Salzburg - Innsbruck 6.3.-8.3.

"Parituntisen junamatkan aikana en ehtinyt juuri havainoida uhkaavasti kohoilevaa maisemaa, sen verran kiirettä piti taas tämä näpyttely. Salzburg Hbf tulikin kohdalle niin nopeasti, että oli lähellä pitkäksi. Jatko menikin sitten totutulla rutiinilla: kamat hostelliin-ruokaa-pällistelyä-oluelle. Pällistelyosuudesta voisin kirjoittaa pitkästikin, sen verran upea kaupunki tämä Mozartin kotikaupunki on. Hiivahommia on kuitenkin lähtökohtaisesti olutblogi, joten mennään piakkoin asiaan. Kiipeily Augustiner Bräun (älä sotke Münhenin Augustineriin) luostaripanimolle Mönchsbergin linnoitusvuoren kautta oli joka tapauksessa maisemallisesti aivan huikea: toisella puolella kohoavat massiivisina lumihuippuiset Alpit ja päätä toiseen suuntaan kääntämällä voi nähdä alapuolellaan Salzachjoen laaksoon levittäytyvän kaupungin."

Augustiner Kloster Bräustübl Tavern at Mülln
Luostaripanimon sisäänkäynti on komeasti maalattu holvikäytävä. Alakertaan laskeuduttuaan kohtaa ensin  ruokakojut, joista voi ostaa monenmoista sapuskaa oluttupaan tai kotiin vietäväksi. Oluttupa (tai oikeastaan usemapi) on ympäristöön sopivasti melko askeettinen. Suurin osa pöydistä on täynnä tai varattuja, mutta löytyy sitä tilaa sitten kuitenkin. Hetken menoa seurattuani ja tarjoilijalle turhaa nyökkäiltyäni homman juju selviää. Asiakas hakee erillisestä tarjoiluhuoneesta ensin itse savituopin (litrainen tai puolikas), huuhtaisee sen vesipisteellä, maksaa haluamansa juoman kopissa istuvalle ukolle ja saa tältä kuitin, menee kuitin kanssa jakelupisteeseen ja saa tynnyristä laskettuna juoman eteensä. Aika hauska systeemi, jossa laskutus on aina ajan tasalla eikä tarvitse ainakaan odotella tarjoilijaa. Jonoja ei käytännössä päässyt syntymään. Miten lie sitten, kun tupa on täysi (kapasiteetti 1600 hlö.)? Pöytiintarjoilu kuuluu näköjään vain varauksen tehneiden oikeuksiin. Tarjolla on kahta olutta: Mäzen (3 €/puolikas) ja Fastenbier (3,3 €/puolikas).
 
Märzen
Vaahtoaa reilusti, eikä väristä saa tupin takia selkoa. Melko voimakkaasti leipäisen maltainen ja erikoisen lääkeyrttinen tuoksu, jossa on myös rusinaista kuivahedelmää ja pientä alkoholisuuta. Yrttinen kitkeryys tuntuu erikoiselta, on vaikea uskoa sen tulevan ainakaan humalista. Loppua kohti maltaisuus kääntyy hieman toffeiseksi, mutta melko ohut tämä lopulta on. Pientä hiivaisuutta ja alkoholisuutta jälkimaussa. Lukuunottamatta pientä vetisyyttä ja erikoista kitkeryyttä tämä on ihan jees, mutta melko ”robusti” olut. PISTEET: 27/50

Fastenbier
Tuoppi puhtaaksi ja tuhdimpaa fastenbieriä tilaamaan. Tämä muistuttaa selvästä Märzeniä, mutta odotetusti hieman tukevampi joka ostastolla. Tuoksussa on enemmän maltaisuutta ja hedelmäisyys tuntuu tuoreemmalta ja mehukkaammalta. Tällä kertaa tuntuu selkeämmin humalan yrttisyyttä sekä tuoksussa että maussa, mutta pientä kitkeryyttä tässäkin on. Alkoholikin tuntuu ehkä selvemmin. Kokonaisuus on kuitenkin pehmeämpi ja täyteläisempi ja siten hiotumpi. PISTEET: 29/50 

Die Weisse - Sazburger Weissbierbrauerei
Die Weissen vehnäoluisiin keskittynyt panimoravintola on lyhyen kävelyn päässä ydinkeskustasta keskustasta Kapuzinerbergin juurella. Yllättävän suuri paikka näyttää ulkoa komealta. Ajauduin alkuun vahingossa yökerhomaiselle osastolle, jossa ilme on ”sedumaisen” nuorekas ja sama mitätön listamusiikki soi. Täällä saa näköjään myös polttaa. Muut osastot ovat onneksi siedettäviä. Hanasta löytyy talon välineistöllä pannut tumma 1901 Original ja Hell sekä muualla teetetty (baarimikko ei tiedä panimoa) lager Max Märzen. Tarjoiluannokset 0,5 ja 0,3 l, joiden lisäksi growlereita täytetään kotiinvietäväksi. Melko vireältä vaikuttava paikka, jonka nuorisokin on näköjään löytänyt.

