Suu vääntyy irveeseen ja sylkirauhaset anovat armoa pelkästä kohta nautittavan oluen ajattelemisesta! Cantillonin lambicit ovat kautta linjan todella happamia, mutta vadelmien kanssa naitettu Rosé de Gambrinus muistuu niistä ehkä ärhäkkäimpänä mieleen. Vadelmien luontaisesti voimakas hapokkuus ja vahva tuoksu tuntuvat kuitenkin sopivan lambicien vinksahtaneeseen makumaailmaan kuin nenä naamaan, ja Rosé de Gambrinus onkin yksi parhaita maistamiani tyylin edustajia. Tämän pikkupullon ostin suoraan panimolta vuonna 2008, jonka jälkeen se on saanut kypsyä rauhassa kaapin perukoilla. Brysseliin asti ei kuitenkaan tarvitse lähteä tätä metsästämään, sillä ainakin Helsingissä ja Turussa olen päässyt Rose de Gambrinusta maistamaan.
Kypsyneessä pullossa tuntuu olevan happoja selvästi enemmän kuin tuoreissa, sillä todella kauniisiti roseenpunainen olut vaahtoaa kaadettaessa yllättävän reilusti. Tuoksu on taattua Cantillonia. Voimakas, sitruksinen ja hieman vatsahappoja muistuttava tuoksu viimeistään pistää syljenerityksen käyntiin, mikäli mielikuvaharjoittelu ei vielä riittänyt. Todella raikasta, hienostunutta vadelmaistuutta, makeaa mansikkaa, raparperia ja tummempia hapankirsikkaisia säyjä. Rajusti maitohappoista ja sitruunaista otetta, lähes suuta raiskaavaa kuivuutta. Nahkainen ja jotenkin savuinen Brettanomyces on ehkä enemmänkin taustajokoissa kuin keitoksen päätähti. Loppuun ilmenee hento ja kummallisen maanläheinen, ehkä lahoavaa puuta tai multaa muistuttava aromi. Kaikkiaan tämä on niin erikoilaatuista tavaraa, että jälkimaun puhdas vehnäinen maltaisuus yllättää. Pitkään jatkuva marjamehumaisuus sopii nahkean kuivaan ja hieman puumaiseen suutuntumaan. Erikoinen, mutta herkullinen ja raikas juomakokemus. Ei ehkä kuitenkaan kannata tarjota aloittelijalle ilman ennakkovaroitusta. PISTEET: 41/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti