17.1.2012

Kotiolutta lasissa: Mt. Rusko Dark Ale

Tänään maistettavana on vaihteeksi kotikeittoön hedelmiä, vaikka tästä oluesta en aikaisemmin ole juuri juttua blogissa heittänyt. Mt. Rusko Dark Ale, tai oululaisittain Ruskotunturin Tumma, on ensimmäinen yritelmäni (ah, niin muodikaasta) Black IPAsta tai Cascadian Dark Alesta, ihan miten vain. Nimensä olut sai Kaskadivuorten kotoisemmasta vastineesta, eli Ruskon kaatopaikkakukkulasta (taitaa olla Oulun korkein mäki, suunnittelevat laskettelurinnettäkin sinne). Oluen makumaailmassa on toivottavasti samaa intensiteettiä kuin rakkaassa kaatopaikassamme, mutta toivottavasti vähän "hiotummassa" muodossa. IPA:ksi kevyehkö mallasrunko (OG 1.065) koostuu valtaosin pale ale-maltaasta. Lisksi käytin kahta karamellimallasta ja luonteen vuoksi ruismallasta. Tumma väri ja paahteisempi mallasaromi tulee suklaamaltaasta ja vielä paahteisemmassta Carafa II -maltaasta. Katkerohumaloinnin tein Chinookilla ja aromipuolella on Chinookin lisäksi ikisuosikkiani Cascadea sekä uunituoretta (se muodikkuus...) uusiseelantilaista Wai-Itia. Panimourani toistaiseksi röyhkeimmän kuivahumaloinnin toteutin samoilla lajikkeilla. Kaikenkaikkiaan katkeroita pitäisi löytyä 64 IBU:n verran, mikäli Beer Smithiä on uskominen. Hiivana käytin SafAle US-05:tä, jonka kanssa olen viimeaikoina jäänyt jostakin ihmeen syystä saanut varsin alhaisia käymisprosentteja. Nytkin jäätiin melko selvästi odotettua korkeampiin loppuominaispainoihin. Alkoholia syntyi pullokypsytyksen jälkeen arviolta 6,2 %. Enempää voltteja en kaipaisikaan, mutta toivottavasti olut ei jäänyt liian makeaksi. Kohtahan tuo selviää. Olut on nyt kypsynyt pullossa viikon verran eli sopivasti perinteiseen ensitestiin.

Ulkonäkö lupailee hyvää. Hyvin tumman ruskea, juuri ja juuri läpinäkyvä olut kaatuu lasiin kermaisen ja hyvin pitsisen vaahdon saattellemana. Hiilihappoja tuntuisi olevan ja kypsyminen on siis päässyt vauhtiin. Tuoksu on humaloitu, mutta ei niin räväkkä kuin odottelin. Siitä erottuu sitruksisuutta sekä makeampaa applesiinia ja hedelmäkarkkeja, ehkä vähän pihkaakin. Melko lämpimässä oluessa esiinty myös jotakin minttuun tai eukalyptukseen vivahtavaa mausteisuutta. Maltaisuus ei tuoksussa ole kovin voimakasta, mutta rukiin mausteisen aromin luulen tuntevani. Paahteisuus tulee esiin hieman hiiltynyttä leipää muistuttavana. Maku on melko runsaan maltainen ja hieman hapahkon ruislimppuinen. Paahteisuus on melko kuivaa, selvästi paahtunutta leivänkuorta muistuttavaa ja erityisesti jälkimaussa myös suklaista. Karamellisuutta en juuri havaitse ja mallasrungossa painopiste olikin muualla. Pelkäämääni makeutta ei ole juurikaan ja jälkimaku on jopa yllättävän kuiva korkeaksi jäänyt loppuominaispaino huomioiden. Kohtainen katkeruus kuivattaa loppuvetoa lisää, mutta ei tästä(kään) mitään varsinaista katkeropommia tullut. Hiivaista karheutta on toisaalta melko runsaasti merkkinä keskeneräisestä kypsymisestä, joten eiköhän humalointi pomppaa selvemmin esille muutaman viikon kypsymisen jälkeen. Suutuntuma on jo tässä vaiheessa melko kuohkea ja pehmeä. Eiköhän tästä hyvä olut tule, mutta tuskin ihan napakymppi. Ei vain tunnu tuo humalointi juuri koskaan olevan ihan sitä mitä siltä odottaa.

2 kommenttia:

  1. Onko sulla pehmeä vai kova vesi? Pehmeä vesi voisi selittää humaloinnin vähyyden vaikka määrällisesti oli reilusti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pehmeää on oululainen vesi, mutta kipsiä lisäsin tähänkin satsiin. Ongelma tuntuukin olevan enemmän aromin saamisessa/säilymisessä.

      Poista