Perjantain ratoksi kirjoittelen vaihteeksi omista kokkailuistani. Utsjoen elinkautinen on graduohaajalleni pantu erä, ja näistä opiskelu/työkuvioista tulee oluelle nimikin. Olutta kalamieheltä kalamiehelle tjsp. Joka tapauksessa, oluen vaiheista voi lueskella arkistoista marraskuulta ja toistamiseen joulukuulta. Paahteinen ja makeakin olut on kai tyyliltaan lähinnä stout tai porter. Potkua löytyy n. 7,5 % ja katkeroitakin ~58 IBU. Olut on saanut kypsyä pullossa kohta kuukauden, joten potentiaali alkaa luultavasti olla esillä. Pikaisen maistiaisen otin edelisen vuoden viimeisinä tunteina, mutta lasin kiertäessä en mitään muistiinpanoja ehtinyt tehdä. Lupaavalta kuitenkin vaikutti jo silloin, se tuli useamman maistajan suulla todettua.
Olut on väriltään lähes musta. Kuohkea ja beigen värinen vaahto kutistuu kermaisen pitsiseksi ja hyvin kestäväksi kerrokseksi tumman nesteen pinnalle. Tuoksu on tukevasti maltainen, jokseenkin limppuisen leipäinen ja suklaisen paahteinen. Brittihumalien yrttisyys pysyy taustalla, mutta kyllä sen havaitsee. Maku on pitkälti samaa kuin tuoksukin. Makean leipäinen maltaisuus hallitsee, mutta mukana on nyt selvemmin myös tummaa karamallia ja runsaasti kypsän tummaa hedelmäisyyttä. Ehkä myös aavistus raikkaampaa aprikoosia, mahdollisesti humalista tai hedelmäisyydestään tunnetun hiivakannan ansiosta. Loppua kohti limpunkuorinen paahteisiuus lisääntyy ja hieman maitsokerista suklaata on jopa reippaasti. Jälkimakussa pehmeä katkeruus nousee mukavasti esille kuivattaen sopivasti makeampia maltaan sävyjä. Suklainen paahteisuus ja hedelmäisyys jäävät mukavasti viipyilemään suuhun. Alkoholi kätkeytyy tehokkaasti. Paksu, täyteläisen maltainen suutuntuma on kuohkeasti hiilihappoinen, samettisen liukas ja vielä tuoreen oloinen. Kypsytyspotentiaalia riittänee vuosiksi eteenpäin. Oikein miellyttävän oloinen, maltainen olut. Sen verran tyytyväinen täytyy olla, että mielelläni pitäisin tämän satsin itsekin. Toiaalta on mukava pistää onnistunut olut eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti