Kotipanimossa on luvassa lagerpanemisen opiskelua. Kirjallinen osuus alkaa uskoakseni olla jotenkin hallussa, joten on aika siirtyä käytäntöön. Lähikuukausina tulille lähtee useampi erä erityylin pohjahiivaoluita, minkä takia ole viimeaikoina yrittänyt maistella erilaisia lagereita ja painaa maut takaraivoon. Perjantai-illan ratoksi ja huomisen reseptin viilaamisen helpottamiseksi päätin vielä maistella rinnakkain muutamaa erityylin lageria. Spaten Münchner Hell on joukosta humaloinniltaan kevein ja maltaisuudeltaan runsain, rapeampia pilsejä edustavat tällä kertaa Kaiserdomen Pilsener saksan Bambergista ja itseoikeutetusti Pilsner Urquell Tsekin Plzenistä.
Ulkonäkö
Molemmat saksalaiset ovat hyvin vaaleita, Urquell on joukosta tummin. Kaiserdomenissa runsaampi ja kermaisempi vaahto kuin Spatenissa, Urquell on jostakin näiden kahden väliltä.
Tuoksu
Spatenin tuoksu lavean maltainen, jyväinen ja hieman hunajaleipäisen makea. Aromihumalointia on kohtuullisesti, ja se tuntuu hieman makean yrttiseltä ja parfyymiseltä sekä tuoreen ruohoiselta. Kaiserdomenin maltaisuus on jo tuoksussa kuivempaa ja enemmän jyväistä sorttia. Humalointi tuntuu raikkaammalta ja enemmän kuivan heinäiseltä, mutta tässäkin tuntuu hennon yrttinen vivahde ja jotain muutakin mausteisuutta. Urquell erottu saksalaisista selvästi: sen maltaisuus muistuttaa muhevan tuoretta leipää olematta silti kovin makeaa. Saaz-humalan yrttinen ja hieman savuisen mausteinen aromi on houkutteleva, minkä lisäksi tsekkilagereille ominaista diasetyyliä erottuu selvästi.
Maku
Spaten on melko maltainen, ja siinä on selvästi leipäistä makeutta. Katkerohumalointi on melko kevyt, vaikka pieni katkeron nipistys tuntuukin jälkimaussa. Jotain epämääräistä nihkeyttä tuntuu myös. Jälkimaussa on kohtuudella kestoa ja maltaisen makeaa linjakkuutta. Kaiserdomen on kuivempi, rehellisen ohramaltainen ja jyväinen, eikä leipäisiä sävyjä erotu yhtä paljon. Mikään rutikuiva tämä ei saksalaiseksi pilsiksi kuitenkaan ole. Humalointi on rapeampi kuin Spatenissa, mutta toisaalta vähän pistävä ja karu. Jälkimaku jatkaa kuivan jyväistä ja hieman karskisti humaloitua linjaa. Urquell onnistuu olemaan sekä kuiva ja tuoreen leipäinen, minkä lisäksi diasetyyli lisää makua pyöristävää makeusefektiä. Humalointi on voimakas ja selkeä, mutta ei terävä tai pistävä. Jälkimaku on voimakkaasti katkera, mitä komppaa rutikuiva ja napakka pilsmallas.
Suutuntuma
Spaten on kuohkean hiilihappoinen, mutta pehmeä tekstuuriltaan. Maltaisuus on keskitäyteläistä. Muuten vähän tasapaksua makua elähdyttää lopussa kevyt humalan puraisu. Kaiserdomen on kepeämpi ja raikkaampi kautta linjan. Siinä on myös hiilihappoa kohtuullisesti, minkä lisäksi reipas ja mineraalisempi katkerointi lisää kirpeyttä purentaan. Urquellissa runkoa on aavistuksen Kaiserdomenia enemmän, mutta vähemmän kuin Spatenissa. Pyöreä katkeruus hallitsee, kuivattaa posket ja turrtuttaa kieltä. Urquell antaa selkeästi voimakkaimman suutuntuman.
Pohdiskelua
Rinnakkainmaistelut ovat opettavaisia kokemuksia. Tässäkin vaatimattomassa testissä kolme "vaaleaa lageria" osoittautui hyvin erilaisiksi, mikä oli testin tarkoituskin. Tasavertaiset olosuhteet antavat kummasti perspektiiviä pienillekin vivahteille. Spaten on perusvarma lager vaikka ruokapöytään, mutta ei herätä suuria tunteita. Ettaler Kloster Edel-Hell on Alkon tarjonnasta parempi tyylinsä edustaja vähän joka suhteessa, mutta varastosaldot ovat melko surullista katsottavaa tällä hetkellä. Harmi on myös, että että testiin ei ollut saatavissa parempaa saksalaista pilsiä. Ei Kaiserdomenissakaan mitään isompia vikoja ole, mutta kyllä parempiakin esimerkkejä tyylistä löytyy. Tarkoitus on kuitenkin yrittä seuraavaksi jotakin tämän suunnan olutta. Plzenin superpehmeä vesi tekee ihmeitä pilsille, mikä varamsti on Urquellin suurin "salaisuus". Plzenin aitoon pilsiin on varmaankin mahdotonta kyllästyä. Tätäkin tyyliä täytyy yrittää lähitulevaisuudessa. Mäskiveden säätelyä on edessä joka tapauksessa edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti