Tuliaisia ruotsin Systembolagetista, tällä kertaa puhaltaa viskeistään paremmin tunneltulta pohjoisen Skotlannin ylämaalta. Panimo on minulle outo, oluita on Ratebeeriin listattuna kolmisenkymmentä laidasta laitaan. Valtaosa on luomua, niin myös nyt korkkaamani Goldeneye Pale Ale. Maltaat, vesi, humalat, hiiva - niistä syntyy tämä 5,6 % olut, joka RB luokittelee perinteiseksi aleksi.
Suodatettu, kirkkaan kuparinruskea olut kaatuu lasiin sormenlevyisen ja houkuttelevan kermaisen vaaahtokukan kanssa. Tuoksu on voimakkaasti makean hedelmäinen, ehkä lähinnä persikkainen ja vähän rusinainenkin. Kohtalaisen aromaattinen, mutta ei kovin voimakas humalointi vivahtaa enemmän yrtteihin kuin jenkkityylin sitrushedelmäisyyteen. Tuoksun hedelmäisyys lieneekin hiivan tekosia, sillä tietty belgialeista tuttu hapahko fenolisuus tästä huokuu. Hiivainen hedelmäisyys onkin selvästi esillä maussa. Vaaleaa, aavistuksen karamellista ja makean leipäistä maltaisuutta on ihan mukavasti, lopusta löytyy kuivahedelmiä ja kevyesti kuivattava katkerohumalointi. Modernien humalapommien ystävät kaipaavat varmasti enemmän katkeroa, mutta tämä onkin melko erilainen olut. Hiivainen happamuus on melko selvää, vähän yllätävästi näinkin kirkkaaksi filtrattuun olueen. Pieni liuotinmainen pistävyys vähän häiritsee kokonaisuutta, mutta pitkään jatkuva hedelmäisyys säilyttää fiiliksen positiivisena. Suutuntuma on pehmeästi hiilihappoinen ja pehmeä, lopussa hieman hiivaisen nahkea. Runko on kevyehkö, mutta ei varsinaisesti ohut. Mielenkiintoinen, valtavirrasta poikkeava pale ale. Virkistävyyttä ei ole humaloidumpien tapausten tyyliin, mutta tässä on ainesta sessio-olueksi hiivaisempien makujen ystävälle. PISTEET: 33/50
Tuli pistäydyttyä Black Islen panimolla joku viikko sitten. Ulkoa päin panimo muistutti rähjäistä navettaa ja muutenkin sijainti oli aika syrjässä. Tuli maisteltua panimon tuotoksia n. 12 ploa. Ei löytyny yhtään olutta omaan makuuni.
VastaaPoista