Die Weisse Hell
Samean keltainen ja vaahdoltaan komea perusvehnä. Hiivaisen neilikkainen tuoksu, kohtalaisesti banaania, leipäinen maltaisuus on melko kevyttä. Hapahko ja hieman kirpeän hiivainen, kuiva ja melko kevyt maku. Maltaista voisi fiksata reilusti tukevammaksi, nyt hiivaisuus ei saa tasapainottavaa makeutta. Sinänsä hiivaisuus on oikein maukasta, hieman rahkamaista, mutta pikkuisen muutakin tarvittaisiin tasapainon saavuttamiseksi. PISTEET: 28/50 645310

Die Weisse Max Märzen
Kullankeltainen olut vaikuttaa himmeässä valossa hieman utuiselta, joten voi olla suodattamatonkin. Vaahto on melko löysää, mutta pitsistä höttöä. Alussa jylläävä makean viinikuminen ja parfyyminen tuoksu viittaavat joko tuoreeseen näkökulmaan Märzenin panemisessa tai sitten teknisiin ongelmiin käymisvaiheessa: näin selkeästi hedelmäistä kun lager ei yleensä ole. Hedelmäisyys kuitenkin katoaa nopeasti lähes täysin, jonka jälkeen makean leipäinen maltaisuus pääsee paremmin esille. Mitenkään voimakkaaksi tuoksua ei kuitenkaan voi sanoa. Yksiulotteisen maltaista, keskimakeaa juomaa, ei juuri jälkeäkään katkeroista. Jälkimaku jää hennosta jyväisyydestä huolimatta ontoksi ja vähän pahvisen nahkeaksi. Kun on viikon maistellut Pallon ehkä hiotuimpia lagereita, ei tämä tunnu kovinkaan kummoiselta tuotokselta. PISTEET: 21/50 4359

Belgian Alchemist (RB:ssä Belgian Beer Paradise)
Salzburgin kooltaan vaatimattoman belgiolutbaari on valikoimaltaan kaupungin laajin. Pulloja löytyy kuutisenkymmentä ja hanojakin kuusi. Mitään listaa pulloista ei ole, mutta valikoima on hyvin esillä kaapeissa. Nuori baarimikko kuulostaa ihan syystä ylpeältä valikoimastaan ja kyselee mielellään, mikä tyylistä juomaa lasiinsa asiakas haluaa. Belgiasta juuri palanneelle valikoima on melko yllätyksetön, mutta hyvällä maulla valittu (mm. pari Dupontin saisonia, St. Bernardus, Van Eecke, ja enemmistö trappistipanimoista). Lasejakin riittää joka lähtöön. Alchemist on selvästi paikallisen nuorison suosima mesta, sillä yhtään edes keski-ikäistä asiasta baarissa ei näy. Useampi tyyppi tulee heti juttelemaan ja olispa majoituskin järjestynyt yhden uuden tuttavuuden sohvalta. Musiikki painottui selvästi grungeen ja uudempaan jenkkirokkiin, mutta taisipa jokunen Beatleshitti ja reggaebiisikin soida. Tupakointia lukuun ottamatta piristävä ja selvästi erilainen paikka, jossa suosittelen pistäytymään.

Verhaeghe Barbe Rogue
Jonkunlainen amber ale kai tämä on, väri ainakin on meriphkainen. Vaahtoaa belgimäiseen tapaan runsaasti. Tuoksu on viinikumisen ja rusinaisen hedelmäinen, mutta myös maltaisuutta erottuu. Maku on kuitenkin vähän karhea ja tunkkainenkin. Ei kuitenkaan liian makeaa. PISTEET: 29/50

