Evil Twin Brewing on melko tuore tanskalainen yhden miehen sopimusvalmistaja. Nimistöllään lähinnä pissakakka-tematiikalla leikittelevistä oluista on vastuussa Jeppe Jarnit-Bjergsø, joka on sattumoisin Mikkelleriä luotsaavan Mikkel Borg Bjergsøn velipoika. Evil Twinin oluita on pantu ainakin Amagerilla, de Molenilla, Fanø Bryghusilla ja BrewDogilla. Soft Dookie on vaniljalla höystetty imperial stout, lähtöisin Amagerin laitteistoista. Aika surkuhupaisa nimi oluella. Haiskahtaa lähinnä jenkkimarkkinoille suunnatulta hommalta. Täytyy myöntää, että Soft Dookien chilillä maustettu versio, Burning Asshole Edition, sai vähän hymähtämään. Jos pökäleen perusversio kiinnostaa, niin Systembolagetista voi käydä omansa hakemassa.
Soft Dookien ulkonäkö on normaalia impyä: väri lähes sysimusta, beige vaahto ehkä aavistuksen tavallista kermaisempi ja runsaampikin. Ei kuitenkaan näytä nimeltään, kuten etiketissä vihjaillaan. Tuoksustakaan en pökälettä löydä, muuta vaniljaa onkin sitten reilusti. Ja selkeää savuisuutta, joka yhdessä vaniljan kanssa saa aikaan todella elävästi vaniljasikaria (tai mitä ne mustassa rasiassa tulevat sweetsit nyt on, joku sikaroiva voi ehkä valaista) muistuttavan aromin. Tummaa, kuivattua luumua muistuttavaa hedelmäisyyttä on havaittavissa. Lakritsi ja lääkehiili häilyvät jossain taustalla, mutta humalat peittyvät vaniljan alle. Maun alussa iskee alkoholi 10,4 %:n voimalla vain hukkuakseen lähes välittömästi voimakkaasti paahteisen, hieman hiiltynyttä imelälimpun kuorta muistuttavan maltaisuuden alle. Paahteinen, limppuisen makea maltaisuus ja lakritsin suolaisuus dominoivat aikansa, kunnes ruokatorven puolivälin vaiheilla tummien kuivahedelmien, erittäin tumman suklaan ja tummapaahtoisen kahvin aromit alkavat viedä juojaa vauhdilla kohti kuivuvaa ja katkeroituvaa jälkimakua. Lopulta kahvisuus sulautuu vaniljajäätelön pehmeyteen ja ripaukseen pähkinää katkeroiden kuivattaessa suuta ja alkoholin hieman lämmittäessä jossain alempana. Maku ja suutuntuma sekoittuvat makean kahvisen maitovaahdon kaltaiseksi kuohkeudeksi, jota öljyisen täyteläisenä juokseva mallasliemi kannattelee. Lopussa voimakas katkerohyökkäys muuttaa kaiken nautinnollisen kuivaksi ja lähes puumaiseksi hukkaamatta kuitenkaan maun hienoimpiakaan sävyjä. Pullo kuluu harvinaisen hitaasti ja silti pihistelemättä. Valtava kehitys tuoksun dominoivasta vaniljaisuudeta makumaailman aggressiiviseen, mutta saumattomasti toimivaan monimuotoisuuteen säväyttää. Aggressiivisuudella en tässä tarkoita hyökkäävyyttä, vaan nopeaita muutoksia suunnasta toiseen, joihin näin jälkikäteen haluan myös tuoksun odottelevan luonteen kuuluvan. Kiehtova ja vaikuttava olut ristiriitoineen kaikkineen. Voi olla, että huomenna tämä ei maistuisi lähellekään yhtä hyvältä. Pari viimeistä tuntia pelkästään lasin sisältöön keskitettyneitä ajatuksia ilmeisen oikeassa mielentilassa muistuttavat kuitenkin siitä, miksi juon olutta. Juokaa ihmeessä muutkin. PISTEET: 43/50
Itse törmäsin tähän paikallisessa olutravintolassa, ja tykkään että kuuluu samaan kastiin BrewDogin Dog A:n ym. uuden aallon megaoluiden kanssa. Ihan superia siis.
VastaaPoista