Kotiolutta lasissa: Bland Lager?

Bland Lager? alkaa olla valmis ensimmäiseen testiin, jonka olen perinteisesti tehnyt viikko pullotuksen jälkeen. Tässä vaiheessa olut ei yleensä ole vielä aivan parhaimmillaan, mutta hiilihapottumisen pitäisi olla suurinpiirtein valmis ja oluen siis "muodoltaan" kuten pitääkin. Muistutuksena sen verran, että Bland Lager? on vahvuudeltaan n. 5,8 % vaalea lager, jonka mallasrunko koostuu pils-, carapils ja biscuitmaltaista ja keittohumalointi Hallertauer Perlestä, Saazista ja Willametesta. Katkeroita pitäisi löytyä laskennallisesti ~50 IBU, mikä on kevyehkölle lagerille reippaasti (esim. humaloinnistaan tunnettu Pilsner Urquell = 34 IBU). Olut kävi vähän odotettua kuivemmaksi ja siten vahvemmaksi, mikä saattoi osittain johtua toimimattomaksi osoittautuneen Wyeastin Urquell-hiivakannan korvaamisella belgitoimittajan (Brewferm) S. uvarumilla. Oikeastaan tämä saattoi johtua x-määrästä tekijöitä, joita en (vielä!) tiedosta/kontrolloi. Tässäpä koko touhun suola pitkälti on. Joka tapaksessa olut lageroitui +2 asteessa kuukauden, jonka jälkimmäiselle puoliskolle se sai seurakseen vielä reilun satsin Hallertauer Mittelfrüh- ja Amarillo-humalia. Jännä tilanne tämä ensitesti on edelleen, vaikka jokusia satseja jo takana onkin.

Avattaessa sihahtaa sen verran, että happoja on selvästi muodostunut. Tuskin ihan täyttä määrää kuitenkaan. Suodattamaton olut on lasiin kaadettaessa hieman utuinen, mutta silti melko kirkas jo tässä vaiheessa. Väri on aavistuksen rusehtavan oljenkeltainen. Paksu, hyvin hienojakoinen vaahto jättää kutistuessaan lasin reunoille reilusti pitsiä. Tuoksua hallitsee aromaattinen ja hyvin raikas humalointi. Makeahkoa yrttisyyttä ja kukkaisuutta, hieman tuoretta ruohoa ja hunajaakin tästä löydän. Myös kuivahumaloinnin Amarillo tuntuu nyt tuovan aavistuksen sitrushedelmää mukaan. Pilsmaltaan puhdas viljaisuus erottuu humalien taustalla. Kesäisen raikas, puhdas ensivaikutelma. Maku on kautta linjan katkera, mutta pehmeästä vedestä johtuen ei kuitenkaan kovinkaan hyökkäävä. Reippaasti on humalan flavoria, joka ajoittain muistuttaa yrttisyydessään hieman minttua ja jopa mansikkaa. Toisaalta ehkä vähän keittovihanneksiakin oluen lämmetessä. Jännä cocktail joka tapauksessa. Maltaat tuovat katkeruutta tasoittavaa viljaisuuta, hieman hunajaista makeutta ja loppuun aavistuksen paahtoleipäisempää otetta. Viipylevän katkeruuden kuivattama, hedelmäinen ja yrttinen jälkimaku ei ehkä aivan täysin kätke korkeahkoksi noussutta alkoholipitoisuutta. Vielä hieman raa'alta ja siten karhealta vaikuttava suutuntuma on katkera laajalla rintamalla, happoja on sopivan kuohkeasti. Viikon-parin päästä tämän pitäisi kuitenkin olla jo selvästi elegantimpaa. Mitään yhdentekevää ja mautonta "bland lageria" tästä tuskin saa muuten kuin 50:50 lantraamalla, eli tehtävä on ns. suoritettu. Eipä tule heti mieleen mitään kaupallista vastinetta tälle sekasikiölle. Eräissä Imperial Pilseissä on ehkä ollut jotakin samaa, mutta kyllä tämä olut painii silti selkeästi kevyemmässä sarjassa etenkin mallasrungon osalta. Tykkään kyllä.

P.S. Pääsin tänään kotioluen tiimoilta osaksi kolmen mediapuolen AMK-opiskelijan harjoitustyötä. Tytöt tekevät jonkinsortin uutis- ja haastettelufilmatisoinnin projektia aiheenaan kotivalmisteiset alkoholijuomat. Olivat eksyneet tänne blogiin ja ottivat yhteyttä. Kävin tänään antamassa pikaisen videohaastattelun, jossa kysyttiin "mitä?miksi?milloin?"-tyylin peruskysymyksiä harrastuksen tiimoilta. Olisivat myös mielellään tulleet kuvaamaan ja haastattelemaan itse tekoprosessin aikana, mutta siihen eivät aikataulut nyt valitettavasti taipuneet. Seuraavaksi olivat menossa haastettelemaan jotakin kotiviiniharrastajaa. Heitä on kuulemma paljon helpompi löytää kuin kotiolutharrastajia, mitä en yhtään ihmettele laadukkaiden raaka-aineiden saatavuuden ollessa meillä varsin rajoittunutta. Toisaalta, eipä niillä jokaisesta marketista löytyvillä viinipakkauksilla mitään Burgundia aikaan saa, vaan vähintäänkin yhtä ankeaa maustettua kiljua kuin vastaavien kauppaketjujen olutuutteilla. Jotain tilanteesta kertonee myös se, että Oulussa viini- ja oluttarvikeita myyvävänä liikkeenä itseään mainostavan Pila-Palan henkilökunnalla ei ollut kiinnostusta osallistua tyttöjen projektiin. Tilataanpa siis vastakin tavaramme ulkomailta.