´t Gaverhopke Den Twaalf
Melko tujua: alkoholia peräti 12 %. Rumaa, likaisen ruskeaa olutta, vaahtokin katoaa nopeasti. Turhan kylmänä nämä tarjoillaan. Melko voimakkaasti happaman marjainen, hieman mansikkainen ja erikoisemmin tummaa oliivia muistuttava tuoksu. Melko hedelmäisen makeaa, mutta ei sokerista. Melko terhakas happamuus ja kevyt maitosokerisuus luultavasti tasapainottavat. Yllättävän kuiva, nahkeasti hedelmäinen ja hapahko jälkimaku. Suutuntuma on paksu ja öljyinen, hiilihappoa on melko niukasti. Mielenkiintoinen, mutta ei täysin miellyttävä hedelmäpommi. PISTEET:  33/50

Päivä 2.
"Aamulla tämä tasamaan tallaaja porhalsi Innsbruckiin vuoria ja mäkihyppystadionia ihmettelemään. Lunastin piletin kuuluisalle Bergiselin stadionalueelle ja nousin konevoimalla hyppytorniin. Näkymä huipulta on jokseenkin uskomaton, kun pariin kilometriin kipuavat huiput leviävät ympärillä jokaiseen ilmansuuntaan ja Innsbruckin keskusta jää jonnekin kauas alapuolelle. Sattui kerrankin vielä niin hyvä tuuri, että pienintäkään pilvenrepaletta ei syvänsiniselle taivaalle ilmaantunut aurinkoa uhmaamaan. Kelpasi siinä sitten lampsia tornin lasiseinäiseen panoraamaravintolaan ja nautiskella maisemallisesti kaikkien aikojen huikein tuoppillinen."

Gösser Zwickl
Ison panimon suodattamaton tuotos on ravintolassa hanatuotteena tarjolla. Hintakin on puitteet huomioiden varsin edullinen (3,9€/0,5l). Vehnäolutmaisen sameaa, hyvin vahvasti ja pilvimäisesti vaahtoavaa tavaraa. Tuoksu on miedosti viljainen, hieman hedelmäisen hiivainen ja ruohoisesti humaloitu. Maku on pitkälti samaa kuin tuoksukin: mietoa, melko kuivan viljaista ja kevyesti katkeraa. Lopussa on pientä hiivaista nipistelyä. Melko pehmeää, mutta vaatimatonta olutta. Näissä maisemissa tosin paljon huonompikin olut menisi huomaamatta alas. PISTEET: 27/50.

"Pyörin hetken Innsbruckin keskustassa, mutta en keksinyt ihmeempiä tekemisiä. Hetkellinen reissuväsymys ehkä iski, sillä en jaksanut vaivautua edes Theresienbräun panimoravintolaan vaikka sen ohi kävelinkin. Ruokakin oli kallista. Siispä palasin Salzburgiin, jossa oli vielä tehtävää viimeiselle illalle."

´s Kloane Bräuhaus
Olin merkinnyt tämän panimoravintolan kartalle aivan päin persettä, mutta toisena iltana onnistuin vahingossa kävelemään paikan ohi. Pikavisiitti oli siis paikallaan. Mukavan rauhallinen ja viihtyisä panimoravintola, palvelukin oli erittäin kohteliasta ja ystävällistä. Monen ikäistä väkeä viihtyy pöydissä ja monet näyttävät nauttivan myöhäistä päivällistään. Kaksi talon olutta on saatavilla, molemmat ovat suodattamattomia vehniä. Testaan niistä kausioluen.

´S Kloanes Fastenbier
Samea, rusehtavan keltainen perusvehnän väri ja komea vaahto. Mukavasti neilikkasen mausteinen ja sopivasti banaaninen tuoksu. Vehnäinen maltaisuus on pehmeää ja tuoretta, lopun hiivainen ja piristävästi kuohahtava loppu toimii hyvin. Keskitäyteläistä, ei ehkä mitenkään ”paasto-olutmaisen” tukevaa. Tyylipuhdas, tasapainoinen ja maukas hefeweisse ylitti odotukset, jotka eivät olleet kovin korkealla. PISTEET: 34/50

"Pikaraapaisu Itävaltaan ei tarjonnut olutmielessä ihmeitä, mutta vierailun painopiste olikin muissa touhuissa. Kolme panimovierailua tuli kuitenkin hoidettua kunnialla, ja löytyihän sieltä muutama varsin kelvollinen olutkin. Olut pyörii samoissa hinnoissa eteläisen saksan kanssa, ja marketista saisi perushuttua melko mitättömään hintaan. Ruoka on kalliimpaa. Seuraavaksi Tšekkeihin, ensin Plzen ja sitten Praha."