Lähden alkuvuodesta joksikin aikaa kiertelemään Eruooppaa. Vaikka tarkoitus on toki nähdä muutakin kuin olutravintoloiden seiniä, yritän tietysti kuljeskella myös mielenkiintoisten olutkohteiden kautta. Yksi reissun välietapeista on Tšekin Plzeň (eli Pilsen), jossa aion nauttia tuopin (tai pari) legendaarista Pilsner Urquell kvasnicovéa (johon on siis lisätty annos nuorta, vielä käyvää olutta). Prahan siltoja on myös tarkoitus tallata paremmin valmistautuneena kuin rapiat neljä vuotta sitten. Reissun suunnitteluavuksi tilasin otsikon mukaisen opuksen. Good Beer Guide Prague & The Czech Republic kuuluu CAMRA:n julkaisemien opaskirjojen sarjaan, jonka belgiosa oli korvaamaton kolmen vuoden takaisen reissun suunnittelussa. Tämä tsekkiversio on laadittu vuonna 2006, joten aivan tuoreeksi tätä uusintakaan laitosta ei voi enää kehua. Toimittja Evan Rail muutti Prahaan vuonna 2000, joten näkemystä on maan olutkulttuurista on varmasti kertynyt enemmän kuin pelkkänä olutturistina pyöriessä. Paikallista näkökulmaa ja asennetta nostetaankin usein kriittisestikin esille. Vesitetyt massalagerit ja niitä syytävät ylikansalliset megapanimot saavat ansiosta sapiskaa, kuten myös tuoppinsa sisällöstä välinpitämättömät tsekkikuluttajat. Mikorpanimoskenen noususta ja tyylikirjon laajnetumiseta osataan ollaan vähintään yhtä innoissaan kuin vanhojen klassikkojen säilymisestäkin.
Kirjan perusrakenne on belgioppaasta tuttu. Alussa esitellään ytimekkäästi ja mielenkiintoisesti alueen ja sen asukkaiden historiaa ja kehitystä nykyseksi Tsekin tasavallaksi ja kansaksi. Seuraavaksi on luvassa varsin kattava turistin infopaketti paikalla selviytymiseen ja liikkumiseen. "Asiaan" päästään olutturismia lyhyesti esittelevässä luvussa, jossa esitellään lyhyesti panimomuseot ja kalenterimuodossa tsekkiläisen olutvuoden tärkeimmät tapahtumat. Myös tsekkiläiset oluttyylit saavat oman lukunsa ja tyylie parhaista annetaan esimerkit. Lagerit luokitellaan noin karkeasti ottaen tummiin, puolitummiin ja tummiin, joiden sisällä kantavierrevahvuus (Balling-asteikolla) jakaa oluita edelleen. Erikoistyyleille on myös varattu jokunen rivi. Pintahiivoista esitellään erikseen vain pšeničné pivo eli vehnäolut. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä pintahiivoja pannaan tsekeissä häviävän vähän verrattuna lagereihin.
Kirjan parasta antia on yli 100 panimon ja niiden vakiotuotteiden (~450 olutta) esitteleminen, joka etenee 13 maantieteelliseen alueeseen jakautuen. Praha on ymmärrettävästi käsitelty omana kappaleenaan. Varsin kelvollisia karttoja ja kuvia tarjotaan runsaasti suunnistamisen avuksi ja silmän viihteeksi. Panimoiden historia, nykypäivä ja saavutettavuus käistellään tiiviisti, mutta informatiivisesti. Oluiden olemuksesta ei ymmärrettävästi ole voitu kovin laveasti runoilla, mutta jokusia adjektiiveja on kustakin yleensä saatu mukaan perinteisen tähtiarvioinnin lisäksi. Seuraavassa luvussa esitellään samaan tiiviiseen tahtiin vielä rapiat 100 valikoitua kuppilaa/ravintolaa Brnosta ja Prahasta. Lyhyen tunnelmakuvauksen, aukioloaikojen ym. perustiedon lisäksi esittelyissä mainitaan, minkä panimon oluiden perässä kyseiseen kuppilaan kannattaa suunnata. Tämä on tärkeä tieto oluenmetsästäjälle, sillä tsekkikuppiloissa on perinteissti tarjolla korkeintaan muutaman panimon tuotteita.
Tarkoituksellisen tiiviiksi opaspaketiksi tarkoitettu Good Beer Guide Prague & The Czech Republic on tarkoituksenmukasen rakenteensa lisäksi varsin viihdyttävästi kirjoitettu, minkä lisäksi runsas kuvitus keventää muuten tiukkaa asiasisältöä. Vaikka näiden oppaiden funktio onkin lähinnä selailussa ja tietojen tarkistelussa, jaksaa asiasta kiinnostunut varmasti tavata tämän kertaalleen kannesta kanteen. Minä ainakin jaksoin. Tässä on hyvä pohja reissun suunnittelulle ja paikan päällä kirja kulkee varmasti jatkuvasti mukana. Pientä tietojen nettipäivitystä esim. Ratebeeristä lienee kuitenkin syytä harrastaa ennen reissua painoksen iän vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti