi? Kaikkeahan pitää kokeilla, varsinkin kotipanimossa! Ja ovathan jotkin kaupalliset Imperial Pilsit osoittautuneet erittäin juotaviksi. Pitkää lagerointia ja runsasta kuivahumalointia kehiin, niin eiköhän tästä tule mainiota särvittävää.

Näitä ideoita toteuttaessa saankin luultavasti loppuvuoden tuhrattua. Seuratkaahan blogia, niin tiedätte missä mennään!